tahtoisin sanoa, vaan tiedän etten koskaan tule sitä tekemään, koska tiedän, ettet koe näitä asioita ollenkaan näin kuin minä ja tiedän, ettet ilkeyttäsi tai pahuuttasi käyttäydy/toimi niin kuin toimit. Teet kaiken vain hyvyyttäsi. Siksi minä nielen kaiken ja kärsin hiljaa, vaikka joskus tuntuu, että viimeinen pisara tulee joku päivä vastaan.
Vierailet meillä useamman kerran viikossa, tule kutsumatta, soittamatta ja ilmoittamatta vara-avaimilla kotiimme sisään. Et koskaan edes ajattele, että saata olla pienten kaksosten kanssa päiväunilla, joskus näin käynytkin, mutta et edes pahoittele sitä, että herätit minut.
Et koskaan kysy mielipidettäni, kun hankit meille liinavaatteita, sisustustavaroita, astioita. Ostat vaan, vaikka meillä on aivan erilainen maku.
Jopa lastemme kastejuhlaan ostit servietit, kukat ja kynttilät, teit leivonnaiset kysymättä minulta mitään. Kutsuit kysymättä sinne minulle aivan ventovieraita ihmisiä.
Kun tule kotiimme, alat siivoilla ja raivata huoneita. Tunget väkisin pesemään ikkunoita, vaikka kieltelen. En kaipaa apuasi, haluan tehdä itse kotityöt, minulla on kyllä voimia ne tehdä.
Jos sinulla on kotonasi jotain laitettavaa/korjattavaa on poikasi riennettävä sinne heti, oli meidän tilanteemme mikä tahojaan. Sinulla on aina hirmuinen kiire ja hätä kaikkien asioiden kanssa.
Minua kohtelet kyllä ystävällisesti ja hyvin, mutta sinun pitäisi osata antaa meille tilaa olla ja elää niin kuin haluamme.
En tahtoisi muuta, kuin että kysyisit edes joskus mielipidettäni. Ottaisit kerrankin huomioon, että haluaisin "hallita" oman reviirini.
Kun muutaman kerran olen sinua ja mieheni myös, pyytänyt edes soittamaan ennen kuin tulet meille, niin koskaan ei niin ole tapahtunut. Milloin puhelin on ollut rikki, milloin olet ollut ihan tuossa lähellä.
Minusta sinä alat pikkuhiljaa tuntua maanvaivalta.
Vierailet meillä useamman kerran viikossa, tule kutsumatta, soittamatta ja ilmoittamatta vara-avaimilla kotiimme sisään. Et koskaan edes ajattele, että saata olla pienten kaksosten kanssa päiväunilla, joskus näin käynytkin, mutta et edes pahoittele sitä, että herätit minut.
Et koskaan kysy mielipidettäni, kun hankit meille liinavaatteita, sisustustavaroita, astioita. Ostat vaan, vaikka meillä on aivan erilainen maku.
Jopa lastemme kastejuhlaan ostit servietit, kukat ja kynttilät, teit leivonnaiset kysymättä minulta mitään. Kutsuit kysymättä sinne minulle aivan ventovieraita ihmisiä.
Kun tule kotiimme, alat siivoilla ja raivata huoneita. Tunget väkisin pesemään ikkunoita, vaikka kieltelen. En kaipaa apuasi, haluan tehdä itse kotityöt, minulla on kyllä voimia ne tehdä.
Jos sinulla on kotonasi jotain laitettavaa/korjattavaa on poikasi riennettävä sinne heti, oli meidän tilanteemme mikä tahojaan. Sinulla on aina hirmuinen kiire ja hätä kaikkien asioiden kanssa.
Minua kohtelet kyllä ystävällisesti ja hyvin, mutta sinun pitäisi osata antaa meille tilaa olla ja elää niin kuin haluamme.
En tahtoisi muuta, kuin että kysyisit edes joskus mielipidettäni. Ottaisit kerrankin huomioon, että haluaisin "hallita" oman reviirini.
Kun muutaman kerran olen sinua ja mieheni myös, pyytänyt edes soittamaan ennen kuin tulet meille, niin koskaan ei niin ole tapahtunut. Milloin puhelin on ollut rikki, milloin olet ollut ihan tuossa lähellä.
Minusta sinä alat pikkuhiljaa tuntua maanvaivalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ottakaapa ne avaimet pois, jos tosissanne ette halua, että anoppi käyttää niitä ovenne avaamiseen.
minä otatin omalta anopiltani (asuu 150 km päässä) avaimet joku kuukausi sitten pois. Rouva oli saanut raivarin ja ollut tulossa minulle suomentamaan missä se kaapin paikka poikansa huushollissa on. Mieheni oli sanonut saman, minkä minä hänelle aiemmin: avaimet saavat olla tasan niillä, jotka asunnossa / talossa asuvat. Jos vara-avain on oltava jollain, niin kehottaisin antamaan sen jollekin hyvälle ja luotettavalle naapurille / kaverille.
Me asumme rivitalossa, jonka hallituksen jäsenillä on yleisavaimet, joten meidän tapauksessamme ei tuota vara-avainta todellakaan tarvi anopilla olla ja vielä niin kaukana.
Vuosi sitetn tulivat omia aikojaan tänne avaimillaan sisälle. En asunut tässä vielä silloin, mutta täytyy sanoa etten silti tykännyt siitä yhtään. Jos jokin aika tulemiselle sovitaan, on varma että minun appivanhemmat tulee miten sattuin. Nyt on hyvä kun ei ole heillä avainta, jos emme ole kotona, jos / kun liian aikaisin tänne pukkaavat, jäävät oven taakse ruikuttamaan.
Ihan ensin: Ne avaimet pois anopilta heti!!!
Anoppi tekee ja toimii noin niin kauan kun annat/annatte hänen toimia. Todennäkösesti loppuelämänsä. Ja kuka siitä kärsii? Sinä ja perheesi ja vain siksi ettet uskalla avata suutasi.
Ehkä anoppi luulee ettet osaa/ selviä/ehdi pienten kaksosten kanssa kaikista kotitöistä.
Jos et tee asialle mitään voit vain syyttää itseäsi. Valtaa itse reviirisi ja näytä että osaat sen hoitaa.
Voi hyvänen aika!
Ihan uskomatonta. Minun on ihan oikeasti vaikea uskoa, että tuollaista käytöstä on jossainpäin edes olemassa. Nyt anoppi ruotuun ja äkkiä, vähemmästäkin alkaa ahdistamaan! Avain ei kuulu anopille ja syy siihen on juuri tuo käytös. Oli kysessä anoppi tai kuka muu tahansa, joka ei kuulu teidän asuntonne katon alla asuvaan perheeseen, ei hänellä ole oikeutta tulla kuvaamallasi tavalla vierailulle. Ja vielä sen jäkeen kun olette asiasta sanoneet! Samoin tuo kastejuhlan järjestäminen on ihan uskomatonta. Kyllä siitä oletuksesta pitäisi lähteä, että lapsen perhe/isä ja äiti järjestävät juhlan, vaikka apu on usein tervetullutta. Mielestäni on kuitenkin fiksua kysyä ensin tarvitaanko apua ja kunnioittaa isän ja äidin toiveita siitä, millaisen juhlan he haluavat järjestää. Toivottavasti saat jostain voimia pistää anoppisi ruotuun ja toivon todella, että miehesi auttaa asiassa, onhan hän anoppisi oma poika!
anoppi järjestykseen. onko poikasi kanssasi samaa mieltä etä hänen äitinsä on ihan mahdoton?
Ottakaa ihmeessä vara-avain pois. Minä vaikka mieluummin maksan sen kituliaan 33€ oven avaamisesta kuin annan vara-avainta kenellekään.
Avaimet pois anopilta! Loppuu sopimattomat vierailut. Jos ei suostu, vaihtakaa uusi lukko oveen!
Lahjat ja muut voit laittaa kierrätykseen. Anna lahjaksi eteenpäin tai pane kirpparille.
Pistä anopin poika laittamaan äidilleen rajat, ei se ole sinun homma.
Koska enemmän se kertoo koko perhesysteemistä kuin vain anopin käytöksestä.
Mutta todella rajatonta touhua.
Täysin samaa mieltä. Mies laittakoon äitinsä kuriin ja katkaiskoon napanuoransa. Elämä voi olla kaksosten kanssa joskus yllättävänkin raskasta, mutta apua saa muualtakin kuin anopilta.
mutta voiko joku tosiaan olla noin nynny? Vai yrittääkö joku olla vitsikäs? Mikäli kirjoituksesi oli totta, niin ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja oma elämäsi omaan hallintaasi, tuohan on aivan sairasta. Niin, ja hoitoon anoppikin, ei terve ihminen tuollain käyttäydy! Anteeksi kun sanon terävästi, kuohahti kiukku lukiessani tuommoista...
että minä nynny. Ehei, olen hyvinkin rehti ja selkärankainen ihminen. Mutta..kyseessä toinen avioliittoni ja varsin tuore ja tämä nykyinen anoppi on iäkäs siis lähes 80-vuotias mummeli ja vaikka taatusti osaan puoleni muutoin pitää, niin jotenkaan en raaski nyt tätä muutoin herttaista ihmistä kovistella. Olen hänen ainokaisensa puoliso (mies itseäni yli 10 v. vanhempi). Mummeli siis luonteeltaan mitä herttaisin, mutta jotain mättää, kun ei osaa yhtään ottaa huomioon että minullakin on kantani ja vaikka sen sanoisinkin, niin hän ei muista sitä seuraavana päivänä!
Ottaa avaimet pois ja jne. Hyviä neuvoja sinänsä, mutta mielestäni ihminen pitäisi saada ymmärtämään, etenkin kun näin iäkkäästä kyse, hyvällä kuin radikaalein keinoin. Mutta mikä se keino on, kun hän ei muista tai ei halua edes muistaa.