pettämisen jälkeen luottamaan puolisoonne? Vai tuleeko tuo luottamus koskaan enää takaisin?
Kuinka pian
olette pystyneet
121853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eli melki 20 oltiin vielä yhdessä -
petti mua ihan alkumetreillä.. ja aina mä sen muistin ... vieläkin muistan :( vaikka oon jo tahdostani eronnutkin.
...17 vuotta sitten petti, nyt erottu. Ei se unohdu koskaan. Omanarvotunto menee kun asiaa miettii. Koskaan et voi olla varma, pettääkö uudestaan.. todennäköisesti pettää.
Nyt kärsimysten jälkeen hyvä olla. Olen sinut itseni kanssa :)
Petetyt, miettikää tarkoin kanttaako jäädä liittoon, joka täynnä epäilyä...epävarmuutta. Se rikkoo ihmisen!
Vaikka vaikeaa, niin erostakin selviää... ja kun olet selvinnyt, olet EHEÄMPI IHMINEN!! ...niin joo... lapset ovat todella huono syy jäädä liittoon... hekin sopeutuvat, kun asiat heille oikein selitetään ja jos vanhemmat pystyvät asiallisesti heidän asiansa selvittämään, kaikilla on PAREMPI elämä!
Ei itserakkaus, vaan hyvä itsetunto teki sen ,että saatoin rakastella, oikeastaan vietellä mieheni. Uskoin oikeasti, että olen hänelle sopivampi ja oikeampi. Uskon edelleen, sillä suhde on kreisi, utopistinen ja kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Hei!
Minulle ainakaan ei ole tullut täydellistä luottamuksen tunnetta kumppaniini takaisin. Aina on takaraivossa pieni epäilys ja alitajunta tarkkailee. Ja kiinni on jäänyt ensimmäisen kerran jälkeen....
Mutta ihmiset ovat erilaisia.
Toivotan onnea!
Luottamus ei palaudu koskaan. Aina on huoli kun puhelin piippa tai pirahtaa..kukahan siellä koodaa/soittaa. Kun puoliso lähtee baariin tai jonnekki,ni siinä tuntuu että mielenterveys menee kun ei tiedä mitä siellä jossain tapahtuu!
palaudu koskaan.Itse myös olin 30v aviossa jossa jo alusta alkaen toinen petti ja se tapahtu aina uudelleen.
Eli katsoin parhaammaksi erota jo oman terveyteni takia.
Sillä elämä on hirveetä uskottoman kanssa.
sillä elämässäni on niin paljon muuta juttua. Köyhää on sen ihmisen elämä. joka käyttää lyhyen elinaikansa varsinkin vanhemmalla iällä salailuun ja petokseen. Itse näen hyvän elämän aitona ja rehellisenä kanssakaymisenä ja tuollaiset kissa-hiiri-leikit ja toisen tietoinen hämääminen ja pettäminen ovat syvältä ja aivan perseestä.
Ei tässä elämää ole kovinkaan monta vuosikymmentä jäljellä. Oikeasti ainakin itse haluaisin elää sen aidosti ja rehellisesti.
Siksi katson mieheni kohelluksia vain kuin häiriökäyttäytyvän lapsen käytöstä.
Jos rakastatte toisianne ja olette saaneet selville pettämisen alkuperäisen syyn, niin luottamus tulee. Mutta jos katkeruus ja epäluulo jää taka-alalle niin en usko että tulee onnistumaan. Puhukaa asiat selviksi ja koittakaa saada selville mikä asia parisuhteessanne mätti niin pahasti että toisen piti mennä pettämään.
Good luck :-)
p.s mutta jokatapauksessa luottamuksen takaisin saaminen kestää aikansa.Se vaatii molemmilta paljon, mutta jos vilpittömästi rakastatte toisianne, se ei ole ongelma, koska molemmalt haluavat sitä.Sitä paitsi, pettäminen on yleensä" wake up call" sille että jotain on ollut huonosti
Kiitos tästäkin toivonpilkahduksesta. Minä toivon ja uskon pääseväni tästä kauhesta asiasta yli. Vaikka se mieheni suhde jopa kesti pitkään, minä, me aiomme tehdä töitä. Minua vaan pelottaa niin hirvesäti, että emme onnistukaan :'(
Onnistu, se seksi. Meillä sama juttu, miehellä oli yli puolen vuoden suhde ja sen paljastuttua oli kyllä todella vaikea aloittaa rakasteleminen uudelleen. Aluksi se tuotti vain pahaa mieltä, ainakin minulle. En voinut sille mitään että mielekuva miehestäni tuon toisen naisen kanssa oli varjona ja mielessä. En jaksanut uskoa, että mieheni haluaisi minua, rakastaisi minua. Tunsin itseni rumaksi ja kaikkea muuta kuin haluttavaksi. Tätä kesti melko pitkään, vaikka mieheni huomioi minua ja oli ihana. En luottanut häneen. Luonnollista, uskoisin.
Nyt kaikesta on aikaa n. kaksi vuotta ja vasta viime aikoina olen aika ajoin voinut unohtaa tuon toisen naisen kun rakastelemme. Ja silloin seksi on mahtavaa.
Minuakin pelottaa ettemme kuitenkaan onnistu. En tiedä miten voin elää tämän asian kanssa koko loppuelämäni, olen antanut miehelleni anteeksi, mutta unohtaa en varmasti voi koskaan kokonaan.
Voimia sinulle ja onnea työllenne! Uskotaan elämään...
Mies petti minua n 4 kk:tta ennen häitämme. kirkko oli varattu ja vanhemmille kerrottu joten päätimme jatkaa... Pakotin tilaamaan puheluiden erittelyn yms..ei ollut puhettakaan että ukko olisi vuoteen päässyt kaveriporukalla mihinkään..Häät vietiin läpi kunnialla mut mielessä pyöri alttrillakin et mitä helvettiä täällä teen.. Asia unohtui pikkuhiljaa ja anteeksi annoin.. mut nyt minä itse olen huomannut että se ruoho on todellakin vihreämpää aidan takana ja tunnen olevani oikeutettu pettämään... ja täytyy sanoa eettä nautin siitä..
Riippuu tietysti ensimmäiseksi siitä, miten pettänyt osapuoli jatkossa käyttäytyy. Jos hänellä on kaikki ok ja hän tekee voitavansa, että luottamus palautuisi, tilanne ei ole toivoton, mutta pitkään matkaan pitää varautua.
Olen verrannut luottamusta sellaiseen kukkaan, jonka siemenessä on kova ja paksu kuori. Kun kukka tapetaan pettämällä, on aika laittaa uusi siemen maahan. Hyvissä olosuhteissa kova kuori pehmenee ja aikanaan itää. Mutta herkkä on tuo kukka. Jokainen takapakki nyhtää sen juurineen maasta - ja aina vaan on vaikeampi aloittaa alusta. Ehkä siksi joku onkin sanonut, että luottamuksen voi menettää vain kerran...
Oma kokemukseni kuitenkin on, että luottamuksen voi kovalla työllä, paljolla laadukkaalla yhdessäololla ja ennen kaikkea USKOLLISUUDELLA saada takaisin!