Takavetoiset vaarallisia?

Ei ole.

>Etuvetoiset sen sijaan ovat mielestäni paljon
>rauhallisempia liikkeissään!

Että näin sinun mielestäsi. Sinulla olkoon järkähtämättä oikeus mielipiteeseesi.

Kaikkien ei toki tarvitsekaan olla samaa mieltä. Olen ajanut takavetoisella autolla jopa 120 km/h eikä se lähtenyt vielä siinäkään nopeudessa sivuluisuun, joten ihmettelen vähäsen, mistä tuo käsityksesi sivuluisuun joutumisesta yli 80 km/h vauhdissa on peräisin.

Olen myös ajanut sekä etu- että takavetoisilla riittävän paljon, että kokemukseni perusteella rohkenen olla eri mieltä kanssasi takavetoisen muka vaikeammasta hallittavuudesta.

on tosiaan...mistäpä juttusi aiheen keksit?Ei pitäisi noin vetää herneitä nenään!!!
Älyllistä lahjakkuuttasi kuvastaa myös nimimerkkisi valinta, ei taida olla pienintäkään hajua mistä RWD tulee=)Vinkkinä vain että sinulla se voisi olla paremminkin FWD=)
Ei taida auttaa mutta hyvää jatkoa vaan sullekin=)

Eiköhän tämä aihe nyt loppuun kaluttu,ei saatana riviäkään enempää,eikö teillä onnettomilla muuta mietittävää ole?!?!

TAKAVETO MIEHILLE,ETUVETO MAMILLE;NELIVETO POJILLE!!!JESSSSS!

Miten niin takavetoisten holtittomasta käyttäytymisestä suuremmissa nopeuksissa?Mitä se nopeus siihen takavetoisen käyttäytymiseen vaikuttaa?Kyllä se on ihan siitä kaasupolkimen käytöstä kiinni,milloin se perä lähtee irti.Ja kun ei nykyautoilijat osaa enää ajaa autoa sladissa,niin siinähän sitä sitten taas saadaan lukea seuraavan päivän lehdestä miten kävi.

Mutta ajoharjoitteluhan tunnetusti saa aikaan vain lisää riskikuljettajia.

Sitä paitsi,sitten kun se etuvetoinen lähtee sladiin,niin paljon yllättävämpi tilanne se on.Takavetoisella sitä osaa kuitenkin odottaa,mutta etuvetoisella se voi tosiaan tulla aika yllätyksenä.Ja sen etuvetoisen sladin oikaiseminen taas ei ehkä joka perheenäidiltä ihan selkäytimestä lähde.(pienempää pykälää päälle ja kaasu pohjaan.Oikenee,vaikka olisi jo ovenkahva edempänä kuin etupyörät)

Mutta niinhän se on,että taitamattoman käsissä mikä tahansa auto on vaarallinen.Sanoipa ne "asiantuntija"-kukkahattutädit mitä tahansa.Ei ajamaan opi kuin harjoittelemalla.

Olen ajanut vuosikaudet kesät talvet takavetoista, automaattivaihteista melko tehokkaalla moottorilla varustettua amerikkalaista autoa.

Luisuun en ole joutunut koskaan, maltti ja hyvät nastarenkaat ovat valttia.

Kaarteissa pitää vain sovittaa nopeus riittävän alhaiseksi ja osata lukea autoa, varoitus pitorajan lähestymisestä tulee kyllä hyvissä ajoin, ellei tilannenopeus ole liian suuri.

Suurta varovaisuutta tarvitaan toki liukkaalla. Aivan kuin millä autolla tahansa.

Tämä keskustelu ehti jo alkuperäisessä säikeessään kerätä yhtä jos toistakin mutu-tietoa saarnaavaa kaikkien alojen asiantuntijaa julistamaan omaa sanomaansa.

Alkuun Sterling Mossin viisaus: Kun auton hallinta on menetetty, on aivan sama onko se yli- vai aliohjaava.

Takavetoisella autolla syntyy maantieajossa useammin hallinnan menettämiseen johtavia tilanteita kuin etuvetoisella. Kun veto on päällä ja kitka muuttuu yhtäkkiä, kuten esimerkiksi vesiliirtotilanteessa, pyörien noustessa urista tai ohitustilanteessa ylitettäessä lumikelillä kaistojen välistä keskivallia, takavetoinen kampeaa äkkinäisesti poikittain. Etuvetoinen sen sijaan reagoi rauhallisesti puskemalla, ja mikä tärkeintä - vetävien pyörien pidon menetys tuntuu heti ratissa.

Takavetoisella autolla siis joutuu helpommin ei-haluttuun sivuluisuun. Tällä ei tarkoiteta siis hallitussa sladissa ajamista, vaan sitä kun satasen vauhdissa rauhallisessa maantieajossa perä heilahtaa yhtäkkiä poikittain. Tällaista tilannetta ei etuvetoisella voi syntyä, ellei joku vetäise käsijarrusta.

Toinen asia on se, että takavetoisen auton hallitseminen yllättävässä sivuluisussa on tietyiltä osin loogisempaa kuin etuvetoisen. Kun perä lähtee alta, ensimmäinen reaktio on säikähdys, jonka vuoksi refleksinomaisesti nostaa jalan pois kaasupolkimesta. Tähän väliin joku valopää voi taas kertoa ummet ja lammet sladissa ajamisesta, mutta nyt puhutaan yllättävistä tilanteista. Aivan sama kuin että joku vakavalla naamalla sanoisi, että kun eteen juoksee hirvi, niin kannattaa vetää käsijarrusta ja tempaista satasen vauhdissa uukkari, koska hallitsee auton. Auton heitteleminen sladissa on eri asia kuin se, että auto lähtee yllättäen sekunnin murto-osassa heittelehtimään, kun kuski on sytyttämässä tupakkaa tai vaihtamassa radiosta kanavaa.

No joo. Etuvetoisessa autossa kaasun nostaminen pahentaa sivuluisua, mikä on ollut syy moneen kuolonkolariin, varsinkin kun nykyautoissa moottorijarrutus katkaisee polttoaineensyötön, minkä vuoksi kaasun nostaminen "töksähtää" huomattavan paljon enemmän kuin kaasarikoneisissa autoissa. Takavetoisessa kaasun nostamisella ei ole yhtä dramaattista vaikutusta, vaan se voi päin vastoin oikaista luisun hyvällä tuurilla. Tämä on takavetoisen auton hyvä puoli.

Kun olette puhuneet auton painonjakauman merkityksestä nimen omaan väistötilanteessa, olette menneet aika pahasti metsään. Silloin kun ei paineta kaasua niin paljon, että vetävien pyörien pito menetettäisiin, pätee seuraava sääntö: Se pää vie, jossa on enemmän painoa. Painavakeulainen auto puskee, olkoon etuveto tai takaveto. Painavaperäinen auto lähtee sivuluisuun, joka ei niin vain oikene. Esimerkkinä tästä mikä tahansa takatuuppari. Nyt voitte sanoa, että kuplan tai Skodan peräpään käytös johtui heiluriakselista, mutta niin käy millä tahansa autolla, jonka massakeskipiste on lähempänä taka-akselia. Kaasulla saa helposti luisuun kevytperäisen takavetoisen, mutta kun puhutaan tilanteesta jossa on tasainen veto päällä tai kytkin pohjassa, tämä on totuus.

Moneen kertaan esille tullut fakta on myös se, että auton keulassa on aina enemmän kokoonpainuvaa peltiä kuin kyljessä. Nokkakolarissa kiinteään esteeseen voi selvitä hengissä jopa 60 km/h vauhdissa. Kylkikolarissa tulee laboratorio-olosuhteissakin ruumiita jo alle kolmessa kympissä.

Vielä yksi pyyntö: Älkää sotkeko tähän keskusteluun elektronisia ajonohjausjärjestelmiä. Alkuperäinen puheenaihe koski nimen omaan takavedon ja etuvedon välistä paremmuutta.

Kuulun hyvin suunnitellun takavetoauton (saksalainen) ehdottomiin kannattajiin. Edellinen auto oli perus-Mercedes, nyt alla BMW varustettuna ASC-luistonestojärjestelmällä. Lisäksi olen omistanut liudan etuvetoisia (japsia, ranskista sekä sakemannia). Olen ajanut myös tasauspyörästön lukolla (kitkalukko) varustettua C-Mersua vm-94.

Viimeisin äkkinäinen takavetoinen auto oli pikkukorinen BMW 300-sarjalainen 80-luvulta, sen perushaitta pienessä kitkassa (liukas tie) oli taka-akselisto- ja pyöräntuentarakenne. Tällaienn bemu saattoi sopivan kaltevalla suoralla jäisellä/lumisella tiellä pyörähtää rajuun takapyöräluistoon.

Mercedes edusti jo 70-80-luvuilla junamaisen vakaata takavetoautoa, pitkä akseliväli ja onnistunut alustarakenne, 500-sarjan Bemu 88-vuodesta eteenpäin sekä 300-sarja 90-luvulta alkaen ovat olleet myös käytökseltään rauhallisia ja hyvin hallittavia pelejä. Lisäksi joukkoon täytyy lisätä myös tietenkin Volvo 240 ja 340 (pienikoneiset versiot).

Ainoa rakennejärjestelmä, mille annan hiukan negatiivista palautetta takavetoautosa, on nimenomaan jyrkästi toimiva tasauspyörästön lukko kuten C-Mersussa aikoinaan oli. Sen toiminta aiheutti joissain tilanteissa äkillisen takapyöräluisun, joka kuitenkin tottuneella - ja tottumattomallakin- on suht helposti hallittavissa pitkän akselivälin ja reilusti kääntyvien etupyörien ansiosta. Liikkeellelähtöähän tuo lukitus paransi huomattavasti talvella.

Nykyisten elektronisilla luistonestoilla varustettujen takavetoautojen kaudella väitän, että normaaleilla ajotyyleillä ja -nopeuksilla (fysiikan lait rajana) takavetoista ei saa pyörähtämään, ei edes vaaralliseen sivuluisuun. Yrittämällä sitä luistonesto poiskytkemällä se toki onnistuu.

Kokonaisuudessaan pidän hyvän takavetoisen -olipa siinä sitten luistonesto tai ei- ajettavuudesta etuvetoista enemmän. Suoraan ajettaessa etuveto (hyvä sellainen kuten esim. Saab, VW tai Audi)on piirun verran suuntavakaampi, mutta ero ei ole häiritsevän suuri. Sen sijaan kaarreajossa hyvän takavedon tietty neutraalius kaarteen läpimenossa viehättää, sekä se että jos takapyöräluistoon joutuisikin, on tilanne loogisemmin hallittavissa. Lisäksi edelleen joissakin etuvetoisissa esiintyy vedätettäessä ohjauksen vetelytaipumusta, tosin luistonestot niissäkin ovat yleistymässä. Lisäksi kaupunkiajossa viehättää sekä Mercedeksen että BMW:n pieni kääntösäde, koska takavetoisessa etupyörien kääntökulma saadaan suuremmaksi kuin etuvetoisessa; esim. 700/900-sarjan Volvot olivat todella ketteriä verrattuna uudempiin 850/70/80-sarjojen Volvoihin.

Kaameimmat kokemukset taas etuvetoisista liittyvät Peugeot 205:een ja 309:ään, niissä lieväkin vedon löysääminen liukkaalla sai aikaan äkkinäisen takapyöräluisun, joka oli melko hankalasti lopetettavissa. Samaa piirrettä on ollut edelleen mm. 406- ja 607-malleissa; en ole itse kokeillut. Tähän saakka myös useat japanilaiset etuvetoiset ovat olleet "kiikkerän tuntuisia", kuin irti tiestä liukkaalla kulkevia pelejä, esim. aiemmat Toyota Corollat. Alustarakenteen puutteet yhdistettynä tunnottomaan ohjaukseen ja lyhyeen akseliväliin saivat aikaan hermostuttavan talviauton etuvedosta huolimatta.

Muistan lapsuudestani, kun isäukkoni (entinen maa- ja jäärata-ajoja ajanut mies) ajoi erittäin kovaa 70-luvun takaveto-Carinallakin, vaikka se oli erittäin alkeellisella alustalla ja lyhyellä akselivälillä varustettu auto. Vauhtia oli talviteilläkin itä-Suomessa 170 kmt lasissa hurjastellessa, eikä metsään menty. Itsekin sain onnekseni lapsuudessa jo 7-vuotiaana pyöritellä näitä takapotkuja jääradoilla.

Tämä on oma kokemukseni ja makuni, jokaisella on oma suosikkinsa ja näinhän se saa ollakin. Itse lisäksi pidän vielä siitä, että takavetoisia henkilöautoja edustavat enää M-B, BMW sekä Lexus maamme markkinoilla; onhan se mukavaa havaita että kuuluu siihen harinaiseen kastiin joka ajaa "vaarallisella takavetoisella": ;oD

Tärkein juttu on se, että jokainen ukko ja akka opettelisi/saisi opetella autonsa talvihallinnan turvallisesti jääradalla, siis aivan luopnnonjääradalla, ei millään keinotekoisella "liukkaan kelin radalla". Näin tehtiin vielä 70-luvulla, osin 80-luvulla, nyt enää erittäin harvoissa paikoissa. Syynä lienee viherpiipertäjien luonnosuojeluinto bensan lyijyä vastaan, vaikkei enää aikoihin lyijypäätäöjä ole ollutkaan. Liekö luonnosuojelu tärkeämpää kuin ihmisten henki?

Pahinta nykysin on se, että tässä yliteknistyneessä maailmassa ei saisi enää olla edes luonnollista talvea, vaan luonnollinen talviliukkaus halutaan pois suolauksella. Näin ollen talviajotaito -viimeinenkin- rappeutuu ja kun joskus sitten talvituisku yllättääkin, pelti rytisee ja ruumiita tulee. Kyllä eteläisessä Suomessakin saisi autoilijat totutella luonnolliseen talvikeliin. Ihmeellsitä on myös se, että aina tiedotusvälineissä todetaan liukkaan kelin aiheuttaneen esim. 120 kolaria. Mitä se liukas keli -siis käsite- voi aiheuttaa? Eiköhän se syy ole siinä ratin takana, puutteellinen auton hallintataito jne.

Poika!Sulla on tiedoissa aukkoja!Jos takavetoinen lähtee luisuun se oikenee kun nostaa kaasun ylös!Mutta kun etuvetoinen lähtee luisuun se on yleensä menoa!

Autot ovat vaarattomia,kuljettajalla ehkä on vaikutusta auton vaarattomuuteen tai vaarallisuuteen.