Särkynyt sydän - niin oli! Nyt se on taas suunnilleen koossa ja suunnittelee tulevaa ja huomaa jo muitakin! Kauan, kamalan kauan se aina kestää. Toiveenani tällä hetkellä on, etten näe sinua, enkä kuule sinusta. Itse joskus ehdotin, että jäätäisiin kavereiksi, mutta nyt voit unohtaa senkin. Sekään ei sinulle, koskaan kelvannut, vaikka ihana ja tärkeä (kuulemani mukaan) olin. Perin outoa ajattelua! Nyt en sinulta tarvitse enää mitään, joten esitän toivomuksen. Mitä jos, poistaisit kaikki yhteystietoni, poistaisit sähköpostini, poistaisit eri nettilistoiltasi, poista minut kokonaan. Olkoon se sitten viimeinen toivomukseni. Unohda minut, niin minäkin unohdan sinut. Ja vielä, että mistäkö tiedän ettet ole näin tehnyt, minä vain tiedän! Enää en halua olla "listojesi" jatkeena. Harmi etten heti tajunnut valheitasi. No mutta pyydän, poista minut!
Kiitos ja kumarrus!
Kiitos ja kumarrus!
Vastaukset 6
Vanhimmat
hänen yhteystietonsa,viime viikolla,pahalta tuntui...onhan muita olemassa,tiedän.mutta ei sellaista jollainen hän oli...
elämä jatkuu,mutta ikävä kulkee päivittäin rinnalla ja ne muut ei oikein kiinnosta...outoa kyllä...niin vähän aikaa tunsimme,mutta sydän vain sanoo" EI ",vaikka itse yritän pyristellä vastaan....mä en enää ikinä haluu ihastua!
ystävänä olokin sattuu,kun tuntuu,että ikäväni on yksipuolista ja tekisi mieli joka postiin laittaa kuinka häntä ikävöin,mutta mitä järkee,kun toinen ei tunne samoin,sekin sattuu vaan enemmän...
toivottavasti hän jonakin päivänä ajattelee minua lämmöllä ja toivottavasti en jättänyt ihan kamalaa kuvaa itsestäni hänelle,koska "aikamme" oli nyt huono,vaikka en sitäkään haluu itselleni myöntää...särjettyä särkyneempi sydän jatkaa nyt matkaansa tulevaisuuteen,ilman häntä...sattuu vaan vieläkin....:(
Taidat kuulostaa katkeralta " kakkoselta"?
Kyllä se mies sinut unohtaa, usko pois. Se löytää toisen sinisilmäisen sielun johon tarrautua.
Mies -65
Katkera en ole -ainakaan enää =) Mennyt olen eteenpäin ja aina vain paremmalta näyttää! Ehkä tunsin jotain suurempaa, kuin itse kuvittelin ja siksi niiden tunteiden tuhoutuminen tuntui pitkään pahalta. Hassua, että se halu ja tunteiden palo oli alkuun siellä toisella puolella ja siltä puolelta se myös loppui. Olkoon nyt sitten niin! Ja kyllä hän unohtaa, on jo niin tehnytkin. Ymmärrykseni ei vain riitä siihen, miksi säilyttää merkkejä minusta, jotta joskus voi laittaa mitäänsanomattoman kiertopostin tai säilyttää mahdollisuus nähdä, milloin olen mihinkin kirjautuneena? Kuten sanottu, en halua "roikkua" listoilla. Joten hänelle edelleen, voitko poistaa tietoni!!!
Kannattais kertoa asia suoraan tälle ihmiselle tai ainakin paljastaa sen nimimerkki täällä, jos se edes täällä pyörii. Ei toi viesti täällä mene perille. Älä ole tyhmä.
Minun sydämmeni on vieläkin riekaleina. Oikeastaan en ole vieläkään saanut sitä takaisin. Rakastuin kyseiseen henkilöön täydellisesti heti eka näkemältä. Joka päivä tuntui paremmalta kuin eilinen.Kerroin tunteistani monesti hänelle. Hänkin sanoi kuinka ihana, mukava ja tärkeä olen hänelle. Kaikki oli niinkuin elokuvista. Mutta kuitenkin syistä joita en tässä kerro (niitä on liikaa ja ne ovat edelleen vuotavia haavoja) hän sanoi meidän riitelevän liikaa. Tosin riitelyyn mielestäni tarvitaan edelleen 2henkilöä. No päätimme kuitenkin olla kavereita. Pienen ajan kuluttua huomasin että sama valitus ja nälviminen jatkui. Kun mainitsin asiasta hän suuttui minulle. Sen jälkeen ymmärsin että hän ei halua minua, joten ilmoitin etten häiritse enää. Olisipa se ollut niin helppoa. Silti joka päivä ajattelen häntä ja kuvittelen hänet vierelleni hymyilemään. Olen varmaan jonkin asteen masokisti kun en vaan pysyt lopettamaan itseni rääkkäämistä. Katselen edelleen yhteisiä kuvia ja toivon että hän olisi vierelläni. Kertokaa mulle mitä voin tehdä? En vaan pysty elämään ilman häntä. Sitten tänään pistin sähköpostia hänelle(tyhmää tiedän) jossa kerroin kaikki tunteeni ja selitin että jos et todella rakasta niin hauku pystyyn ja suutu ja kiroa minut alimpaan helvettiin, jotta "tajuaisin" irroittaa otteeni. Toisaalta sanoin että jos edelleen rakastat niin kerro se. Vastausta ei ole kuulunut vaikka tiedän että hän on ollut koneella. Täytyykö minun hakea ammatti apua vai mitä? En osaa elää ilman häntä ja en halua silti tappaa itseäni. Mutta jos tämä sydäntä repivä suru ei lakkaa niin voi olla että teen jotain harkitsematonta.
Moi,
Kauanko sydänsurua on kestänyt? Olen itse surrut yhtä tapausta kolme vuotta, päässyt yli, tavannut uuden, taas sydän hajonnut ja nyt tätä on kestänyt neljä kuukautta...hieman toivoton olo :(.
Joka tapauksessa, ei auta muuta kuin toivottaa kestävyyttä sinne ja muista että meitä on PALJON samassa tilanteessa...