apua tarvitsen

Olen niin eksyksissä oman elämäni kanssa että en oikein enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Tarvitsen jo ulko puolisen neuvoja.
olen seurustellut 3 vuotta saman miehen kanssa ja meillä on lapsi joka on kohta 2 vuotias.

Mutta minun tilanteeni on se että minä en jaksa enää tätä "helvettiä" täällä kotona mieheni kanssa. Nimittäin me riidellään niin pikku asioista, mieheni tulkitsee minua joskus väärin ja kun hän suuttuu niin hän ei puhu mitään pitkään aikaa. Ja välillä minäkin saan hänet helposti suuttumaan. Mutta ennen kaikkia minä yleensä silloin tosissaan alan raivoomaan kun kyse on perseitten vetämisestä. en nimittäin voi sietää sellaista kun meillä on lapsi kotona.

Mutta muutein meillä on oikeestaan tosi hyvin asiat. enemmän meillä on näitä hyviä hetkiä.

Mutta kuitenkin en enää jaksa tätä kotia ja tekisi mieli lähteä lätkimään poikani kanssa pois.

Mutta en uskalla. Pelkään asua yksin. Ja tiedän sen että alan itkemään jos eroamme, inhoan yli kaiken sydän suruja.
1369
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

hyvä Marika kirjoittele tunteitaisi ulos.riidat alkavat usein puhumattomuudesta,se ei kiva kokemus lapsiperheessä.puhumalla yleensä asiat korjaantuvat." pahenevat tilapaisesti".mutta tisinaan se viimeinenkin vaihto on parempi.itkut loppuu aikanaan elämä jatkuu, toivottasti prempana.se hyvä,että hyviä hetkiä on paljon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


marika-hki-24 kirjoitti:

Olen niin eksyksissä oman elämäni kanssa että en oikein enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Tarvitsen jo ulko puolisen neuvoja.
olen seurustellut 3 vuotta saman miehen kanssa ja meillä on lapsi joka on kohta 2 vuotias.

Mutta minun tilanteeni on se että minä en jaksa enää tätä "helvettiä" täällä kotona mieheni kanssa. Nimittäin me riidellään niin pikku asioista, mieheni tulkitsee minua joskus väärin ja kun hän suuttuu niin hän ei puhu mitään pitkään aikaa. Ja välillä minäkin saan hänet helposti suuttumaan. Mutta ennen kaikkia minä yleensä silloin tosissaan alan raivoomaan kun kyse on perseitten vetämisestä. en nimittäin voi sietää sellaista kun meillä on lapsi kotona.

Mutta muutein meillä on oikeestaan tosi hyvin asiat. enemmän meillä on näitä hyviä hetkiä.

Mutta kuitenkin en enää jaksa tätä kotia ja tekisi mieli lähteä lätkimään poikani kanssa pois.

Mutta en uskalla. Pelkään asua yksin. Ja tiedän sen että alan itkemään jos eroamme, inhoan yli kaiken sydän suruja.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu