Omaan taloon...?

paikka on tärkeä, etä viihtyy.
Älä lannista toisen unelmaa.

ostetaan niin kyllä pitää miellyttää kumpaakin, vaikka rempalla saakin oman näkösensä ei ilmaista sekään ole. eri asia tietenkin jos vain toinen ottaa lainan kuten meillä, tosin mies oli mukana katsomassa ja hyväksymässä asuntoa.

se voisi auttaa, että pyydät miestäsi ennen ostoa tai ennen edes sitä kun suunnittelee sen ostoa kartoittamaan kunnon asiantuntijalla.. esim. sellainen firma muistaakseni, kun raksystems tekee erilaisia kartoituksia asunnon kunnosta.
näin ei yllätyksiä tule ja tiedät mihin olet rahasi laittanut. varmasti myyjät päästävät katsomaan taloa, silä olette potentiaalisia ostajia ja he haluavat siitä eroon.

eli puhu miehesi kanssa että sua ahistaa ajatus tästä talosta, ei se että ostaisitte asunnon yhdessä. (oletan että näin ei ole)
että haluat tarkempaa tietoa asiasta ennenkuin alat edes harkita asiaa. kyse on kuitenkin isosta summasta ja sinunkin elämästäsi, ikinä ei voi olla liiaksi kaukaa viisas.

ex osti talon jossa oli kaikki rakennusvirheet..päällisin puolin se näytti ok:lta.. mutta sitten tippui olkkarinkatto, vesivahinko jne jne... et sellasta. kukaan ei ollut neuvonut häntä..eikä edes tiennyt 2 vuoden 'valitusajasta'.

no siis juttele asiasta ja kartoittakaa yhdessä tämän asiantuntijan kanssa mitä kaikkea sielä pitää tehdä, millä budjetilla, mistä apua jos tulee ongelmia ja itse ei osaakkaan (esim. porataan sähköjohtoon, vesiputkeen, kaadetaan väärä seinä..miehet ei myönnä etteivät pärjää raksahommissa, kaikissa siis..vaan 'ammattilainen on aina ammattilainen vaikka voissa paistaisi'), millä ajalla jne... nämä asiantuntijat ottaa jonkun muutaman sadan taksan, mutta eikö se ole hintansa värtti siihen nähden millaista vahinkoa voi tulla.. tuhansien tai kymmenientuhansien eurojen virheet voidaan välttää näin.


ehkä tuo, että saat varmuutta ja selvyyttä hiukan kirkastaa sun ajatuksia, sulattele ajatusta omasta asunnosta..talosta.. valmistaudu henkisesti remonttiin, kovaan työhön, sotkuun ja likaan, meteliin ja siihen tunteeseen, että kaikki valmistuu ajallaan/joskus!

juttele, kommunikoi sun miehen kanssa, istuta se keittiönpöydän ääreen ja sano et nyt keskustellaan.

kerro myöhemmin sitten kuin kävi! =)

Älä suostu mihinkään, mikä ahdistaa. Tunteet on viestejä viisaalta sisimmältäsi -kuuntele niitä!

Tuli mieleeni, että ahdistaako sua niinkään talon kunto vai se, että tuntuuko se jotenkin liian isolta askeleelta teidän suhteessa meinaan tuota talon ostoa? Oletteko asuneet yhdessä aikaisemmin?

Meillä sama tilanne,mut rakennetaan talo miesystäväni tontille,viimemetreillä tulin siihen tulokseen,että ottakoot yksin lainan,minä vain asun,jos ero tulee kaikki paljon helpompaa,kun just kaveri eros ja meni kaikki talot puoliks ja velkaakin vielä jäi:(.nykysin kun ei noista miehistä tiiä koska ne ottaa uuden akan,jos ei naisistakaan,liitot tuntuu hajoovan vain toinen toisensäa perään...

helkkarin kallista tuo remontointi, vaikka tekisi itse.
Älkää vaan muuttako sitten sinne kesken remontin, on kokemusta.
Parisuhteen koetinkivet kuulemma on talon rakennus ja lapsen syntymä. Iso remppa kyllä vastaa tuota uuden rakentamista.
Älkää vaan ostako ilman kuntokartoitusta.

Jos vähääkään ahdistaa, niin kannattaa asiaa vielä miettiä. Asunnon osto on kuitenkin niin iso ratkaisu, ettei sitä voi tehdä vain toisen mieliksi.

Ja jos talo on erittäin huonossa kunnossa, on usein uuden rakentaminen helpompaa ja halvempaa, kuin ensin purkaa ja sitten laittaa uutta.

Parisuhteelle molemmat, sekä rakentaminen että iso remontti, ovat kovia paikkoja ja asiasta kannattaa puhua paljon, ennen kuin siihen ryhtyy.

Ihan vinkkinä, että kun lähdette ostamaan ja remontoimaan yhdessä, niin tehkää paperit kunnolla. Avatkaa myös yhteinen lainanhoitotili, josta sitten asuntolainaa lyhennetään ja hoidetaan remonttikustannuksia. Tällä tavalla vältyt mahdollisilta ongelmilta, jos jostain syystä ero tai kuolemantapaus teitä kohtaa. Valitettavasti opin tämän vasta itse kantapään kautta.

Meillä on vastaavanlainen tilanne juuri parhaillaan meneillään. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vuoden verran ja nyt haluaisimme yhteisen kodin. Kuitenkin meillä on ollut paljon riitoja siitä minne muutetaan. Itse asun vielä vuokralla lähellä keskustaa ja työpaikkaani ja poikaystäväni myi juuri kaksionsa pois kauempaa keskustasta. Poikaystävälläni on lapsi, joka asuu paljon myös isänsä luona ja hän haluaa, että asuinpaikka on sama, missä lapsi asuu (tottakai järkevää, lapsi on vielä alle kouluikäinen). Itse haluaisin asua vuokralla siihen asti, että työkuvioni selkenevät ja voin olla varma siitä, että uskallan ottaa ison lainan hänen kanssaan. Olemmekin saaneet vuokra-asunnon läheltä keskustaa, missä on minun työpaikkani ja poikaystävänikin, mutta poikaystävääni ahdistaa suuresti ajatus muuttaa väliaikaisesti vuokra-asuntoon, kun hän haluaa omistusasunnon. Lisäksi poikaystäväni on koko ikänsä asunut samassa kaupunginosassa, eikä suostu muualta edes katselemaan asuntoja. Vetoaa aina siihen, että lapsen takia ei voi muualta etsiä asuntoa (tosin kaupungissa on suht lyhyet matkat joka paikkaan). Olemme etsineet paljon asuntoja ja taloja hänen kanssaan kaupunginosasta, johon haluaa edelleen muuttaa, mutta kumpaakin miellyttävää asuntoa ei ole sieltä löytynyt. Muualla kyllä olisi varteenotettaviakin vaihtoehtoja. Asuntojen hinnat on tällä hetkellä niin korkeat, että minua pelottaa ottaa hirveätä velkataakkaa harteilleni, sillä suhteemmekin on kuitenkin niin tuore. Poikaystäväni on nyt löytänyt huonokuntoisen talon, jonka haluaisi ostaa kanssani ja remontoida. Hinta tällöin nousee aivan pilviin, eli samalla hinnalla saisi aivan uuden talon. Minua ahdistaa suuresti tämä asia, sillä minulla ei ole edes vakituista työtä. Olemme riidelleet asuntoasioista paljon ja välillä näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota jos en suostu tekemään sitä mikä on poikaystäväni unelma. Itse viihdyn hyvin kaupungissa, mutta olen valmis muuttamaan myös kauemmaksi jos vaan sopivan hintainen asunto löytyy. Olen ehdottanut, että jos asuisimme vuokra-asunnossa nyt muutaman kuukauden ja katsoisimme miten yhteiselomme alkaa sujumaan ja sitten rauhassa katsoisimme vielä omistusasuntoja. Poikaystäväni on välillä samaa mieltä, mutta seuraavana päivänä taas alkaa omistusasuntopuheet. Mielestäni poikaystäväni vaan yrittää nyt nopeasti saada tehtyä kaupat ihan mistä vaan asunnosta siitä kaupunginosasta, johon hän haluaa, jotta ei tarvitsisi muuttaa vuokralle lähelle keskustaa. Rakastan poikaystäväni enemmän kuin mitään muuta ja hänkin sanoo rakastavansa minua (osoittaakin sen kyllä), mutta nämä asuntoasiat ovat saaneet suhteemme todellä huonoon kuntoon. Päivittäin riitelemme asiasta ja kumpaakin ahdistaa suuresti. Emme haluaisi erota tämän takia, sillä muuten suhteemme on hyvä, mutta emme ole saaneet minkäänlaista ratkaisua aikaiseksi tähän asunto-ongelmaan. Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta ja miten niistä on selvitty?