Rakkaat anopit! Tiedän, että suurin osa teistä on fiksuja ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen miniänsä kanssa. Vielä paremmin tiedostan sen, että on olemassa itsekkäitä ja huonosti käyttäytyviä miniöitä: eivät periaatesyistäkään halua olla tekemisissä ja tahtovat erottaa poikansa äidistään.
Omasta kokemuksesta tiedän myös sen, että vaikka miniä käyttäytyy kuinka hyvin tahansa, niin anoppi on mustasukkainen ja inhottava.
Halusin vain kertoa hankalille anopeille, että heidän naljailunsa vaikuttaa poikkeuksetta rakkaan pojan kotielämään. Vaikka pariskunta olisi vuosikymmeniä yhdessä, eikä anoppi kuulisi koskaan poikkipuolista sanaa hänen ilkeilyistään, POJAN KODIN SEINIEN SISÄPUOLELLA helvetti on irti tämän tästä. Jos huonosti kohdeltu miniä ja poika ovat hiljaa, se ei tarkoita sitä, että kaikki on hyvin.
Ainakin minä olen niin pelokas, etten uskalla avata suutani anoppilassa. Sen sijaan - tiedän ettei näin saisi tehdä - heti kotimatkalla autossa alan kiukutella, pitää mykkäkoulua, valittaa miehelleni jne. Mieheni sanoo aina, ettei hän voi äidillensä yhtään mitään: toisaalta, hän ei koe myöskään asiakseen puolustaa minua.
Eli piruilun ja ilkeilyn tuoksinassa tarjoatte "hyvää ja parasta" rakkaalle pojallennekin! Vaikkette sitä huomaa.
Omasta kokemuksesta tiedän myös sen, että vaikka miniä käyttäytyy kuinka hyvin tahansa, niin anoppi on mustasukkainen ja inhottava.
Halusin vain kertoa hankalille anopeille, että heidän naljailunsa vaikuttaa poikkeuksetta rakkaan pojan kotielämään. Vaikka pariskunta olisi vuosikymmeniä yhdessä, eikä anoppi kuulisi koskaan poikkipuolista sanaa hänen ilkeilyistään, POJAN KODIN SEINIEN SISÄPUOLELLA helvetti on irti tämän tästä. Jos huonosti kohdeltu miniä ja poika ovat hiljaa, se ei tarkoita sitä, että kaikki on hyvin.
Ainakin minä olen niin pelokas, etten uskalla avata suutani anoppilassa. Sen sijaan - tiedän ettei näin saisi tehdä - heti kotimatkalla autossa alan kiukutella, pitää mykkäkoulua, valittaa miehelleni jne. Mieheni sanoo aina, ettei hän voi äidillensä yhtään mitään: toisaalta, hän ei koe myöskään asiakseen puolustaa minua.
Eli piruilun ja ilkeilyn tuoksinassa tarjoatte "hyvää ja parasta" rakkaalle pojallennekin! Vaikkette sitä huomaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi. Käytöksesi anoppilassakäynnin jälkeen on ihan inhimillistä.
Eihän anopilla ole sinuun nähden mitään piruilu- eikä ilkeilyoikeuksia. Sinä vaikutat erittäin järkevältä ja toiset ihmiset huomioivalta miniältä. Usko vaan, moni olisi kiitollinen sinunlaisestasi miniästä.
En kylläkään ymmärrä, miksei miehesi katso asiakseen puolustaa sinua ja ihmettelen myös sitä, miksi olet niin pelokas, ettet uskalla pitää puoliasi anoppilassa. Jokin syy pelokkuuteesi täytyy olla, eikä siinä paljon auta, vaikka vieras ihminen kuinka kehoittaisi sinua sanomaan vastaan.
Onko sinun kuitenkaan pakko, näissä olosuhteissa, mennä ollenkaan anoppilaan? Minä en menisi.
Jos miehesi ei kerran voi äidilleen mitään, sitä en tosin usko, niin anna heidän nauttia vapaasti toistensa seurasta. Jos teillä on lapsia, niin anna miehesi ja anopin huolehtia heistäkin ja pidä vapaapäivä.
Näitä neuvoja on tietysti helppo jaella, mutta eihän tällaisella palstalla paljon muutakaan voi tehdä. Olen iloinen, ettet kuitenkaan yleistä anoppisi käytöstä.
Hei! Kiitokset myötätunnosta. Olen omasta mielestäni ihan hyvän peruskasvatuksen saanut, tavallinen nuori nainen. Osaan käytöstavat, tiedän miten vieraiden kanssa käyttäydytään, pidän miehestäni ja kodistani sekä tulevasta pienokaisestamme hyvän huolen enkä ole riesa appivanhemmilleni. En halua hyötyä heistä rahallisesti, elän siististi heidän kodissaan ja kesämökillään ja vastaan asiallisesti kun kysytään.
Olet aivan oikeassa siinä, ettei minun kannattaisi änkeytyä erikseen mieheni kotiin. Itse asiassa olen käynytkin siellä viimeksi huhtikuussa. Näimme ohi mennen anoppia ja appiukkoa huoltoasemalla viime kuussa, ja ainoastaan tissieni kasvu kiinnosti molempia (vrt. raskaana olevan naisen kehohan on yhteistä omaisuutta).
Mieheni viettää aikaansa paljon omassa kodissaan. Joskus vaan tuntuu, että ko. paikassa puheet ja muut touhut ovat niin ronskeja, etten uskalla päästää sinne lapsiani. Tiedä sitten, miten anoppini arvostelisi minuakin lasten kuullen. Ehkä pitäisi vauvan synnyttyä ottaa täysin nollatoleranssi, ja ilmoittaa suorin sanoin pelkäämättä, missä raja kulkee.
Jos anopin voisi valita itse, niin minä varmasti ottaisin sinut!