todellakaan pystynyt käsittelemään asian niin ettei olisi tuntenut suurta vihaa kakkosta kohtaan? Tiedän, syytä on paljon myös siinä pettäjässä! Mutta viha kakkosta kohtaan on mielestäni myös oikeutettua ja aivan luonnollista. Täällä palstalla monet toitottavat, että älkää sitä kakkosta vihatko, mutta itse en siihen pysty. Kuka voi olla niin tunteeton ja hyväsydäminen ettei vihaa myös ja ehkä enemmän tuota kakkosta. Minusta saa ja kuuluukin saada vihata. Saa haluta kostoa ja saa olla katkera. Jos se tunne kielletään niin viha siirtyy ja kohdistuu helpolla itseä kohtaan. Ja sitä on vaikea kestää. En kuitenkaan tarkoita, että tuohon vihaan pitäisi jäädä ja oikeasti pitäisi jotenkin kostaa. Oma elämä ei jatku ja viha vie turhaan voimia jos siihen jää ikuisesti rypemään. Mutta jotenkin se vihakin on yksi tapa käsitellä asiaa. Niinpä mielestäni on turha ihmetellä ja kieltää tuo tunne petetyltä. Minä en enää jaksa vihata kovin paljoa, pettämisestä on kulunut n. 2 vuotta. Mutta en edelleenkään pidä tuosta kakkosesta ja jonkinlainen viha häntä kohtaa on varmaan ikuista.
Onko kukaan
teistä petetyistä
402417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Itse tuntusin mieheni kakkosen, näin heidän välillään jotain jo paljon aikaisemmin. Kyseessä oli naapurin nuori yh-äiti. Halusin muuttaa, ja niin muutettiin. Se sitten mahdollisti suhteen. Erosin, tosin syitä oli muitakin (suhteensa kesti 9kk) alkoi raskausaikana.
Tästä paljastumisesta ja erosta on nyt kutakuinkin vuosi aikaa. Kun sain tietää, soitin toiselle naiselle että tiedän kaiken ja hän saa pitää miehen. Kun viha laantui, joka tapahtui nopeasti olin hänen kanssaan paremmissa väleissä kuin exän. Tyttö oli alkoholisoitunut, yh, joka oli sosiaali tanttojen hampaissa. Joten en pitänyt häntä parempana kuin itseäni (joissain asioissa säälinkin). Mutta siis nopeammin olin väleissä hänen kanssa kuin exän. Nykyään ei olla yhteysessä, exänkin kanssa on hyvät kaverilliset välit ja hyvä niin.
Vihaamalla saa vain oman olonsa pahemmaksi, kannattaa yrittää päästä vihasta yli. Kun olt todella antanut anteeksi, asia ei enää pyöri paljoa mielessä. Tosin vaatii aika paljon itsetutkiskelua ja tahtoa antaa anteeksi. Ja toki vaatii pettäjältäkin, tahtoa ja työtä... kuitenkin entiseen voi olla todella vaikea päästä jos ei mahdotonta... Mutta toisaalta opit siinä jotain itsestäsi ja tavoistasi käsitellä asioita. Itse annoin itselleni ja exälleni kaiken anteeksi kun tapahtuneesta oli kulunut 9kk.. Sen jälkeen on useaan otteeseen pihuttu, se on ollut tärkeää tietyssä mielessä. Onneksi exäkin on ollut halukas käymään asioita läpi, ehkä se on opettavaista hänellekkin.
Vaikka itselläni on uusi mies ja elämä kohdillaan, ilman noita jutteluita exän kanssa en usko että olisi suhteeni voinut jatkua. Koska todellinen antautuminen uuteen suhteeseen tapahtui sen jälkeen kun vanha oli käsitelty.. eli kun olin seurustellut 4kk. Onneksi nykyinen oli ymmärtäväinen ja antoi tilaa työstää asiat rauhassa. Vaikka tavatessa luulin päässeeni yli kaikesta, silloin vielä vihasin. Nyt ymmärrän että rakastan aina, mutta se on syvällä sisällä. Ja nykyinen on nykyinen mieheni, vanhoihin ei palata.
Tuli nyt ehkä pitkä sepustus, idea kuitenkin se että mieti oletko antanut oikeasti anteeksi. Se vaputtaa kummasti, eikä sitä toista enää edes mieti!
T:saman kokenut, mutta eronnut!
Kun ihminen ajautuu vakavaan kriisiin, kuten aviosellaiseen, on tunnetilansa lähes hallitsemattomassa jamassa. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, ja niitä vastauksia sitä hakee loputtomalla vimmalla. Myös syiden ja syyllisten etsintä, syyttäminen ja rankaisu ovat vallitsevana, ainakin jonkin aikaa.
Mutta kun aika kuluu, alkaa tapahtumia yleensä ajatella järjellä enempi kuin tunteella. Kun sitten pohtii sitä perimmäistä kysymystä eli kenen syy, ei sitä suurinta syypäätä kovin kaukaa tarvitse etsiä, siinä se on asunut saman katon alla kanssasi. Häntä ei kukaan pakottanut tekoihinsa, itse ne vapaaehtoisesti ja tietoisesti teki. Se petoskumppani olisi voinut olla lähes kuka tahansa. Jos se toinenkin oli naimisissa/parisuhtessa, on hän tietenkin syypää tapahtuneeseen, mutta enempikin vastuussa omalle puolisolleen omista teoistaan.
En tässä nyt ketään "kakkosta" ala puolustella, osallisena sopassa ovat kuitenkin ja tuskinpa tietämättään ovat sekaantuneet varattuuun ihmiseen. Voihan olla niinkin, että se kolmas pyörä on joutunut valloitetuksi ja piiritetyksi oman puolisosi toimesta? Ihmisten tunteet kun pääsevät valloilleen ja niiden annetaan päästä valloilleen, ei siinä paljoa ajatella sitä alkuperäistä parisuhdetta ja siinä elävää joka on joutumassa/joutunut petetyksi.
Shit happens, siitä huolimatta ei vihan tunteen pidä antaa pilata elämäänsä. Elämässä on muita asioita joista voi iloita ja nauttia, vaikkapa tämä lämmin kesä ;=)
Hmmm... tuo kirjoituksesi ja pari muuta... yhdessä nimimerkin kanssa herätti kysymyksen... Oletko minkä ikäinen ja mistäpäin?
Olen lukenut paljon tuosta anteeksiannosta ja sen armahtavasta voimasta. Olen yrittänyt "opetella" anteeksiantoa. Niinkuin tiedätte, se ei ole helppoa, mutta ei varmasti mahdotontakaan. Ja uskon niin, että kun opin antamaan anteeksi, omakin olo helpottuu enkä enää tunne vihaa kuten ennen. Samaa mieltä olen siitä, että vihaan ei kannata jäädä, jos haluaa antaa omalle suhteelleen uudestaan mahdollisuuden niin tuosta vihasta pitää päästä, muuten se ei onnistu. Mutta olen vain ihminen jonka tunteet menevät vielä ajoittain järjen ohi. Ehkä opin jonain päivänä.
Ai niin, kyllä elämä on ajoittain aivan ihanaakin!
Heränneisiin kysymyksiin saatan antaa vastauksia yksityisesti (kts. profiilistani s-postiosoite). Muuten iällä ja sijainnilla ei ole mitään merkitystä, vain asialla josta keskustellaan.
mutta luimpa sitten enemmänkin sun juttuja niin paljastui että tuskin oletkaan.. mutta jaksamisia sinulle... eteenpäin vaan
Olin aika järkyttynyt kun tulin ensimmäisiä kertoja tälle palstalle lukemaan näitä juttuja, kun huomasin että viha kohdistuu siihen toiseen eikä omaan puolisoon. Itselläni ei missään vaiheessa käynyt mielessäkään syyttää sitä toista naista enkä kokenut mitään vihaa häntä kohtaan. En häntä tunne, hän ei minua pettänyt eikä tehnyt minulle mitään pahaa, miksi siis häntä vihaisin?
Mieheni oli täysivaltainen ja täysi-ikäinen ihminen joka tiesi tarkalleen mitä teki. Itse en ymmärrä sitä että viha kohdistetaan siihen toiseen ja sitten jatketaan oman puolison kanssa, mulle se on aivan käsittämätöntä. Tai vaikka ei jatkettaisikaan mutta silti... mun ajatusmaailmassa kohdistan tunteet siihen ihmiseen joka jotain on tehnyt enkä sivulliseen!
Aika kieroutunutta jos vihan kohdistaa johonkin muuhun.
olen kieroutunut ihminen. Ainakaan en ole yhtä vahva ja järkevä kuin sinä. Mutta olen vain ihminen, niin ja on niin helppo syyllistää ja ihmetellä miksi jäin tähän suhteeseen. Kyllä minä miestänikin vihasin, usko vain. Mutta minulla ei ollut voimia ymmärtää tuota kakkostakaan. Toivon, että vielä jonain päivänä en suhtaudu asiaan yhtä tunteikkaasti kuin nyt, vaan järjellä, kuten sinä.
sivullinen? Kyllä se kakkonenkin on mukana jutussa, ihan yhtä paljon kuin se pettäjäkin. Varsinkin jos hyvin tietää miehen olevan varattu. Ei pidä syyllistää vaimoa, jos hän tuntee vihaa myös kakkosta kohtaan. Ihan luonnollinen tunne, ainakin aluksi. Sinulla taitaa kuitenkin olla järkeä enemmän kuin tunnetta? Ihan ok sekin, "mutta älä lyö lyötyä". T. saman kokenut ja samalla tavalla tuntenut
Tyttökaverini petti minut kerran.. (toissa yönä).. Hän myöntää olevansa vastuussa tapahtuneesta, mutta hän kuitenkin oli erittäin humalassa ja se tyyppi yritti ja yritti kunnes tyttökaverini "antautui".. Eli siis, vaikka hänessäkin on syytä, minusta se oli kuitenkin törkeää hyväksikäyttöä sen tyypin osalta.. Eli itse vihaan sitä tyyppiä ja sitä tekoa, mutta en tyttökaveriani.. En viitsi tänne enää sen tarkemmin selostaa itse tapausta, mutta ohessa linkki..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000017887792
Koska se kakkonen oli sivullinen mulle. Ei hän väkisin miestäni vienyt, eiköhän se mennyt ihan vapaaehtoisesti... Totta kai kakkonen oli jutussa mukana, mutta ei hän minua pettänyt. Kohdistin vihani siihen joka minua petti, eli mieheeni.
Sitä en tiedä tiesiko kakkonen mieheni olevan varattu eikä sillä ole mulle mitään merkitystä, sen tiedän että hän ei ollut varattu.
että pitkään vihasin myös itseäni, "olin ollut niin tyhmä, etten tajunnut mitä mieheni teki", "minussa on jotakin vikaa", "olen liian ruma", "en ole tarpeeksi seksikäs", "olen epäonnistunut elämässä" yms. Se vaihe elämässä oli todella raskasta. Nyt olen onneksi tajunnut, ihan tunteenkin tasolla, että minussa ei ollut eikä ole mitään vikaa, tai siis en minä täydellinen ole, mutta en minä ajanut miestäni pettämään. Mieheni teki sen valinnan.
vihasin mutta nyt eron jälkeen kun muistelen miten mies minua haukku kun en hyväksynyt pettämistä.
Hän sanoi minua myös paviaaniksi ja ivasi jokaista sanaani ja tekoani.
Hän jopa irvisteli minulle ja sanoi että miksi minä häntä kuulustelen ja olen mustasukkainen toisesta naisesta koska ei ole koskaan minun kanssa hänellä ollutkaan mitään rakkautta.
Olin 30v aviossa ja en olis koskaan uskonu että mies muuttu ihan eri persoonaksi tavattuaan tämän naisen ehkä eri kulttuuri oli eksoottista.
Niimpä,mutta toisaalta olen nyt helpottunu etten jääny lopunelämääni miehen rinnalle sillä olisin hukannu oman elämän.
En kyllä usko että hänellä menee sen paremmin uuden kanssa sillä vastassa on arki siinäkin.
Itse en aloita mitään uutta suhdetta ennenkun olen läpikäyny eroni ja vasta sitten jos kohtaan miehen jonka kanssa olemme samalla tasolla,eli arvostamme toisiamme!
sinua. Oivalsit itsekin ettei vihaan kannata jäädä ja anteeksi on annettava, jos aikoo suhteessa jatkaa. Toivon teille kaikkea hyvää!
vihata, ainakin minä vihaan ja inhoan kyseistä ihmistä.
Sitä paitsi tuo viha on paljon helpompi kääntää siihen kakkoseen kuin omaan puolisoon, varsinkin jos aikoo jatkaa tai yrittää jatkaa liittoaan sen petturimiehen kanssa. Eihän sellaisen kanssa jota vihaa ja halveksii voi elää saman katon alla.
Tuo vihan, inhon ja halveksunnan siirto on ihan normaalia ja hyväksyttävää, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Ajatellaan nyt että vihaisit ja inhoaisit sitä puolisoa jonka näet joka päivä joka nukkuu vieressäsi... Eihän siitä liiton jatkamisen yrityksestä tulisi mitään, jos kumppaniaan ei sietäisi silmissään.
Joten minä ainakin jatkan kakkosen vihaamista, inhoamista ja halveksemista, voihan kakkonen toki pyytää anteeksi sitä että sotkeutui perhe-elämäämme 7 kuukauden ajan, neuvoi ja opasti miestä asioissa jotka eivät hänelle kuuluneet. Anteeksi pyynnön jälkeen voisin harkita etten vihaisi häntä.
lukea sinun kirjoituksesi! En siis olekaan yksi ja ainoa heikko ihminen (!?), joka tuntee noin. Kiitos sinulle!
jatkaa vielä, mieheni "kiinni" jäännistä on nyt kolmisen kuukautta, ja uskon kyllä että vuoden päästä tuskin vihaan, inhoan ja halveksin sitä kakkosta, mutta nyt tapahtuma on tuore ja haavat ovat pinnassa.
enkä käy kirkossa, mutta nyt kävin puhumassa Papin kanssa, minä joka en kirkkoon mene kuin häihin, hautajaisiin yms.
Tää nuori Pappi sanoi että viha jota tunnen tätä kakkosta kohtaan on ihan luvallinen tunne, eikä minun tarvitse sitä hävetä. Sanoi että anna anteeksi sitten kun siihen kykenet, menee siihen sitten aikaa minkä verran tahansa.
Sitten antoi minulle neuvon, sanoi että kun tuntuu tosi pahalta, niin sano että ota Isä tämä taakka minulta pois, yksin en jaksa...
Kummasti tuo helpottaa kun tuntuu että maailma kaatuu ja jää sen ylitse vuotavan tuskan alle.
kun huomaat ja oivalallat .. kakkoseksi ryhtyvä nainen on aina henkisesti heikko, ei pidä itseään minään jne.. Se miksi miehesi on pettänyt, syitä varmasti useita ja ne kuuluu teidän selvittää, pitkissä suhteessa tulee virheitä ja erehdyksiä, mutta kuka tietoisesti haluaa olla jaettavissa, eli kakkonen tietää minne mies hänen luona käynnin jälkeen menee, nii i kotiin ykkösen luokse. Kakkonen tietää että myös siellä harrastetaan seksiä vaikka mies toisin väittäisikin, kakkonen myös tietää että ykkönen ei pidä miestään siellä väkisin eli mies voi lähteä kakkosen luo kokonaan jos niin haluaisi, kakkonen tietää että parhaat hetket vietetään vaimon kanssa, joulut yms, kakkonen tietää että suurimman osan ajastaan hän on yksin, kakkonen tietää ettei pysty liikkumaan julkisesti keskellä päivää käsikädessä miehen kanssa, kakkonen tietää tämän kaiken ja silti antaa itseään hyväksikäytettävän...Tajuat kaiken tämän jossain vaiheessa ja oivallat paljon asioita.
Tuo lohduttaa. En itsekään ole mikään ns uskovainen (vaikka kyllä minä "Jumalaan" uskon...)mutta jos jostakin vain lohtua saa niin se on ihan ok. Viisas tuo pappi on!
tuon kaiken ymmärrän ja niinhän se varmaan on. Nyt kuitenkin tunne vie välillä voiton järjestä. Odotan aikaa parempaa...
Taas joku epätoivonen yrittää hokea itsensä uskomaan vielä epätoivosempia mantroja vihaamastaan kakkosesta --siittä vaan, jos helpottaa : D..
auttaa. Anteeksi jos jotenkin loukkasin jotenkin. Tällaista tämä minun ajatusmaailmani on.
Sinun ajatusmaailmasi on harvinaisen fiksua. --tottakai asioita pitää katsoa joka suunnasta ja tunteitten antaa tulla ulos, ettei ihan mätäne..
Kommentoinkin nimenomaan tuota "siljaaa", jonka epätoivonen "please, onhan se kakkonen epätoivosempi ja henkisesti heikompi ja muutenkin huonommassa asemassa kun minä, onhan.." -asenne on lähinnä säälittävä.
Ja kyllähän jokaisella saa omat mielipiteensä olla, en minä sitä sillä. Mutta kiitos kun oikaisit :)
OSU SILJAN TEKSTI ARKAAN PAIKKAAN
Noin itsekkin joskus ajattelin ykkösenä kärvistellessäni..
keino käydä läpi tuntemukset, mutta siinä on yksi merkittävä seikka. Vihata saa, mutta vihaa tekoja, älä ihmisiä, sillä teot ovat mennyttä, ihmiset nykypäivää. Vihan ja katkeruuden kanssa on raskasta elää, joten itsesi kannalta se ei kannata, eikä se kakkonen ole ansainnut sinulta niin paljon huomiota, että loppuelämän muistelisit häntä.
Itsekin olen tullut petetyksi, enkä tunne yhtään mitään sitä kakkosmiestä kohtaan. Olen purkanut tekoa kohtaan suuttumuksen, vihan ja kaiken muun vaimolle, mutta en vaimoon.
erottaa toisistaan teko ja tekijä ja osata vihata vain sitä tekoa. Yritän. : ) Ja olen samaa mieltä siitä, ettei tuo kakkonen ansaitsisi yhtään ajatusta minulta. Mutta... No, toivottavasti en vietä loppuelämääni miettimällä häntä,pilaisin vain elämäni ja antaisin siis hänen pilata elämäni.
Kyllä minäkin lyhyen aikaa vihasin kakkosta nimenomaan siitä näkökulmasta, että hän on tehnyt minulle jotain. Siitä vihasta pääsin aika nopeasti ohi, ehkä muutamassa viikossa. Edelleen kyllä halveksin häntä ihmisenä, sillä hän on varattu nainen, kolmen lapsen äiti. Mutta en halveksi häntä nimenomaan suhteesta mieheeni vaan ylipäätään kakkosena olosta. Minulla on tällä hetkellä yksi "oma" ystävätär (sinkku), joka on ollut vuosia varatun miehen kakkonen. En arvosta häntäkään ja yhteydenpitomme vähenee päivä päivältä, koska en vain voi ymmärtää hänen tapaansa elää. Hän odottaa miehen eroa ja ystävättäreni tuhoaa vain oman elämänsä kakkosena olollaan. En usko, että ikinä elämässäni pidän yhdestäkään kakkosesta. Minulla on oma arvomaailmani, johon tuollainen elämäntapa ei kuulu oli kyse sitten mieheni tai jonkun muun kakkosesta.
Minusta kakkosen vihaaminen on tavallaan luonnollista, mutta se menee kyllä ohi ja tilalle tulee joku välinpitämätön halveksunta. Joku kirjoitti, että mieshän se suurin syyllinen on. Tottakai. En ikinä syyttänyt kakkosta enempää kuin miestäni. Mies oli vastuussa minulle tekosistaan ja kakkonen on vastuussa kakkosuudestaan. Olen kertonut kakkosen nimenkin muutamalle henkilölle, mutten ole edes vihani aikana kertonut hänestä mitään perätöntä tai pyrkinyt parjaamaan häntä. Minusta oli huvittavaa se, että kakkonen pyysi minulta, etten kertoisi kenellekään hänen suhteestaan mieheeni. Minä en ole hänelle mitään luvannut ja teen elämälläni ihan, mitä itse haluan. Kakkonen ei jälkeenpäin siis itsekään hyväksynyt omaa rooliaan, koska pyysi salaamaan asian. Miten joku ulkopuolinen voisi arvostaa ihmistä, joka ei edes pysty itse hyväksymään omia tekojaan.
Kun suhde tuli julki tuo kakkonen pyysi myös etten kertoisi asiasta kenellekkään ja että häntähän tässä on käytetty hyväksi. En ymmärtänyt, enkä ymärrä vieläkään hänen näkökantaansa. Mutta niinhän se on, että hän itsekin häpesi itseään ja kakkosena oloaan kun kielsi kertomasta. Minä sanoin, että voin kertoa kenelle vaan, eihän minulla ole mitään hävettävää eikä salattavaa (vaikka ntoisaalta häpesin, että minua oli petetty). Ja sitä hyväksikäyttöä, no minä sanoin että tuskin mieheni oli häntä kertaakaan raiskannut ja hän oli ollut ihan yhtä osallisena kuin miehenikin.
Eihan toisaalta kaikista ihmisistä tarvitse pitää, joten voit tuntea ihan rauhassa negatiivisia tunteita kakkosta kohtaan. Et vaikuta minusta katkeralta miehesi kakkosen syyllistäjältä, mutta on kai aika luonnolista, ettei teistä tule koskaan ystäviä. Minä en haluaisi edes tavata mieheni kakkosta. Minä en tiedä hänestä kuin huonoja puolia, vaikka mieheni ei ole todellakaan mustamaalannut häntä minulle. Minulle on myös ihan selvää, miksi vihasin alussa mieheni kakkosta. Miehestäni minulla oli silloinkin satoja hyviä muistoja, kakkosesta en tiennyt muuta kuin kakkosuuden ja se ei ole silmissäni mikään meriitti. Samahan toimii toisinkin päin: yleensä kakkoset eivät tiedä vaimosta kuin huonoja puolia ja saattavat joskus yllättyä, millainen vaimo ihan oikeasti on.
Minustakin ykkönen saa osoittaa vihansa kakkosta ja pettäjää kohtaan. Ehkä se auttaa pääsemään eteenpäin, ehkä ei... Mutta kuten kakkonen ja pettäjä, on myös ykkösellä oikeus olla inhimillinen eikä vaatia täydellisyyttä. Enkä edes tiedä olisiko se täydellisyyttä, että pitäisi vihan tunteet sisällään.
Itselläni soi omatunto vieläkin. Lopetin suhteen ja katkaisin täysin välit pettäjään...mutta ei se auttanut. Välillä mietityttää auttaisikohan se, jos oikeasti saisi sen ykkösen vihat päällensä. Mutta toisaalta vihdoin mies on lakannut yrittämästä ottamaan yhteyttä ja ehkä kohdistanut voimavaransa sinne minne ne kuuluisi, parisuhteensa pelastamiseen. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ei kaikki kakkoset tai sen osan kokeneet pidä itseään täysin syyttömänä ja joillekin se olisi jopa helpotus jos ykkönen vihaisi.
Täällähän aina puhutaan kuinka kakkonen ei kuitenkaan ole osa sitä parisuhdetta ja tuskin kukaan ykkönen haluaa hänet osaksi tulevaisuutta. Mutta juuri siksi onkin parempi tasata paineita, osoittaa miten teko loukkasi, että pääsee myöhemmin keskittymään tulevaisuuteen. Vaikka rakkaus varattua kohtaan tai toiseen kuin omaan puolisoon ei ole oikeutettua, niin sitä tapahtuu. Miksei siis vihaakin. Varsinkin kun otetaan huomioon, että löytyy niitäkin yksilöitä, jotka vihaavat puolisonsa entisiä naisia, vaikka ovatkin täyttä historiaa.
Täytyy tunnustaa, että minun ajatusmaailmani on ollut ja on varmaan vieläkin, ainakin osittain, melko mustavalkoinen ja siksipä on "helppoa" syyllistää ja vihata kaikkia kakkosia. Mutta pakko sanoa, että sinä olet kyllä fiksu :) Joo ja kyllä minä sen uskon, että toiset kakkoset tuntevat pahaa mieltä kakkosena olosta. Mutta eivät kaikki, tai sitten he peittävät pahan olonsa sillä että haukkuvat sitä ykköstä. Toisaalta, jos olisin saanut edes yhden pienenkin sanan kakkoselta, että hän on pahoillaan tai katuu, minun olisi helpompi antaa myös hänelle anteeksi. Kaikki me olemme erehtyväisiä enkä minäkään ole missään nimessä täydellinen, mutta toisen ihmisen tietoinen loukkaaminen tuntuisi minulta pahalta. Voihan tietysti olla, ettei kakkonen edes ajatellut tekevänsä minulle mitään pahaa, ei ehkä edes ajatellut minua kun oli suhteessa mieheeni, niin hän aikankin väitti. Mutta jos minä olisin kakkonen, niin tiedostaisin kyllä selkeästi, että se kakkonen tarkoittaa sitä, että on olemassa myös se ykkönen.
Taisi olla aika sekavaa kirjoitusta... No, joka tapauksessa, jos sinä olisit ollut mieheni kakkonen, olisi minun varmasti ollut helpompi antaa anteeksi.
Itsellä tullut kanssa näitä asioita analysoitua puhki...Mutta joskus mietitytti, että olisiko se oikeasti ykköselle helpompaa jos kakkonen osoittaa olevansa pahoillaan? Vai silloin, jos kakkonen ei osoita kykyä ymmärtää muuta kuin itseään ja olisi helpompi vihata kakkosta. Niitä kakkosia varmasti on, jotka eivät osaa nähdä asiassa mitään pahaa, valitettavasti. Mutta uskon, että monelle se on vain "kuorta" ja asiasta oikeasti potee syylisyyttä. Ehkä se voi olla juuri tuota ajattelemattomuutta, myönnän että samaan minäkin alussa syyllistyin kunnes sitä alkoi paremmin ajattelemaan.
Riippuuhan se myös siitäkin, jos on vaikka koko suhteen ajan mieltänyt ykkösen "viholliseksi". Tuntea samaa vihaa ja mustasukkaisuuttakin sitä naista kohtaan, jonka kanssa jakoi miehen vaikka itse oli tullut myöhemmin kuvioihin. Varsinkin jos suhde kestänyt kauan ja käynyt selväksi ettei mies ole vaimoaan jättämässä.
Jos yhtään lohduttaa ja kohdallesi on osunut juuri sellainen nainen, joka ei pysty näkemään omia mokiaan, niin kyllä se on yksi suurimpia rangaistuksia että luonne ja oma minä on niin paatunut. Ja ehkä hän tiedostaa sen itsekin.
Kiitos viestistä ja kaikkea hyvää jatkossa :) Aikanaan tämä juttu painuu teilläkin kauemmas unholaan, mies oppii läksynsä ja suhde voi jopa lujittua. Ja jos niin ei käy, niin voit ainakin kulkea pää pystyssä. Sitä ei kaikki tälle palstalle kirjoittavat kakkoset pysty tekemään.
myös sinulle ja hyvää jatkoa !!!!!
saisi! Mutta pettää saa kun me vaan rakastuttiin/ihastuttiin...
No, kuiteskin mä nyt vaan vihastun tuollaisista teoista, on sen tekijä omapuoliso, kakkonen, naapurin rouva tai paras ystävä.
Eli siis vihaan pettämistä, se on teoista kavalin
Ihan vakavissani kysyn; Miksi helkkarissa sitä kakkosta pitäisi vihata? Kakkosellahan vain on hyvä maku, kun pitää ainakin yhdestä samasta asiasta kuin minä... Eikä se kakkonen ihan pisupääkään voi olla, jos fiksu mieheni hänestä pitäisi...
Enpä tiedä, onko mieheni koskaan ollut uskoton. Ei ainakaan viime vuosina, sillä on aivan liikaa kotosalla ;). Seurustelin silti ajat sitten erään muusikon kanssa, joka kertoi suoraan, ettei aio jättää väliin yhtäkään tyttöä, joka vaikuttaa kiinnostavalta ja jonka kanssa synkkaa. No, niitä tyttöjä ei kyllä tainnut ihan lukuisia ollakaan meidän suhteemme aikana. Tämä muusikon retale sentään kaipasi näistä suhteista aina jotain henkistäkin, ei vain seksiä... Meidän henkinen suhde sitten on jatkunut ja jatkunut - vieläkin, vaikka olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo yli 20 vuotta. Sitä tässä tahdoin sanoa, että "syy" ja "vika" uskottomuuteen löytyy melko hyvin vain elämästä itsestään, kohtaamisesta, sattumasta.
Tietenkin vihata myös saa, jos siltä tuntuu. Kyllä se siitä, niinkuin kaikki muukin.
elämästä, sattumasta tai kohtaamisesta, niin en ymmärrä miten kaksi ihmistä eivät siis ole mitenkään osallisia siihen että heidän välilleen kehittyy suhde.
Kysyisin oletko sinä ollut koskaan uskoton? Ja miten suhtautuisit jos miehesi olisi uskoton?
Siinä olen samaa mieltä, että kakkosella on hyvä maku, mutta kakkonen voi olla kyllä pisupää, varsinkin, jos mies hakee vain panoa.
Miksikö pitää vihata? Ei kai kukaan ole sanonut, että PITÄÄ vihata. Pointti oli se, että on varmaan luonnollista vihata kakkosta. Tai että onko se väärin jos kokee vihaa.
TErv aapeekirj
..tuo olikin erittäin hyvä sana. On luonnollista vihata kakkosta tai olla vihaamatta. Mutta luonnollista on myös olla uskoton tai olla olematta. Ne molemmat vain kuuluvat elämään, toista ei ole ilman toista.