Gallup

4½ olisi arvosana, aikaa on kulunut 3½kk

Koska en pysty vielä luottaan mieheen

"Onnellisuudesta" ei ehkä vielä voi puhua millään asteikolla. Mutta ihan eri elämäähän tässä jo vietetään kuin mitä oli viime syksynä, jolloin vaimon touhut tulivat päivänvaloon...

Tavoitteena olisi sellanen 8,5 tasoon päästä vuoden sisään. Nähtäväksi jää, pääseekö siihen, vai pitääkö vaihtaa kumppani siihen päästäkseen??

enää päästään :( Mutta kyllä elämän siedettävää pitäisi olla. Vielä ei ole kun ei ole sitä luottamusta... Ehkä joku 7.

enää koskaan.
Onnellisuusasteikolla tällä hetkellä 5, kun tapahtumasta on kulunut 1,5 kk, mutta jatkuva epävarmuus ja pelko jäytää...

Viimeisimmästä kerrasta pari kuukautta. Onnellisuus 4,5??? Mutta koska itse olen vastuussa onnellisuudestani niin yleinen onnellisuuteni jos parisuhdetta ei huomioida, on 9.

Eli meillä siis mennään päivä kerrallaan! mutta onnellinen olen. siitä että mieheni sen itse kertoi sen jälkeen kun asian hänelle selitin, että mikä askarruttaa, siitä että hän itse pysäytti touhun ennen kuin meni liian pitkälle (ei siis sänkyyn asti), siitä että kyseessä oli pelkkä suutelu ja takapuolen humalasen ukon järrikän kourinta.

ollaan tuon touhun jälkeen hommattu omakotitalo, jota nyt remppaamme. asteikolla 1-10 olen 9 onnellinen, 1 verran joskus iskee vieläkin mustasukkaisuus kohtaus ja menetin yhden hyvistä ystävistäni tässä episodissa.

mutta miestäni rakastan.ja hän minua, on hän sen osoittanut monella tapaa! En vaihtaisi häntä missään nimessä. Ollaan naimisissa oltu noin 4 vuotta. (marraskuussa neljä) ja poikiakin on kolme. elämä hymyilee. tässä tilanteessa uskon karman lakiin, tämän "pika kakkosen" oma elämä tai siis suhde katkesi. juuri tuon tapauksen jälkeen. ennen kuin minä sain tietää heidän touhustaan. hän kulkee edelleen ryypiskelemässä joka viikonloppu samassa kapakassa. poika on silloin isällään, yleensä! hänen siskonsa ovat ikänsä häntä suojelleet joka asiassa, ja niin kävi nytkin. vaikka tämä nainen on tehnyt saman siskonsa miehen kanssa, ei tämä sisko siitä välitä, sanoo vain ettei hän tosissaan, hän vain bilettää...heh.

Mutta näin siis meillä. onko muilla käynyt niin että muuten hyvä, kiltti ihana mies, melkein hairahtuu, eli siis tanssii ja nuolee "kakkosta" mutta katuu kuitenkin syvästi, ja kaikki palaa ennalleen ts. rakastaa enemmän, ja näyttää sen. (ei hyvittelyä, vaan rakastamista, kävelee julkisesti kanssani käsi kädessä suutelee arkailematta joka tilanteessa. yms....)

4 vuotta ennen kuin petin poikaystävääni,kerroin ja minut jätettiin,masennuin ja vinguin ja vonguin ja rukoilin jopa polvillani että poikaystäväni ottaisi minut takaisin,olin todella säälittävä myönnän ja nyt olemme yhdessä,3kk uutta yritystä ja ihan kivasti menee ja jos musta riippuu niin ei ikinä enää erota.

Siittä seurannut kriisi ja erokin välillä. Pelko nostaa välillä päätään. Itsestä tuntuu pahalta että ei aina luota toiseen.

Ihanaa kuulla, etä olet positiivinen ja uskot parempaan tulevaisuuteen. Uskon että se tuo paljon iloa elämääsi. Don´t U ever give up the fight!