Hei kaikille!
Mua toisinaan raivostuttaa mieheni suku.Miten he ovatkaan niin yliläheisiä keskenään ja tietävät toistensa asiat.Sisko soittelee päivittäin ,ei kerran vaan monesti..isukki soittelee,siskon mies soittelee miehelleni,enot ja sedät,tädit milloin mistäkin. Huippu oli, kun olimme viikon kesälomalla Suomea kiertämässä, mieheni sukulaiset pommittivat joka pvä monta kertaa."Missä olette, eikö olisi jo aika tulla kotia,miten menee "ym.
Luulevatko he ettei mieheni pärjää vai eikö heillä ole omaa elämää?!
Olen yrittänyt nätisti miehelleni sanoa tästä että eikö haittaa ,että suku sekaantuu kaikkiin hänen asioihin.Ei häntä tunnu haittaavan.
Mulla itselläni ei ole kuin omat vanhemmat ja sisko suvustani keneen pidän yhteyksiä silloin tällöin ja he minuun. Ja se riittää.
Olemme jo 30-vuotiaita mieheni kanssa ja vauva on tulossa keväällä. Pelottaa ja ahdistaa jo etukäteen, kuinka alkavat vielä enemmän sekaantumaan kun kuulevat että odotan.
Pitääkö tässä alkaa sanomaan miehelle, että valitsee suku tai minä.en tiedä..
Ärsyttää ,että ovat niin pirun läheisiä, tietävät kaikki asiamme. Nyt meidän pitäisi taloa ja tonttia ennenkaikkea alkaa etsimään ..yllätys..sisko oli jo katellut meille hyvän paikan..200 metriä heidän talosta..eikö ole sairasta.
Olen yrittänyt miehelle puhua, mutta hän kääntää asian niin, että en mukamas pidä hänen sukulaisistaan.ei asia ole niin, ovat he ihan ok ,mut eikö tietyt asiat ole meidän asioita ja valintoja ,ei heidän. Ei kai aikusen miehen tarvitse lupaa kysyä tekemisilleen ja saada systerin hyväksyntä?!?
tämmösiä murheita mulla..
Mua toisinaan raivostuttaa mieheni suku.Miten he ovatkaan niin yliläheisiä keskenään ja tietävät toistensa asiat.Sisko soittelee päivittäin ,ei kerran vaan monesti..isukki soittelee,siskon mies soittelee miehelleni,enot ja sedät,tädit milloin mistäkin. Huippu oli, kun olimme viikon kesälomalla Suomea kiertämässä, mieheni sukulaiset pommittivat joka pvä monta kertaa."Missä olette, eikö olisi jo aika tulla kotia,miten menee "ym.
Luulevatko he ettei mieheni pärjää vai eikö heillä ole omaa elämää?!
Olen yrittänyt nätisti miehelleni sanoa tästä että eikö haittaa ,että suku sekaantuu kaikkiin hänen asioihin.Ei häntä tunnu haittaavan.
Mulla itselläni ei ole kuin omat vanhemmat ja sisko suvustani keneen pidän yhteyksiä silloin tällöin ja he minuun. Ja se riittää.
Olemme jo 30-vuotiaita mieheni kanssa ja vauva on tulossa keväällä. Pelottaa ja ahdistaa jo etukäteen, kuinka alkavat vielä enemmän sekaantumaan kun kuulevat että odotan.
Pitääkö tässä alkaa sanomaan miehelle, että valitsee suku tai minä.en tiedä..
Ärsyttää ,että ovat niin pirun läheisiä, tietävät kaikki asiamme. Nyt meidän pitäisi taloa ja tonttia ennenkaikkea alkaa etsimään ..yllätys..sisko oli jo katellut meille hyvän paikan..200 metriä heidän talosta..eikö ole sairasta.
Olen yrittänyt miehelle puhua, mutta hän kääntää asian niin, että en mukamas pidä hänen sukulaisistaan.ei asia ole niin, ovat he ihan ok ,mut eikö tietyt asiat ole meidän asioita ja valintoja ,ei heidän. Ei kai aikusen miehen tarvitse lupaa kysyä tekemisilleen ja saada systerin hyväksyntä?!?
tämmösiä murheita mulla..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajat helvettiin koko suvun ja sanot suorat sanat
mitä mieltä oot
täältäkin. Tein omalle samoin käyttäytyneelle suvulleni saman tempun. En ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä jo kohta kymmeneen vuoteen. Ihana rauha elää omaa elämää ilman joka asiaan nenänsä työntäviä sukulaisia. Ystävät voi valita, sukulaisia ei.
Mä olin liian erillainen mieheni sukuun. Yksinhuoltaja kaupungista. Miten se täällä maalla pärjää?
Noh, 9 vuotta takana 4 lasta ja kaksi viikkoa sitten totesin, että nyt riittää. En halua enkä aio olla missään yhteydessä mieheni sukuun. (lähisukuun). Jos mieheni haluaa viedä lapsia mummolaan niin siinähän vie. En aio lapsiltani mummoa kieltää. Äiti ei vaan nyt kerkeä tulla mukaan.
Vanhin lapsi on jo huomannut, miten epäkohteliaita ne on mua kohtaan.
ilkeilyä, haukkumista, huomiotta jättämistä. Mun äiti oli kovasti saanut laihdutettua eikä mieheni sisko edes puhunut äidilleni sen jälkeen! Kateellisia toisilleenkin. Jos jollain menee hyvin niin siitä pitää keksiä jotain paskaa hinnalla millä hyvänsä. Noh, nyt keksivät viimesen kerran. Aion avoimesti olla poissa heidän elämästään, enkä keksi mitään tekosyytä miksi en tule kylään. En vain viitsi. En pilaa yhtään päivääni niitten ihmisten naamoilla.
(anteeksi jos on sekaista tekstiä, vauhkoonnun jo ajatuksesta).
ÄLÄ IKINÄ suostu ostamaan sen siskon lähellä olevaa tonttia. Toisaalta rikkaus, jos suku lähellä, mutta entä sit jos joudutte pahoihinkin riitoihin? Mieheni on onnellinen ettei asuta suvun naapurissa. Melkein rakennettiin siihen naapuriin, onneksi mies avasi silmänsä ja huomasi, ettei sukulaiset hyväksyneet minua vaikka näyttivätkin alkuun nättiä naamaa. Edelleen mies huokailee, et ajattele jos asuttais naapurissa!!
Auts! Tuli tosi ahdistava olo, kun luin sun jutun. :/
Minun mielestäni ei ole ihan normaalia, että aikuiset ihmiset soittelevat toisilleen useita kertoja joka päivä. Ennemminkin vaikuttaa hiukan sairaalta touhulta! Tai vähintäänkin sivistymättömältä.
Jokaisella on oltava oma rauha elää ja olla. Toki sukulaisiin kannattaa pitää hyvät välit, mutta tuollainen riippuvuus ei ole tervettä.
Kerro miehellesi, että sinua loukkaa sukulaisten käytös ja että haluaisit pitää tietyt asiat ja ratkaisut teidän kahden omina. Ja että sinä pidät heistä, mutta vain niin, että eivät tuppaannu teidän elämäänne liikaa.
Miehesi kuuluu pitää myös sinun puolia, eikä vain lapsellisesti vihjailla, ettet muka pitäisi hänen sukulaisistaan! Eihän siitä tule mitään, että aikuinen mies pitää omaa vaimoaan heikommassa asemassa sukulaisiinsa verrattuna!
tilanne. Tosin ole JO 50 v. Seurustelen ihan kivan miehen kanssa. Ostimme vuosi sitten kesäpaikan yhdessä, meistä on kiva puuhastella kaikenlaista. Muuten meillä on omat asunnot kummallakin. Ostohetkellä sovimme että paikka on yksin meidän KAHDEN puuhapaikka, ja näinhän se on laillisestikin, kenen nimet on papereissa ne omistavat. Vaan käytäntö onkin muuttunut toiseksi. Kaverini suku on alkanut pitää itsestään selvänä että paikka on myös heidän suvun kesäpaikka. Heidän puheensakin on että vain kaverini on ostanut paikan, tyyliin "on se hyvä että xxxx on ostanut tämän paikan suvulle.
Kaverin veli on tullut juovuksissa kutsumatta kylään. Toinen veli kutsui itse itsensä kylään vaimoineen, sitä ennen olin jo kuullut moitteita kun en ollut kutsunut kyseistä vaimoa minun syntymäpäivilleni. Huom..minulle täysin tuntematon henkilö... Joka viikko kaverini suunnittelee talkoita sukunsa kanssa, P.....E. onneksi olen saanut estettyä. Minun pitäisi lähteä sukulaisvierailuille hänen äitinsä kanssa??????????? EI KÄY. Hänen äitinsä pitäisi pyytää marjoja poimimaan minun puutarhastani EI KÄY. Hänen äitinsä opettaisi MINULLE 50 VUOTIAALLE ruoanlaittotaitoa??????? VOI HELVETTI. Kaverini mukaan, hänestä olisi kiva jos me ystävystyisimme, voi pyhä yksinkertaisuus. Ystävyyssuhteet ei synny pakolla toisten toiveista. Sama homma, minuakin syytetään etten pidä hänen sukulaisistaan. Hih.. sanoinkin etten pidäkään....entäs sitten...ei minu tarvitse pitää ihmisistä jos en halua.
Siis kaverini on täysin perheensä talutusnuorassa. Meillä on ollut mahtavat riidat tämän asian tiimoilta. Kuten tuossa on jo muissa viesteissä mainittu SUKU ON PAHIN. Miehen kanssa haluan olla, mutta en suvun. Ja tämä kaikki ilmeni vasta kun ostimme tuon paikan. Elikkä kun minut oli saatu taloudellisesti sidottua kiinni johonkin. Tosin en ole muuten taloudellisesti riippuvainen miehstä, tulen omillani toimeen ihan hyvin. V.....a vain kun tällaisen kaupan purkamisessa on kuitenkin oma hommansa, ja itse on kuitenkin jo jollain lailla kiintynyt paikkaan, tottakai kun sitä on jo tehnyt oman näköiseksi.
Tällä hetkellä kesäpaikasta on hävinnyt kokonaan ilo. Yksikin sukulainen vielä siellä kesäpaikassa niin kiinteistövälittäjä kutsutaan paikalle. Olisi piakkoin tarjolla upea paikka.............
Mieheni veli, sisko, äiti ja isä soittelevat miehelleni monia kertoja päivässä. Mieskin on välillä sanonut, että häntä ihmetyttää tämän käytös... ihmettelen silti MIKSEI VELJELLE VOI SANOA MITÄÄN ASIASTA? Jos oma sukuni soittelisi tiuhaan (niin kuin joskus esimerkiksi äitini voi soitella) niin voin kyllä ihan hyvin sanoa, ettei tarvitsisi niin useasti soittaa ja kysellä kuulumisia.
Itse en viitsi sekaantua enää koko miehen sukuun, koska he aloittivat "Sinä olet vienyt meijän pojan"-jutun heti seurustelumme alussa, jonka jälkeen päätin väistyä takavasemmalle heistä :P
Tsemppiä sulle, et ole yksin! :)