Tässä eräänä päivänä kävin aika mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa, joka on miespuolinen. Hänellä on ollut seksisuhde vaimonsa selän takana jo kohta kaksi vuotta. Tämä kakkossuhde on toiminut molempien mieleisesti eikä suhde ole koskaan ollut uhka tämän ystäväni avioliitolle siinä suhteessa, että kakkonen haluaisikin olla ykkönen. Heidän suhteensa on ystäväni mukaan syventynyt lämpimäksi ystävyydeksi höystettynä intohimoisella seksillä. Molemmat tuntuvat olevan tyytyväisiä ja iloisia salaisesta suhteestaan. Kaikki tämä on tietysti väärin, vaimoa ajatellen.
Noh,kysyin mieheltä, että eikö hän pode morkkista ollenkaan, edes joskus, tästä salaisesta suhteestaan, jota on jatkunut kuitenkin kovin kauan? Tai eikö mielessä käy jättää jompikumpi? Mies vastasi, että kakkonen tuntuu kaikesta vääryydestä huolimatta niin oikelta. Ja myönsi rakastavansa tätä, toisella tapaa kuin vaimoaan. Hän on tehnyt selväksi homman nimen jo alusta asti ja molemmat saavat puhaltaa pelin poikki halutessaan, ilman vihaa ja katkeruutta. Mutta kumpikaan ei ole halunnut, sillä he saavat toisiltaan niin paljon, mikä heijastuu heidän "oikeisiin"elämiin..mies jaksaa huolehtia ja rakastaa paremmin vaimoaan kotona ja heidän avioliittonsa voi miehen mukaan mainiosti. Ok, nyt moni ajattelee, että mainiostipa juu, kun pitää pettää! Mutta minä jos joku olen ollut kriittinen tätä koko hommaa kohtaan ja useasti ahdistellut miestä kysymyksilläni..Vaan täytyy myöntää, että pikkuhiljaa alan ymmärtää ja hyväksyä tämän kaiken, vaikka vaimokin on tuttujani..sillä mies perustelee itsensä aina vaan niin hyvin, että en osaa väitellä vastaan..kysymys, jonka eteen olen nyt itse joutunut tämän miehen kanssa käytyjen keskustelujen myötä on: onko ihminen luotu yksiavioiseksi, sittenkään?..
Noh,kysyin mieheltä, että eikö hän pode morkkista ollenkaan, edes joskus, tästä salaisesta suhteestaan, jota on jatkunut kuitenkin kovin kauan? Tai eikö mielessä käy jättää jompikumpi? Mies vastasi, että kakkonen tuntuu kaikesta vääryydestä huolimatta niin oikelta. Ja myönsi rakastavansa tätä, toisella tapaa kuin vaimoaan. Hän on tehnyt selväksi homman nimen jo alusta asti ja molemmat saavat puhaltaa pelin poikki halutessaan, ilman vihaa ja katkeruutta. Mutta kumpikaan ei ole halunnut, sillä he saavat toisiltaan niin paljon, mikä heijastuu heidän "oikeisiin"elämiin..mies jaksaa huolehtia ja rakastaa paremmin vaimoaan kotona ja heidän avioliittonsa voi miehen mukaan mainiosti. Ok, nyt moni ajattelee, että mainiostipa juu, kun pitää pettää! Mutta minä jos joku olen ollut kriittinen tätä koko hommaa kohtaan ja useasti ahdistellut miestä kysymyksilläni..Vaan täytyy myöntää, että pikkuhiljaa alan ymmärtää ja hyväksyä tämän kaiken, vaikka vaimokin on tuttujani..sillä mies perustelee itsensä aina vaan niin hyvin, että en osaa väitellä vastaan..kysymys, jonka eteen olen nyt itse joutunut tämän miehen kanssa käytyjen keskustelujen myötä on: onko ihminen luotu yksiavioiseksi, sittenkään?..
Vastaukset 18
Vanhimmat
vain miehen version asiasta. Ja se on vain puoli totuutta, tai 1/3 jos lasketaan vaimokin mukaan.
Jos mies pystyy elämään valheellista kaksoiselämää, miten voit olla varma hänen puheistaa?
Toiseksi, siitä yksiavioisuudesta. Ehkä ei, ehkei kaikkia. Mutta jos ei ole valmis yksiavioisuuteen ei pitäisi avioitua lainkaan. Ja vaikka mies olisi sitä mieltä että ei ole ns yksiavioinen, niin mitä hänen vaimonsa mahtaisi olla mieltä asiasta? Sitten sen voisi ymmärtää, mikäli vaimo olisi asiasta samaa mieltä ja heillä olisi ns avoin avioliitto. Mutta käsittääkseni vaimo kuvittelee edelleen olevansa miehensä ainoa?
No, jokaisen moraali on amanlaisensa ja vaikka itse pystyisi elämään asian kanssa eikä kokisi syyllisyyttä niin mukana on kuitenkin aina ainakin se yksi ihminen jota loukataan...
Puhuit asiaa.
Joo, eihän siinä mitään jos moniavioisuuttaa peräänkuulutetaan- kunhan sitten vaimollakin saa olla toinen mies:)
jos haluaa, tasa-arvon nimissä :) mutta jos nyt ihan tosissaan aiheesta vielä (minä kirjoittaja) niin mistä tietää vaikka vaimollakin olis toinen? En kylläkään usko mutta tässä herää just tä kysymys, että voiko kenestäkään mennä enää takuuseen? Kun ihmiset niin taitavasti pettää ja vielä sellaset "joista ei ikinä uskoisi"..niin heitänkin ilmaan kyssärin niille, jotka agressiivisessa hengessä neuvovat ja haukkuvat petettyjä ja pettäjiä, että Voitteko todella itse olla 100% varmoja omista kummpaneistanne???
Tämä ystäväni vaimo ei todellakaan ole tietoinen miehensä kakkossuhteesta, vaan luulee kaiken olevan mainiosti..tuskin edes uskoisi jos kuulisi miehensä pettävän..sepä se.
ihmeellistä...mitä kovenpi pettäjämies sitä kovenpi pala jos vaimollkin olisi joku. Tunnen muutaman pettäjämiehen jotka ovat saaneet kunnolla näpeillensä kun vaimonsakkin ovat löytäneen rakastajan. Molemmat miehet sanoivat (eivät tunne toisiaan) nainen kun pettää se heittää tunteet mukaan, mies pitää kuulemma ne kaksi asiaa erillään, heille tämä toinen nainen on huvia, vaihtelua arkeen jne... Vaimon myöskin pettäessä oli näille miehille kuin olisi kuolema tullut, niin väärin sanoi toinen joka oli oikea pettäjämestari, kysyin häneltä etkö saanut juuri sitä mitä tilasit? ei kuulemma...
En tiennyt minäkään mieheni suhteesta naimisissa
olevaan työkaveriin.Jouduimme muuttamaan työn vuoksi toiselle paikkakunnalle ja heidän suhteensa luultavasti loppui silloin, en kylläkään ole aivan varma,mutta että ei ainakaan ollut jokapäiväistä.Silloin ei vielä ollut kännyköitä.Sain tietää suhteesta vasta viime vuonna,joten se oli kyllä aikamoinen paukku.Kuvittelin,että mieheni lukeutuu niihin uskollisiin aviomiehiin,mutta eihän näin ollutkaan,joten asia voi tulla ilmi milloin vain ja se ei ole silloin helppoa varsinkaan kun tuo nainenkin oli tuttu mullekkin.
että jälkeen päin, kuultuasi miehesi suhteesta, menitkö ajassa taaksepäin ja huomasitko merkkejä, joita et silloin ollut huomannut?
Ja moniavioisuus on ihan toinen juttu kuin useampi suhde.
Itse voisin kyllä kuvitella alkavani rinnakkaissuhteeseen, jos tarpeeksi kiinnostava mies ilmestyy elämääni ;)... Mutta en missään tapauksessa kuvittelisi meneväni avioon tämän toisen(kin) miehen kanssa. Mitä järkeä tai edes iloa siinä olisi?
Kyllä kelasin taaksepäin,muistellen oliko mitään
erityistä,mutta en kyllä mitenkään muista,että olisin edes huomannut miehessäni mitään normaalista poikkeavaa käytöstä.Yksi tilanne kylläkin oli näin jälkikäteen ajatellen vähän erikoinen.Mieheni työporukka oli viettämässä iltaa kapakassa,minä myös mukana.Tämä nainen pyysi miestäni ulos,kertoi olleensa tärkeää asiaa.Mieheni ei olisi millään lähtenyt,mutta minäkin kehoitin menemään.Olivat ulkona tovin aikaa ilmeisesti siellä sopivat seuraavat treffit ja varmaan suutelivat ym.Näin jälkeenpäin ajatellen,olisi pitänyt mennä perässä,mutta luotin mieheeni ja arvelin heillä olleen työasioita.Tämä nainen tietää,että minä tiedän heidän suhteesta ainakin osan
Kyllä se vain vaikuttaa molempien elämään. Mies valehtelee vaimolleen ja todella vakuuttavasti. Jos ei siittä tunne mitään katumusta on aika kylmä luonne.
Jos tuntee se johtaa turhiin riitoihin ja vaimo vaistoaa että jotain on pielessä ja syyttää itseään. Yrittää kaikkensa että miehellä on hyvä olla (ja mies tietenkin tuntee elävänsä täydellisessä liitossa)samalla pikkuhiljaa masentuu itse. Näin oli meillä, tosin miehelle valehtelu oli yksi masennuksen laukaisija.
Kyllä ne pettäjät osaavat perustelut mutta jos ne perustelut olivat niin hyvät niin miksi hän ei kertonut kaikkea vaimolleen?
Ei tietenkään kun tekee silti vaimoaan kohtaan väärin. Vaimolla olisi oikeus löytää itselleen mies joka häntä aidosti rakastaa ja jaksaa muutenkin kuin valehtelun ja seikkailujen ansiosta.
No juuri siksihän mies ei kerro vaimolleen, koska tietää siitä seuraavan ongelmia. Ainakin jonkinlaisia.
Sitten tuo "Vaimolla olisi oikeus löytää itselleen mies joka häntä aidosti rakastaa" on hiukan kyseenalaista. Mistä sitä tietää, miten huonon miehen vaimo saisi seuraavaksi? Hirveän paha on myös sanoa jonkun toisen rakkauden olevan vähemmän aitoa kuin oman käsityksen mukainen.
luontikysymys jää usein yksipuoliseksi tarkasteluksi. Jos ihminen ei olisi luotu yksiavioiseksi, niin miksi vieraissakäynti loukkaa niin verisesti? Ei kai luojalta tällaista mokaa olisi tullut, eihän.
Toisaalta uskon, että on ihmisiä, jotka eivät ole oikeasti yksiavioisia ja niinpä heidän tulisi löytää kumppani, joka ei ole yksiavioinen.
Väitettä on kumoamassa useat tapaukset, jossa toinen osapuoli rilluttelee avian miten tahtoo, mutta pitää kumppaninsa vankina kotona, jotta tämä ei rilluttelisi missään muualla kuin oman hellan äärellä. Siis moniavioiseksi luodun vasen aivolohko on jäänyt puolitiehen, koska yksiavioisuus koskee kuitenkin kumppania, mutta ei itseä.
Kiteyttäisin, että ihminen on luotu itsekkääksi ja yksiavioiseksi, mutta toisille on annettu ämpärillinen empatiaa ja epäitsekkyyttä tasoittamaan tuota toista puolta.
ei loukkaa verisesti, jos on asennetta, elämänkokemusta ja hieman objektiivisuutta. Yleensä kovin nuorilla näitä ominaisuuksia ei ole. Poikkeus tietysti vahvistaa säännön.
Hyvä kirjoitus. Itselläni on kokemuksia/ näkemyksiä vastaavista tilanteista eri kulttuureissa.
Yksiavioisuutta pidän tosiaan lähinnä kultturellisena asiana -en niinkään moraalisena. Ihmissuhteiden toimivuus tai toimimattomuus ei mielestäni niinkään riipu avioisuusmuodosta, vaan mm. siitä miten ihmiset pystyvät suhteissaan liittymään, jakamaan, rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi.
Perinteinen omistamiseen perustuva länsimainen yksiavioinen parisuhderakkaus on historiallisestikkin vain pieni pihaus maailmankartalla.
Yhtälailla toimiva tai toimimaton voi olla sekä yksi- että moniavioinen suhde. Kaikkinainen pelko, alistaminen, valtapelit jne voivat rehottaa molemmissa --samoin voivat rakkaus, läheisyys ja luottamus.
Suhde. Suhd alkoi 2 kuukautta sen jälkeen kun Nainen oli itse mennyt naimisiin, eme tunteneet toisiamme silloin. Kumpainenkin oli naimisissa. Nainen sai suhteemme aikana lapsen miehelleen. Imoitti asiasta, että nyt olisi lapsen teko aika ja emme voi tavata ja niin kävikin. Lapsi maailmaan ja suhde jatkui. Lopulta kumpikin erosimme liitoistamme ja jatkoimme suhdetta samanlaisena kuin naimisissa ollessamme tahoilamme. Kummankaan mielessä ei käynyt yhteinen tulevaisuus. Löysimm uudet kumppanit ja taas suhteemme jatkuin ja jatkuu edelleen. Taatusti hautaamme asti, sitä siis 6 vuotta aikaa.
Koko tuona aika ei kertaakaan ole käynyt mielessä, että suhde olisi väärä tai loukkaisi jonkun tahon etua. Loukaamisela en tarkota tunnetta joka tulee pettämisestä, se on varmaa jos asia tulisi ilmi joku loukkaantuisi, tarkoitin sitä että se ei ole kenetäkään pois. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.
Miksi sitten näin, rakastan kumppaniani mutta rakastan myös "suhdettani" rakkaus on vain erillaista. Kumppania kohtaan tunnen syvää kiintymystä ja helliä tunteita yms. Suhdetta kohtaan rakkauteni on ystävyyteen perustuvaa, vapaata irti arjesta olevaa. Alkuperäisen tekstin muaisesti koen myös että suhde antaa jotain sellaista jonka voimalla pystyn antamaan enemmän nykyiselle kumppanille, se ilo ja vapautuneisuus joka siitä tulee leviää myös kotona.
Siä en kiellä etteikö seksillä olisi iso merkitys suhteessa, tapaamiset pohjautuvat seksiin ja aika rajuunkin sellaiseen se ei kuitekaan ole kaikki siinä on paljon muutakin ja aina ei edes mennä sänkyyn, jutellaan ja kerrotaan asioista. Moni kotona riidaksi menossa oleva asia on niillä jutteluilla poistunut ja olen löytänyt uuden näkökannan asioihin.
Nyt sitten saan ne haukut, ja ehkäpä olen sen ansainnutkin.
Minäkin olen suhteessa, joka on alkanut molempien ollessa vapaa. Nyt toinen on varattu ja suhde jatkuu, ja jatkuu, vaikka mitä tulisi. Totta kai on väärin, mutta se kemia joka meidän välillä on, sitä ei voi vastustaa. Rakkaudesta ei ole ikinä puhuttu, vaan siitä, että suhde olisi ikuinen. Eikä kumpikaan ole ikinä halunnut olla se ykkönen, tämä riittää molemmille, vapaana ja varattuna.
Nyt saa haukkua
Mielestäni avio-onnen maksimoimiseksi molemmilla pitäisi olla onnelliset sivusuhteet tahoillaan. Ja jos oikein onnen kukkuloita tavoitellaan, pitäisi olla useampiakin tyttö- sekä poikaystäviä. Järjestely voitaisiin hoitaa esim. asuinalueittan siten, että naapurit kävisivät toistensa luona. Tietenkin niin, ettei kukaan tietäisi puolisonsa pettävän - ei olisi turhaa mustasukkaisuutta tai muita kielteisiä tuntemuksia, vaan kaikki jaksaisivat rakastaa sekä kunnioittaa toisiaan ja vieläpä huoltaa lapsensa niin myötä- kuin vastamäissä. Naapurisopukin olisi taattu, kun kaikki onnesta hyristen ajattelisivat toisiaan lämmöllä.
VAIMOLLE! EIKÖ HÄNELLÄKIN OLE OIKEUS OIKEAAN ELÄMÄÄN? EHKÄ HÄN ON PETTYNYT JA KATKERA MYÖS JA ETSII VAIN ULOS PÄÄSYÄ SUHTEESTA JOKA EI TYYDYTÄ HÄNTÄKÄÄN MILLÄÄN TAVALLA, MUTTA HYVÄNÄ JA VELVOLLISUUDENTUNTOISENA IHMISENÄ EI PYSTY HEITTÄMÄÄN KUSIPÄISTÄ MIESTÄÄN ULOS JOKA ON VIELÄ KAIKENLISÄKSI JUOPPO...VARSINKIN KUN SIJAISKÄRSIJÖINÄ ON 3 HEIDÄN YHTEISTÄ LASTAAN.
MINÄ RUKOILEN JA PYYDÄN...KERRO SE MINULLE!!!
KYLLÄ MÄ TIEN ETTÄ SE OLET SINÄ. EI TARVI PELÄTÄ. EN SUUTU...HALUAN VAIN "OIKEUTUKSEN" HEITTÄÄ TON PASKAPÄÄN PIHALLE! EHKÄ MUAKIN ODOTETAAN TOISAALLA...MIELENKIINTOISTA EIKÖ? NIIN JA IHASTUMISTA LÄMPIMINE TUNTEINE ON KESTÄNYT JO 2 JA PUOLI VUOTTA. TOSIN OLEMME PITÄNEET SEN YSTÄVYYSASTEELLA VAIKKA TUNTEET OVATKIN KUOHUNEET SISÄLLÄ AIVAN MIELETTÖMÄSTI.
EI SEKSIÄ VIELÄ, PELKKÄ VIATON SUUKOTUS JA SEKIN VAIN YHDEN KERRAN, MUTTA NE TUNTEET TODELLAKIN ON. SANOIN ETTEN HALUA OLLA SE JOKA ENSIMMÄISENÄ PETTÄÄ...KUN TULI PUHE MIEHENI USKOTTOMUUDESTA...
PAAS KUULE MIETTIMÄÄN JOSKO SITTENKIN KERTOISIT!