Eli suhde päättyy ja kun kämppä on avovaimon nimissä minun se on lähdettävä.
Mites lapsen kanssa tapahtuu tai olisi tehtävä. Yhteishuoltajuussopimus on tehty syntymän jälkeen. Nyt on kyse siitä, kummalle lapsi menee ja mites tapaamiset ja niin päin pois.
Tästä en haluaisi riidellä liikoja, mutta exavovaimo on sitä mieltä että lapsen paikka on äitinsä luona, siihen olen valmis jos mulla on mahdollisuus olla enemmän kuin pelkkä viikonloppuisä.
Joillainhan lapsi on vuoroviikot tms. Toimiiko tällainen, vai onko siitä lapsen kehitykselle haittaa?
Mites näistä asioista sopiminen menee?
Mites lapsen kanssa tapahtuu tai olisi tehtävä. Yhteishuoltajuussopimus on tehty syntymän jälkeen. Nyt on kyse siitä, kummalle lapsi menee ja mites tapaamiset ja niin päin pois.
Tästä en haluaisi riidellä liikoja, mutta exavovaimo on sitä mieltä että lapsen paikka on äitinsä luona, siihen olen valmis jos mulla on mahdollisuus olla enemmän kuin pelkkä viikonloppuisä.
Joillainhan lapsi on vuoroviikot tms. Toimiiko tällainen, vai onko siitä lapsen kehitykselle haittaa?
Mites näistä asioista sopiminen menee?
Vastaukset 3
Vanhimmat
erittäin hyvin, itselläni menee juuri näin. Miten tällaisesta voisi olla lapsen kehitykselle haittaa, tämähän on tilanne jossa kaikki osapuolet kärsivät mahdollisimman vähän, lapsi varsinkin. Tietysti täytyy muistaa että kaikki isät (eivätkä äidit!) eivät ole valmiita ottamaan vastuuta lapsestaan ja silloin lapsen paikka on ehdottomasti vain sen huolehtivamman luona. Jos olet mielestäsi valmis yh:ksi, niin suosittelen, se on raskasta mutta aivan varmasti myös antoisaa. Ja varaudu jo etukäteen siihen että sossusta et myötätuntoa tai tukea tule saamaan, siellä äiti lasketaan ainoaksi oikeaksi vanhemmaksi, oli hän millainen hyvänsä, ainakin pk-seudulla. Mutta toivottavasti myös lapsen äiti osaa nähdä myös lapsen edun ja ymmärtää että lapsella olisi mahdollisuus 2:een hyvään kotiin niin voitte sopia asian keskenänne ja käydä sossussa vain täyttämässä paperit niin kuin olette sopineet.
Minulla miehenä oli vastaava tilanne. Olen koko ikäni kuullut siitä, että etenkin pojilla täytyy olla isä jotta he saavat jonkinlaisen "miehen mallin". No, eron tullessa kun miehenä ilmoitin, että haluan tavata lapsiani säännöllisesti - siis myös arkisin niin Espoon sossu antoi lasteni äidille "vinkkejä" siitä miten hän saa minut, isän pysymään poissa kuvioista. Mitähän helkkarin järkeä siinä on, kaikki se sotii psykologien ja psykiatrien käsitystä siitä, että eron tullessa ja sen jälkeen isän olisi hyvä olla yhteydessä lapsiinsa ja olla myös heidän elämässään mukana.
Täysin järjen vastaista sossuviranomaisilta. Ymmärrän alkoholi- yms. vakivaltatapaukset, mutta kun minun kohdallani oli eron syynä kysymys pelkästä rakkauden lopahtamisesta lasten äitiä kohtaan (tunne oli oikeasti molemminpuolinen), ei omia lapsiani kohtaan.
Tappelin asiasta oikeudessa asti ja otin ne tapaamisoikeuden jotka lapsilleni ja minulle kuuluvat. Nyt on parempi, parempi kuin aikaisemmin. Voimme lasteni kanssa tehdä mitä haluamme ilman, että meitä on komentamassa kukaan.
Lakimiehen tarvin, käytin useampaakin ja rahaa paloi. Mutta sitä en edes ajatellut koska minun mielestäni normaalin ja vastuuntuntoisen isän oikeus on myös tavata lapsiaan kuten lasten isäänsä. Siitä eivät kouluttautumatomat sossun ämmät saaneet minua luopumaan. Onneksi.
Tappele vastaan, äläkä usko etenkään katkerien sossuämmien höpötyksiä, koska he eivät yksinkertaisesti tiedä mikä on lapsille parasta.
noin kuuden vuoden kokemuksella.. kun luotat esim. entiseen vaimoosi niinkin paljon kuin minun tapauksessani, että annoin jopa yksinhuoltajuuden hänelle, jotta " pikkuasiat, kuten passinsaannit ym. olisi helpompi hoitaa".
Mut kuka sen sanoikaan, et akat on kuin apinoita; eivät päästä oksasta irti ennen kuin ovat tarranneet seuraavaan".
Tappelen oikeudessa parasta aikaa lapseni tapaamisista. Espoon sossu on tuomarin pyynnöstä tehnyt selvityksen soveltuvuudestani vanhemmaksi. Paskanmarjat! Ihan täyttä sontaa! Sanon suoraan, että älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi, äläkä ainakaan sosiaaliämmiin. Ne ei halua sua enää lapsen elämään koska olet mies tai jotain (syyllinen?). Voi lapsiparka.
Suomen laki on sinun ja lapsesi kannalta ainoa johon voit lopulta jotenkin luottaa. Se on nimittäin periaatteessa hieno laki. Kannattaa tutustua esim. kirjaan "Perhe- ja Tapaamisoikeus". En muista kirjoittajaa.
Sitten noi asianajajat on Suomessa niin surkeita, että yhdelle olen joutunut antamaan potkut ja vakioasianajajani on aivan sormi suussa koko homman kanssa. Nyt mulla on siis jo kolmas asianajaja tätä taivahan yksinkertaista asiaa hoitamassa, josta siitäkään ei valitettavasti tiedä. Sapettaa kun itse ymmärtää asiasta enempi kuin lakimies (puhumattakaan sossunämmistä!).
Anteeksi vain, mutta itse olen erittäin katkera. Sulle toivotan parempaa onnea. Tsau!