Meneekö tää teidän mielestä oikein, ero vetämässä ja ositus pitäisi tehdä.
Näin on sovittu aikanaan, että talous hoidetaan:
Puoliso maksanut talon lainat ja autot, joista toinen minun nimissä, toinen hänen. Minun auto maksettu velattomaksi, hänellä velkaa autostaan.
Talo molempien nimissä ja lainat myös.
Minä taas maksanut vuosien aikana kaikki talon laskut(vakuutukset, lämmöt, sähköt, vedet, kiinteistöverot,televisiomaksut jne jne.), ruuat, vaatteet ym. mitä nyt 5-henkinen perhe tarvitsee. Talon kulut ovat aika isot, joten ei mun palkasta paljon jäänyt, kuten voitte kuvitella.
Nyt osituksessa auto lasketaan MINUN omaisuudeksi, ja joudun siis maksamaan tasinkoa puolisolle, koska omistan enemmän ja auto on velaton.
Eihän hän olisi sitä autoa pystynyt maksamaan, jos minä en olisi maksanut muita kuluja, ja näin sovittiin hoidettavaksi. Minusta aika epäoikeudenmukaista, kun hän lisäksi vaatii vielä minun vanhempieni jakamattomasta kuolinpesästä osansa, niin mullepa ei paljon tästä käteen jää.
Mutta lakimiehen mukaan näin se menee. Eikö ole mitään kohtuullistamisperiaatetta?
Näin on sovittu aikanaan, että talous hoidetaan:
Puoliso maksanut talon lainat ja autot, joista toinen minun nimissä, toinen hänen. Minun auto maksettu velattomaksi, hänellä velkaa autostaan.
Talo molempien nimissä ja lainat myös.
Minä taas maksanut vuosien aikana kaikki talon laskut(vakuutukset, lämmöt, sähköt, vedet, kiinteistöverot,televisiomaksut jne jne.), ruuat, vaatteet ym. mitä nyt 5-henkinen perhe tarvitsee. Talon kulut ovat aika isot, joten ei mun palkasta paljon jäänyt, kuten voitte kuvitella.
Nyt osituksessa auto lasketaan MINUN omaisuudeksi, ja joudun siis maksamaan tasinkoa puolisolle, koska omistan enemmän ja auto on velaton.
Eihän hän olisi sitä autoa pystynyt maksamaan, jos minä en olisi maksanut muita kuluja, ja näin sovittiin hoidettavaksi. Minusta aika epäoikeudenmukaista, kun hän lisäksi vaatii vielä minun vanhempieni jakamattomasta kuolinpesästä osansa, niin mullepa ei paljon tästä käteen jää.
Mutta lakimiehen mukaan näin se menee. Eikö ole mitään kohtuullistamisperiaatetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On hyvä kysyä neuvoja näissä asioissa. Ainoa mitä en ymmärrä on ammattitaidon käyttämättä jättämisen.
Kokemuksesta tiedän, että rahan säästäminen ja yleinen kammo juristeja vastaan ei saisi olla esteenä käyttää sellaista ko. asiakirjan laadinnassa. Minulla oli riittävästi pulmia henkisessä puolessa.
Löysin itsekin edullisen, joka hoiti asiakirjan, neuvoi ja auttoi ymmärtämään asiat. Kyllä siitä kannatti muutama satanen maksaa.
nimim. autonsakin huoltamolla huollattava.
.. viestiä kunnolla, minulla ON siis lakimies, joka kertoi asian olevan näin kuin kysymyksessä esitin.
Minä nyt vain kyselenkin että onko muilla kokemuksia, voiko asioita jotenkin kohtuullistaa, ja että lakimiehissäkin on eroja(kuten täältäkin voi lukea), joten jos muilla kokemuksia, niin kiitos.
maksanut, ei ole ositustilanteessa mitään merkitystä, jos ei avioehtoa. Lasketaan varat ja velat. Sen jälkeen katsotaan kummalla suurenpi nettovarallisuus, se maksaa tasinkoa.
Mihin perustaisit kohtuullistamisen?
jos ei ole avioehtoa varallisuus on teidän kahden harkinnan varassa, voitte lähteä raskaaseen käräjäoikeuteen vaatimaan oikeukseianne jos ette muuten pääse sopimukseen, ellei sulla ole jotain kiristettävää millä voisit aviomiehesi ajaa ahtaalle? Laki on laki jokatapauksessa hyväksy tai et!
Avioehdottoman osituksen periaate sinulle täällä jo kerrottu, laki on hyvin selkeä. Ositushetki on yhden päivän tilanne yhteisessä taloudessanne. Voitte sopia mikä tuo päivä on (esim. kun lopullinen eropäätös saatu) ... mutta ellette saa sovituksi, lain mukaan se on päivä kun ekan vaiheen erohakemus on jätetty käräjäoikeuteen.
Joten sillä kuka mitäkin laskuja on maksanut, tai rahaa perheeseen tuonut, tai kotia hoitanut, jne. jne. ei ole merkitystä. Alla esimerkki selventämään laskentaa, jonka ehkä jo tiedätkin.
Vapaaehtoista kohtuullistamista (eli sopimista) tehdään usein osituksissa ... esim. monelle ei tulisi mieleenkään ottaa ennen avioliittoa ottamiaan opintovelkoja mukaan ositukseen laskemaan nettovarallisuuttaan -- vaikka lain mukaan voisi avioehdottomassa osituksessa.
Lain mukaan voidaan "pakottaa" kohtuullistaan ositus, eli poiketaan osituksen laskentakaavasta. Sen voi tehdä käräjäoikeuden pesänjakaja, joiden palkkiot tunnetusti eivät ole vaatimattomia. En tiedä millaisesta Porchesta on kyse ... mutta yhtään edukkaampien autojen kyseessä ollessa, kohtuullistaminen voi pian maksaa enemmän kuin epätodennäköinen "voitto".
*******************
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Mutta jos mies päättää kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin se on aivan lain mukaista.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.