mua alkaa suorastaan ärsyttämään tää alituinen mittaileminen. jokaisen naisen kanssa pitää aina pelata mitkä-sun-motiivit-on-peliä. tuntuu että vain semmosten naisten kanssa pystyy ylipäätään avoimesti ja rehdisti tutustumaan, jotka on yksinkertaisesti pois mahdollisuuksista. esim. siis vaikka todella iso ikäero. naimisissa oleminen tai seurustelu ei merkkaa mitään mun kokemuksella. välillä joutuu tukaliinkin tilanteisiin kun tulee spontaani kemia vaikkapa kaverin tyttöystän kanssa. ja semmosta sattuu melko paljon.
mua pidetään uhkana näissä paripiireissä ja mukaan kannetaan suojasinkkuja, joista taas ei tiedä millon niitä paritetaan mulle ja millon ei. vilkuillaan ja vahditaan. eikä siinä mitään, mutta välillä v*tuttaa kun ei pysty keskittymään pelkkään hauskanpitoon vaan menee puolet keskittymisestä tommoseen ylimääräseen.
ja pahimmassa tapauksessa alan itsekin miettiä sitä päässäni ja käyttäytyä omituisesti, vilkuilemaan epäluuloisesti ja kaikesta tulee kiusallista. sillon kävelen yleensä suoraan ulos.
musta on tullu aivan uskomattoman vainoharhanen naisten suhteen. jos niiden kanssa tulet hyvin toimeen, ne ihastuu suhun. jos ne on onnellisesti varattuja, ne alkaa välttelemään ja jos et kiinnitä niihin mitään huomiota se tuntuu aivan he**etin typerältä ja lapselliselta.
kaikki kenellä on enemmän kokmusta tällaisesta. please step forward.
kuinka tätä todellisuutta handlataan
vapaata kommentointia.
mua pidetään uhkana näissä paripiireissä ja mukaan kannetaan suojasinkkuja, joista taas ei tiedä millon niitä paritetaan mulle ja millon ei. vilkuillaan ja vahditaan. eikä siinä mitään, mutta välillä v*tuttaa kun ei pysty keskittymään pelkkään hauskanpitoon vaan menee puolet keskittymisestä tommoseen ylimääräseen.
ja pahimmassa tapauksessa alan itsekin miettiä sitä päässäni ja käyttäytyä omituisesti, vilkuilemaan epäluuloisesti ja kaikesta tulee kiusallista. sillon kävelen yleensä suoraan ulos.
musta on tullu aivan uskomattoman vainoharhanen naisten suhteen. jos niiden kanssa tulet hyvin toimeen, ne ihastuu suhun. jos ne on onnellisesti varattuja, ne alkaa välttelemään ja jos et kiinnitä niihin mitään huomiota se tuntuu aivan he**etin typerältä ja lapselliselta.
kaikki kenellä on enemmän kokmusta tällaisesta. please step forward.
kuinka tätä todellisuutta handlataan
vapaata kommentointia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo mulla on kokemusta, mutta miesten suhteen.
Minut ainakin käsitetään väärin...Jos alan keskustelemaan jonkun miehen kanssa ja jutut synkkaavat, niin eihän se tarkoita että heti pitäis rakastua mutta näin niille miehille tapahtuu ja kiva selvittää väärinkäsityksiä. Tulee turhauttava olo ja pari miestä pitää minua tunteettomana että tosi kiva!
Tiedän todellakin miltä susta tuntuu...
Joskus tosiaan käy niin, että sosiaalinen pölöttäjänainen huomaa, että joku on taas saanut väärän käsityksen ja ihastunut.
Mutta voithan selittää sen itsellesi niin, että et ole tehnyt mitään väärin eikä ihastuminen välttämättä johdukaan siitä, että joku saisi sinusta "väärän käsityksen". Voihin kuka hyvänsä ihan muuten vaan kiinnostua toisesta. Tai elämässä voi olla tyhjiö, johon etsitään uutta ihmistä jne.
Mä en enää rankaise itseäni mielessäni sillä, että toimisin mitenkään "väärin" silloin kuin toimin normaalisti ts. siten kuin kaikkia muitakin kohtaan. Kaikki ihastumiset ei vain valitettavasti ole molemminpuolisia.
sellaista on olla vallottava persoona.
kuinkä sä toimit sellaisten ihmisten kanssa? vedätkö heti alusta ovet kiinni ja verhot ikkunoihin tyyliin ettet vastaa ollenkaan jos soitetaan tai laitetaan viestiä?
henk. koht. alkanu toimimaan enenevässä määrin niin ja se on oikeastaan aika vammasta (joskin tehokasta) kun asiaa ajattelee. sitä vain alkaa käyttäytymään niin pelkkää omaa turhautumistaan. jos olis todella kova jätkä, pitäis aina osata kohdata nekin tilanteet täysin avoimesti, eikä laittaa liikaa ajatuksia toisen päähän.
joskus turhauttaa nimittäin sekin että sellaisella käytöksellä onnistuu tuhoamaan joskus hyviäkin ystävyyssuhteita täysin tarpeettomasti.
Jouduin tyrskähtämään tuota "suojasinkkuja".
Joo, aina joku keksii parittaa sinkkuja toisilleen. Siihen peliin on vain osallistuttava, ja feidattava ulos jos ei tykkää. En halunnut tulla tällaiseksi, mutta elämä on pakottanut löysäämään pipoa ja nyt on kiva ottaa rennommin ja vitsillä kaikki yllättävätkin sosiaaliset tilanteet. Kun niitä nyt vaan tuppaa tulemaan. Ei kannata polttaa hihojaan mistään, elämää se vaan on. Ihmiset on typeriä ja eivät ymmärrä sinua, sekin on elämää. ;D
Rentoa asennetta suosittelen. Aina parempi, jos joku ihminen ymmärtää sinua ja voit hänelle kommentoida näitä kommervenkkejä ja eri ihmisten herättämiä tuntemuksia. Tosin tämä lienee melko naismainen toimintatapa, jotta tiedä auttaisiko sitten.
Mä oon tällä hetkellä aika paljon ylimääräsenä pyöränä. Ei se oo mikään ongelma, mutta tulipahan mieleen, etten ehkä laittais ollenkaan pahakseni, jos meitsin kavereillakin olis tapana tuoda suojasinkkuja :)
Epäilyksistä ja muista sekoiluista olen myös saanut oman osani. Se loukkaa kun kaverit ei luota. Selittelyjäkin olen saanut kuulla tämän johdosta. Yksi taisi olla, että kyllä kaverini minuun luottaa, muttei jätkäkaveriinsa..
Se on vaan sitä elämää. Ei sellaista epäilystä saa häviämään kovin helpolla. Pitää vaan koittaa todistaa tavallaan joka kerta, ettei kaverien kumppaneitten kanssa sekoile mitään. Vaikeinta on silloin, kun ei saisi edes keskustella, saati sitten nauraa samoille jutuille. Heti on kuulemma säpinää toisen selän takana. Paha siinä on yrittää selittää, että istuihan tämä epäilijaä itsekin samassa pöydässä.. Jees jees..
nimenomaan näin.
suhun luotetaan muttei omiin kumppaneihin. monesti vedän hommasta hauskuuden poies heti kun varatun naisen silmät alkaa loistamaan. ihan jo varmuudenkin vuoksi.
tosin kun sitten luottamus on kunnolla saavutettu kaikkien osapuolien kanssa niin sen jälkeen homma vapautuu huomattavasti. se voi vaan viedä joskus aikaa.
Kaverit on jälkeen päin tullut pyyteleen anteeks, kun tuli skitsottua ihan turhaan, mut mä oon tuumaillu, että kai se on se tuntemus periaatteessa yhtä aito humalassa tai selvinpäin. Selvänä sitä on vaan enemmän kontrollia, ettei "paljasta" epäilyksiään.
Otin yhen kaverin miehen kanssa kotipippaloissa shottia keittiössä, nainen ite olohuoneessa, josta suora näkyvyys keittiöön. Kuitenki tämä oli olohuoneessa julistanu suureen ääneen, että siellä ne varmaan jo nai keittiön lattialla.. Niinpä tietenki. Ja mikään ei estänyt häntä ottamasta paukkua samassa seurassa tai muuten vaan liittymästä seuraan. Hän kuitenkin valitsi olohuoneen ja tekstitv:n jääkiekkotulokset.. Ja seuraavana päivänä ihmeteltiin silmät pyöreenä, että minäkö muka tuollaista epäilin.. ;)
meininkiä. yhes vaiheessa itellekkin kikkailtiin ihan samallalailla. ihan arsesta on tuollainen säätäminen, se on aika helvetin kiva olla hätävara ja likakaivo samaan aikaa..tietenkin riippuu ihan onko parillisilla ns. "skandaali ilta". itse otin etäisyyttä, koska ei kiinnostanut sählääminen, säätäminen ja halusi helppojen ihmisten seuraa.
yleensä tän tyyliset parisuhde pellet on aika
riippuvaisia tästä sinkusta, se on se yhteen liitävä tekijä. nää paritus yritykset on pirun säälittäviä juttuja...kun roudataan veljen-siskon-koiran-kalkkuna ja kysytään, että tuikkaatko....ei vittu, hirveetä toimintaa. näille ihmisille musta on valkoista ja valkoinen mustaa, suosittelen et heivaat tuollaisen possen otat vähän skarpimpaa porukkaa ystäviksi. en tiedä oliko tästä mitään hyötyä, mut tsekkaillaan
Mun ystäväpiiriin kuuluu runsaasti sekä miehiä, naisia ja pariskuntia, itse olen sinkkunainen. Sinkkumiehistä: Miehet ei koskaan osaa olla pelkkiä ystäviä! Jos vähänkin osoittaa enemmän huomiota miespuoliseen sinkku ystävään, niin jokos alkaa lähentely...Siis todella ahdistavaa! Monesti oon tehnyt selväksi että ollaan vaan kamuja, eiks je, mutta tämä "ystäväsopimus" unohtuu heiltä jo seuraavalla tapaamiskerralla. Pariskunnista: Pariskuntaystävieni naisosapuolet pitävät mua jollakin sairaalla tavalla uhkana parisuhteelleen. Jos heidän ukkonsa tulee juttelemaan mulle, niin saan heti pahoja katseita ja mies tullaan nopeasti viemään pois kesken keskustelun milloin milläkin verukkeella. Mulle ei koskaan tulisi mieleenikään alkaa pelaamaan kieroa peliä ystävieni poikaystävillä, he on mulle kavereita niin kuin muutkin mein porukassa hengaavat miehet ja naiset! Nykyään oon alkanut vältellä miespuolisten ystävien kanssa juttelemista, koska en halua mitään ongelmia! Istun mielummin kauemmas heistä enkä ees uskalla katsoa päin, koska tuntuu että mua vahditaan naisten toimesta jatkuvasti! Pitäisi ehkä pitäytyä vaan naispuolisten sinkkuystävien parissa, niin voisi ottaa rennosti...Elämä on!