päättyy onnellisesti, molempien osapuolien yhteisymmärryksellä ja niin ettei ole tapahtunut ykkösenkään loukkaamista? (tarkoittanee sitä ettei ykkönen ole saanut asiaa selville...) Onko kukaan kokenut tällaista? Enkä tarkoita vain joitain yhden yön juttuja vaan pitempiaikaista suhdetta.
Vai onko aina niin, että joku kärsii?
Vai onko aina niin, että joku kärsii?
Vastaukset 25
Vanhimmat
ihan varmasti. Jos ei muut niin sinä itse kärsit. Salarakkaus on ansa! Totuus vapauttaa. Vaikka sattuu sekin.
olla varovainen ei kukaan saa tietää. mulla oli 4v suhde joka päättyi kummankin yhteisellä päätöksellä. ystäviä ollaan edelleen. kummankaan puolisot ei tiedä eikä koskaan saakkaan tietää. kukaan ei kärsi. enkä kadu pätkääkään. se oli ihanaa aikaa elämässäni ja jos siltä tuntuu ja sopiva mies taas löytyy teen sen varmasti uudestaan.
Miksi teidän suhde päättyi, kyllästyittekö toisiinne? Kuinka usein näitte? Tiesittekö toistenne aviopuolisojenne nimet ym henkilötiedot niin että paljastuminen olisi vieläkin mahdollista?
Itse olen samassa tilanteessa ja miettinyt...
Olemme tuttuja vuosien varelta. Joskus käymme yhdessä tanssimassa jne. se vain syttyi välillemme, jokin sai tunteet kuumenemaan. Näimme 1-2 kertaa viikossa, joskus harvemmin. Tapaamiset sovitettiin kauppareissuihin tai muihin vastaaviin. Tunnemme toisemme ja puolisomme edelleen hyvin, tanssireissut jatkuu edelleen. Suhde loppui kun tuntui ettei himo ja kiihko enää sillein sytytä. Suutelemme vieläkin joskus tanssin päätteeksi. Kumpikin on luvannut ettei paljasta asiaa. Luotan häneen ja haluan olla luottamuksen arvoinen mytös itse.
Miehelläni oli samantapainen suhde kuin sinullakin eli hän tapaili naimisissa olevaa naista silloin tällöin muutaman vuoden ajan mm. tanssin merkeissä. Käsittääkseni kumpikaan ei toivonut suhteesta sen enempää ja yhteydenpitokin tapahtui harvakseltaan. He lopettivat jutun lähinnä käytännön syistä, koska tapaamisia oli niin hankala järjestää ja toisaalta kumpikaan ei halunnut erota ja kiinni jäämisen riski oli kuitenkin olemassa. Juttu siis loppui. Suhteen ollessa käynnissä en koskaan epäillyt mieheni pettävän minua, koska hän ei käyttäytynyt mitenkään normaalista poikkeasvasti. Ehkä kiinnitti hieman normaalia enemmän huomiota ulkonäköönsä.
Pari vuotta suhteen loppumisen jälkeen sain muutamien yhteensattumien kautta pari merkkiä kyseisestä suhteesta. Koska minulla oli asiasta jopa hatara todiste, kysyin asiaa suoraan mieheltäni ja hän tunnusti koko jutun, myös naisen nimen, jota en siis tuntenut. Nainen oli miehelleni erittäin vihainen hänen tunnustuksestaan, koska myös hänen avioliittonsa vaarantui paljastumisen takia. Kysehän oli lähinnä siitä, että suojeleeko mies toista naista vai yrittääkö hän pelastaa oman parisuhteensa. Mieheni yritti pelastaa avioliittonsa ja päätti kertoa kaiken. Kävimme mm. pariterapiassa, mutta meidän tapauksessamme siitä ei ollut apua ja ero tuli.
Pettämisen tie on siitä kummallinen, että lopputulosta ei voi itse hallita. Petokseen osallistuu aina vähintään yksi toinen ihminen ja toisen tekemisistä ei ole koskaan täyttä varmuutta. Elämäntilanteet muuttuvat ja niinpä luotettavalta tuntuva pettäjäkumppani voikin tehdä toisin kuin on sovittu.
Vaikka olet jo lopettanut tämän "suhteesi", niin ei ole todellakaan varmaa, ettei tämä vielä myöhemmin tule puolisosi tietoon. Yleensä nämä suhteet tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Todellisuus on mitä ihmeellisintä. Meillä mies jäi kiinni suhteestaan, vaikka oli varovainen ja oli jo lopettanut tämän suhteensa pari vuotta aikaisemmin. Voin sanoa, että ei ole merkitystä milloin olet pettänyt ja tämä pettämisesi koskee puolisoosi todella paljon. Ikävä näin todeta.
Mieti vain jo tässä vaiheessa mitä haluat tulevaisuudeltasi jos näin jälkikäteen puolisosi saa tietää. Jatka vain pettämistä, mutta muista, että koskaan et ole niin fiksu, ettet jää kiinni.
Mulla oli samanlainen juttu kuin edelliselläkin, molemmat oltiin naimisissa ja suhde kesti neljä vuotta, päättyi noin 3 vuotta sitten hyvässä yhteisymmärryksessä. Näimme keskimäärin kerran viikossa ja suhde vain jotenkin loppui omaan mahdottomuuteensa. Tapaamisia oli hankala järjestää, lomien aikana ei pidetty yhteyttä ym. ja suhteen muututtua rutiiniksi ei ollut enää mitään mieltä jatkaa sitä. Suhteen alkaessa en tuntenut hänen vaimoaan, mutta olen myöhemmin tutustunut häneen muissa yhteyksissä. Miehenkin kanssa olemme edelleen väleissä niin, että juttelemme jos sattumalta tapaamme, mutta ei mitään muuta yhteydenpitoa.
Vielä ei ole "jääty kiinni", mutta se on mahdollista koko loppuelämämme ajan. Joku suhteemme tiennyt voi puhua sivu suunsa koska tahansa. Meillä on paljon yhteisiä tuttuja. Omalta kohdaltani tilanne on sikäli muuttunut, että olen eronnut eli suhteen paljastuminen ei muuttaisi minun elämääni mitenkään. Toivon kuitenkin sydämestäni, että emme jäisi kiinni, koska tälle todella kiltille miehelle se olisi aivan liian iso rangaistus. Hänellä on ihana vaimo ja lapset, ja tiedän, että hän ei enää koskaan tule pettämään vaimoaan. Minä olin se ihminen, jota hän jostakin syystä tarvitsi juuri silloin hetkeksi elämäänsä, mutta arkielämässä meillä ei olisi ollut mitään yhteistä. Jos joskus jäämme kiinni, niin olen valmis tekemään kaikkeni, että vaimo yrittäisi ymmärtää ja antaa anteeksi, vaikka kokemuksesta tiedän sen melkein mahdottomaksi.
Nytkin seurustelen varatun miehen kanssa, mutta en aio ikinä kertoa hänen vaimolleen, vaikka meidän suhteemme päättyisikin. Ei ole mitään järkeä aiheuttaa pahaa mieltä täysin syyttömälle osapuolelle. Pettäminen satuttaa aina, vielä vuosienkin jälkeen, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Uskon kuitenkin, että vuosien kuluttua paljastunut salasuhde satuttaa vähemmän kuin "rysän päältä kiinni jäänti" eli anteeksi antaminen voi olla helpompaa, mutta toisaalta myös eroaminen voi olla helpompaa, kun pitkässä suhteessa ne suurimmat rakkauden ja intohimon tunteet ovat laimentuneet ja ehkä puolisokin haluaa kokea uuden rakkauden.
Ennen salasuhteen aloittamista kannattaa miettiä, onko valmis kiinni jäädessään muuttamaan koko elämänsä. Vaikka puoliso antaisikin anteeksi, niin todennäköisesti suhde päättyy eroon jossakin vaiheessa, jopa vuosienkin jälkeen. Paljastumisen jälkeen suhde on todella kovilla, puoliso ei luota ja yhteiselämä on jatkuvaa pahan ja hyvän olon vuorottelua. Luottamushan on yksi parisuhteen peruskivistä eikä sitä saa takaisin, ja voi olla liian rankkaa pettäjälle elää jatkuvan epäilyksen alaisena ja petetylle tuskaa tuottaa se, että on vaan epäiltävä, vaikka kuinka haluaisi luottaa. Me ollaan kuitenkin kaikki yksilöitä ja reagoidaan asioihin eri tavoilla, joten kaipa se on vaan yritettävä elää omien virheidensä kanssa ja muistettava, että ei kukaan muukaan ole täydellinen.
Mutta en usko suhteemme tulevan julki. Kukaan muu ei siitä tiedä kuin me kaksi ja olemme luvanneet viedä asian hautaan mukanamme. Emme koskaan läähetäneet tekstiviestejä. Kumpikin hankki anonyymin sposoitteen jonka kautta pidimme yhteyttä. Soiteltiin vain sovittuina ajankohtina kun kukaan ei ollut kuuntelemassa. Kyllä suhteen pystyy salaamaan jos vain muistaa olla varovainen. Pitää käyttäytyä kuten normaalistikkin.
Täällä nämä pettäjät ja petetyt tilittävät asioitaan ja kaikissa on yksi yhteinen piirre. Ollaan oltu huolimattomia ja varomattomia. Kuljetellaan puhelimia suihkuun, kiinitetään omaan ulkoiseen olemukseen enemmän huomiota, viivytään pitkään töissä, keksitään kummallisia tekosyitä menoille, torjutaan puolison hellyydenosoitukset ym. Ei ihme jos käry käy.
Kuten sanot, niin meilläkin tehtiin. Mitään "ulkoisia" viestejä ja muita ei jätetty, eikä käyttäydytty oudosti saatikka oltu varomattomia, mutta kiinni kuitenkin jäätiin parin vuoden kuluttua, kun suhde oli jo ohi. Näin ne menee nämä sattumuksen tiet.
Mikäli olet fiksu, niin et edes harkitse jatkossa uusia suhteita, etkä petä puolisoasi. Muutoin voit rauhassa alkaa jo miettimään mitä haluat, jos käry käy. Se kyllä tulee varmasti sinunkin kohdallasi aikanaan. Luulen, ettei puolisosi ole niin tyhmä, kuin luulet. Mieti tarkkaan kannattaako pilata liittoasi kaiken sen vuoksi. Näin kävi meillä ja vieläkin yritetään saada sitä luottamusta takaisin, joka menetettiin, vaikka näyttää, ettei ehkä enää onnistu
Aivan totta on, että tällä palstalla tuntojaan purkavat pettäjät ja petettyjen pettäjäkumppanit on olleet harvinaisen huolimattomia ja varomattomia.
Omakohtaista kokemusta pettämisestä ei ole, mutta salaisena suhteena olosta on..ja kai se on sitä, etten ole ensimmäinen kakkonen tälle tyypille, mutta hän osaa olla ja onkin tosi varovainen. Ei tee mitään, mikä ei normaalisti olisi hänen tapaistaan, tekstaa ja antaa tekstata tai soittaa vain silloin kun on yksin ja pyyhkii yksittäiset tekstarit ja puhelutiedot saman tien, käyttää anonyymia spostiosoitetta ja messenger-osoitetta mun kanssa, ei keksi tekosyitä tapaamisille, ylläpitää tietääkseni ihan normaalia seksielämää puolisonsa kanssa, jne. Ihmettelen jos hän tästä jää kiinni, toivottavasti ei jää.
Olen juuri tälläisen miehen vaimo, joka on pettänyt vuosia toisen kanssa. Osaa peittää ja elää ns. kaksoiselämää, mutta kuis kävikään....
Mieti todella kannattaako jatkaa. Ei se, että pilaat omasi, mutta pilaat myös tämän miehen perheen elämän, jos kiinni jäätte. Mahtaakohan hänellä olla lapsia. Mitä ne sanovat, kun kiinni jäätte? Omasta puolestani voin sanoa, että meillä lapset ovat tästä eniten kärsineet, vaikka yritetty on elää siten, että he eivät tietäisi koko jutusta, mutta vaistot ne on lapsillakin.
Mietit ap:n kanssa samaa varomattomuutta, jota näillä palstoilla kerrotaan. Voin myös sinulle kertoa, että meillä ei todellakaan ole ollut kyse varomattomuudesta, vaikka mies kiinni jäikin. Luultavasti en tule löytämään mistään sellaista hlöä, joka osaa kaikki asiansa peitellä hyvin, mutta silti kiinni jäi. En osaa sanoa, mutta oletko kuullut koskaan puhuttavan sattumuksista ja ennakkoaavistuksista, jotka vaikuttavat myös varmasti tulevaan.
Nauttikaa salailustanne mikäli se tuottaa teille niin paljon mielihyvää, ettei tarvitse välittää toisista ihmisistä mitään. Turha kuitenkin valittaa jälkeen päin kuinka liitto loppui typeröityänne. Suosittelisin sinunkin ottavan mieluummin rehdin eron, mikäli puolisoasi vedätät. Et ole hänen arvoisensa.
jäitte kiinni? Kerros miten asia tuli julki.
"Luotan häneen ja haluan olla luottamuksen arvoinen mytös itse. "
Voiko tulla enää absurdimpaa lausetta PETTÄJÄN suusta... siis haluat olla luottamuksen arvoinen. Ja mitähän sen lauseen kuvittelet oikeasti merkitsevän?
Sinulla ei ole mitään käsitystä luottamuksesta, silti käytät sanaa kuin tietäisit sen sisällön.
Otan osaa.
"Pettämisen tie on siitä kummallinen, että lopputulosta ei voi itse hallita."
Näin se asia on. Oma tilanne on juuri nyt sellainen, etten todellakaan tiedä, mikä on lopputulema. Melko varmasti jonkin ajan kuluttua päädyn eroon minäkin. Sen verran vaikean vamman vaimon sivusuhde aiheutti, se muutti kaiken niin perusteellisesti. Aiemmin arvostin vaimoa kovin, nyt en arvosta käytännössä juurikaan. Ei vain voi vaikka haluaisikin kaiken palaavan ennalleen. Ei se palaa koskaan. Kerran särjetyn voi parhaimmillaankin saada vain liimatuksi kokoon, kaikki pirstaleet kuitenkin näkyy.
Hänkin parhaansa mukaan ja kaikin keinoin piti toisen miehen piilossa, ei riskeerannut mitenkään sitä. Huomasin kyllä oudon käyttäytymisen, en vain halunnut uskoa pahinta. Luotin.
Kiihkeimmän suhteensa jo ohi mentyä (?) käry sitten kävi kuitenkin. Minä käräytin, keinoja kaihtamatta kaivoin ilmeisen toduuden esiin. Kävin jopa "käenpojan" luona juttelemassa asiallisesti aiheesta, lupasi ettei asiaan enää tarvitse palata. Piti kuitenkin, ei voinut antaa asian olla vaikka lupasi. Vaimokin jo kertaalleen oli luvannut että se on historiaa eikä toistu. Ei ollut historiaa, toistui.
Riemastuin toden teolla, kärsivällisyys meni. Ei riittänyt että vaimo valehteli ja petti, piti tämän toisen tyypinkin se vielä tehdä.
Nyt on päällisin puolin suht normaali tilanne ja elämä meillä, vihdoin. Mutta ellen olisi paljastanut kaikkea itse ja puuttunut asioihin, tilanne olisi vieläkin sellainen että he tapailisivat ja pitäisivät yhtä. Sama paska jatkuisi...
Loukatun ihmisen mieli vain on sellainen, ettei se haava oikeasti mihinkään parannu, vaikka arpeutunut onkin. Koettua petosta ja valhetta ei voi unohtaa, never.
Ette tehneet mitään virhettä ja kuitenkin jäitte kiinni?
Alkoi minuakin kiinnostaa miten asia tuli ilmi?
Jonkun virheen teit sittenkin?
Tämä on tosi ja olen ennenkin tiennyt, että minua petetään, vaikka puolisoni todella hyvin varovainen ja osaa hommansa.
Onneksi on näitä sattumuksia ja ennakkoaavistuksia olemassa.
tuo ennakkoaavistus... Joku "yliaisti" kai :)
Minäkin aloin voimaan henkisesti huonosti niihin aikoihin kun mieheni pettäminen alkoi, vaikka en voinut käsittää miksi. Mitään selviä merkkejä en ainakaan silloin vielä pettämisestä nähnyt. Mutta kai sitä jotenkin vain tajuaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Huonoa oloa jatkui yli puoli vuotta ja vasta sitten näin jo selvästi, että jotakin oli pielessä ja mieheni jäi kiinni, kun tajusin asian ja osasin "virittää" ansan hänelle. Lopulta mieheni jäi todella helposti tuohon ansaan ja asia selvisi.
vastaus vastaa edellisen kysymykseen?
Nimenomaan JOS jää kiinni. Kaikki pettämset ei todellakaan tule ilmi koskaan. Itseasiassa vain murto-osa pettäjistä jää kiinni.
Paljon olen miettinyt, kannattaako jatkaa, sekä itseni että muiden osapuolten kannalta.
Mulla ei ole paljoakaan hävittävää särkynyttä sydäntä lukuun ottamatta, sinkku kun olen, mutta vastapuolella on sitäkin enemmän. Liitto, kaikin puolin kiva ja miellyttävä keskiluokkainen elämä sekä perhe, joka suhteemme aikana on kasvanut kaksilapsiseksi.
Vaan kuka meistä loppujen lopuksi on ns. veljensä vartija? Jos ihminen itse ei halua kantaa vastuuta tekemisistään, miksi jonkun muun pitäisi holhota ja tehdä se hänen puolestaan?
Kannustan häntä viettämään aktiivista ja monipuolista seksielämää puolisonsa kanssa ja muutenkin pitämään huolta parisuhteestaan, sillä naiivisti haluan toivoa, ettei hän enää lähtisi tällaiseen mun jälkeeni. Mutta totuus tässäkin tapauksessa lienee, että jos minä en olisi tässä, paikallani olisi joku muu.
No niin... olen kai se toinen nainen, itse sinkku ja niin oli mieskin kun suhteemme vuosia sitten alkoi. Nyt on avoliitossa, mutta suhde jatkuu yhä. Minä en koe olevani veljeni vartija, eli en aio liiemmälti potea huonoa omatuntoa, en ole mitään vilpillisiä keinoja käyttänyt, jotta suhde jatkuisi, enkä aio käyttää.
Sitä vaan mietin, että kun minä olen todella tarkka ( esim. viestin hänelle vaan jos tiedän sen olevan sopivaa = vaaratonta ) niin mitähän varten hän ei sitten poista niitä viestejä? Olen myös saanut puhelun hänen vaimoltaan ( olin muka viestinyt väärälle miehelle täysin viattoman viikonlopun toivotuksen ) ja vahvistanut puhelimessa, ettei viesti ollut hänen miehelleen.. Siis haluaakos se mies saada lemput suhteesta vai mikä on homman nimi. Minä en häntä käräytä, mutta näköjään hän osaa sen tehdä ihan itse. Totta kai olen pahoillani, että mies pettää vaimoaan, mutta olen myös sitä mieltä, että jos se en olisi minä, se olisi luultavasti joku muu. Kuten sanoin, suhteemme alkoi jo aikaa sitten, olitiin molemmat sinkkuja, ja suurinman intohimon voisi jo luulla sammuneen.. Silti pelkkä hymy... "kadehdi, en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään, joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään... "
mielestäsi ollut joku muu, jos sinä et leikkiin olisi ryhtynyt, niin sinullahan on mielestäsi siksi oikeus siinä leikissä olla? Silläkö syntisi selität?
Ja kuten sanoit, "kunnolla et eletyksi saa tätä yhtäkään elämää..." Eikö ole hienoa?
hei, enhän minä koskaan ryhtynyt toiseksi naiseksi. Suhdehan oli jo paljon ennen, kun se nykyinen suhde alkoikaan. Se mihin olen syyllistynyt, on se etten minä ole suhdetta lopettanut, kun olen kuullut miehen seurustelevan. En puolustele tekoani, mutten myöskään aio sen vuoksi yö uniani menettää. Itse toki saatan menettää jonkin hyvän ja kestävän suhteen olemalla "salarakas", koska en osaa ryhtyä kaksoiselämään. Ja luulen, etten ole ainoa, jonka elämässä se toisennaisen/-miehen rooli on tullut tahtomattaan, eli ensin on ollut hyvä kahden sinkun välinen seksisuhde ja sitten jonpi kumpi on aloittanut seurustelun, mutta suhde on kuitenkin jatkunut... Jos mielestäsi teen syntiä, niin olkoon niin. Minä en ketään petä, enkä ole "vampannut" varattua miestä, olen vaan liian heikkotahtoinen lopetaakseni jotain, mikä on jo kauan sitten alkanut. Toivottavasti sinä tulet toimeen omien syntiesi kanssa. Mukavaa kesää sinulle ja varo, ettet vahingossa pädy siksi toiseksi. Ja minun elämäni on muuten ihan mukavaa. ;)
mielessä puhdas, etten ole kakkonen, enkä koskaan sellaiseksi aijo ryhtyäkkään! Tiedän liiankin hyvin miltä tuntuu olla petetty, enkä koskaan haluaisi sitä tunnetta kenellekkään toiselle naiselle.
Muuten tietenkin olen varmasti syntiä tehnyt, mutta niiden syntien kanssa pysytyn kyllä elämään.
Ja muuten, minunkin elämäni on ihanaa!
Minun kohdalla kaikki päättyi katastrofiin. Ja ainoa joka kärsi oli salasuhteeni vaimo. Kerroin vihaisena kaiken, eli kaadoin loan vaimon niskaan. koska tiesin, että hän tekee miehensä elämästä helvetin. Mutta vaimon elämä oli enemmän helvettiä kun asia paljastui. Suhde kesti vuoden.