Eilen oli taas sellainen riita, että oksat pois. Päätin että nyt saa riittää. Vuosi seurusteltu ja asuttu yhdessä ja aina tapellaan samoista asioista. Miehen mielestä meillä ei ole ongelmia, kuulemma suurentelen ja murehdin ihan turhaan. Hänen mielestään ajattelen vain liikaa tunteella. Pitää osittain paikkansa, mutta ei ne meidän ongelmat siitä johdu. Tuntuu että ei ota tosissaan kun yritän asioista keskustella ettei tarvitse samoista asioista aina jankuttaa. Saisi hoidettua puhumalla pois ja voitaisiin jatkaa elämää puhtaalta pöydältä.
Vaikka oltaisiin tapeltu kuinka verisesti, niin mies on vähän ajan päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olettaa että kaikki on taas hyvin, vaikka mistään ei olla päästy yhteisymmärrykseen. Jos joku asia on pitkään ärsyttänyt ja ottaa päähän, niin en voi sitä tuosta noin vaan unohtaa napista painamalla. Varsinkin kun tiedän että sama meininki tulee jatkumaan mikä aiheuttaa kitkaa meidän välillä.
Tilanne on mennyt niin pahaksi, että en näe kyllä enää mitään syytä jatkaa. Seksiä ei ole ollut maailman aikoihin, mies ei ole koko aikana osallistunut kotitöihin tai mihinkään yhteisiin hommiin, ei suostu koskaan tekemään mitään taikka lähtemään minnekkään. Vaikka polvillani rukoilisin niin mies ei suostuisi lähtemään esim. leffaan. Ei olla varmaan edes kotona koskaan katsottu yhdessä mitään elokuvaa. Tympii todella. Kaikki tuttavapariskunnat tekee keskenään edes jotain. Miehen mielestä se on yhdessäoloa kun olemme kotona ja äijä istuu nenä kiinni koneessa koko päivän ja minä saan tehdä mitä teen.
Raha-asiat ovat ihan päin helvettiä. Miehen taskuissa ei setelit viihdy. Ahdistaa kun vuokra on aina myöhässä ja kaikki laskut. Mies ei ota vastuuta mistään. Kohta varmaan lennetään jo pihallekin tästä asunnosta, en vaan jaksa enää edes välittää. En ole mikään pihi normaalisti, mutta nyt on pakko ollut alkaa sellaiseksi kun mies kylvää rahaa ympäriinsä. Asoista on keskusteltu miljoona kertaa, mutta jotenkin se ei vaan mene perille asti. Ihan kuin seinälle puhuisin. En enää tiedä mitä tehdä.
Turha neuvoa että puhukaa. Mies lopettaa keskustelun aina sanomalla että murehdin turhaan.
Vaikka oltaisiin tapeltu kuinka verisesti, niin mies on vähän ajan päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olettaa että kaikki on taas hyvin, vaikka mistään ei olla päästy yhteisymmärrykseen. Jos joku asia on pitkään ärsyttänyt ja ottaa päähän, niin en voi sitä tuosta noin vaan unohtaa napista painamalla. Varsinkin kun tiedän että sama meininki tulee jatkumaan mikä aiheuttaa kitkaa meidän välillä.
Tilanne on mennyt niin pahaksi, että en näe kyllä enää mitään syytä jatkaa. Seksiä ei ole ollut maailman aikoihin, mies ei ole koko aikana osallistunut kotitöihin tai mihinkään yhteisiin hommiin, ei suostu koskaan tekemään mitään taikka lähtemään minnekkään. Vaikka polvillani rukoilisin niin mies ei suostuisi lähtemään esim. leffaan. Ei olla varmaan edes kotona koskaan katsottu yhdessä mitään elokuvaa. Tympii todella. Kaikki tuttavapariskunnat tekee keskenään edes jotain. Miehen mielestä se on yhdessäoloa kun olemme kotona ja äijä istuu nenä kiinni koneessa koko päivän ja minä saan tehdä mitä teen.
Raha-asiat ovat ihan päin helvettiä. Miehen taskuissa ei setelit viihdy. Ahdistaa kun vuokra on aina myöhässä ja kaikki laskut. Mies ei ota vastuuta mistään. Kohta varmaan lennetään jo pihallekin tästä asunnosta, en vaan jaksa enää edes välittää. En ole mikään pihi normaalisti, mutta nyt on pakko ollut alkaa sellaiseksi kun mies kylvää rahaa ympäriinsä. Asoista on keskusteltu miljoona kertaa, mutta jotenkin se ei vaan mene perille asti. Ihan kuin seinälle puhuisin. En enää tiedä mitä tehdä.
Turha neuvoa että puhukaa. Mies lopettaa keskustelun aina sanomalla että murehdin turhaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä yhteistä teillä sitten on? Miksi olette yhdessä?
Jos sulla on noin paha olla niin eiköhän sitten ero ole parhain vaihtoehto ihan oman mielenterveydenkin säästämiseksi.
Sinua odottaa joku muu.
Onhan se vähän hölmöä mennä sanoon toiselle,jota ei tunne/tilannetta ei tiedä,että ero on ainoa mahdollisuus,mutta siltä se kertomasi perusteella kuulostaa,,,
Kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta elämästäni siis siitä nykyään entisestä elämästä :-D
Aika mielenkiintoista että miehesi sanookin samoin kun oma exäni aikoinaan,ei tarvinnut lähteä mihinkään kun se riitti että hän istui nenä kiinni koneessa vaikka sen 24h/vrk ja minä sain tehdä mitä keksin (tarkoittaa että siivosin,pesin pyykkiä laitoin ruokaa yms.)
Vuokrat oli myöhässä ja muutkin laskut ne jäivät etupäässä minun kontolleni,mistään ongelmasta ei puhuttu koska se oli miehen mielestä "turhaa touhua" !
Sinulle neuvoni;
Joko lähdet pois joksikin aikaa tai lähdet kokonaan,itse kokeilin ensin ensimmäistä vaihtoehtoa ,mutta päädyin sitten tähän jälkimmäiseen.
Asun nyt yksin ja kotona on siistiä,ei tarvitse riidellä mistään,rahat riittävät en elele leveästi mutta en kaipaa mitään nyt.
Mielenrauha on tärkeä asia itse stressaannuin suhteessa niin paljon että sairastuin,nyt alkaa helpottaa.
Kun ihmiset ovat ristiriidassa omien tunteittensa ja toiveittensa kanssa ,ei sellainen pidemmänpäälle onnistu.
Nyt olemme exän kanssa paremissa väleissä kun koskaan yhdessäasumisen aikoina,ei pois muuton tarvitse tarkoittaa suhteen totaalista lopettamista,aika näyttää kuivuuko koko homma kasaan vai jatkuuko!
Tsemppiä sinulle sinä pärjäät kyllä usko pois!
Taitaa olla tosiaan paras vaihtoehto, että lähden lätkimään. Tänään yritin vielä keskustella asiasta, mutta tappeluksi meni. Mies raivostui kun sanoin että ongelmia piisaa ja hän nyt on edelleen sitä mieltä että ne on pikku juttuja vaan. En jaksa enää hakata päätä seinään, joten olkoot. En voi yksin suhdetta pelastaa. Haluan nyt vain omaan rauhaan.
Kaveri lähtee juuri sopivasti parin viikon reissuun, niin pääsen hänen kämpilleen hermolomalle. V****taa kun äijän takia on koko ajan pinna kireällä ja ahdistaa. Siinä on sitten miehellä hyvää aikaa miettiä mikä on homman nimi. Luulenpa, että taitaa tulla miehelle vielä tippa linssiin kun tajuaa että olen oikeasti lähdössä. Tänne en aio enää palata. Tehkööt asunnolle just mitä lystää.
Muista pitää omasta periaatteestasi kiinni. Miehesi saattaa ruikuttaa perään ja luvata kaiken, rakastaa ja parantaa tapansa. Palaatte yhteen ja sama homma jatkuu kuukauden päästä!
10 v olen kuunnellut erouhan edessä ukon ruikutusta, anelua ja lupailuja. Mies taipuu eroahdistuksessaan vaikka mille mutkalle. Aina olen päättänyt "yrittää vielä kerran". Tasan 2 viikkoa on mies aina jaksanut tsempata, minkä jälkeen luisuu ennalleen. Minusta on tullu katkera 40 v ämmä, jolla ei juuri enää itsetuntoa - ja elän jatkuvassa ristiriidassa toiveideni ja todellisuuden välillä. Älkää tehkö samaa virhettä, jos haluatte pitää itsekunnioituksenne.