Miten kestätte

Ennen kuvittelin, että se kuuluu elämään, mutta nykyään en sitä suvaitse ollenkaan. Jättää liian pahat säröt, jos itsellä on ollut tunteet täysillä mukana ja selviää että toinen vaan pelehtii.

alan myös itse pettämään.

Miksi pitää antaa ymmärtää,kumppanille,suhteen alussa,ettei petä.Onko se niin,että just sellaset henkilöt pettää,jotka mesuaa asiasta,suureen ääneen?Olen kai niin hyväuskoinen,että minulle voi syöttää pajun köyttä,mennen,tullen ja vielä siinä välissäkin.Sielu,sydän riekaleina,mutta eteenpäin mennään,ehkä yksin,tai jos jossain vielä olisi joku ns.vanhanaikainen mies,jolle on itsestään selvä..että jos on yhden kanssa,ei kertakaikkiaan ole muita.Epäilen kyllä kovasti,aika näyttää.

kestää sen hlökohtaisesti aina jotenkin, tai ainakin loppujen lopuks selviää, mut suhteet alkaa kyllä pahasti natisemaan liitoksissaan.

and then you marry one.

no ei itelle pettäminen on aina ollu kova paikka. Ja helpoiten siitä itse selviää, kun ottaa vaan tarpeellisen matkaan ja lähtee nuolemaan haavoja eir kuvioihin. Jättää sen asian siihen ja miettii sen ekaks läpi omassa päässään ja ottaa asiasta opiksi jos siitä on opiksi otettavaa.

Lähetän toisen osapuolen sylttytehtaalle tai minne kauas vain keksinkin,heti kun se vain on mahdollista..

siihen mitään kikkaa ole. paska homma...se vaan pitää hyväksyä ja tsekata uutta mimmiä kehiin. katkeroitua ei saa, ei ainakaan naisten takia. eihän sitä voi kun tarkkailla suhteessa omia tekemisiään, jos toinen pettää ni pettää...katselee ettei ite hölmöile vastaavasti.