olen juonut ja tissutellut joka päivä neljän kuukauden ajan, siitä lähtien kun poikaystäväni kanssa meni poikki...töissä käyminen on onnistunut ja kaveritkaan ei huomaa kun olen pikku pöhdässä koko ajan...mutta, tämä on jo riistäytynyt käsistä ja tiedä milloin tarvitsen hoitoa..en vain pääse eron yli, ja yhteenpalaamisesta ei ole toivoakaan.en osaa selvittää asiaa ja alkoholi on ainut tapa turruttaa itsensä...kohta entisestä kauniista ja sirosta minästä on vain muistot ...jäljellä vain yksinäinen lihava, rupsahtanut ja turvonnut juoppo..
luuserin kohtalo
...
71100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kolme kuukautta ja kolme viikkoa yritin selvin päin, siitä ei tullut mitään. Sitten valitsin viinan koska ainakin kännissä helpottaa hetkeksi, mutta seuraavana päivänä on sitten sitäkin pahempi masis. Muut vaihtoehdot on kokeiltu, lähinnä aikamatkailu on ainoa mikä voi tässä enää auttaa. Vetää aika hiljaiseksi.
Peilissä on pahin viholliseni.
Samaa vikaa vissiin rahikaisessa.;) Olen itsekin vissiin tarttunut pulloon viimeaikoina aika usein, mikä ei oo hyvä homma. Vielä en varmaan alkkis ole, kun en joka päivä kuitenkaan juo ja elämässä on kuitenkin edes joitakin muitakin kiinnostavia asioita, mutta tällä tahdilla musta voisi hyvinkin pian tulla sellainen.:/
Omasta erostani on vielä kauemmin aikaa, kuin sulla alkuperäinen, mutten siltikään näytä toipuvan asiasta. Vissiin liian monia asioita jäi silloin erotessa selvittämättä. Aluksi sitä pystyi puuduttamaan itseään pitämällä itsensä koko ajan 'kiireisenä', mutta nyt kun aikaa erosta on kulunut enemmän, ei homma näytäkään enää yhtä yksinkertaiselta. Muistojaan ei pysty tukahduttamaan, eikä uusia suhteita viitti niitäkään minään laastarina käyttää.
Pahinta/ huolestuttavinta omassa meiningissäni on se, että jos nykyisin juon, juon usein mieluummin yksin, kuin kavereiden seurassa. Vielä joskus aiemmin en edes kyennyt kuvittelemaan, että joisin yksin ollessani yhtään enempää, kuin sen max kaksi siideriä tai korkeintaan lasin, pari viiniä. En nähnyt yksin dokaamisessa mitään hauskaa... Ilmeisesti ihminen kuitenkin muuttuu, hah!
Ei munkaan kaverini mun tissutteluistani tiedä. Osan kyllä tiedän itsensäkin maistavan joskus aika reippaasti... Pystyn aina tarvittaessa skarppaamaan, enkä kuitenkaan heilu missään sievässä niitä tavatessani, paitsi jos ollaan baarissa ( silloin vedänkin sitten usein kunnon kännit).
Elämänhallintani on selkeästi kuitenkin lähtenyt laskuun just ton tissuttelun takia. En juo kotona ollessani yleensä väkeviä viinoja, enkä välttämättä muutamaa siideriä enempää, mutta kyllähän nyt tääkin tahti hitto vie alkaa pöhöttää aikaa myöten että tekee väsyneen olon seuraavalle päivälle. En mäkään hoikkana ihmisenä halua miksikään punkeaksi siiderivalaaksi muuttua, puhumattakaan siitä, että jatkuvasti löyhkäisi 'aromikkaasti' edellisillan viinaksille.
Koetetaan siis ap tsemppailla, ja laittaa sitä korkkia kiinni, jos oikeasti ei ole juhlaolo.;) Joku viisas on sanonut joskus, että alkoholi sopii iloon, muttei koskaan suruun. Surut on parasta surra kuuppa edes suhteellisen selvänä.
Kandee varmaan myös yrittää välttää kaikkia luuseri- ajatuksia itsestään, kun ei nekään mitään hyvää ainakaan tee.;)
Joo, yhdyn edelliseen. Ei viina oikeasti ratkaise mitään eikä auta asioiden käsittelyssä. Ehkä ainoa valitettava hyöty siitä on että kännissä aika kuluu nopeammin ja saa ajallista etäisyyttä tapahtuneeseen, vaikkei ehkä sitten henkistä.
Itse juon surutta usein ja paljon, mutta ainoastaan seurassa. Kerran opin yksinäni tissuttelemaan ja totesin että se tie johtaa ainakin allekirjoittaneella helvettiin.
Miksi teillä sitten meni poikki? Mikä oli se perimmäinen syy? Yhden miehen takia nyt sitten alkoholisoidut ja lihot niin ettet saa enää ketään? Ei tuollainen kannata kuules ollenkaan. Hän ei ole ainoa mies tässä maassa. Muista ja ota opiksesi että suhteet nykypäivänä ei kestä mitään kovin ihmeitä.
Väliäkö sillä onko ikävä vai ihastunut, ainakin mulla aina sama olotila johon ei mikään auta jollei sen kohdetta saa kietoa käsiinsä. Menee sitten paikalliseen rellästämään ja ulkomaille rantalomaa viettämään ja ottamaan irtiottoa kaikesta mieleenmuistuvasta niin eikös se kaikki muistu mieleen jo uima-altaalle päästessä jossa kaikki rakastavaiset lilluu toistensa sylissä!!
Parempi kun pysyy sisätiloissa toisten ilmoja pilaamasta, ottaa ja tissuttaa, toisinaan ulkona piipahtaa muka "tuulettumassa", mä olen ainakin niin lopen uupunut tähän kaikkeen, parempi piiloutua pulloon ja antaa olla, mennään alas kun mennään, pohja se sielläkin vastaan tulee, ehkä silloin tuntee olonsa paremmaksi kun nousee "kuolleista"..!
Kun tunteilleen ei voi mitään, on paras tehdä niin kuin tietää asioiden menevän oikein. Eli herää aamulla, syö ajoissa aamupalan, menee töihin, juttelee työkavereiden kanssa niitä näitä, käy kaupassa, laittaa ruokaa (tai käy ulkona syömäs), puuhailee jotain (esim. käy salil, soittaa kaverille...) syö iltapalan, pesee hampaat ja menee nukkumaan. Jos illalla tulee aivan tuskainen olo, ajattelee että sen tunteen rajuus nousee tietenkin väsyneenä entistä pahempana esille-> nukkumaan. Eli myöntää tunteensa mutta ei anna niille sellaista valtaa että ne muuttaa arkitoimintaa. Jos tiedät viinan juonnin menevän yli äyräiden, pakota itsesi jäämään kotiin. Voit ihan hyvin surra kotona kuin baarissa. tee niin kuin tiedät olevan hyvä materiaalisella tasolla, sillä se on se taso johon voit vaikuttaa tunteiden heitellessä.