Olen varmaan jo ihan hullu kun ero (eikä toivottavasti tule) ei ole vielä tullut vaan on "katsellaan vaihe", tuskainen helvetti odottaa mitä mies taas päättää. Minä täällä mietin meidän yhteisiä hyviä aikoja ja sitä, kuinka rakastan häntä vaikka hänessä on huonotkin puolet. Mm se, että työt menee aina mun edelle ja se rassaa nytkin kun miehellä tekee vissiin mieli lähteä naapurimaahan töihin.
Mutta en KESTÄ sitä ajatusta, että hän on joskus sitten jonku toisen kanssa ja rakastelevat jne..! varmaan kuolisin jos näkisin hänet jonku muun kanssa! Onko tässä MITÄÄN mahdollisuutta yritää kääntää tätä asiaa positiivisemmaksi? Mitän, mikä helpottaa oloa kun täällä mietin kaikkea ja hulluksi tässä tulee..
Miten te muut olette selvinneet?
Mutta en KESTÄ sitä ajatusta, että hän on joskus sitten jonku toisen kanssa ja rakastelevat jne..! varmaan kuolisin jos näkisin hänet jonku muun kanssa! Onko tässä MITÄÄN mahdollisuutta yritää kääntää tätä asiaa positiivisemmaksi? Mitän, mikä helpottaa oloa kun täällä mietin kaikkea ja hulluksi tässä tulee..
Miten te muut olette selvinneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saattaisi auttaa suuntaan tai toiseen.
Olen ajatellut tuota aika paljon, kun olen itseäni tässä vajaan 2 kk:n eron aikana tutkiskellut. Eron syy oli virallisesti se, että mies ei enää pystynyt tuntemaan mitään minua kohtaan, mutta samaisella viikolla hän tapaili jo harrastuspiireistämme tuttua naista.
Olen tajunnut, että mulla on todella vahva tunneside ja yhteisyyden tunne ollut tuon miehen kanssa (oltiin 4v yhdessä) ja ikävöin todella paljon hänen seuraansa kaikin tavoin... Kuitenkin se, mikä tuntuu kaikista v...mäisimmältä ja ikävimmältä on, että se on sen akan kanssa - varsinkin kun tiesin kyllä jo aikoja sitten, että ko. naishenkilö kyttäsi miestäni (ja miehelle siitä jotain naurahdinkin).
Tää on suorastaan hupaisaa... olen miettinyt, että jos ukko tulis nyt itkemään mua takasin, niin en varmaan enää pystyisi tämän jälkeen aloittamaan alusta hänen kanssaan - niin loukattu ja pettynyt olen. Ja kun mietin viimeisiä aikojamme yhdessä (= se "kattellaan" -vaihe) tajuan, että olen onnellisempi yksin. ...eli kaikin puolin tiedän, että tämä on oikea ratkaisu, joten mua ei pitäisi vähääkään kiinnostaa. Mutta näen sieluni silmin sen eukon mairean, vinon hymyn, jota se mulle aina hymyili ja en saa varmaan koskaan tietää totuutta siihen, kuinka paljon hänellä oli vaikutusta eroon. Kaikista ärsyttävintä on se, että se sai, mitä halusi - otti minulta pois jotain minun omaani.... :) :)
... uskon, että kun tiedostan, miten naurettavaa ja kakaramaista tämä on, alan toipua... ja luulen, että siinä vaiheessa kun se elämäni prinssi karauttaa valkealla ratsulla pihaan, mua ei voisi enää vähempää kiinnostaa koko asia...
Joten: älä nyt sen mustasukkaisuuden takia ainakaan kärsi huonossa suhteessa.
Mies SOITTI ja jätti! Vielä perkele puhelimessa sen teki! Se tuli oikeasti kuin isku taivaalta, vastahan me suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Nyt kun hän lähtee muualle töihin, en minä enää mahdu siihen kuvioon vaikka olisin valmis häntä odottaan.
Ehkä siksi en ole vielä täysin hajonnut koska EN voi uskoa tätä todeksi! :( Miten kukaan voi olla noin julma jos rákastaa?
Helvetti mitä elämää..
Ex-mies, joka on muuten ollut ihan suhteen viime metreille asti huolehtiva ja kaikin puolin ihana ihminen, alkoi käyttäytyä eron jälkeen ihan omituisesti. Oli todella tyly, kun itkin hänelle tuskaani puhelimessa ja käyttäytyi muutenkin todella oudosti. En mm. saanut enää pitää kämpän avainta, vaikka oli puhuttu, että saisin pitää suurimman osan kamoista syksyyn siellä, kunnes pääsen isompaan asuntoon...
Voi olla, että esim. tuo avain juttu oli sen eukon sanelemaa, koska olin aivan ällikällä lyöty: en ollut uskoa korviani, kun tiedustelin, epäileekö hän, että hiivin sinne ilmoittamatta nuuskimaan ja hän vastasi, että juu... :) Siis hän, jonka pitäisi tuntea minut sen verran hyvin, ettei tulisi mieleenkään epäillä tuollaista.
Ainoa kohta, jolloin näin hänen itkevän oli, kun kannoin viimeiset kamani ovesta pihalle ja lähdin. Jotenkin olen ymmärtänyt, että tuo outo käytös, jota en tunnista enää häneksi ollenkaan, johtuu vain siitä, että hänellä on paha olla ja huono omatunto. Nyt kun olen taas jokseenkin jaloillani ja aina hänen kanssaan puhuessani pakotan itseni iloiseksi ja energiseksi, hän alkaakin selvästi heiketä. Ilmeisesti tunsi itsensä vahvaksi, kun oli jättäjä ja minä ryömin hänen jaloissaan. Hän on selvästi nyt hämmentynyt käytöksestäni. Olen päättänyt, että en pidä yhteyttä ja pakolliset asiat hoidan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Todennäköisesti puhelimella jättäminen johtuu vain siitä, että asia oli liian vaikea hoitaa kasvokkain ja hänellä on syyllinen olo... eli suhteenne merkitsee hänelle jotain kuitenkin.