kertokaapas onko samankaltaisia anoppeja osunut kohdalle?
hän oli aivan unelma anoppi, kun tapasimme kehuin kaikille ystävilleni kuinka onnekas olen!!! no ei kestänyt onni kauaa kun tutummaksi tultiin.
ensi alkuun tuntui kuin olisin saanut "uuden ystävän" niin hyvin meillä kävi jutut yhteen ja juttua riitti.
pikkuhiljaa aloin kuulemaan jos olin jostain asiasta erimieltä, että jopas olet tyhmä tai idiootti ihminen!
jos yritin puolustaa omaa näkemystäni jostain asiasta ei hänellä ollut korvia päässään, siis toisin sanoen jos hänelle sanoo jotain mitä hän ei tahdo kuulla, hän esittää ettei keskustelua ole käytykään ja pitää kiinni omasta kannastaan.
omilla avaimilla(vara-avain oli hänellä) tultiin ennen meille kuin olisi omaan tupaansa astunut, sanoi vaan kun en viitsinyt soittaa kelloa..no huh!
kaapeilta otti mitä tykkäsi ja tutki joka sopen varsinkin jos meillä oli joitain minun tuttujani tai sukulaisiani käymässä!(halusi kai esittää kuinka hän voi olla kuin kotonaan kun hänen armas poikansakin asui siellä)
no tilanne niinkuin rauhoittui jonkun verran ajan myötä.
kunnes huomasin olevani raskaana :-) odotin kauan toivomaamme pikkuista mieheni kanssa!
anoppi oli aina sitä mieltä ettei lapsen hankinnalla ole kiire ja oikeastaan luulen (tiedän) ettei hän halunnut lapsenlasta.
kummasti se vaan mieli muuttuu, vai muuttuuko oikeasti? alkoi tämä ärsyttävä mahan hiplaus häneltä ja lässytys siellä se minun pikkuistani piilottelee...ggrrr!
yhtäkkiä alkoi lapsen lapsi kiinnostaa ja pikkuisen liian paljon!!!!! alkoi neuvoja lasten hoitoon satelemaan tai no kun on anopista kyse niin yritti antaa käskyjä minulle!
pikkuiseni syntyi ja olihan tämä toista sukupuolta mitä anoppi niin kovasti odotteli,
mutta eipä haitannutkaan enää kun laitokselle tupattiin omistavaisin ottein...kortissakin luki että minun pikkuiseni eikä puhettakaan että meitä lapsen vanhempia olisi onniteltu saatikka mainittu, hänellehän minä lapseni synnytin, jostain kumman syystä tuli sellainen olo, että hän näin kuvitteli!
no pahin oli vasta edessä...tultii laitokselta kotia, joka päiväinen ravaaminen alkoi samantien, muut kyllä ymmrsivät että äidin ja isän pitää saada olla rauhassa ja tutustua omaan pikkuiseen ensimmäisenä! mutta hän otti etuoikeudun tulla kun huvitti ja leikkiä pikkuisellani kuin lelulla!!!
minusta näytti kuin hän ei olisi koskaan ennen edes lasta pidellyt(näin sanoi miehenikin) jotekin huteraa ja kovin epävarmaa oli hänen ns.hoitamisensa! useita asiota tekikin niin väärin, että kun hän laittoi oven kiinni perässään me aloimme mieheni kanssa nauramaan hänen hoito näytteilleen..heheh!
minulle tulee hänen käytöksestään mieleen ettei ole itse omiaan hoitanut ja yrittää nyt omia lastani vain saadakseen itselleen anteeksi välinpitämättömyytensä omia lapsiaan kohtaan ja esittää että on ollut hyvä ja läsnä oleva äiti!
hänellä on edelleen kova tavoite tehdä itsestään tärkeämpi lapselleni kuin minä lapseni ÄITI olen, en tiedä miksi? onko ku..a päässä vai luuleeko oikeasti olevansa joku äiti madonna?
minun yksikään ystävä ei ole hänestä hyvää sanottavaa löytänyt, mutta negatiivista palautetta senkin edestä!!!
toivon että hän pikkuhiljaa ymmärtää että lapseni on minun ja tulee aina olemaan piti hän siitä tai ei! ja vielä viimeiseksi eikö ole aika outoa että hän kovin usein "vahingossa" sanoo itseään äidiksi pikkuiselleni? voi joku kauhistua kun kuulee, ja sitten luulee että nyt se on poikansa kanssa jo lapsen vääntänyt tuo nainen..heheh!
hän oli aivan unelma anoppi, kun tapasimme kehuin kaikille ystävilleni kuinka onnekas olen!!! no ei kestänyt onni kauaa kun tutummaksi tultiin.
ensi alkuun tuntui kuin olisin saanut "uuden ystävän" niin hyvin meillä kävi jutut yhteen ja juttua riitti.
pikkuhiljaa aloin kuulemaan jos olin jostain asiasta erimieltä, että jopas olet tyhmä tai idiootti ihminen!
jos yritin puolustaa omaa näkemystäni jostain asiasta ei hänellä ollut korvia päässään, siis toisin sanoen jos hänelle sanoo jotain mitä hän ei tahdo kuulla, hän esittää ettei keskustelua ole käytykään ja pitää kiinni omasta kannastaan.
omilla avaimilla(vara-avain oli hänellä) tultiin ennen meille kuin olisi omaan tupaansa astunut, sanoi vaan kun en viitsinyt soittaa kelloa..no huh!
kaapeilta otti mitä tykkäsi ja tutki joka sopen varsinkin jos meillä oli joitain minun tuttujani tai sukulaisiani käymässä!(halusi kai esittää kuinka hän voi olla kuin kotonaan kun hänen armas poikansakin asui siellä)
no tilanne niinkuin rauhoittui jonkun verran ajan myötä.
kunnes huomasin olevani raskaana :-) odotin kauan toivomaamme pikkuista mieheni kanssa!
anoppi oli aina sitä mieltä ettei lapsen hankinnalla ole kiire ja oikeastaan luulen (tiedän) ettei hän halunnut lapsenlasta.
kummasti se vaan mieli muuttuu, vai muuttuuko oikeasti? alkoi tämä ärsyttävä mahan hiplaus häneltä ja lässytys siellä se minun pikkuistani piilottelee...ggrrr!
yhtäkkiä alkoi lapsen lapsi kiinnostaa ja pikkuisen liian paljon!!!!! alkoi neuvoja lasten hoitoon satelemaan tai no kun on anopista kyse niin yritti antaa käskyjä minulle!
pikkuiseni syntyi ja olihan tämä toista sukupuolta mitä anoppi niin kovasti odotteli,
mutta eipä haitannutkaan enää kun laitokselle tupattiin omistavaisin ottein...kortissakin luki että minun pikkuiseni eikä puhettakaan että meitä lapsen vanhempia olisi onniteltu saatikka mainittu, hänellehän minä lapseni synnytin, jostain kumman syystä tuli sellainen olo, että hän näin kuvitteli!
no pahin oli vasta edessä...tultii laitokselta kotia, joka päiväinen ravaaminen alkoi samantien, muut kyllä ymmrsivät että äidin ja isän pitää saada olla rauhassa ja tutustua omaan pikkuiseen ensimmäisenä! mutta hän otti etuoikeudun tulla kun huvitti ja leikkiä pikkuisellani kuin lelulla!!!
minusta näytti kuin hän ei olisi koskaan ennen edes lasta pidellyt(näin sanoi miehenikin) jotekin huteraa ja kovin epävarmaa oli hänen ns.hoitamisensa! useita asiota tekikin niin väärin, että kun hän laittoi oven kiinni perässään me aloimme mieheni kanssa nauramaan hänen hoito näytteilleen..heheh!
minulle tulee hänen käytöksestään mieleen ettei ole itse omiaan hoitanut ja yrittää nyt omia lastani vain saadakseen itselleen anteeksi välinpitämättömyytensä omia lapsiaan kohtaan ja esittää että on ollut hyvä ja läsnä oleva äiti!
hänellä on edelleen kova tavoite tehdä itsestään tärkeämpi lapselleni kuin minä lapseni ÄITI olen, en tiedä miksi? onko ku..a päässä vai luuleeko oikeasti olevansa joku äiti madonna?
minun yksikään ystävä ei ole hänestä hyvää sanottavaa löytänyt, mutta negatiivista palautetta senkin edestä!!!
toivon että hän pikkuhiljaa ymmärtää että lapseni on minun ja tulee aina olemaan piti hän siitä tai ei! ja vielä viimeiseksi eikö ole aika outoa että hän kovin usein "vahingossa" sanoo itseään äidiksi pikkuiselleni? voi joku kauhistua kun kuulee, ja sitten luulee että nyt se on poikansa kanssa jo lapsen vääntänyt tuo nainen..heheh!
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta kyseessä on naisen oma äiti.
Vuosi sitten syntyi pikkuinen tyttövauva tälle melkein-sukulaiselleni (puolisoni sisko). Anoppi kävi heti kiinni vauvaan kuin yleinen syyttäjä. Laitokselle jo samana yönä kun viesti tuli, että vauva syntynyt. Kotona rumpattiin monta kertaa päivässä, ei hetken rauhaa vanhemmille ja lapsille.
Sanoo kanssa itseään "vahingossa" äidiksi. Sanoinkin puolisolleni, että varmaan on koittanut salaa imettääkin kun vauva ollut ihan pikkuinen. Harmi vaan kun on niin kuivakka ollut jo kauan, että varmaan lapsi kostanut imettämisyritykset jos niitä on ollut.
Oksettavaa suorastaan. Äiti ei saa opettaa lastaan ollenkaan. Jos vanhemmat kieltävät lasta on anoppi ja appi sanomassa,että kyllä Irma saa tehä mitä haluaa.
Meillä kävivät kylässä ja meinasi tyttö uteliaisuudessaan puottaa vaasit pöydältä. Totta kai, lapset ovat joka paikkaa ehtiviä ja uteliaita. Sanoin,että voisitteko katsoa ettei puota mitään; saa sen rajoissa olla vapaasti. Lapsen vanhemmat olivat totta kai samaa mieltä, appeni sanoi, että antaa irman tutkia: Kyllä me maksetaan!!! Herran isä nähkööt, eihän siinä ole rahasta kyse. Raskas vaasi jos pikkuisen päähän putoaa, syö kukkaa tms. vahingoittaa itseään. Puhumattakaan kasvatuksellisesta näkökulmasta.
Ällöttäviä tuollaiset isovanhemmat.
kamalalta. Sinusta ja miehestäsi luultavasti myös. Ihan selvä juttu on että tuon ei pitäisi antaa jatkua. Vaan milläs sen lopetatkaan.
Anoppisi potee keski-iän kriisiä ja ehkä yksinäisyyttäkin. Olen itse ehkä about anoppisi ikäinen, ja vaikka en ole moisia oireita kehittänyt niin kyllä sen tiedostaa nyt jo että jotenkin kirpaisee oman tarpeellisuuden väheneminen. Toisaalta on ihanaa kun lapset kasvavat isoiksi ja saa omaa aikaa, mutta toisaalta pienen vauvan käsissä pitäminen herättää ihania muistoja siitä kun itse olin nuori nainen ja minulla oli vauvoja. Minulla ei ole lapsenlapsia, mutta miehelläni on, joten jonkun verran tässä pieniä pyörii, lisäksi veljelläni on kaksi varsin pientä ötiäistä.
Jotenkin se anoppisi pitäisi mielestäni saada loitommaksi teistä, ainakin välistä, ja elämään omaa elämäänsä. Keski-ikäisen depressiokin voi oireilla noin merkillisesti. Et tietysti voi asettua äidiksi anopillesi, mutta voisittekohan saada anopin käynnit jotenkin rytmitettyä ennalta sovituiksi. Esim. anoppi tulisi hoitamaan lasta kerran viikossa että itse pääset lenkille tai kauppaan tai jumppaan? Ihastele anoppisi seksikästä ulkonäköä tai kielipäätä tai tanssitaitoa ja yritä saada hänet sitä kautta tajuamaan että hänellä on vielä muutakin elämää jäljellä kuin kokopäivätoiminen mummous.
Tsemppiä teidän perheelle!
Ei ole normaalia käytöstä. Ottakaa etäisyyttä ja laittakaa rajat selviksi, niin vältytte riidoilta ja mielipahalta. Voimia.
Kokeilehan tätä. Pyydä omaa äitiäsi avuksesi. Pyydä, että äitisi tulee teille aina kun anoppisi on teillä.
Se varmasti hillitsee anoppisi omistavia otteita, ja äitisi saattaa olla vanhempi ja topakampi sanomaan asioista ja laittamaan anoppisi siihen osaan, mihin hän kuuluu: anopiksi.
Valitettavan tutulta anoppisi käytös kuulostaa. Samoja ajatuskulkuja olen läpikäynyt ja kummastellut, että "äidintunteet" heräävät vasta lapsenlapsen kohdalla.
Ottakaa muutenkin välimatkaa, koska tilanne ei itsestään raukea. Meillä ei edes välimatka riittänyt, koska miehestä ei ole pitämään sitä. Ratkaisun avain on miehesi ja hänen käytöksensä; miehesi on tehtävä pesäero äitiinsä kaikin tavoin. Miehesi kasvamista aikuiseksi odotellessa voit sen sijaan käyttää näitä muita temppuja.
Ai juu, meillä äitini asuu niin kaukana, että ei voi millään tulla meille yhtä usein kuin anoppi, joten kutsuimme hätiin anoppini siskon. On tosiaan hillinnyt anopin käytöstä melkoisesti.
..mutta ei auta olen kokeillut...soittanut oman äitini katsomaan miten anoppi toimii ja anopin käytös vain pahenee äitini ollessa paikalla! hän ihan selvästi kuvittelee että on isovanhemmistakin etuoikeutettu kaikkeen lapseeni liittyvään! onneksi sinun anoppiisi on tehonnut tuo konsti, hyvää kesän jatkoa!