Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa noin vuoden. Poikaystäväni asuu kämmppiksensä kanssa kahdestaan ja he ovat hyviä ystäviä. Alussa olin yhteydessä kämppikseen vain poikaystäväni kautta ja vietimme aikaa silloin tällöin myös kolmestaan.
Kun poikaystäväni joutui sairaalaan olimme hänen kämppiksensä kanssa yhteydessä, koska olimme molemmat huolissamme hänestä. Poikaystäväni on nyt jo terve ja on päässyt pois sairaalasta, mutta me kämppiksen kanssa pidämme yhteyttä edelleenkin tekstiviestin, puheluiden ja chätin kautta. Hän on esimerkiksi soittanut minulle kello 3 yöllä, kun halusi puhua jonkun kanssa. Poikaystäväni tietää, että olemme yhteydessä, myös suoraan.
Viime viikonloppuna kuin poikaystäväni oli käymässä vanhempiensa luona hänen kämppiksensä kutsui minut luokseen ja istuimme iltaa kahdestaan aina aamu kahdeksaan asti, mutta emme harrastaneet seksiä tai edes suudelleet. Kerroimme molemmat asiasta poikaystävälleni, kun hän tuli takaisin.
Nyt hän ei halua olla minun kanssa yhteydessä. Poikaystäväni välttelee minua ja huomaan, että kaikki ei ole kunnossa. Hän ei halua puhua asiasta kanssani ja mainitsin asiasta myös kämppikselle. Kämppis sanoi, ettei hän ole huomannut mitään ja että he ovat edelleen ystäviä ja ovat jopa vääntäneet vitsia asiasta keskenään.
Osaako kukaan sanoa mistä on kysymys? Miksi poikaystäväni välttelee minua? Olen kysynyt häneltä onko hän vihainen, mutta hän sanoi, että kaikki on kunnossa. Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa. Miksei hän halua edes puhua asiasta?
Kun poikaystäväni joutui sairaalaan olimme hänen kämppiksensä kanssa yhteydessä, koska olimme molemmat huolissamme hänestä. Poikaystäväni on nyt jo terve ja on päässyt pois sairaalasta, mutta me kämppiksen kanssa pidämme yhteyttä edelleenkin tekstiviestin, puheluiden ja chätin kautta. Hän on esimerkiksi soittanut minulle kello 3 yöllä, kun halusi puhua jonkun kanssa. Poikaystäväni tietää, että olemme yhteydessä, myös suoraan.
Viime viikonloppuna kuin poikaystäväni oli käymässä vanhempiensa luona hänen kämppiksensä kutsui minut luokseen ja istuimme iltaa kahdestaan aina aamu kahdeksaan asti, mutta emme harrastaneet seksiä tai edes suudelleet. Kerroimme molemmat asiasta poikaystävälleni, kun hän tuli takaisin.
Nyt hän ei halua olla minun kanssa yhteydessä. Poikaystäväni välttelee minua ja huomaan, että kaikki ei ole kunnossa. Hän ei halua puhua asiasta kanssani ja mainitsin asiasta myös kämppikselle. Kämppis sanoi, ettei hän ole huomannut mitään ja että he ovat edelleen ystäviä ja ovat jopa vääntäneet vitsia asiasta keskenään.
Osaako kukaan sanoa mistä on kysymys? Miksi poikaystäväni välttelee minua? Olen kysynyt häneltä onko hän vihainen, mutta hän sanoi, että kaikki on kunnossa. Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa. Miksei hän halua edes puhua asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän kundia, hän ei vain halua jutella kanssasi. Ei helmiä sioille. Tätä taas sian on vaikea käsittää, kuten sinusta huomaa.
Mitäs pitäisit siitä, että miesystäväsi pitäisi johonkin naiseen yhteyttä ja istuisi hänen kanssaan aamu 8 asti?
Riippuu tietenkin tilanteesta. Jos olet yhtä ruma kuin tyhmäkin niin ehkä hän halusi vain päästä katsomasta rumaa naamaasi ja varmaankaan tyhmyytesikään ei ole se syy miksi hän haluaa olla kanssasi.
Joo, kaikki ei ole kunnossa, mutta älä sä mieti tilannetta, anna miehen olla omissa oloissaan ja mene sen entisen kämppiksen kanssa uudestaan istuman jokin yö yhdessä, kutsu sä hänet jos hän ei älyä olla omatoiminen. Varmaan sitä suuteluakin ja seksiäkin voisi olla luvassa ensikerralla niin eio ole niin pettynyttä oloa.
Ei kai tuota voi normaalilla järjellä selittää. Jos itsetunto ja luottamus ovat kunnossa, tuollaista ei pitäisi tapahtua. Mutta niiden pitää olla kunnossa molemmilla, yksi ei riitä.
Minulla on sellainen maailmankuva, että ihmiset ovat luotettavia kunnes toista todistavat. Tämän vuoksi minun on helppo olla kaikkien kanssa eikä tarvitse miettiä tuollaisia. Ehkä se johtuu siitä että olen itse luotettava ja en esim. lupaa enempää kuin voin pitää. Se on nykyisin kovin harvinaista.
Kaikki miehet ei puhu vaikeista asioista. Jos hän on ennen puhunut, tilanne on kinkkinen. Jos ei, sehän on normaalia. Vaikea ulkopuolisen sanoa.
'Minulla on sellainen maailmankuva, että ihmiset ovat luotettavia kunnes toista todistavat'
Niin oli minullakin, kunnes Siperia opetti. Nykyään motto on: Ihmiset ovat ihmisiä, kunnes osoittavat olevansa luotettavia. Tulee huomattavasti vähemmän pataan tällä meiningillä. Oma luotettavuus ei ole alkuunkaan tae toisesta.
Ihan lonkalta arvioisin että noin 10% ihmisistä, jotka olen tuntenut, ovat olleet oikeasti aina luotettavia. Lähes kaikki loput ovat luotettavia niin kauan, kuin se heidän kulloista motivaatiotaan palvelee. Ja pieneen osaan ei kannata luottaa lainkaan, mm. käytettyjen autojen kauppiaat, asuntokauppiaat, turkkilaiset mattokauppiaat jnejnejne.