Olen vasta jäänyt sinkuksi, 3 vuoden suhteen jälkeen. Tietenkin jossain vaiheessa olisi mukavaa löytää uusi mies, ja perheenkin haluaisin.
Tätä palstaa lukiessani tajusin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia löytää koskaan ketään (ehkä hieman kärjistäen, mutta lukekaapa eteenpäin). Olen 32 vuotias, lapseton, hyvässä työpaikassa, oma asunto auto, luonteeltani ex:n mukaan "unelmanainen" (=en nalkuta, olen rento, luotettava, hauska...) ja kasvoiltani nätti tumma nainen. MUTTA, minulla on ylipainoa n. 15kg. En ole muodoton möhkäle(minulla on esim. vyötärö), mutta tissejä ja peppua on liikaa.
On käynyt hyvin selväksi, että läski inhottaa sekä miehiä että naisia. Jossain ketjussa 15kg:n ylipaino oli jo "huhhuh".
Onko tästä vedettävä se yhteenveto, että minun on luovuttava mieshaaveista niin pitkäksi aikaa, että saan ylipainon pois? Uskokaa pois, noiden kirjoitusten jälkeen minua ei enää edes huvita mennä minnekään, vaikka ennen asia ei vaivannut minua yhtään.
Ennenkuin joku ehtii kyselemään: ylipainoni ei ollut eromme syy, eikä se liity mitenkään muutenkaan eroomme. Olin tämä painoinen tavatessani miehen aikoinaan, ja hän on tehnyt yhdessäolomme aikana erittäin selväksi, että olen haluttava ja kaunis nainen.
ELI; laihdutanko vai tyydynkö kohtalooni olla ikuisesti yksin?
(huomatkaa hienoinen sarkasmi ja kärjistetty tyyli)
Tätä palstaa lukiessani tajusin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia löytää koskaan ketään (ehkä hieman kärjistäen, mutta lukekaapa eteenpäin). Olen 32 vuotias, lapseton, hyvässä työpaikassa, oma asunto auto, luonteeltani ex:n mukaan "unelmanainen" (=en nalkuta, olen rento, luotettava, hauska...) ja kasvoiltani nätti tumma nainen. MUTTA, minulla on ylipainoa n. 15kg. En ole muodoton möhkäle(minulla on esim. vyötärö), mutta tissejä ja peppua on liikaa.
On käynyt hyvin selväksi, että läski inhottaa sekä miehiä että naisia. Jossain ketjussa 15kg:n ylipaino oli jo "huhhuh".
Onko tästä vedettävä se yhteenveto, että minun on luovuttava mieshaaveista niin pitkäksi aikaa, että saan ylipainon pois? Uskokaa pois, noiden kirjoitusten jälkeen minua ei enää edes huvita mennä minnekään, vaikka ennen asia ei vaivannut minua yhtään.
Ennenkuin joku ehtii kyselemään: ylipainoni ei ollut eromme syy, eikä se liity mitenkään muutenkaan eroomme. Olin tämä painoinen tavatessani miehen aikoinaan, ja hän on tehnyt yhdessäolomme aikana erittäin selväksi, että olen haluttava ja kaunis nainen.
ELI; laihdutanko vai tyydynkö kohtalooni olla ikuisesti yksin?
(huomatkaa hienoinen sarkasmi ja kärjistetty tyyli)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä olen saanut samanlaisen kuvan selaillessani näitä sivuja. Ja mun tilanteenikin on suunnilleen sama kuin sulla. (Noh, tissejä ei oo liikaa, mut mua ilmeisesti on!)
Näyttäisi siltä, etten ainakaan mitään nettiprofiilia tee enkä lähde ihmisten ilmoille miehiä tapaamaan...miksi mennä, jos tilanne on toi...??
Anyway, tsemppiä sulle!! =)
mutta lapsia on 3
:DD
Jotenkin tuntuu, että sulla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet ku mulla :)
ovat mahdollisuudet miesmaailmassa suurinpiirtein nollatasoa. Kuka kumma, paitsi joku elätettävä renttu, rupeaa kolmen vieraan lapsen kanssa teutaroimaan ja luulisi naisellakin tällaisen letkan hankkimisen aikana jossakin takaraivossa raksuttavan, onko suhde pysyvällä pohjalla.
Muuten sama, mutta itsellä sattuu olemaan urheilullinen ja hoikka kroppakin eikä siltikään ole miestä löytynyt.Tosin, ihan kaikkea sentään en hyväksy itsekään miehessä, joten pakkejakin tullut annettua.
tuonut pysyviä suhteita. Rakkaussuhde on molemminpuolinen ja siihen ei kilot vaikuta. Siis pätkäsuhteet ja laihdutus näköjään korreloivat keskenään. Rakkaus ja elämänkumppani
eivät kiloja katsele.
Oon kans 32 vuotias. Urheilen kyllä aika paljon ja minulla ei ole ylimääräistä, kuin ehkä vähän. En oikeastaan haluakaan olla liian laiha, vähän täytyy olla ylimääräistä että jaksaa urheilla ;-)
15 kiloa ei nyt ole vielä paha eikä se inhota, itselläni on ehkä reilu 5 kiloa minkä voisi laihduttaa jos haluaisi.
Mutta suosittelen sinulle laihduttamista siltikin, ihan oman terveytesi ja olotilasi vuoksi. 10-15 kiloa lähtee suht nopeasti ruokavaliolla, liikkua kannattaa myös. Itsestään kannattaa välittää, sellainen näkyy päälle päin kun pitää itsestään huolta. Kumppanin etsinnässäkin on tärkeää millainen kuva itsestään välittyy.
Olen 31-vuotias mies ja laihdutin itseni normaalipainoiseksi(n. 15 kiloa) syksyllä -99. Sitä ennen en ollut oikeastaan koskaan seurustellut. Heti kun laihduin normaalipainoiseksi, seurustelin elämäni ensimmäistä kertaa n. puoli vuotta. Painoni on pysynyt normaalina tästä lähtien ja on tullut seurusteltua jo useamman kerran. Tällä hetkellä en tosin seurustele. Olin imarreltu kun koulumme käytä- vällä (yliopisto) naiset kehuivat ulkonäköäni laihdutuksen jälkeen.
Olen melko paljon samassa tilanteessa, paitsi että kokoa 38 ja ikävuosia pian 34. Mutta kolmen vuoden suhde jäi taa vähän aikaa sitten, työpaikka on, talo on, auto ja koirakin on. Mutta perhe puuttuu, ja sitä on hemmetin hankalaa perustaa ilman miestä.
Kaikki suhteet ovat menneet perseelleen, totaalisesti. Kyllähän miehiä on, ja monet heistä
...kannettavan hipaisunäppäimet v*uilee...
niin, monet miehistä olisivat varmaan ihan ok, mutta ongelmana kun on se, että arvostaa itseään sen verran, että katsoo olevansa rakkauden arvoinen. Eli turha olla suhteessa vain siksi, että haluaa jonkun elämäänsä. Enkä minä ole varsinaisesti sössinyt noista suhteistani yhtään: ensimmäinen löi, sai kenkää, toinen halusi muuttaa pääkaupunkiseudulle opiskelijana, minä en ja minulla oli ja on työkin, en siis pidätellyt, joten menköön. Ja kolmas oli naimisissa yrityksensä kanssa, laiminlöi minua jatkuvasti, lupaili asioita eikä pitänyt ja lopulta kolmen vuoden suhteen jälkeen ei enää vastannut puhelimeen, kun olin erehtynyt moittimaan siitä, että viikon ainoa vapaapäivä joka voisi olla yhteinen, oli kivempi maata omassa kotonaan sohvalla tekemättä mitään.
Kaipa sitten kohtalona on viettää elämä yksin. Onneksi sentää mukavalla ja mukavannäköisellä naisella on kuitenkin paljon ystäviä ja myös niitä tuttuja miehiä, jotka lähtevät mielellään tanssimaan tai seuralaiseksi jonnekin. Mutta eihän se kaikkea korvaa...
Itse olin vastaavassa tilanteessa pari vuotta sitten, sillä erotuksella, että ylipainoa oli yli 50kg:a. Mutta sitten päätin, että nyt riittää ja muutin elämäntapani totaalisesti.
Painoni on nyt normaali ja urheilen niin paljon, että heikompia hirvittää, joten kroppani on huippu timmissä kunnossa. On kuule aika muikeaa nyt antaa pakkeja juuri sellaisille ulkonäön perässä kuolaaville pelimiehille. Olen niin paljon nauttinut tästä vientitilanteesta markkinoilla, että en ole edes ajatellut sitoutumista, mutta ehkä sekin aika pian koittaa.
Tunnistan pelimiehet (eli ne joille ei mikään muu naisessa ole tärkeää kuin ulkonäkö) kilometrien päähän ja osaan heidät taitavasti välttää.
Sitten, kun aika koittaa, haluan asettua aloilleni hyvällä itsetunnolla varustetun, kunnostaan huolta pitävän, reippaan tavis miehen kanssa ja uskon 100% varmasti sellaiseen vielä törmääväni.
Sinun 15kg:n ylipainosi on helposti hävitettävissä (jos siis se on sitä mitä itse haluat) Toisaalta ymmärrän myös sen, että haluat kelvata juuri sellaisena kuin olet. Mutta maailma on armoton siskoseni. Käännä peli puolellesi ja pistä kroppasi kuntoon (saat sitä itsellesikin hyvän olon)
Mitä täällä hengailevat mitään mistään tietävät =D
ja takanani on 38-vuoden hyvä avioliitto. On ollut myös paljon ihailijoita ennen nuorena solmittua avioliittoa. Mielestäni nainen on nainen vasta kun on vähän mistä mieskin kiinni ottaa, luuviulut etoo. Jos ei löydy miestä, niin on kyse täysin eri sfääreissä olevista asioista.
Kyllä naiset ovat pinnallisia.
joka jättää unelmanaisen. Olen ihan ymmyrkäisenä.
Olen todella iloisesti yllättynyt, että tässä ketjussa on näin asiallisia viestejä! :)
Sinulle "neurologinen tutkimus tarpeen", mistä päättelit että minut on jätetty?? En missään vaiheessa niin kertonut. Päätimme suhteemme yhteisymmärryksessä, koska vaikka rakastimme toisiamme, halusimme elämältä eri asioita; minä perheen ja hän elää kahdestaan. Emme olisi olleet onnellisia yhdessä pidemmän päälle.
Itseäni tämä ylipaino ei terveydellisesti rasita, olen täysin terve ja liikun säännöllisesti. Mutta todella; asialliset viestinne saivat minut ajattelemaan tätä painoasiaa uudelta kantilta, kiitos siitä!
Aurinkoista kesää:)
ei onnistu ilman tissejä eikä peppua. Siis olet loistavassa asemassa vaatehenkarinaikkosten rinnalla.
Niin helppoa se on. Eikös läskien kanssa ole vaikea olla ja ärsyttää itseäkin kun niitä on kertynyt ja sitten kukaan ei huoli...jne
kannattaa keskustella siitä, haluaako toinen perheen ja jos itse haluaa, mikä tietenkin on lunnollista, niin miksi täytyy sekstailla sellaisen kanssa kuin mikäkin lumppu. Täytyy kai ihmisellä olla jonkinlainen itsekunnioitus sentään, mutta nykynaisilla ei sitä ole.
Ärsyttikö sua toi ap:n kiittely asiallisesta ketjusta? Ilmeisesti.
Ei minkään valtakunnan tajua ihmissuhteista tällä hepulla. Sitähän ne seurustelusuhteet vain on, sekstailua. Juupa juu.
Miksi ylipäätäänsä tarvitsisi laihduttaa, jos vain on sinut itsensä kanssa, ja on onnellinen semmoisena kuin on. Kyllä se oikea löytyy tai tulee vastaan jossain vaiheessa, joka hyväksyy ja kunnioittaa ihmistä semmoisena kuin hän on, usko pois! Tänä päivänä minusta ihannoidaan ihan liikaa ns. Malli vartaloita, missä on melkein luuta ja nahkaa. Minusta naisen pitää luonnollinen "tisseineen ja peppuineen.