Ihana mies. Raamikas, sosiaalinen, iloinen, kiltti. Seurustelin miehen kanssa vajaan vuoden ennenkuin menimme naimisiin maistraatissa.
Mutta- ikinä en tavannut miehen sukulaisia, vanhempia saati sisaruksia, ystävistä puhumattakaan. Joka viikkoiset työpaikkakokoukset paljastuivat erään kiihkouskonnollis- seuran kokouksiksi ja naimisiinkin mennessäni mies ei kertonut tai osoittanut olevansa milläänlailla uskis. Jos olisin tiennyt kyseisestä uskonnolisesta suuntautumisesta, en olisi mennyt naimisiinkaan.
Pari vkoa kestänyt "kuherruskuukausi" päättyi katastrofiin ja minun aivopesuuni kohti "jumalan" hyväksymää elämää. Kiitos ei kiitos. Mies oli elänyt ja kasvanut yhteisössä, johon "ei- uskovaisia" hyväksytä...
Lyhyt avioliittoni kesti muutaman kuukauden ja monet itkut itkettyäni jätin miehen. Tunsin tulleeni huijatuksi kaikin puolin. Mies vei sukunsa voimin kaiken avioerossamme, myös lapseni tavarat. Kotiini jäi ainoastaan 80 * 200 patja, jolla nukuimme lapseni kanssa vuorotellen.
Mitä opin tästä?
- ei hätiköityjä päätöksiä
- opittava tuntemaan mies luurankoja myöten
- uskovaiset kaikkein kriittisimpiä ja suvaitsemattomimpia ihmisiä maan päällä
- kiihkouskovaiset rahan ja maallisen omaisuuden perässä juoksevia paskoja
Mutta- ikinä en tavannut miehen sukulaisia, vanhempia saati sisaruksia, ystävistä puhumattakaan. Joka viikkoiset työpaikkakokoukset paljastuivat erään kiihkouskonnollis- seuran kokouksiksi ja naimisiinkin mennessäni mies ei kertonut tai osoittanut olevansa milläänlailla uskis. Jos olisin tiennyt kyseisestä uskonnolisesta suuntautumisesta, en olisi mennyt naimisiinkaan.
Pari vkoa kestänyt "kuherruskuukausi" päättyi katastrofiin ja minun aivopesuuni kohti "jumalan" hyväksymää elämää. Kiitos ei kiitos. Mies oli elänyt ja kasvanut yhteisössä, johon "ei- uskovaisia" hyväksytä...
Lyhyt avioliittoni kesti muutaman kuukauden ja monet itkut itkettyäni jätin miehen. Tunsin tulleeni huijatuksi kaikin puolin. Mies vei sukunsa voimin kaiken avioerossamme, myös lapseni tavarat. Kotiini jäi ainoastaan 80 * 200 patja, jolla nukuimme lapseni kanssa vuorotellen.
Mitä opin tästä?
- ei hätiköityjä päätöksiä
- opittava tuntemaan mies luurankoja myöten
- uskovaiset kaikkein kriittisimpiä ja suvaitsemattomimpia ihmisiä maan päällä
- kiihkouskovaiset rahan ja maallisen omaisuuden perässä juoksevia paskoja
Vastaukset 28
Vanhimmat
Samansuuntainen kokemus ja tunne jäimyös minulle.4-vuotta seurustelua,mies uskovaisesta kodista.
Asiat salattiin minulta täysin,siis ikävät.
Seurustelu aika oli mukavaa,mutta kun mentiin avioliittoon,alkoi varsinainen alamäki.
paljastui,että miehellä oli velkoja.Ei suotunut maksamaan juuri mitään yhteisiä laskuja,itse asiassa eli siivellä vuosia.
Uhkaili ja särki paikkoja,jos yritin ottaa puheeksi meitä koskevat asiat.
Avioerossa vei vielä rahaa.
Luulin tuntevani,mutta en tuntenut..
Eihän sitä millään tuommoista voisi edes uskoa ainakaan ateistisesta kodista lähteneistä, eikö niin?
Ei vaikuta kovin kypsältä mieheltä...
parisuhteeseen.
On ihmeellistä, että vuoden sai salattua arvoelämänsä perustan, sitähän se on. Järkyttävä kokemus, otan osaa.
Uskonnollisuus on eri asia kuin usko. Mielestäni sinua vedätettiin tosi ikävästi, mihinkähän se miehesi todella uskoi? Teot sinun kohtelusta viittaavat johonkin muuhun kun rakkauteen, itse psykon kynsistä pelastuneena luulen tavoittavani sinunkin suuren ihmettelyn, miten näin sairaasti voi joku toimia?!
Toivon sinulle ja lapsellesi oikein hyvää ja turvallista elämää, ja miehesi sukulaisineen(voi huokaus) toivon heidän koko porukan löytävän uskonnollisuuden sijaan elävän uskon.
Sanoisin, että monissa näissä suljetuissa lahkoissa on pikemminkin kyse itse pirusta ja perkeleestä eikä Jumalasta.
Monesti on vielä niin, että nämä ihmiset ovat yhtä toiseen suuntaan ja toista toisenn suuntaan.
kyse ei todellakaan oo mistään ns. lahkosta...en olisi halunnut tuoda uskontoa esiin mutta.... kysymyksessä on jehovantodistajat.
Jehovantodistajia ei voi pitää kristillisenä kirkkona.
On eroa uskovaisilla ja todellisilla Jumalaan uskovilla. Kaiken maailman lahkoja on, mutta ei niiden perusteella pdä yleistää.
Mieheni entinen vaimo on diakonissa ja juoksee viikonloput hallelujaa-kokouksissaan. Koti jäi hoitamatta ja mieheni hoiti siinä huushollissa pyykinpesun jne kotityöt. Erohan siitä tuli.
Nainen kirjoitutti kotipaikkakuntansa sossussa elatusmaksusopimuksen siten, että miehen tapaturmasnsa vuoksi saama osaeläke noin 550 euroa meni kokonaan tälle entiselle. Rahojen piti mennä siten, että noin 200 euroa olisi mennyt vielä kotona asuvan alaikäisen tyttären elatukseen ja loput rahat äidin piti jakaa opiskelemassa olevien kolmen lapsen kesken kuukausittaisina avustuksina. Niin vain kävi, että tämä entinen kavalsi rahat. Piti omia tarpeitaan tärkeämpänä. Harkitsimme rikosilmoituksen tekoa, mutta totesimme, että koska tällä naisella on vielä pahoja psyykkisiä ongelmia (suvussa skitsofreniaa), ei oikeus olisi varmaan mitään kunnon päätöstä tehnyt. Nahkapäätöksen olisi saanut. Nainen purki tällä konstilla katkeruuttaan erosta. Lähetteli meille vielä kirjeitäkin, joissa uhkaili jumalan kostolla. Nyt muutama viikko sitten hän lähetteli aivan ulkopuoliselle ihmiselle uhkaustekstareita. Naisella on mopo karannut jo aikoja sitten, mutta hoitoon ei häntä taida saata ennen kuin hän vahingoittaa jotain ihmistä fyysisesti.
usein helluntalaisiin tai muihin karismaattisiin suuntauksiin, koska tälläinen spiritualiteetti vastaa heidän omaa psyykettään. Läheisten kannattaa kyllä olla varuillaan ja osata sitten omassa elämässään olla pettymättä terveeseen uskonnollisuuteen sen vuoksi, että on joutunut tekemisiin näitten hurmahenkisten kanssa.
Minusta tuntuu että olet narraaja.
Ei muutamassa kuukaudessa tehdä lasta ja vielä sellaista lasta ,jolla on omia tavaroitakin.
Ap kirjoittaa, että vei lapseni ei lapsemme tavarat. Eli olettaa voi, että lapsi on ap:n edellisestä suhteesta. Minusta tarina on hyvinkin uskottava. Etenkin, kun olen sivustaseurannut vastaavan tyyppistä.
Mistä epäonnistumisten ketjuuntuminen samoille mahtaa johtua?
Onkohan vikaa AINA siinä toisessa puolessa?
Kaikki tavallaan ;) lapsi on mut tisen miehen kanssa. Wi avioliitosta.Edellisestä suhteesta. Mutta...?
Kyseisessä uskonnossa ei hyväksytä esiaviollisia suhteita. Etkö ihmetellyt, että miksette olleet intiimistä ennen avioliittoa?
Jos on ihana kiltti sosiaalinen ym mukava mies ei kai uskonnolla ole väliä. Muutama ilta pois kotoa ja sitten muina iltoina hyvä mies. Ei juokse vieraissa eikä kaljoilla.
Eivätkä he tyrkytä uskoa jos sanot, ettei kiinnosta.
Vaikka ei hyväksytä esiaviollista suhdetta, niin kuitenkin suhteemme alusta asti rakastelimme lähes jatkuvasti. Todellakaan tämä mies ei osoittanut milläänlailla että olisi uskovainen. Päinvastoin biletti kanssani baareissa jos sinne eksyttiin ja viinaakin virtasi sopivassa määrin.
Mutta- vasta myöhemmin ymmärsin että hän eli kaksoiselämää. Liian myöhään..... Tiedän ettei hänen seurakuntansa katsoisi hyvällä, jos tietäisi millaista elämää hän viettää, sillä jehovat jos ketkä ovat pilkunnussijoita sanan varsinaisessa merkityksessä.
No sitten on varsinainen kaksoiselämää viettävä.
Olen käsittänyt aivan väärin ja luullut, ettei heillä ole esiaviollisia suhteita. Ja etteivät tupakoi eivätkä käytä paljoa alkoholiakaan.
kertomuksesi mukaan tapahtunut, että hän ryösti yhteiset tavaranne, ettei sulle jäänyt kuin yksi patja, se mies ei ole pätkääkään uskossa.
Sehän on menetellyt kuin pahin ateisti, joten älä viitsi edes nimetä semmoista uskossa olevaksi.
ja se jolla ei ole, viedään loputkin. Näin sanoi Jeesus, joten mies oli uskovainen ajatuksissaan ja teoissaa. Toisaalta: hedelmistään puu tunnetaan, sanotaan samassa kirjassa.
Että lähimmäiseltä pitää viedä kaikki.
Vaan se tarkoittaa tämän jumalattoman maailman menoa, kun itsekkyys ja rakkaudettomuus valtaa ihmiset.
Pahinta tuossa asiassa ei ollut se, että mies tyhjensi koko asunnon vaan että lapseni katsoi vierestä kun hänelle rakkaat tavarat vietiin pois...En unohda koskaan lapseni kyyneleitä ja surua...
Mielestäni se ei katso siihen, onko uskovainen vai ei, se ahneus kiiluu kaikilla silmissä.
Mutta - itse tulin alas kovaa ja korkealta ja ymmärsin juuri jehovien ahneuden maallista ja rahaa kohtaan... Heidänhän on itse kustannettava jakamansa "ovelta ovelle" jeesus-laput ja muu rekvisiitta niin...
Todennäköisesti mies realisoi omaisuuteni..
Kuule tuskin käy missään levittämässä uskoa. Ei vaikuta kovin uskovaiselta. Ei varmaan realisoi vaan pitää ahnaasti itsellään.
Ei ole oikein toiminut uskon mukaan. Olikohan jehovan todistaja ollenkaan? Jos vaan vedätti sinua. Olisithan huomannut vuoden aikana jo kodista ja muutenkin käytöksestä. Onhan heillä omia kirjoja ja eivät suostu seksiin ennen papin aamenta. Koulukaveri oli sellainen ja oli tarkka käytöksestä.
Kyllä hän oli jehova. Naimisiin mentyämme noin kuukauden päästä tapasin vasta ensimmäisen kerran hänen vanhempansa ja sisaruksensa joille "salaa" naimisiin meno oli shokki ja he ovat jehovantodistajia.
Ja kerroin jo aiemmin että hän eli kaksoiselämää kaikessa määrin... Hänen kaksinaismoralisminsa oli ja ehkä on edelleen uskomatonta. Ehkä hän jatkaa edelleen valitsemallaan tiellä ja ryyppää, bailaa ja sekstailee minkä töiltään ehtii ja kolmena päivänä vkossa käy jehovantodistajien kokouksissa vetämässä roolinsa läpi...
Ja todellakin jos kaikki kuvittelevat, etteikö jehovilla olisi tv:tä tai radiota, tai seksiä ennen avioliittoa, mennään metsään ja lujaa.
Uskomaton pokka. Ei uskoisi todeksi.
Jätitkö hänet vain uskon takia vai oliko muita ongelmia? Ja oliko koko suku samanlaista?
Kaikkea sitä kuulee/lukee.
Kysyin tutultani ja hän sanoi, ettei ole mahdollista. Olisi poistettu jehovan todistajista. On ehkä ollut heidän lapsia, mutta ei itse jäsen.
Olenko siis vain kuvitellut aiemmin ajavani autollani jehovan todistajien valtakunnan salin eteen ja katsonut kun mieheni meni (naimisissa oltuamme )kokouksiin?
Kuules, en jaksa toistella itseäni....edelleenkin tuo mies viettää kaksoiselämää, josta kukaan ei tiedä mitään.
Aivan, hänet potkittaisiin ulos seurakunnasta, jos joku saisi tietää. Koska en kääntynyt jehovantodistajien uskontoon, avioliittomme ei ollut "pätevä" . Otin eron tuosta miehestä juuri uskonnollisista syistä.
Jehovanuskovaisiakin on sekä vapaamielisiä kuin vanhoillisia. Ehkä ystäväsi kuuluu tuohon vanhoillisiin..?
Sukunsa ja vanhempiensa lempilapsena mieheni oli erityisen tikun alla... Minua ei hyväksytty mitenkään päin missään muodossa ja siksi avioero oli ehdoton ratkaisu.Jos olisin tiennyt mieheni uskonnosta, en olisi mennyt ikinä naimisiin hänen kanssaan enkä olisi varmaankaan alkanut edes seurustelemaan hänen kanssaan.
Mun mies oli kans kiihkeä uskovainen tavatessamme. Naimisiin mentyämme mies osoittautui kuitenkin salailun mestariksi, ja yhä edelleen kieltää kaiken vilpin ja pahuuden ITSESSÄÄN. Loukkaantuneena tietysti haukuin hänet pystyyn. Mies ei ollut varmaan ikinä kuullut rumaa sanaa ja syvästi haavoittuneena laittoi avioeron vireille. Siis sama mies, joka minua kosi. Anteeksipyynnöt ei kelpaa, mitään ei ole kuulemma tehtävissä, koska hänen psyyke ei kestä minua. Kaiken kukkuraksi mies vielä on aidosti sitä mieltä, että kunnioitin häntä avioliitossa. Voi näitä aikoja. Ero oli minulle shokki, mutta nyt vihdoin helpottaa ja olen rakastunut itse itseeni. Silti olen vieläkin tosi ihmeissään. No, toista kertaa en mene naimisiin, sillä myönnettäköön, että ei mun kommentteja ehkä kukaan täysjärkinen kestä...sääli, sillä olen varsin erinomainen pakkaus noin muuten.