Olemme vasta neljä vuotta naimisissa ollut keski-ikäinen pari. Miehelläni on ollut katoamisia melkein koko ajan. Mutta olen aina ottanut hänet takaisin. Noin vuosi sitten aloimme rakentamaan. Ja luulin tosiaan, että hän ottaa asian tosissaan, sillä se oli lähinnä hänen toiveensa. Mutta katoamiset jatkuivat senkin jälkeen. Ja asiat vain pahenivat. En usko että toinen nainen olisi kuvioissa, mutta hänen hirveä tuskansa viinaan. Kaikista eniten minua ihmetyttää ja raivostuttaa hänen valehtelunsa ja katoamisensa. Kun hän päättää lähteä ryyppäämään, niin hän ei voi sanoa sitä suoraan, vaikka kuinka olen pyytänyt. Vaan hänen täytyy päästä salaa ja valehtelemalla, vaikka kotona kaikki olisi hyvin. Ja se tuottaa tuskaa suorastaan, kun en saa häntä enää sen jälkeen edes puhelimella kiinni, vasta kun sen jälkeen kun hän itse päättää ottaa yhteyttä. Mietin tässä sadannen kerran, mitä oikein tekisin?
Valehtelua
Onneton
81209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitä saat. Nyt eivät ainakaan valittamiset auta enää. Sinun pitää nostaa "kissa pöydälle" ja asettaa miehelle ukaasit. Vai aiotko elää noin loppuelämäsi?
Haluaisitko kertoa, oletko mies vai nainen, joka vastasit viestiini.
Sanoinko viestissäni jotain sopimatonta ja loukkaavaa? Se ei ollut ainakaan tarkoitukseni ja pyydän anteeksi, jos tein niin.
Koska juova ihminen juo itseltäänkin salaa ja siis aivan kuin valehtelee itselleen, valehtelee hän ympäristölleenkin siis on kykenemätön puhumaan totta ja katsomaan totuutta silmiin.
Turha siis läheisten rääkätä itseään sillä, että haluaa toiselta totuuksia. On vaan jotenkin yritettävä selviytyä eteenpäin ja olla syyllistämättä itseään.
Älä ole 'onneton' tilanteesi takia, vaan ymmärrä, että sinulla on oma elämäsi myös ilman häntä; ts. aseta miehelle selvä raja: jos hän ei hae apua ongelmaansa et suostu enää jatkamaan hänen kanssaan. Miehesi on alkoholisti. Hän voi olla selvinpäin mukava ja kiva, ja sen 'varjolla' hän sitten katsoo oikeudekseen kadota - 'kun on muuten niin kunnollinen'.
Jos soudat ja huopaat etkä tee selvästi selväksi miehellesi, että et voi tällaista sietää, mieskin vetää liekaa vain pidemmäksi, ja sama jatkuu entistä pahempana. Miehesi tarvitsee ulkopuolista apua alkoholismiinsa ja muiden ongelmiensa selvittämiseen - valehtelu on hänelle selviämiskeino juomisen ohella.
meinaatko katsoa tuollaista kauankin vielä?
tunnen erään ukkomiehen, joka tekee samalla lailla kun miehesi, toivottavasti en puhu samasta.. no joka tapauksessa hän käy kavereidensa kanssa kaljottelemassa,firman tilaisuuksissa, bilettämässä, laivalla ja ties missä.. ja ryyppää ja rellestää siellä. vaikka vaimo olisikin kotona.
puhuu muille vaan, kuinka kotona ei jaksa olla ja naisen kanssa ollaan vaan yhdessä..pakottavista syistä.. talo, omaisuus jne..
luulet sä et se sun miehes on 'kiltisti' noilla reissuillaan? tää ainakin vonkaa minkä kerkee, kunhan on naisen näköinen...huvittaavaa tosin, sillä vaimo on kaunis.
kannattaa nyt koputtaa sitä omaa päät ja alkaa funaamaan et missä pisteessä teidän avioliitto on! mainaatko elää loppuelämäsi noin, kauaskantoisuutta nyt kehiin ja funaa mitä tahdot vuoden, 5 tai 10 päästä!
mieti sitä ero nmahdollisuuttakin.
ei se ukko siitä muutu.. vai luuletko niin että saisit sen miehen takaisin johon aikanaan rakastuit...epäilen..aika ja elämä muuttaa ihmisiä.
jo 25-v ja olen myös kokenut noita katoamisia mieheni taholta.
En vieläkään tiedä reissujen tarkoitusta, koska hän ei suostu kertomaan.
Puhelimella en saanut yhteyttä, ennenkuin hän päätti niin.
Kaikesta on nyt 3-v ja temput ovat vähentyneet hyvin pieneen, mutta vieläkään hän ei kerro katoamistemppujensa tarkoitusta.
Se on tosi raskasta ja ahdistavaa. Tunnen heti ahdistusta, vaikka hän menisi vain kaupassa käymään.
jaksanut? kuinka pysyit koossa?