miten teillä riidellään mokuilijat...ja sovitaan? Juu, varmasti ihan kuin suomalaisetkin, mutta...
riiteleekö temperamenttiset ulkomaalaiset suhteen alussa ihan vaan testatakseen? ihan niinkuin esim bidrali totesi tehneensä.
Mietityttää omituinen käytös...minä kun en tahtoisi elämääni tuhlata joutavaan mökötykseen. Ja ihan yleisesti, kuinka kauan voi olla suutuksissa pikku jutuista? ja mitä ne pikkujutut on kun on "tottelevaisuudesta" kysy?
riiteleekö temperamenttiset ulkomaalaiset suhteen alussa ihan vaan testatakseen? ihan niinkuin esim bidrali totesi tehneensä.
Mietityttää omituinen käytös...minä kun en tahtoisi elämääni tuhlata joutavaan mökötykseen. Ja ihan yleisesti, kuinka kauan voi olla suutuksissa pikku jutuista? ja mitä ne pikkujutut on kun on "tottelevaisuudesta" kysy?
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen minä eli suomalainen nainen.mutta en minäkään riitele.taidan puhua ja nauraa paljon.mieheni on rauhallisempi versio.me emme mökötä,riitele-ei vaan jaksa eikä ole aihetta.ai nii kerran remonttia tehdessä mulla tais melkein palaa hiat.
Meillä riidellään tosi harvoin. Minä silloin tällöin suutahdan jostain ja silloin yleensä mökötän sujuvasti. Ukko tosin näköjään tunnistaa nykyisin mökötykseni jo ennen kuin oikein ehdin aloittaa, ja pilaa kaiken naurattamalla tai kyselemällä, että mikä minun mieltäni painaa.;)
Ranskalaisen eksänsä kanssa ukko tappeli kuulemma niin että astiat lensivät.
Niin että mitkä tempperamenttiset ulkomaalaist?Vaimo mieluusti juoksisi karkuun tai mököttäisi. Minä huutaisin suuni puhtaaksi tässä ja nyt.
Erilaisuudesta johtuen tässäkin asiassa on täytynyt pelisäännöt luoda. Minä yritän olla korottamatta ääntäni ja vaimo yrittää kertoa mahdollisimman nopeasti, mistä kenkä puristaa.
Tosin täytyy todeta, että ajan saatossa särmät ovat hioutuneet suhteestamme ja riitelemme aniharvoin ja silloinkin nopeasti ja kivuttomasti.
Mitä muuten tarkoitat "tottelevaisuudella"?
suudella, jotakin sellaista mistä en oikein ole vielä päässyt perille. Mutta minulle suututaan kun en kuulemma tottele...
Kuulostaa aika pirttihirmulta sellainen joka odottaa puolisolta "tottelevaisuutta". Minkä maalainen tyyppi on kyseessä?
Lasten täytyy totella vanhempiaan ja koiran omistajaansa. Keskivertokansalaisen täytyy ylensä totella poliisia, mutta kenenkään ei tarvitse totella puolisoaan.
Puoliso ei ole holhouksen alainen. Jos minkäänlaisia vaatimuksia asian suhteen esiintyy, on vakavan keskustelun paikka. Jos mies (tai tietenkin nainenkin) ei ymmärrä asiaa, on hänelle parempi ostaa koira, antaa lähimmän agilityradan osoite ja lopettaa suhde.
Vai tunnustautuuko joku miehensä alamaiseksi miehensä epätasa-arvoisen kulttuurin mukaisesti?
Minulta tulee aina näitä tylsiä vastauksia. ;o) Eli ihan tavallisia pulliaisia me mieheni kanssa olemme tässä riitelyasiassakin...
Alkuaikoina en muista meidän riidelleen oikeastaan ollenkaan - elämä oli sellaista ruunsunpunaista pusuttelua, että kuka siinä olisi löytänyt riidanpoikasta?
Vasta myöhemmin meillä tuli riidan aiheita esille ja ihan tyypilliseksi meidän riitely muodostui: minä naisena puhua pälpätän kuin ruuneperi ja mies kuuntelee tylsistynyt katse naamallaan. Välillä mies sitten älähtää jotain lyhyen ytimekkäästi ja viimeiseksi suunnilleen karjaisee, että "Nyt hiljaa, tuli pointti jo selväksi - en jaksa enää kuunnella". ;o) Eikä me usein riidellä - yleensä ne hampaankiristykset menee ohi ihan vain laskemalla kymmeneen ennenkuin räjähtää.
Meillä on suhdetta jatkunut nelisen kuukautta ja alku ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Olemme ehtineet jo eroamaankin. Minä jätin hänet, koska hän käyttäytyi todella törkeästi. Parin viikon jälkeen hän kuitenkin otti minuun yhteyttä ja pyysi kauniisti anteeksi ja kertoi haluavansa minut takaisin. Hän on käyttäytymisellään todistanut, että oikeasti halusi minut takaisin ja olevansa valmis kompromisseihin minun vuokseni.
Alun ongelmat olivat juuri tuon tottelevaisuuden kanssa, mutta nyt olemme päässeet tasapainoon. Minun mieheni kohdalla tottelevaisuudessa ei ole kyse minun alistamisesta tai hänen hallitsemisesta. Hän on asunut jo pitkään Suomessa, mutta oma kulttuuri on edelleen (luonnollisesti) mukana. Hän on mies ja minä olen nainen, joka käy minulle erittäin hyvin. Hän odottaa minun tekevän sellaisia pieniä palveluksia, joita esim suomalaiset miehet eivät koskaan pyytäisi...tekisivät itse.
Kun hän sanoo minulle, että tämä asia on selvitetty se on silloin selvitetty. Asiat onkin silloin jo selvitetty, mutta minä asioista paljon jauhavana en vain ole sitä tajunnut. Olen hänen avullaan tajunnut, että asioista ei tarvitse jauhaa niin paljon ja että kaikkea ei aina tarvitse selvittää perinpohjaisesti. Välillä vaan liika puhuminen on pahasta. Jos jatkan kuitenkin asiasta jauhamista, riita paisuu ja mieheni raivostuu suunnattomasti. Usein hän lähtee pois tai lyö luurin korvaan. Olen kuitenkin oppinut mieheni avulla reilun riitelyn aakkosia, jotka eivät todellakaan ole olleet minulle selviä räiskyväisen luonteeni vuoksi.
Olen oppinut kuuntelemaan häntä ja tiedän milloin minun oletetaan "tottelevan" häntä. Nämä asiat on niin pieniä, että teen ne mielelläni, jotta tasapaino meidän suhteessa säilyy.
Olen onnellinen hänen kanssaan.
1Elovena
bongannut tai siis joutunut bongatuksi, mutta suhde on kyllä aikas finito ennen kuin on edes kunnolla alkanutkaan, en tottele. piste. mies ollut kauan suomessa.
Jos asenne on toi, että en tottele piste, niin silloin kannattaa uhohtaa koko juttu. Monikulttuurisessa suhteessa molempien on joustettava ja tietysti naisen enemmäm, mutta tällä tavalla myös nainen saakin enemmän. Se nyt vain tuntuu olevan luonnonlakie, että naisen pitää sopeutua enemmän miehen tapoihin. (oli sitten kyseessä suomalainen- tai ulkomaalainen mies).
Toi tottelevaisuus sana ei oikein sovi tähän, enemminkin koran kasvatukseen, mutta sopeutuminen kulttuuriin ja tapoihin kuulostais paremmalta.
Mä en ole ikinä ajatellut, että olisin alistettu sen takia, että palvelen miestäni, koska silloin myös minä voin odottaa, että mies käyttäytyy, kuin MIES. Mä teen nää asiat ja mies noi asiat ja silloin ei tarvitse edes riidellä kumpi tekee mitäkin.
Yhdyn edelliseen kommenttiin. Mikäli "valitsee" ulkomaalisen miehen itselleen, tarkoittaa se myös sitä, että valitsee miehen kulttuurin osaksi omaa elämää...oli mies sitten Ruotsista, Iranista tai Jenkeistä. Siihen on osattava asennoitua oikein. En myöskään ole koskaan kokenut olevani alistettu, vaikka mieheni minulta tiettyjä asioita vaatiikin. Saan häneltä vastineeksi paljon...asioita joita en suomalaiselta mieheltä ole koskaan saanut.
Meidän suhteessa minulla on paikkani ja miehellä hänen paikkansa. Suhde toimii. Kumpikin tietää tarkalleen missä mennään ja mitä toinen odottaa.
Eli kuten jo mainittiinkin...unohda koko juttu, jos oma asenteesi on tuollainen.
kokee tämän tottelemisen vaatimuksen itseensä kohdistuvaksi kunnioitukseksi. Sinun haluttomuutesi "totella" tulkitaan kunioituksen puutteeksi. Iranissa varmasti vaimon edellytetään kunnioittavan miestänsä ja se ilmenee tottelemisena. Silloin ei kyseenalaisteta miehen "määräyksiä" eikä "käskyjä". Me suomalaiset naiset emme oikein osaa tätä, koska meitä ei ole siihen kasvatettu. (Ortodoksisissa häissä lauletaan "vaimon tulee totella miestänsä". Kaikkien uskontojen tarkoitus lienee pitää naiset kiltteinä ja tottelevaisina ns. "aisoissa").
Riippuu paljon siitä, mitä miehesi sinulta vaatii ns. tottelemisen nimissä. Mikäli vaatii jotakin, minkä sinä koet vääräksi tai tiedät vääräksi, niin silloin tietenkään ei pidä totella ja rikoksen tielle tai johonkin muuhun epäeettiseen toimeen lähteä miehen kunnioittamisen nimissä. - Jos et halua häntä kunnioittaa ja "totella" niin lähdet tietenkin pois suhteesta.