Raha

Joskus näissä erotilanteissa tehdään suurta hallaa lapsen psyykelle ja tunne-elämälle. Lähivanhempi opettaa lapset siihen, että se toinen vanhempi on paha ja tuloksena on etteivät lapset tapaa etävanhempaansa muutoin kuin silloin kun tietävät että saavat rahaa/ tavaraa häneltä.
Millaiset arvot heillä on? Että lähimmäisistä ei tarvitse piitata, ei kunnoittaa vanhempaansa, ei rakastaa, ei tarvitse pitää yllä läheistä suhdetta lähimmäisiin? Oma napa on lähinnä ja kunhan saa joltakulta sen mitä haluaa, ei tarvitse piitata siitä mitä tämä ihminen tuntee. Että kunhan itse saa mitä haluaa, ei väliä vaikka toista loukkaisi miten paljon tahansa?
Miten tällainen lapsi osaa tulevaisuudessa elää ihmissuhteissaan? Tuleeko hänestä egoisti, joka vain laskee mitä hän mistäkin ihmissuhteesta hyötyy?
11892
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

.......................

Äänestä
  • myöskään lähi- eikä etävanhempia.

    Etkö tajua.

    Äänestä

  • ei ole kirjoitti:

    myöskään lähi- eikä etävanhempia.

    Etkö tajua.

    lapsia niin erossa ei tarvitse ajatella ensisijaisesti lapsen etua.

    Äänestä

  • jos ei ole kirjoitti:

    lapsia niin erossa ei tarvitse ajatella ensisijaisesti lapsen etua.

    täysin paikkansa. Oletkin fiksumpi kuin luulin.

    Äänestä

  • muuten kirjoitti:

    täysin paikkansa. Oletkin fiksumpi kuin luulin.

    Oisit oikeen viksukin veellä?

    Äänestä

  • kuin kirjoitti:

    Oisit oikeen viksukin veellä?

    Olenhan aivan tollo!

    Äänestä

  • kirjoitusvirhe! kirjoitti:

    Olenhan aivan tollo!

    Että se on kirotushärö (!!)

    Äänestä

  • sitäkään kirjoitti:

    Että se on kirotushärö (!!)

    varmasti.

    Kiitos diagnoosista, eipähän tarvitse mennä erikoislääkärille!!!!

    Äänestä

Tuollainen lapsellinen kinastelu... on turhaa.
Otan osaa keskusteluun, koska puhut asiaa. En tiedä, oletko mies vai nainen. Huomioitavaa on kuitenkin se seikka, että kumpikaan vanhempi ei pysty vaikuttamaan siihen tilanteeseen, kun lapset ovat taas toisella vanhemmalla, se on jopa lähtökohta tähän. Eräs pointti myös, jotta etävanhempi voi sopia tapaavansa lapsia enemmän sos.viranomaisen välityksellä. Ja vielä, jotta jos mahdollista, kannattaa muuttaa lähemmäksi lapsia, jos heitä oikeasti rakastaa. Ja lopuksi: lapsi/ lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan! Tsemppiä eloon!

Äänestä
  • Sisareni on juuri aloittajan kuvailema lähiäiti. Haukkuu miestään - anteeksi, EX miestään (mutta puhuu hänestä edelleen kuin miehestään..) aivan samoin kuin avioliiton aikana. Lisukkeeksi on tullut miehen uusi vaimo.

    Toisaalla oli "Lissu" nimimerkin aloittama ketju, josta voisi päätellä että "Lissu" on sisareni. Joka tapauksessa, kun sisareni ei ole saanut tahtoaan läpi siinä, että EX mies ja uusi vaimo eroaisivat, niin sisar on tuputtanut lapsille sellaisen käsityksen isästään, että isä ei välitä heistä, koska asuu toisen naisen kanssa. Missään vaiheessa toinen nainen ei ole ollut este isän ja lasten tapaamiselle, ja ymmärsin että aluksi lasten mielestä se nainen oli ihan ok. Tietysti vähän vierastivat. Mutta kun ottaa huomioon sisarei asenteen, en ihmettele, että lapset vierastavat.

    Vuosi sitten alkoi sisareni hokea että mies on pelkkä rahan lähde. Se oppi on mennyt lastenkin päähän. Äiti on onnistunut pitämään lapset poissa isänsä kotoa siten, että lapset on itse ilmoittaneet isälleen että eivät halua mennä sinne. Kaikki me tiedämme, että tuo ajatus on sisareni ajatus jota lapset toteuttavat. Perusteita ei ole. Isä on onneton. Lapset ovat yli 12 ja hän on sanonut etei voi lähteä mistään hakemaan oikeutta tavata lapsia, koska lapset ovat oman mielipiteensä ilmaisseet. Lapset pitävät yhteyttä kyllä, mutta yleensä pyytääkseen rahaa. Vanhin, kotoa muuttanut oli kuulema pyytänyt toista tuhatta euroa lainaksi "koska ei ikinä halua omalle tunnolleen sitä että isä olisi ANTANUT hänelle rahaa". Esikoinen maksoi jokaisen sentin takaisin vuodessa. Muutoin ei isään pidä yhteyttä kuin rahaa pyytää. Ja isä antaa. tai lainaa.

    Olen tätinä yirttänyt tukea lapsia ajattelemaan mitä itse tuntevat, mutta en voi sanoa että heidän pitää tavata isää vaikka äiti kieltää. Siskoani olen jo alkanut inhoamaan. Emme voi olla samaa verilinjaa. Hän on suorastaan häijy. Ei pelkästään EX miehelleen, vaan myös lapsille. Kun äitimme kuoli, itkin, että miksi maailma on niin paha. Hyvät kuolevat, pahat jäävät. Miksi sisareni ei ymmärrä rakastaa niitä jotka ovat lähellä vielä kun saamme elää täällä toistemme kanssa, sen sijaan että hän tekee pahan mielen lähes kaikille. Entä kun lasten isä kuolee, ymmärtävätkö lapset vasta silloin että isän kanssa olisi voinut tehdä muutakin kuin pyytää rahaa....

    Äänestä

  • tosiaan... kirjoitti:

    Sisareni on juuri aloittajan kuvailema lähiäiti. Haukkuu miestään - anteeksi, EX miestään (mutta puhuu hänestä edelleen kuin miehestään..) aivan samoin kuin avioliiton aikana. Lisukkeeksi on tullut miehen uusi vaimo.

    Toisaalla oli "Lissu" nimimerkin aloittama ketju, josta voisi päätellä että "Lissu" on sisareni. Joka tapauksessa, kun sisareni ei ole saanut tahtoaan läpi siinä, että EX mies ja uusi vaimo eroaisivat, niin sisar on tuputtanut lapsille sellaisen käsityksen isästään, että isä ei välitä heistä, koska asuu toisen naisen kanssa. Missään vaiheessa toinen nainen ei ole ollut este isän ja lasten tapaamiselle, ja ymmärsin että aluksi lasten mielestä se nainen oli ihan ok. Tietysti vähän vierastivat. Mutta kun ottaa huomioon sisarei asenteen, en ihmettele, että lapset vierastavat.

    Vuosi sitten alkoi sisareni hokea että mies on pelkkä rahan lähde. Se oppi on mennyt lastenkin päähän. Äiti on onnistunut pitämään lapset poissa isänsä kotoa siten, että lapset on itse ilmoittaneet isälleen että eivät halua mennä sinne. Kaikki me tiedämme, että tuo ajatus on sisareni ajatus jota lapset toteuttavat. Perusteita ei ole. Isä on onneton. Lapset ovat yli 12 ja hän on sanonut etei voi lähteä mistään hakemaan oikeutta tavata lapsia, koska lapset ovat oman mielipiteensä ilmaisseet. Lapset pitävät yhteyttä kyllä, mutta yleensä pyytääkseen rahaa. Vanhin, kotoa muuttanut oli kuulema pyytänyt toista tuhatta euroa lainaksi "koska ei ikinä halua omalle tunnolleen sitä että isä olisi ANTANUT hänelle rahaa". Esikoinen maksoi jokaisen sentin takaisin vuodessa. Muutoin ei isään pidä yhteyttä kuin rahaa pyytää. Ja isä antaa. tai lainaa.

    Olen tätinä yirttänyt tukea lapsia ajattelemaan mitä itse tuntevat, mutta en voi sanoa että heidän pitää tavata isää vaikka äiti kieltää. Siskoani olen jo alkanut inhoamaan. Emme voi olla samaa verilinjaa. Hän on suorastaan häijy. Ei pelkästään EX miehelleen, vaan myös lapsille. Kun äitimme kuoli, itkin, että miksi maailma on niin paha. Hyvät kuolevat, pahat jäävät. Miksi sisareni ei ymmärrä rakastaa niitä jotka ovat lähellä vielä kun saamme elää täällä toistemme kanssa, sen sijaan että hän tekee pahan mielen lähes kaikille. Entä kun lasten isä kuolee, ymmärtävätkö lapset vasta silloin että isän kanssa olisi voinut tehdä muutakin kuin pyytää rahaa....

    Aika selvää on että lapset vieraantuvat jossakin määrin aina etävanhemmastaan.
    Vieraantuvat he lähivanhemmastaankin tietyssä
    iässä.
    Teini-ikäiset oikeasti ajattelevat että kiva
    kun saa rahaa jos pyytää.
    Heitä ei pidä moittia pyytämisestä vaan vanhemman on itse päätettävä antaako vai ei.
    Tottakai nuoret pyytävät.
    Vanhemman on syytä miettiä miten pitää kontaktia lapsiinsa. Asuessaan heidän kanssaan tai ei.
    Arjen pyöritys lähivanhemmalla vie sitä yhteistä aikaa lapsilta myös pois ja arki kuljettaa omalla painollaan.
    Lapset tulevat ja menevät ovissa, pyytävät rahaa ja heittävät likapyykkinsä nurkkaan pestäväksi.
    Odottavat että saavat ruokaa lautaselleen.
    Niinhän he tekevät ja se on luonnollista.
    Etävanhempi kun ei ole sinä arjessa niin arjen
    kuulumisien vaihto teinien kanssa käy kätevästi puhelimella.
    Mutta etävanhemman tehtävä on pitää yhteyttä ei lasten.
    Ei kai lähivanhempi enään teinien kanssa voi
    "pelata" siten ettei toinen vanhemmista voisi
    ottaa yhteyttä?
    Tänä päivänä melkein kaikilla on puhelimet ja jos ei ole niin se joka nuoren haluaa kiinni ostakoon sellaisen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vai arvot? kirjoitti:

Joskus näissä erotilanteissa tehdään suurta hallaa lapsen psyykelle ja tunne-elämälle. Lähivanhempi opettaa lapset siihen, että se toinen vanhempi on paha ja tuloksena on etteivät lapset tapaa etävanhempaansa muutoin kuin silloin kun tietävät että saavat rahaa/ tavaraa häneltä.
Millaiset arvot heillä on? Että lähimmäisistä ei tarvitse piitata, ei kunnoittaa vanhempaansa, ei rakastaa, ei tarvitse pitää yllä läheistä suhdetta lähimmäisiin? Oma napa on lähinnä ja kunhan saa joltakulta sen mitä haluaa, ei tarvitse piitata siitä mitä tämä ihminen tuntee. Että kunhan itse saa mitä haluaa, ei väliä vaikka toista loukkaisi miten paljon tahansa?
Miten tällainen lapsi osaa tulevaisuudessa elää ihmissuhteissaan? Tuleeko hänestä egoisti, joka vain laskee mitä hän mistäkin ihmissuhteesta hyötyy?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu