Kyllä tuntuu olevan yleinen asenne se, että jos on pettänyt, pettää toisenkin kerran ja on äärettömän kakka ihminen. Leima otsassa, "toisen luokan kansalainen" tai "kelpaamaton seurustelusuhteeseen".
Minun päähäni ei istu tällainen ajattelu koska ihmiset väistämättä muuttuvat ja JOPA OPPIVAT ja petettyjen pitäisi saada täydellinen kuva ihmisestä sen sijaan että tuomitsee "pettäjäksi" ja "ei-pettäjäksi". Parempi luokitus olisi "rehellinen" ja "epärehellinen". Se vaatiikin sitten kykyä katsoa ihmistä niin tarkkaan jotta näkee onko "pettäjä" oikeasti häikäilemätön idiootti vaiko erehtyvä ihminen.
Jos joku on joskus pettänyt ja ehkä jopa jäänyt kiinni pettämisestä, ilman ettei hän siitä ollut aikeissa kertoa eikä kadu tekoaan, on varmaan luonteessa jotakin alhaista ja häikäilemätöntä. Turha tämmöisen kanssa on seurustella. Mikähän rangaistus näihin tehoaa? Ei mikään sillä kostoksi rangaistuksesta hän pettää uudelleen. Eihän tällainen paatunut luonne tajua edes vääryyttä tehneensä. On se sitten kiinni siitä toisestakin osapuolesta jonka kuuluu oppia tuntemaan sellaiset ihmiset jotka todella tietävä tehneensä väärää. Pätee muuhunkin kuin pettämiseen.
Jos se joku sen sijaan haluaa itse tunnustaa pettäneensä ja katuu jopa aidosti ja myöntää tehneensä virheen, en minä ainakaan voisi olla asiasta edes vihainen. Ainakaan kovin pitkään. Jos tekee virheen, ei ole oikein että "ruoskitaan" loppuelämä ja leimataan kelvottomaksi. Siinä oppisi vain olemaan katumatta jotta kestää sen turhan vihan.
Enkä minä sitä tarkoita että pettänyt ihminen pitäisi ottaa takaisin kun hän anteeksi pyytää (kuka siihen pystyisikään). Tarkoitan vain että jos kuulette jonkun joskus pettäneen, ei se tarkoita sitä että se ihminen pettää kaikkia mahdollisia kumppaneitaan. Jos omatunto pahasti kalvaa niin tuskinpa tavallinen hyvän kasvatuksen saanut ihminen uudelleen sitä tuskaa itselleen järjestää.
Siispä sanon:
lapselliset pettäjät jotka ette koskaan tajua tekevänne väärin: Eläkää minun puolesta yksin.
oikeasti katuvat pettäjät: Kärsikää ja oppikaa.
viisaat petetyt - Kestäkää ja antakaa anteeksi.
Aina vaan petetyt - Milloin kasvatte aikuiseksi ja opitte erottamaan kunnolliset saamattomista? Valittakaa vähän lisää ja ottakaa uusi lapsellinen pettäjä aiheuttamaan sydänsurua.
Vikaa on aina kaikessa ja kaikissa kun mikään ei ole täydellistä.
Ugh. Olen puhunut :)
Minun päähäni ei istu tällainen ajattelu koska ihmiset väistämättä muuttuvat ja JOPA OPPIVAT ja petettyjen pitäisi saada täydellinen kuva ihmisestä sen sijaan että tuomitsee "pettäjäksi" ja "ei-pettäjäksi". Parempi luokitus olisi "rehellinen" ja "epärehellinen". Se vaatiikin sitten kykyä katsoa ihmistä niin tarkkaan jotta näkee onko "pettäjä" oikeasti häikäilemätön idiootti vaiko erehtyvä ihminen.
Jos joku on joskus pettänyt ja ehkä jopa jäänyt kiinni pettämisestä, ilman ettei hän siitä ollut aikeissa kertoa eikä kadu tekoaan, on varmaan luonteessa jotakin alhaista ja häikäilemätöntä. Turha tämmöisen kanssa on seurustella. Mikähän rangaistus näihin tehoaa? Ei mikään sillä kostoksi rangaistuksesta hän pettää uudelleen. Eihän tällainen paatunut luonne tajua edes vääryyttä tehneensä. On se sitten kiinni siitä toisestakin osapuolesta jonka kuuluu oppia tuntemaan sellaiset ihmiset jotka todella tietävä tehneensä väärää. Pätee muuhunkin kuin pettämiseen.
Jos se joku sen sijaan haluaa itse tunnustaa pettäneensä ja katuu jopa aidosti ja myöntää tehneensä virheen, en minä ainakaan voisi olla asiasta edes vihainen. Ainakaan kovin pitkään. Jos tekee virheen, ei ole oikein että "ruoskitaan" loppuelämä ja leimataan kelvottomaksi. Siinä oppisi vain olemaan katumatta jotta kestää sen turhan vihan.
Enkä minä sitä tarkoita että pettänyt ihminen pitäisi ottaa takaisin kun hän anteeksi pyytää (kuka siihen pystyisikään). Tarkoitan vain että jos kuulette jonkun joskus pettäneen, ei se tarkoita sitä että se ihminen pettää kaikkia mahdollisia kumppaneitaan. Jos omatunto pahasti kalvaa niin tuskinpa tavallinen hyvän kasvatuksen saanut ihminen uudelleen sitä tuskaa itselleen järjestää.
Siispä sanon:
lapselliset pettäjät jotka ette koskaan tajua tekevänne väärin: Eläkää minun puolesta yksin.
oikeasti katuvat pettäjät: Kärsikää ja oppikaa.
viisaat petetyt - Kestäkää ja antakaa anteeksi.
Aina vaan petetyt - Milloin kasvatte aikuiseksi ja opitte erottamaan kunnolliset saamattomista? Valittakaa vähän lisää ja ottakaa uusi lapsellinen pettäjä aiheuttamaan sydänsurua.
Vikaa on aina kaikessa ja kaikissa kun mikään ei ole täydellistä.
Ugh. Olen puhunut :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
"On se sitten kiinni siitä toisestakin osapuolesta jonka kuuluu oppia tuntemaan sellaiset ihmiset jotka todella tietävä tehneensä väärää. Pätee muuhunkin kuin pettämiseen."
Niin pätee. Jokainen tietää myös itsestään, että jos kerran valehtelee niin onko silloin aina valehtelija?
Edellinen suhteeni kaatui - ei siihen, että petin miesystävääni -,eikä siihen että tunnustin asian ja hän jopa antoi anteeksi.
Kuitenkin aina, tilaisuuden tullen, kaverini otti pettämiseni esille,mistä alkoi ns."huorittelu-ymshaukkumiskierre". Suhde muuttui yhdeksi taistelutantereeksi.Mies jopa " kosti " menemällä sänkyyn itseään 20 v. nuoremman typykän kanssa.
Olisi pitänyt tajuta ajoissa, että anteeksiantaminen miehen puolelta oli vain sanahelinää.Samoin hänen älytön mustasukkaisuutensa.
Luojan kiitos, se on ohi.Viikko sitten tämä suorastaan sairas suhde sai lopun mieheni nähdessä minut ravintolassa ex-mieheni kanssa.Tosin vielä 2 vrk:n ajan hän jaksoi ladella puhelimeen sairaita ja uhkailevia viestejä.
Vaikka minä petin ja tunnustin, en koskaan usko etteikö mies olisi ollut muiden kanssa vielä suhteen aikana.Todellisen kuvan hänestä sain vasta, kun hän - mielestäni jo kaiken olevan over - aikaansai "kohtauksen" ravintolassa.
Hän vihaa minua.Ja minä häntä.
Se siis ihmistuntemuksesta, luottamisesta ja anteeksi-sanoista.JOS jotain vielä pettäisin, en koskaan sitä kertoisi toiselle osapuolelle.
Tämä oli läksy,jonka opin.
Niin, sitä se petäminen on, anteeksiantamatonta vaikka suusta tulevat sanat muuta väittäisivätkin. Varmaan se sun miehesi yritti tosisaan antaa anteeksi, mutta sä olit rikonut sen teollasi. Sä itseasiassa murskasit siltä itsetunnon ja oletat sen palautuvan sormia napauttamalla.
Mut murskattiin kanssa 20 avioliitovuoden jälkeen. Nyt vaimoni varmasti katuu valitsemaansa kusettamisen linjaa, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Todennäköisesti hänkin hakee lohtua ajatuksesta, että myös minä olen ollut petollinen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Uskoin ikuiseen rakauteen, mutta nyt se illuusio on mennyt.
Juha
Vanha sanonta sanoo:
Ketä kerran keksitään, sitä aina epäillään.
Ugh!
Vanhat sananlaskut eivät aina ole elämänohjeita! Ei siinä käsketä epäilemään, vaan kerrotaan että ihmiset *yleensä* tekevät niin. Siis eikös tämä ole sama asia kuin mistä puhuin?
Ja sitäpaitsi; epäilijöitä riittää vaikkei olisi koskaan jäänytkään kiinni.
-jm