Hei Anoppi,
Anteeksi, että olen vienyt paikkasi rakkaan poikasi elämässä. Minkä minä sille voin, että poikasi sattui rakastumaan minuun. Tiedän, olen liian vastustamaton poikasi silmissä, pyydän syvästi anteeksi.
Pyydän myös anteeksi sitä, etten ole itsesi kopio. Minulla on omat mielipiteeni, samoin kuin sinulla, mutta onneksi ne ovat täysin erilaisia. Kehitykseen kuuluu uudet ajatukset ja keksinnöt. Ei sillä, että sinunkaan hajatelmasi joka asiasta niin vääriä olisi, mutta minun päähäni / suuhuni eivät sinun viisautesi mahdu; onhan meillä eri dna:t. Hyvä niin, eikö totta. Olisihan se sairasta jos poikasi rakastuisi sinuun romanttisessa mielessä kuten Oidipus aikoinaan. Iljettäisi varmaan sinuakin.
Toivon kuitenkin, että omaan arvostelukykyysi luottaisit siinä, että olet saanut pojastasi kasvatettua järkevän miehen. Et kai ole häntä huonosti elämän tielle varustanut, jopa niin huonosti että valitsisi elämän kumppanikseen täyden idiootin. Aivot ne ovat pojallasikin.
Haluaisin meidän tulevan toimeen kuten kaks aikuista normaalia ihmistä tulee. Ystäviä meidän ei tarvitse olla, mutta sivistyneitä aikuisia. Tällä hetkellä olet ajattelematon ja mielestäni jopa sivistymätön. En ymmärrä mitä olen sinua kohtaan niin väärin tehnyt, että sinun pitää joka välissä tekemisiäni haukkua.
Poikasi käskee jättää juttusi omaan arvoonsa, mutta sitä en voi. Yleensä mielisairaiden ihmisten jutut voidaan jättää täysin arvoonsa ja ohittaa, mutta koska pidän sinua, kaikesta huolimatta, täysijärkisenä en voi ohittaa ja unohtaa sanojasi.
Meillä ei vielä poikasi kanssa ole lapsia, mutta minusta tuntuu tällä hetkellä ettemme niitä tule ikinä tekemään. En ole varma, haluanko lapseni mummuksi tuollaista henkilöä, jolla ei ole minkään laista itsekritiikkiä missään asiassa, joka jotenkin liittyy minuun. Mikäli et osaa lapsenlapsesi äitiä kunnioittaa, et ole mummoutesi arvoinen. Lapseltani en halua mummoa kieltää, joten en tee tähän tilanteeseen lapsia ollenkaan.
Toivottavasti ymmärrät, että minä tulen pitämään leimaamisyrityksesi kurissa jos sitä poikaasi kohtaan tämän enempää yrität. Voin olla päällisin puolin hyvinkin kiltti ja huomaavainen kohtaasi, mutta auta armias jos koetat tehdä elämästämme vielä vaikeampaa. Silloin näet minussa uuden puolen.
Olen kotoani saanut kasvatuksen, että vanhempia pitää kunnioittaa. Teet sen hyvin vaikeaksi. Olen ollut hiljaa sinun ja miehesi nähden, mutta pojallesi olen asiat sanonut niiinkuin olen ne kokenut. Siinä olen tehnyt virheen. Minun pitäisi sanoa ne sinulle, mutta jostain syystä sinä pedonmielinesi pelotat minua, ahdistat ainakin.
Toivon kaikesta kokemastani vääryydestä huolimatta, että me voisimme käyttäytyä kuin kaksi aikuista ja sivistynyttä naista kun tapaamme. Kai sinäkin toivot, että poikasi voisi olla onnellinen myös silloin, kun tiemme eittämättä jossain tilanteissa kohtaavat?
Anteeksi, että olen vienyt paikkasi rakkaan poikasi elämässä. Minkä minä sille voin, että poikasi sattui rakastumaan minuun. Tiedän, olen liian vastustamaton poikasi silmissä, pyydän syvästi anteeksi.
Pyydän myös anteeksi sitä, etten ole itsesi kopio. Minulla on omat mielipiteeni, samoin kuin sinulla, mutta onneksi ne ovat täysin erilaisia. Kehitykseen kuuluu uudet ajatukset ja keksinnöt. Ei sillä, että sinunkaan hajatelmasi joka asiasta niin vääriä olisi, mutta minun päähäni / suuhuni eivät sinun viisautesi mahdu; onhan meillä eri dna:t. Hyvä niin, eikö totta. Olisihan se sairasta jos poikasi rakastuisi sinuun romanttisessa mielessä kuten Oidipus aikoinaan. Iljettäisi varmaan sinuakin.
Toivon kuitenkin, että omaan arvostelukykyysi luottaisit siinä, että olet saanut pojastasi kasvatettua järkevän miehen. Et kai ole häntä huonosti elämän tielle varustanut, jopa niin huonosti että valitsisi elämän kumppanikseen täyden idiootin. Aivot ne ovat pojallasikin.
Haluaisin meidän tulevan toimeen kuten kaks aikuista normaalia ihmistä tulee. Ystäviä meidän ei tarvitse olla, mutta sivistyneitä aikuisia. Tällä hetkellä olet ajattelematon ja mielestäni jopa sivistymätön. En ymmärrä mitä olen sinua kohtaan niin väärin tehnyt, että sinun pitää joka välissä tekemisiäni haukkua.
Poikasi käskee jättää juttusi omaan arvoonsa, mutta sitä en voi. Yleensä mielisairaiden ihmisten jutut voidaan jättää täysin arvoonsa ja ohittaa, mutta koska pidän sinua, kaikesta huolimatta, täysijärkisenä en voi ohittaa ja unohtaa sanojasi.
Meillä ei vielä poikasi kanssa ole lapsia, mutta minusta tuntuu tällä hetkellä ettemme niitä tule ikinä tekemään. En ole varma, haluanko lapseni mummuksi tuollaista henkilöä, jolla ei ole minkään laista itsekritiikkiä missään asiassa, joka jotenkin liittyy minuun. Mikäli et osaa lapsenlapsesi äitiä kunnioittaa, et ole mummoutesi arvoinen. Lapseltani en halua mummoa kieltää, joten en tee tähän tilanteeseen lapsia ollenkaan.
Toivottavasti ymmärrät, että minä tulen pitämään leimaamisyrityksesi kurissa jos sitä poikaasi kohtaan tämän enempää yrität. Voin olla päällisin puolin hyvinkin kiltti ja huomaavainen kohtaasi, mutta auta armias jos koetat tehdä elämästämme vielä vaikeampaa. Silloin näet minussa uuden puolen.
Olen kotoani saanut kasvatuksen, että vanhempia pitää kunnioittaa. Teet sen hyvin vaikeaksi. Olen ollut hiljaa sinun ja miehesi nähden, mutta pojallesi olen asiat sanonut niiinkuin olen ne kokenut. Siinä olen tehnyt virheen. Minun pitäisi sanoa ne sinulle, mutta jostain syystä sinä pedonmielinesi pelotat minua, ahdistat ainakin.
Toivon kaikesta kokemastani vääryydestä huolimatta, että me voisimme käyttäytyä kuin kaksi aikuista ja sivistynyttä naista kun tapaamme. Kai sinäkin toivot, että poikasi voisi olla onnellinen myös silloin, kun tiemme eittämättä jossain tilanteissa kohtaavat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuntui helpottavalta lukea kirjeesi. Aivan kuin minun elämästäni. Juuri tuon takia minäkään en hanki lapsia, vaikka muuten ehkä haluaisinkin.
Anoppisi on kirjoituksesi perusteella täysin minun anoppini kaltainen ja ajatuksesi ovat kuin minun ajatuksiani.
Olisi hyvä tietää, mitä niin hirveätä anoppi on tehnyt ( tietämättään ? ),että se on näin syvästi koskettanut miniän sisintä.Herää kysymys, että onkohan omakin miniäni yhtä kaltoin kohdeltu omasta mielestään.
Tuskin anoppi tietämättään on minulle ainakaan mitään tehnyt. Kirjoitinkin avoimen kirjeen vähän niinkuin meidän miniöiden puolesta kaikille niille anopeille, jotka tuon luettuaan tuntevat pistoksen siellä jossain mitä myös sydämeksi kutsutaan.
Olisin melko tollo jos tässä julkisesti lähtisin kaikkia oman anoppini tekosia erittelemään, eikö totta. Kyllähän sinä anoppina itse tiedät, oletko miniääsi kaltoin kohdellut. Toivottavasti et.
sillä minullakin on joteensakin kieroutunut anoppi. Meillä on vain mennyt asiat jo siihen pisteeseen, ettemme edes tervehdi saati sitten edes näe toisiamme. Minun lapsillani ei ole toista mummolaa/mummoa, sääli. Minä en edes osallistunut appiukkoni siunaustilaisuuteen, mutta mieheni ja kaksi poikaamme olivat siellä ja niinhän siellä oli asiat junailtu, etteivät meidän pojat olleet kantamassa pappaansa viimeisellä matkalla, mutta sydämestäni toivon anoppini ja mieheni sisarusten saavan jo elämänsä aikana ansioidensa mukaan. Erona meillä on se, että minun anoppilassani kalvetaan meidän koko perhettä siis myös anopin omaa toista poikaa, miestäni. Huvittavinta tässä jutussa on se, että minun mieheni on anoppilan 4:stä tenavasta se, joka on ns. tervein ja normaalisti ajattelevin yksilö. Mieheni vanhin sisar vihaa aivan sairaaloisesti veljeään, koska tällä on kaksi tosi upeaa poikaa ja hän sai tyttönsä lääketieteellisin avuin ja nuoremmalla siskolla ei ole yhtään lasta ja tokko tuon ikäinen enää saa sitä millään ilveellä. Veli taas on niin sairas henkisesti ja fyysisesti, ettei saa edes naista itselleen vaan 79-vuotias äiti käy siivoamassa ja laittaa päivittäin ruoat pojalleen. Ehkä jo tässä haiskahtaa elämän tuomaa maksua heidän teoistaan toisia kohtaan. En kadehdi sitä perhettä, mutta murehdin niitä juttuja, joita meidän perheestä levitellään ympäriinsä, mutta onneksemme ihmisten silmät ovat avautuneet ko. yhteisöstä ja heidän jutuilleen on alettu vain naureskella ja ihmetellä sitä, miten he kehtaavatkin toimia noin. Sitä se kateus saa aikaan ja ääretön rahan ja mammonan palvonta. He eivät vain muista, ettei käärinliinoissa ole taskuja!
Heidän ympäriltään ovat toisetkin sukulaiset kaikonneet ja ystäviäkään ei enää löydy, joten emme missään tapauksessa ole ainoita kaikonneita.
Sairas ajatus tuo, että anoppi vaikuttaisi millään tavoin lasten hankkimiseen.
Sen verran täyty miniälläkin olla itsetuntoa, että tekee tärkeimmät päätökset elämässään oman päänsä mukaan.
Se on niin helppoa sanoa ylilyönneiksi toisten pelkoja ja päätöksiä kun ei itse siinä tietyssä tilanteessa ole. Helppo tuomita toinen kun ei voi tietää miltä hänestä tuntuu.
Toivon, että sinulla ei ole sellaista tilannetta ikinä, että pitää miettiä tekeekö lapsia vai ei. Lasta voi hyvin käyttää aseena, tiedostetusti tai tietämättään kumpaan suuntaan tahansa. En halua, että minun lastani käytetään sillä tavalla.
Olet täysin oikeassa. En minäkään olisi uskonut, että anoppi saattaisi vaikuttaa kenenkään lastenhankintapäätökseen. Mutta nyt uskon, kun tällainen anoppi osui omalle kohdalle.
Lasten hankkimisen ehtona on, että muutamme ulkomaille, tarpeeksi kauaksi anopistani. Asumme jo nyt niin kaukana omista sukulaisistani, että sillä ei ole sen suhteen mitään merkitystä. Anoppi asuu vain kivenheiton päässä (ja houkutus kiven heittämiseen on suuri).
Ei todella tiedä , miten paljon pahaa mieltä aikaan saa ilkeä anoppi.
Meillä on kaksi lasta aivan ihania ja hyväkäytöksisiä, mutta anopin mielestä ei minkään arvoisia.En yksin äitinä ylistä heitä, vaan koko muu suku on huomannut sen.
Kumma kyllä miehen sisaren lapset ovat ,sitten mummun suosikkija . Nämä lapset ovat mummulle tosi hävittömiä. haistattavat hänellä pitkät paskat mennen tullen. Mummu vaan naurahtaa , että kasvavia lapsia täytyy ymmartää.
Jos minä vaikka leikin varjolla kiellän lapsia , niin mummu tuumaa siihen, että olisit ollut aikaisemmin parempi äiti ,niin ei nyt tarvitsisi riidellä pentujensa kanssa.
Tässä kohdassa tulen sitten siihen , että ei hän arvosta miestänikään .Todennäköisesti hän oli vahinko syntyessään. Mieheni vielä yrittää epätoivon vimmalla miellyttää aitiään , eikä ole kuulevinaan minun kommentteja siitä asiasta. Meillä tämä mummun käytös on saanut sen käänteen aikoja sitten , että minusta on tullut itsestään selvyys. Kasvata pentusi sinä niitä enemmän halusit ,sanoi mieheni minulle.
Okei ajattelin teen sitten niin. Lasten kasvaessa mieheni taisi sitten tulla mustasukkaiseksi, kun minulla oli lapset aina mukanani. Sai anopilta tekaistuja juttuja, mitkä ei olleet totta.
En kaikkia rupea kertomaan ,mutta pahansuopa anoppi sai aikaan sen,että mieheni rupesi vihaamaan minua ja omaa tytärtään, koska kasvaahan hän naiseksi.Poika saa isältään melkein kaiken mitä pyytää, tytär jos pyytää vaikka viittä euroa se on tehtävä melkein kolmena kappaleena omalla allekirjoituksella. En jaksa tosiaan kaikkia kirjoittaa, mutta sen sanon ,että kaikki paha on lähtöisin anopistani. Hän ne puheet aloitti, luultavasti mieheni on sairas kun uskoi ne. Siitä en jää ottamaan selvää eläköön tämän jälkeen äitinsa kanssa ja opetelkoot vihamaan enemmän naisia.
Kahdeksan vuotta olen anoppiani opetellut tuntemaan. Niistä neljän vuoden aikana meille on tullut omat lapset ja sen neljän vuoden ajan olen anoppini kanssa taistellut.
Kunnes viime viikolla otimme jälleen mittaa toisistamme ja kerroin hänelle miksi minä miniä käyttäydyn häntä kohtaan kuten käyttäydyn.
Anoppini on sydämellinen ja ystävällinen ihminen, joka puuttuu toisten asioihin ja on haukkunut minun lapsenkasvatustani.
Pääsimme kuitenkin sopuun ja olemme kumpikin sitoutuneet yrittämään jatkaa anoppi miniä-suhdetta ystävinä. Pyrimme jättämään vanhat asiat taaksemme ja antamaan toisillemme anteeksi. Huomasin myös anopin muuttuneen sovinnon myötä.
Aivan mahtavaa ekstiä, sama tunne ja tilanne itelläkin, mutta meillä on lapsi.