Siitä tulee jo 20 vuotta kun hänen kanssa seurustelu alkoi,silti kaipaan häntä yhä.Molemmilla omat perheet.Uskallanko soittaa hänelle ja sanoa tunteista,vaikka ne on varmaan hyvin yksipuoliset?Vai onko tää kaikki kaipuuta nuoruuteen....
Kaipuu
H.Hirviö
3447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos noin kauan kaipaa jotakuta niin se on varmaankin rakkautta
Itse soittaisin,miksi ei voisi? tämä on vain elämää!
etten tule ainakaan katumaan sitten jos en soita,
kai siinä joku tarkoitus täytyy olla jos kaipaa jotakin noin kauan..
siis tuhmat kengät jalkaan ja ala soittaa!
kerro sitten miten meni!aika jännää minun mielestä!
Soita vaan, ellei hänelle ole sähköpostia.
Enpä tiedä onko se kaipuuta nuoruuteen tai mihinkään. Yleensä siinä neljänkympin korvilla alkaa muistella omaa historiaansa taaksepäin ja yllättäen huomaa, että sitä kertynyt aika monta vuotta!
Tulee mieleen kaikki ihmiset, jotka silloin ovat merkinneet jotakin. Ja huomaa, että ne merkitsevät vieläkin, vaikkei kysymys ole koskaan ollut seurustelustakaan.
Älä soita. Petyt kuitenkin. Pidä vaan mielessäsi hänet sellaisena kuin hänet tunsit.
20 vuotta on pitkä aika. Ja voin vakuuttaa , ettei hän ole enää sama ihana kuin ennen.Ja koska teillä molemmilla on omat perheet, sitä suuremmalla syyllä - älä soita.
Itselläni oli muutama vuosi sitten vastaavanlainen tilanne, vain sillä erotuksella, että kaipasin häntä 30 vuotta. Tapasimme kylläkin aivan sattumalta. Minä jo silloin eronnut, mutta hänellä perhe.Tapailimme muutamia kertoja.Tosin, vain kun hänelle sopi.Alussa olin kuin pilvissä, mutta aika pian huomasin, ettei hän ollutkaan se ihana tyyppi, joksi häntä nämä kaikki vuodet olin kuvitellut. Pettymys oli aika paha. Eletyt vuosikymmenet oli tehnyt tehtävänsä.
Mutta toisaalta - sainpahan rauhan sielulleni. En kaipaa häntä enää. Muistelen kyllä joskus, olihan hän ollut "minun tämän elämän suurin rakkaus".