Uskon vilpittömästi että toinen suhde onnistuu.
Siis siinä vain tilanteessa että se ensimmäinen ero on pohjamutia myöten lävitse käyty.
Viha-katkeruus-suru-ikävä ym tunteet mukaan
lukien.
Anteeksi on kyetty antamaan niin itselle kuin exälle.
Oma osuus myös eroon ymmärretty ja hyväksytty.
Kaikilla on toivoa tämän jälkeen.
Oikotietä ei kuitenkaan ole.
Siis siinä vain tilanteessa että se ensimmäinen ero on pohjamutia myöten lävitse käyty.
Viha-katkeruus-suru-ikävä ym tunteet mukaan
lukien.
Anteeksi on kyetty antamaan niin itselle kuin exälle.
Oma osuus myös eroon ymmärretty ja hyväksytty.
Kaikilla on toivoa tämän jälkeen.
Oikotietä ei kuitenkaan ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on yhtään varmempaa kuin eka kerta. Ehkä v...tuksen kestää astetta pidempään , mutta onnistuu,? ei pidä paikkaansa. Turha luullakaan varsinkin JOS edellisen liiton "jälkikasvu" on kuvioissa mukana.===kokemus!
Tottakai töitä tarvii suhteen eteen aina tehdä.
Selvempää on kuitenkin se mitä itse haluaa.
Menettämisen pelko ei ole niin suuri kun sen on jo kerran kokenut ja siitä hengissä selvinnyt.
Uskaltaa olla oma itsensä mutta ymmärtää myös antaa toisen olla oma itsensä.
Ja toisen sekä oman itsensä epätäydellisyyden hyväksyminen on huomattavasti helpompaa.
T:Kokemusta on
epätäydellisyyden? Kysyn vaan? Minä nyt olen vaan sitä mieltä , että koira palaa kotiin ja turkki on ryvettynyt mutta että huolinko sitä kenneliini on eria asia. En huoli ja eikä sitä huoli muutkaan edes suku. Siellä olkoon , iloitkoon jostakin erilaisuudesta ja siitäkin tulee loppu. No happy end!
Kaks kertaa naimisissa saman kanssa ja nyt on ero vireillä uudelleen.
Monet koittaa uudestaan saman kanssa mutta harvat onnistuu.
Toisaalta toisen yrittämän jälkeen jää sellainen tunne että tuli kuitenkin katsottua loppuun saakka.
Sen jälkeen vuosi pari itsekseen mietiskelee syntyjä syviä ja ottaa itsestään selkoa.
Kun taas on hyvä olla voi uusi ihmissuhde toimia
paremmin.
ja kolmansista 80%.
Muuttuuko ihminen? Puoliso, joka on enemmän tai vähemmän pettänyt kolmekymmentä vuotta kestäneessä ekassa liitossa, sanoo, että muuttaa tapojaan kun menee toisen kerran liittoon.
Ongelma ei ole puolisossa vaan pettäjän korvien välissä; täytyy jatkuvasti hakea pönkitystä itsetunnolleen.Niin se kuulkaa on.
ja useimmalle eronneelle olis viisainta pysyä sinkkuna. Mitä sitä suotta järjestää itselleen hankaluuksia, kun vaihtoehtona on täysin itsenäinen oman elämän hallinta ilman, että kukaan kyselee, minne menet, kuka soitti jne..?
Tosin on vielä se vaihtoehto,jossa parisuhteen osapuolet asuvat erillään ja tapaavat silloin, kun molemmille sopii. Tuo malli on toiminut itsellä kumppanilla, sillä olemme samaa mieltä
elämisen "perussäännöistä". Hyvin toiminut jo liki kahdeksan vuotta. Emmekä vaihda.
Asiassa on monet puolensa. Yksi on se että ensimmäisen kerran kun lähtee sitä on vielä optimistinen oman elämänsä suhteen. Toisen kerran jälkeen menee aikaa enemmän, paljon enemmän.
Rupista hommaa.
kolmas yritys tuntuisi jo naurettavalta.
Siksi jatkan yksin eteen päin.