on valmis aloittamaan suhteen ukkomiehen kanssa? VAikka siis tiedämme hänen olevan naimisissa ja isä. Tunnetteko syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa vaimon takia?
Kuinka moni
meistä sinkuista
91246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni on ollut suhde varatun miehen kanssa jo melkein kolme vuotta.
Tänä aikana mies on mennyt naimisiin ja hankkinut vaimonsa kanssa kaksi lasta...
Itselläni on ollut yksi vakavampi suhde tänä aikana. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut sinkkuna ja tämän ukkomiehen salarakkaana.
Itselleni ei ainakaan ole tullut kertaakaan morkkista tilanteesta...
Olen vaikka heti valmis aloittamaan suhteen varatun miehen kanssa jos meillä synkkaa. Vuosi sitten minulla oli noin puolen vuoden suhde naimisissa olevan perheenisän kanssa ja kaikki oli todella mahtavaa; matkusteltiin, käytiin ulkona, harrastettiin jne. Vaimo taisi aavistaa jotain ja lopuksi mies lähti aviolitosta, jolloin minä lähdin meidän suhteesta. En halunnut "kokopäiväsuhdetta" tämän miehen kanssa, se tuskin olisi toiminut.
Voiha wattu!Ite olen ukkomies 36v Lahdesta,ihan komea,mukava ja kivaksikin kehuttu!Suuri haave olisi köytää ns salarakas,joka toisi vaihtelua arkeen,hieman jännitystä elämään,helliä hetkiä muistoihin ja....kaikkea mukavaa,miellyttävää sekä antoisan ikimuistettavaa elämän poluille mitään kuitenkaan rikkomatta,ketään satuttamatta ja kehenkään takertumatta.Selvät"pelisäännöt",lainata saa,ei omistaa.Löytyiskö semmoista asiallista pelisäännöt tuntevaa vapaata/varattua naista ilman ikärajaa Lahdesta?!Jos löytyy,ni mailia tulemaan rohkeasti:[email protected]
En ehkä vaimon, mutta lasten takia tuntisin. Lapset ansaitsevat ehjän perheen, jossa vanhempi/vanhemmat ovat kokonaan läsnä. Vaimo on aikuinen ihminen, joka kykenee (periaatteessa) järjellä ymmärtämään tilanteen, mikäli se hänelle selviää, mutta lapsilta en ala isää viemään.
Onko kaikki sinkut naisia?
Varattu on varattu. Oli lapsia tai ei. Saa mies luvan setviä kotiasiansa muilla tavoin, kuin että meitsi alkais tylsyyttä poistamaan salasuhteen muodossa.
Hieman päinvastaisesta eli miehen näkökulmasta.
En ole valmis/halukas suhteeseen ns. varatun naisen kanssa, koska:
1. Maailma on täynnä myös vapaita naisia.
2. Mun moraalini, omatuntoni yms. ei kestäisi sitä moninkertaisten valeiden ja salailujen vyyhtiä.
3. Se loukkaa aina myös ns. kolmatta osapuolta.
Samastuisin herkästi myös tuon kolmannen osapuolen tunteisiin enkä välttämättä halua kokea moista aiheellista syyllisyyttä.
Tuntisin syyllisyttä lasten ja vaimon takia ja paljon. Lisäksi tietäisin ettei sellanen mies ole seurustelun arvonen. Kuka haluaa miehen josta on varma että on täys kusipää. Niitä voi löytää vaikka ei valmiiksi tietäis.
Itke sitten kun olet yksin lastesi kanssa ja miehellä on taas uus kierroksessa...
jos varatun kanssa pelehtii! Sehän on toveruutta ja seksiä! Ja mitä sitä itkemään ja vollottamaan sellasen perään, joka ei alun perinkään ollut oma??!
Jos menee hommeliin sotkemaan tunteilua liikaa, hyvää ei seuraa. Mutta jos viihtyy toisen seurassa, nauttii elämästä ja seksistä, miksi ei? Vastapuolihan on aikuinen ihminen, itse hän ratkaisunsa tekee ja vastuunsa kantaa. Ei muut. Ja vapaa osapuoli on vastuussa vain omasta ruumiistaan ja sydämestään. Eli siinä vaiheessa jos rakastuu, ei kyllä kannata hommelia pitkittää, sillä harvoinpa ukkomies suhteestaan lähtee...
Kyllä minulla on ollut lukuisia ukkomiehiä tässä elämän varrella, ja vaikka jossain vaiheessa seksi on loppunut ja "salarakastelu", ystävyys ei ikinä. Kohtuullisella ihmistuntemuksella olen osannut hengailla vain reilujen heppujen kanssa. Ja kun hekin tietävät, että minä en paljon asioistani huutele muille, kaikkihan on ok.
Tokihan silloin, jos itse seurustelen, en pidä noita viihdyttäjiä lainkaan... Koska silloin tunteilen :)