Moikka!Mulla on pieni ongelma tai en tiedä onko se ongelma mutta mun oli tarkoitus olla ystävä yhden miehen kanssa mutta siitä kehittyi rakkaussuhde ja hän tekee mut onnnelliseks ja mä sen siis me tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa mut ongelma on se että tämä mies on naimisissa ja ei voi erota viel erinnäisistä syistä muuten jos niitä juttuja ei olisi hänellä niin hän lähtis heti.Hän sanoi munulle että jos jaksaisin odottaa 2-3 vuotta niin hän on minun ja me voisimme olla lopun elämää yhdessä.Hän sanoi että on rakastunut minuun ja minä olen myös häneen.Kysymys kuuluu kannattaako mun uskoo siihen että me ollaan viel yhdessä jonain päivänä vaiko ei koska mulla on sen suhteen pieni epäilys ja pelko ettei niin tule käymään koskaan mut tiedän tunteeni häntä kohtaan ja hänen tunteensa mua kohtaan siten jaksan ite uskoa ja toivon todella että hän on minun.
Rakkaussuhde sekava
tyttö
19877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sano sille miehelle että no nähdään sitten 3v päästä ja mennään naimisiin, koska minähän en varattuihin koske.
niin mutta kun en tiedä pystynkö mä siihen sillä mä en halua loukata sitä ja homma on riistäytyny käsistä ja kysyin häneltä että kauanko me pystytään näytteleen koska jossain vaiheessa joku sen kyllä huomaa esim hänen vaimonsa kun mies on outo mutta se ei taas ole mun ongelma jos niin käy ja olen sanonut hänelle että ei ota eroa mun takia vaan hän saa päättää sen asian ja mä en tuu puuttumaan siihen asiaan.Hän on kertonut mulle sen että hänellä ja sen vaimolla ei ole mitään välillä eli rakkautta ja sitä on jatkunu monta vuotta jo ja hän ei ole onnellinen ja hän on onnellinen siitä kun on tavannut minut.Hän on sanonu mulle sen että hän ei voi vaatia minulta mitään ja niinhän se on koska hän on toistaiseksi varattu.Voin sanoo että olen löytäny sellaisen miehen josta olen aina haaveillu mut hän on vaan varattu joka sekoittaa kaiken.Toisaalta kun ajatellaan ihminen osaa kantaa vastuun itsestään sillä on valitettavasti paljon eroja mikä on ikävää ja minä tiedän itse sen kuinka paskamaista on erota ja ne jutut kun joutuu käymään läpi mutta olen saanut ystäväni lähelle jotka ovat olleet tukena ja kannustanu ja neuvonu mua mitä pitäisi tehdä mutta minähän ne päätän kumminkin ite minkä parhaaksi näen.
Usko itteäs äläkä muita. Yhdelle tutulle muijalle vaan sattu samalla lailla. Hän lopulta lopetti suhteen ja tää mies on edelleenkin naimisissa mutta löytänyt toisen tyttöystävän.
Ei kannata uskoa...anna ajan kulua. Kaikki suhteet ovat alussa "vakavia". Mutta käsitän kyllä että olen onnellinen ja samalla myös pelokas;)).
Niinhän rakkaudessa kuuluu ollakkin, niissä pelon ja onnen sekaisissa tunteissa, rakastumisen viehätys pileekin. Jos sinulla on rakkaus nauti siitä, mutta älä usko tämän miehen lupauksia.
Tulet sitten aikanaan näkemään kuinka teidän suhteenne tulevaisuuden käy. Ole rohkea ja nauti, mutta muista suhde voi päättyä, eikä mies ole koskaan lopullisesti sinun.
Tiesitkö,että jokaiselle ihmiselle jossain vaiheessa liittoa tulee aika,jolloin ei osata/jakseta/haluta hoitaa suhdetta?Kun kiusaus tulee eteen,on helppo unohtaa se vaimo/mies,jonka kanssa on alettu elää vuosia sitten eikä itsekkäistä syistä haluta tunnustaa,että"myös minä olen epätäydellinen samoin kuin se puolisokin".On helppoa lähteä etsimään aidan takaa vihreämpää ruohoa,mutta ei oteta huomioon sitä, että m y ö s se kolmas osapuoli on epätäydellinen.Silloin kun pariskunnalla on lapsia,huomaa kaikkein eniten kuinka arki tulee vastaan.Yksinäinen,lapseton nainen/mies on silloin helppo ja ongelmaton vaihtoehto,sillä sellaisellahan on aikaa hoitaa sitä syrjähyppysuhdetta.Kuvitellaan,että nyt onkin elämä yhtä ruusuilla tanssimista(ainakin niin kauan kuin se kestää),mutta...kun kaikki leviää käsiin,niin miten sitten?Niin kauan kuin homma pysyy käsissä ja voi toimia toisen selän takana,niin kauan on jännitystä elämässä mutta kun asia tulee ilmi,kaikki itsekunnioitus on mennyttä(jos ei sitten satu olemaan tunteeton nilkki).Siinä vaiheessa voi tulla ero eteen myös näillä pettäjillä.Kun puoliso saa tietää pettämisestä,se voikin entistä enemmän lujittaa liittoa ja silloin kolmas osapuoli jääkin lehdelle soittelemaan.Miltä silloin tuntuu?En todellakaan ymmärrä tällaisia ihmisiä,jotka rikkovat toisten liiton!Onko heillä pääkopassaan yhtään mitään-ei taida olla!Mun mielestäni ne on säälittäviä tapauksia,jotka alistuu liitossa olevan itsetunnon pönkittäjäksi,sellaisen,joka on muka"yksin eläjänä rakkaudettomassa liitossa"!
Jos tämä kyseinen mies todella haluaisi eroon vaimostaan,hän olisi hoitanut homman jo ajat sitten,riippumatta siitä,onko hänellä lapsia tai velkaa tai mikä muu syy tahansa!Sinua hyväkseen käyttämällä hän pönkittää vain itsetuntoaan ja mistäs tiedät,mitä siellä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu?Hyväksytkö itse sitä,että mies viereesi tullessaan onkin voinut nousta juuri vaimonsa vuoteesta?Sitäpaitsi,oletko varma,että jos mies todella eroaisi vaimostaan ja alkaisi sinun kanssasi olemaan,ettei sama peli jatkuisi myös sinun selkäsi takana tulevaisuudessa?Tolla menolla elämäsi menee hukkaan-hanki o m a elämä ja sellainen mies,jolla ei ole samanlaista taustaa.Sellainen mies nimittäin KUNNIOITTAA sinua ja identiteettiäsi,toisin kuin tämä joka pettää vaimoaan sinun kanssasi!Siis:mietipä sitä!
Minulle tuli sinun vastauksestasi mieleen ajatus, että täytyykö koko elämän, mukaan luettuna rakkaus, ihmissuhteet, olla täydellistä!!
Täytyykö oma vakituinen suhde sen karikoista huolimatta hoitaa täydellisesti..homma kotiin periaattella. Emmekö saa kompastella mihinkään, esteistä huolimatta.
Mitä meiltä jää elämättä, jos koko elämämme vain taistelemme ja hoidamme parisuhdettamme...yritämme pitää sitä pinnalla väkisin.
Se mitä puhuit tarinan miehestä ja hänen toisen ihmisen hyväksikäytöstään oman itsetunnon pönkittämiseen...voi olla hyvinkin totta.
Mutta entäs sitten..hänenlaisiaan ihmissuhteen hyväksikäyttäjiä riittää pilvin pimein, oli kysymys suhteesta mikä hyvänsä.
Luulen että tarinan "tyttö" ratkaisee lopulta itse ongelmansa, riippummatta siitä mitä hänelle kerromme...ottaa ehkä takkiinsa ja oppii...tai ei lähde ottamaan ollenkaan kantapää kipuja vaan antaa miehen suosiosta jäädä.
Joskus elämässä on kokeiltava ja nautittavakin...kaikki voi maksaa..tai sitten ei.
Mikä on viisasta...minä en ainakaan lähtisi siitä ohjeita jakelemaan...aikuiselle ihmiselle.
Kiitos kissaminttu!
Sinä olet ymmärtäny mua ainakin sitä mitä mä olen tarkoittanu mutta minä en ole mikään liitonrikkoja niinkuin tämä järki käteen toi esiin hyvin pitkälle mutta tosiasia on kyllä se että voinko luottaa siihen mieheen että puhuuko se totta niin se on mulla hyvin vaikeaa uskoa meinaan jos hän tekis samoin minulle kun jos me oltais suhteessa kun jos menee vähän huonosti.Sekin mitä hän on kertonu vaimostaan niin tämä on pettäny tätä miestä ja hän ei ole vaimon kanssa ottanu puheeks asiaa vaan jatkaa suhdetta ja odottaa että vaimo saa valmiiks juttunsa mikä on kuulemma tärkeetä sille ja hän ei voi vetää mattoa vaimon alta vielä sen takia niin se vähän ihmetyttää.Epäilys on mullakin kova että makaako se vaimonsa kanssa edelleen ja valehtelee mulle että niillä ei ole mitään.Miten kaksi ihmistä voi olla saman katon alla jos on mukamas huono suhde ja mitä siellä tapahtuu on iso kysymys???Kiitos kun sä ymmärrät
Niin,oisko viisasta marssia vaimon eteen itse ja kysyä tota hänen pettämisjuttuaan?Sulla on vaan yhden ihmisen näkökanta asiasta!Jos sä itse olisit ollut samanlaisessa tilanteessa,kuin mä,että s u a ois petetty,et puhuis koko asiasta.Se,että puoliso pettää,antaa joidenkuiden mielestä näköjään oikeuden kostaa-sitähän alentuu silloin itse samalle tasolle,vai mitä?Kun mua aikoinaan petettiin useita vuosia,mulla ei ollu milloinkaan haluja kostaa äijän tekemisiä,vaikka se teki sille ämmälle pennunkin;nyt on niidenkin tiet eronneet ja ämmä yksinhuoltajana.Usein sellaset ihmiset,joilta on joku naikkonen/miekkonen vieny puolison,katkeroituu ja haluaa tehdä saman tempun muille ja kierre vaan jatkuu.Mutta omapahan on elämäsi,ei kukaan muu elä sitä puolestasi.Mulla on nykyään todella ihana aviopuoliso ja kun molemmilla on korkeat moraaliperiaatteet,ei tulis mielenkään pettää toista!Elämänkolhut yms.opettaa tiettyjä arvoja,myös lähimmäisenrakkautta!
Äijä =( mies joka petti sinut),ämmä = ( nainen jonka kanssa Ex- miehesi petti ja aloitti uuden suhteen), pennut = ( e-miehesi lapsia, toisen naisen kanssa). Aviopuoliso = nykyinen miehesi, joka on ollut tähän asti uskollinen. Toivotan onnea Teille.
Koska olet oppinut tietämään mitä on lähimmmäisen rakkaus...ei petoksesta huolimatta kannnattaisi rahvaan omaisesti nimitellä ihmisiä ja varsinkin kun nämä ex- miehesi lapset, (joita pennuiksi nimittelit) uuden naisen kanssa ovat täysin syyttömiä asiaan.
että uskottomasta miehestä tuskin koskaan saa itselleenkään uskollista miesta eli kierre jatkuu ja seuraava kuulee taas kuinka vaimo ei ymmärrä ja kuinka seksi on loppu. Siitä löytyy minulta kokemusta.
Tuskinpa mies joka pyytää sinua odottamaan 2-3 vuotta sitä todella tarkoittaa, hän vain haluaa nauttia olosta kanssasi tässä ja nyt ja siirtää sillä tavalla päätöstä omalta osuudeltaan kauemmaksi tulevaisuuteen.
Arvosta sinä itseäsi ja jätä tällainen mies ja etsi itsellesi ihminen joka arvostaa ja rakastaa sinua niin paljon ihmisenä ettei halua olla kekenkään muun kanssa kuin sinun.
Tee sinä se päätös teidän molempien puolesta ja hänen vaimonsa puolesta ja mahdollisten lasten puolesta.
Ajattele kuinka ihanaa sinulla voisi olla yhdessä jonkun kanssa jouluna, uutenavuotena, viikonloppuisin ja jopa arkenakin istuessanne saman aamiaspöydän ääressä tai käydessä yhdessä kaupassa ja tavatessa yhteisiä ystäviänne, ilman salailua ilman turhia odotuksia vailla salamyhkäisyyden verhoa.
Kiitos kun vastasit.
Uskon sen ja tiedän miltä susta tuntu/tuntuu kun joku on pettäny.
Tosiasia on se ettei niillä ole onnex lapsia yhdessä jotka joutuu kärsimään siinä huonossa suhteessa.Mun herätyskellot on soinu jo kauan että mitä se oikein haluaa ja mä en todella halua kenellekkään pahaa.Jos niiden suhde on todella huono niinkuin hän on sanonut niin hän olis ottanu eron aikoja sitten mutta on paljon niitäkin suhteita jolla on huono suhde ja jatkaa vaan sitä ja sitten kun ei seksi elämä toimi niin haetaan sitä muualta eli korvikkeita meinaan voi olla hyvin mahdollista että hän on ottanu mun korvikkeeks ja haluaa vain yhtä asiaa ja sitten puhuu ja puhuu vaan eikä eroa tule kysymykseenkään koskaan vaan se olen minä joka tulee kärsimään siitä mitä enemmän mä tapaan tätä miestä ja kiinnyn häneen.Saan vaikka kenenkä miehen jos vaan haluan sillä ihailijoita löytyy mutta mulla on se pelko vaan etten luota ihmisiin helposti ja osaa sitoutua.
Mä olen todellakin pahoillani siitä että olen ihastunu ukkomieheen mutta aikomukseni ei ollu pilata suhdetta
Älä ole pahoillasi siitä että olet ihastunut ukkomieheen, saat olla ihastunut keneen haluat.
Pidä vain huoli siitä ettei tämä mies pääse satuttamaan sinun sisintäsi...pidä myös huoli itsestäsi.
Mies itse kaataa liittonsa jos kaataa...se ei ole sinun ongelmasi...hei, tyttö kuule...mies on itse vastuussa omasta avioliitostaan yhdessä vaimonsa kanssa...älä kanna siitä huolta.
Uskon että osaat itse päättää mitä teet hän kanssaan...lähde siitä tosi asiasta että sinä olet tärkeä ihminen...ja pidät huolta siitä ettei kukaan särje sinun sydäntäsi, sillä olet itse vastuussa siitä kuinka sen sydämmesi loppujen viimeksi käy. Toivotan sinulle onnea!!
Puheistasi päätelle taidat itse olla joku katkeroitunut tyyppi.Ensin jakelet neuvojasi ja sitten käsket tehdä päätökset itse,aika sekavaa.Haluat luultavasti,että toi neuvoton typykkä kärsii loppujen lopuksi itse,kun on kerran pelin aloittanut ja niinhän siinä yleensä käykin.
Kissanminttu peräsi sitä,että et vaan antaisi miehen satuttaa sinua...Musta vaikuttaa siltä,että just toi kirjoittaja on itse kokenut kovia ja haluu että pelaat pelisi loppuun ja kun käy huonosti,niin jäät nuolemaan haavojas...ihan niin kuin sille itselleenkin ois käyny kyseisellä tavalla..ei vaan myönnä!Jos sä kerran omasta mielestäsi saat kenet haluat niin miksi enää alistua vuoteenlämmittäjäksi varatulle äijälle!Hanki parempi mies,hyvä nainen!On niitä miehiä,komeitakin,jotka on sinkkuja ja sitäpaitsi:vähemmän käytettyjä!Jos sä todella arvostat itseäsi niin toimi niinkuin TOSI nainen toimii!Vai annatko riepotella itseäs niinku kissanpentua?
En ole katkeroitunut.....Enkä ole mitään "ihmeempiä neuvojakaan" tytölle antanut.
Kyllähän vastuu on tytöllä itsellään omista suhteistaan...myöskin niiden onnistumiset ja epäonnistumiset.
Voisit sinäkin kyllä kirjoittaa ajatuksistasi tytölle...hän varmaanlukee ne mielellään.
No, joo....tunnetpa sinä minut hyvin. Antaa olla koko jutun...
Kyllä se olen minä joka kannan vastuuni teoistani taitaa mandi kirjoittajalla olla jossain päin vikaa kun ei halua muutakuin vetää mua yhä alaspäin ei taida ymmärtää todellakaan mikä ongelma tässä on ja syyllistää heti mut ja sut kissaminttu,mutta onnex sä ymmärrät vaikka en tarvi kyllä yhtään puolustajaa tähän asiaan vaan tarviin ehkä pikkaisen tukea että jaksan tehdä sen oikean ratkaisun.Onhan niitä täydellisiä ihmisiä olemassa näköjään tai luulee ainakin olevansa jotain parempia kuin muut mutta sehän ei ole mun ongelma siis kissaminttu tarkoitan lähinnä yhtä kirjoittajaa en sua.
Kannattaako mennä kahden ihmisen väliin?Entä jaksatko itte ees oottaa paria kolmea vuotta, jos ei oo ees varma, että hän on sinun? Kannattaa todellakin miettiä, mitä teet. Kannattaako elämää tuhlata ainaiseen odotteluun? Vedessä ui paljon muitakin kaloja.
"Vedessä ui paljon muitakin kaloja."
Olen tuosta samaa mieltä kanssasi:)