Ex jätti minut kylmästi ja muutti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle, ei kuulemma jaksa enää.. noh.. Alle vuoden eron jälkeen hän on muuttamassa taas ja uuden kanssa yhteen, tämän uuden omakotitaloon, tätä yhteenmuuttamista edelsi useita suhteita (vituttaa..)
Ottaa vaan päähän tuollanen kun eka ostetaan yhteinen koti perheellemme ja sitten hän jättää,hajoittaa perheen, (yritin, että haemme perheneuvuvonnasta apua, hänelle ei kelvannut..)
Nyt hän aloittaa taas alusta uuden kanssa.. Miten te saman kokeneet olette asian ottanut ? itselläni on tuo katkeruus perhana syönyt miestä ja eikä pääse irti tästä eroprosessista yhtään...
Tämä on tehnyt minut varovaiseksi toista sukupuolta kohtaan ja ajattelen, että samanmoisia ne kaikki on, noh.. tällä asenteella ja tuntemuksilla ei uutta suhdetta kannata aloittakaan..
Ottaa vaan päähän tuollanen kun eka ostetaan yhteinen koti perheellemme ja sitten hän jättää,hajoittaa perheen, (yritin, että haemme perheneuvuvonnasta apua, hänelle ei kelvannut..)
Nyt hän aloittaa taas alusta uuden kanssa.. Miten te saman kokeneet olette asian ottanut ? itselläni on tuo katkeruus perhana syönyt miestä ja eikä pääse irti tästä eroprosessista yhtään...
Tämä on tehnyt minut varovaiseksi toista sukupuolta kohtaan ja ajattelen, että samanmoisia ne kaikki on, noh.. tällä asenteella ja tuntemuksilla ei uutta suhdetta kannata aloittakaan..
Vastaukset 8
Vanhimmat
perustaa jotain uusioperheitä.Kyllä mun mielestä riittää kun lapsella on isä ja äiti(tai vain toinen), mutta ei heidän elämään tarvisi enää sotkea mitään isä- tai äitipuolia! Eri asia sitten kun lapset ovat jo aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa jne....mutta kyllä niin kauan kuin lapset ovat pieniä, niin jokainen vanhempi voisi pitää uudet parisuhteensa poissa lastensa tiedosta ja keskittyä vain lastensa hyvinvointiin ja välien säilymiseen ex-puolisonsa kanssa.Maailma olisi sata kertaa parempi paikka kun ei olisi olemassakaan mitään puolivanhempia.
Tai sitten olisi paras perustaa se ensimmäinen suhde niin vankalle perustalle, että se kestää pienet myrskyt ja isommatkin hurrikaanit. Etenkin jos lapsia alkaa tehtailemaan pitäisi olla varma, että seuraavat 20 vuotta jaksetaan sitä toista aikuista katsoa. Ihmiset eroaa aika pienistä ja typeristä syistä nykyisin. Ja se on harvinaisen sääli...
Toisaalta... Oma isäukko kuoli, kun olin alta vuoden. Eipä olisi sisarruksia minulla, jos äitee ei olisi uutta kaveria löytänyt. Ei olisi omilla kersoilla serkkuja, enkä itse olisi koskaan tädiksi päässyt. Mitenkään en "isäpuolta" huonona kokenut. Onpahan tuo nykyään vaarina minunkin muksuille...
Kukin taplatkoon tyylillään. Toivottavasti jälkikasvunsa parasta aatellen.
"Kunnes kuolema teidät erottaa". Se on yläkerrankin hyväksymä syy.
Totta puhut, että erotaan aivan naurettavista syistä. Siitä voisi vaikka järjestää kilpailun, kuka eronnut järjettömimmän syyn takia!
Mä osallistun sillä, että eukko huomasi parin vuoden päästä, että lahjaksi ostamallani autolla olikin ajettu turhan paljon. Mitään vikaa siinä ei kyllä ollut. Lienee joku ystävätär huomannut, kun oli saanut kyydin baarista.
Nyt hänellä on uusi (pikku)auto, ja sikapaljon velkaa. Mahtavaa!
Miksiköhän muuten lapset sairastavat nykyään (eron jälkeen) paljon enemmän, kuin ennen sitä?
Entisen puolison uusi suhde usein satuttaa, vaikka luulee päässeensä erosta jo yli. Jossain mielen sopukoissa on kuitenkin vielä vanhoja tunteita jäljellä sen verran, että siihen on vaikea suhtautua ihan olan kohautuksella.
Menneisiin ei ole paluuta, joten ota suunta eteenpäin. Pura ajatuksiasi vaikka jollekin luottoystävälle, sillä tällaisten pyörittäminen ajatuksissa itsekseen ei ole hyväksi. Jää levy päälle ja katkeroidut suotta.
Jotain mukavaa voi tulla elämääsi jo seuraavan mutkan takaa, joten häntä pystyyn!
miettinyt, kaksi vuotta eron jälkeen, mies muutti asumaan naisen kanssa jolla on kolme lasta. Mies jolla ei ole koskaan ollut omia lapsia, ei halunnut. Sekosi vissiin...
niin kovin kummalta ettei osata päästää entisistä puolisoista irti. Entinen on entistä ja sillä selvä. Pitää ihmisen osata kunnioittaa itseään niin paljon että viisveisaa exän uusille suhteille.
Minun exäni hommasi alta vuoden erosta itselleen uuden vaimokkeen. Yli kymmenen vuotta nuoremman ja nätin. Olin ainoastaan vain tyytyväinen asiaan ja olen vieläkin. Kiva jos sitä lurjusta joku jaksaa paapoa, minä en.
Kun itse löysin uuden miehen sitten myöhemmin ja kerroin meneväni naimisiin, niin siitäkös se riemu repesi. En kuullema exältä tule koskaan siihen suostumusta saamaan!! Voi hyvä isä... No lupia ei kyselty kuin kirkkoherranvirastosta ja naimisiin mentiin.
Onhan Sinulla oikeus tavata lapsia. Minä taistelin lapset itselleni, mutta hän katosi. Syytteli minua. Itse teki kaikkea, mitä ei olisi pitänyt tehdä.
Itsekin erosin lopullisesti helmikuun lopussa, miehen "sain" ulos kesäkuussa. Yritin silloin puolitoista vuotta sitten saada häntä jonnekin perheneuvolaan sillä ehdolla, että sitten voidaan jatkaa, mutta ei. Ne on kaikki humpuukia, kuulema. Oltaisiin ehkä yhdessä vieläkin, jos olisi lähtenyt, mutta ei. Pari vuotta tässä sitten riideltiin, kunnes tilanne on tämä. Syy kaikkeen on ollut se, että herra petti jo parin päivän kuluttua seurustelun alusta ja monta kertaa sen jälkeen. Kaikki tuli ilmi pari vuotta sitten. Syyt tietysti voi olla vaikka mitkä, mutta en tiedä... Kaikkia naisiaan on kuulema pettänyt, varmuuden vuoksi, on erittäin mustasukkainen mies. On mullakin mennyt usko miehiin, tavallaan. KUITENKIN, uskon että hyviä ihmisiä on tosiaankin olemassa ja olen todella mukavia ja välittäviä miehiä tavannutkin, joihin olen yhteydessä päivittäin. Olen kertonut, etten pysty aloittamaan suhdetta, mutta ystäviä voidaan olla. On sopinut ja olen mielestäni saanut erittäin hyviä ystäviä ja on luvattu olla rehellisiä puolin ja toisin, ilman kummempia lupauksia ja odotuksia. Puhuminen ainakin auttaa. Ja vielä sanotaan, että miehet ei osaa puhua! Pötyä! Etsi sinäkin mukava nainen, joka jaksaa kuunnella ja puhua. Elämä jatkuu. Ero on varmaan aina vaikeeta, ei tää mullakaan hevillä eikä rockilla helpota, mutta pikkuhiljaa... baby steps... Voimia!!!