USKALLATKO ETSIÄ

sitä rypemistä varten on varattu muutama kuukausi suhteen virallisen lopun jälkeen, kun käydään syyt läpi noin 12 634 126 kertaa.

Kyllä jonkin aikaa asioita mietittyä. Kaikki tulee väännettyä joka suunnasta ja useampaan kertaan. Viimeksi se kesti noin vuoden pähkäillä asiat halki ja tehdä itselleen selväksi et ei sen vaan kuulunut toimia.

Eikös siihen rojektiin sanotakkin kuuluvan kolme vaihetta, viha, itsesääli ja hyväksyminen. Ensiksi syytetään toista, sit itseään ja viimein asia vaan hyväksytään itselle et siinä vaan niin kävi ?

kun pohtii syntyjä syviä ja kohtaloaan'''peiliin on katsottava jokaisen omalta osaltaan'''

Uskallan, muttei ole ollut tarvetta.

.. että itsestään syyn hakeminen on aina äärimmäisen vaikeaa. Se mies, jonka katson olleen 'elämäni rakkaus' ei koskaan pettänyt mua(ainakaan tietääkseni..), enkä mäkään sitä, ja syyt eroomme olivat käsittäkseni ihan muualla, eli pitkälti kai mussa itsessäni ja typerässä elämänjanossani silloin.

Ajattelin kai jotenkin siten, että "mulla on niin paljon nähtävää ja koettavaa, etten halua juuttua tuohon ihmiseen", vaikka koko mun lähiympäristöni koetti hokea mulle, että tuo mies on helmi, ja että hän kantaisi (vastavuoroisesti) mua silloin, jos en tilapäisesti itse jaksaisi.

Kauhean vaikeaa miettiä syitä, varmaan yhtä vaikeaa pettämisen kohdalla, kuin muissakin vastaavissa jutuissa. Viimekädessä kun ihminenhän yleensä pyrkii selittämään tapahtuneet siten, että ne myötäilisivät hänen omaa *positiivista* itsekäsitystään. Kaikissa tapauksissa varmaan syiden löytäminen ei ole niin tarpellistakaan, kuitenkaan.

Kuinka erottaa tarpeellinen itsetutkiskelu vähemmän tärkeästä, se on se vaikein juttu (ainakin joskus).;)

Edellisessä avoliitossani tultuani ensin petetyksi ja sitten jätetyksi, ei syitä tarvinnut etsiä.

Olin minä vuosien varrella sen verran itsetutkiskelua ja avokin kanssa keskustelua harrastanut, että tiesin tasan tarkkaan, miksi niin kävi. Halusin vain elää tavallani erouhasta huolimattakin.

....uskon Karman lakiin, eli

"make your choice, and live with it, don`t look back"

En etsi syitä itsestäni, sen paremmin kuin muistakaan.

Eikös syy ole aina pettäjässä, ei petetyssä / kaltoin kohdellussa?

Itseäni ei ole koskaan petetty, 4 pitkää suhdetta takana, itse petin yhdessä suhteessa. En arvostanut miestä, mutta halusin silti seurustella, halusin turvaa ja rakkautta. Petin, mm. koska toivoin hänen jättävän minut. Itselläni ei tuolloin ollut tahdonvoimaa ja selkärankaa jättää. Arvostukseni häntä kohtaan laski entisestään, kun hän ei jättänytkään, vaan alkoi ryyppäämään ja itkien pyysi takaisin.

Tästä jo monta vuotta, mutta en koskaan ole miestä omista pettämisistä syyttänyt. Syytän edelleenkin jatkuvasti itseäni, että alkujaan edes lähdin suhteeseen miehen kanssa, jota en kyennyt arvostamaan ja että jatkoin suhdetta niinkin monta vuotta. Ja että petin, enkä jättänyt heti. Lopulta kuitenkin jätin. Nykyistä en pettäisi, koska arvostan.