Sanokaahan hyvät ihmiset mielipiteenne siihen, että miten tulisi suhtautua vaimon todennäköiseen valehteluun pikkujoulujen tapahtumista. Hain hänet nimittäin yöllä ravintolasta, jolloin sain lyhyen iloisen kuvauksen illan tapahtumista.
Ensin he olivat juhlineet paikassa A ja siirtyneet myöhemmin paikaan B. Osa porukasta oli jäänyt odottamaan taksia, mutta vaimoni oli saanut kyydin työkaverin (mies) fillarin tarakalla. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut jaksanut jäädä odottamaan taksia pikkujouluruuhkan takia ja kun matkakaan ei ollut pitkä.
Ensin en pitänyt asiaa mitenkään outona, mutta sitten hän kertoi osan heidän pikkujouluporukastaan tulleen vastaan kaupungilla ja kyselleen kyydin pelottavuudesta (tämä pieni porukka oli menossa taksikyydin jälkeen jalkaisin B:stä C:hen). Tästä aloin ihmetellä, että miten ihmeessä he voivat tulla vastaan, jos kerran kaikki olivat menossa samaan suuntaan? Eli, miten vaimoni oli eksynyt B:n ja C:n väliselle reitille, kun kaikki paikat A-B-C ovat samalla akselilla? Asian on vähän sama kuin mentäisiin Turusta Raisioon ja vastaan tultaisiin Naantalissa. Tietenkään matkojen välinen ero ei ole yhtä suuri, mutta kuitenkin erittäin epälooginen.
Selitys oli se, että he olivat vahingossa kiertäneet korttelin (kääntyneet yhden risteyksen liian aikaisin) ja siksi tulivat päinvastaisesta suunnasta. Aivan pienestä erehdyksestä ei kuitenkaan ole kyse, koska paikka A ja paikka B sijaitsevat samalla kadulla, lähes näköetäisyydellä toisistaan. Miksi ihmeessä suora reitti edellyttäisi kääntymistä etenkin, kun paikat ovat tuttuja?
Kolmas kysymysmerkki liittyy siihen, että miten taksia odottamaan jääneet työkaverit voivat yleensä tulla vastaan kaupungilla? Matka on niin lyhyt (1 - 1.5 km), että polkupyörä on aivan yhtä nopea vaikka lähtö olisi tapahtunut samanaikaisesti taksin kanssa.
Tuo mieskaverin polkupyöräkyyti on sinällään ihan ok, enkä ole siitä sen enempää vittuuntunut. (Toki kysyin vaimoltani, että mitä mieltä hän mahtaisi olla, jos minut nähtäisiin pikkujoulujen jälkeen kanniskelevan kiljuvia naisia reppuselässä kaupungilla.) Kyse on siitä, että miksi vaimoni ilmiselvästi valehtelee?
Itse uskon, että he olivat tosiasiassa lähteneet muita aiemmin ja käyneet paikassa X. Saapuessaan paikkaan B he olivat sitten törmäneet osaan juhlijoista, jotka olivatkin päättyneet siirtyä muista poiketen C:hen. Miksi X:ssä poikkeamista ei uskalleta sanoa, vaikka sen on mitä todennäköisintä?
Teen työkseni ohjelmointia, jossa joka hetki ollaan tekemisissä loogisten päättelyiden kanssa. Tämä homma ei kuitenkaan avaudu minulle ja siksi pyydänkin tiedän apuanne. Olemme olleet naimisissa lähes kaksikymmentä vuotta ja nyt tuli eteen tilanne, jossa en tiedä mitä tehdä tai mitä siitä pitäisi ajatella.
Juha
Ensin he olivat juhlineet paikassa A ja siirtyneet myöhemmin paikaan B. Osa porukasta oli jäänyt odottamaan taksia, mutta vaimoni oli saanut kyydin työkaverin (mies) fillarin tarakalla. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut jaksanut jäädä odottamaan taksia pikkujouluruuhkan takia ja kun matkakaan ei ollut pitkä.
Ensin en pitänyt asiaa mitenkään outona, mutta sitten hän kertoi osan heidän pikkujouluporukastaan tulleen vastaan kaupungilla ja kyselleen kyydin pelottavuudesta (tämä pieni porukka oli menossa taksikyydin jälkeen jalkaisin B:stä C:hen). Tästä aloin ihmetellä, että miten ihmeessä he voivat tulla vastaan, jos kerran kaikki olivat menossa samaan suuntaan? Eli, miten vaimoni oli eksynyt B:n ja C:n väliselle reitille, kun kaikki paikat A-B-C ovat samalla akselilla? Asian on vähän sama kuin mentäisiin Turusta Raisioon ja vastaan tultaisiin Naantalissa. Tietenkään matkojen välinen ero ei ole yhtä suuri, mutta kuitenkin erittäin epälooginen.
Selitys oli se, että he olivat vahingossa kiertäneet korttelin (kääntyneet yhden risteyksen liian aikaisin) ja siksi tulivat päinvastaisesta suunnasta. Aivan pienestä erehdyksestä ei kuitenkaan ole kyse, koska paikka A ja paikka B sijaitsevat samalla kadulla, lähes näköetäisyydellä toisistaan. Miksi ihmeessä suora reitti edellyttäisi kääntymistä etenkin, kun paikat ovat tuttuja?
Kolmas kysymysmerkki liittyy siihen, että miten taksia odottamaan jääneet työkaverit voivat yleensä tulla vastaan kaupungilla? Matka on niin lyhyt (1 - 1.5 km), että polkupyörä on aivan yhtä nopea vaikka lähtö olisi tapahtunut samanaikaisesti taksin kanssa.
Tuo mieskaverin polkupyöräkyyti on sinällään ihan ok, enkä ole siitä sen enempää vittuuntunut. (Toki kysyin vaimoltani, että mitä mieltä hän mahtaisi olla, jos minut nähtäisiin pikkujoulujen jälkeen kanniskelevan kiljuvia naisia reppuselässä kaupungilla.) Kyse on siitä, että miksi vaimoni ilmiselvästi valehtelee?
Itse uskon, että he olivat tosiasiassa lähteneet muita aiemmin ja käyneet paikassa X. Saapuessaan paikkaan B he olivat sitten törmäneet osaan juhlijoista, jotka olivatkin päättyneet siirtyä muista poiketen C:hen. Miksi X:ssä poikkeamista ei uskalleta sanoa, vaikka sen on mitä todennäköisintä?
Teen työkseni ohjelmointia, jossa joka hetki ollaan tekemisissä loogisten päättelyiden kanssa. Tämä homma ei kuitenkaan avaudu minulle ja siksi pyydänkin tiedän apuanne. Olemme olleet naimisissa lähes kaksikymmentä vuotta ja nyt tuli eteen tilanne, jossa en tiedä mitä tehdä tai mitä siitä pitäisi ajatella.
Juha
Vastaukset 60
Vanhimmat
...jotain pelehtimistä (tuskin kuitenkaan suutelua/kopelointia kummempaa) on tapahtunut juuri siellä paikassa x ja siksi vaimosi tarina on ontuva, koska hän ei halua sinun epäilevän mitään. Sinuna en kuitenkaan tekisi asiasta liian suurta numeroa, jos teillä on kaikki muuten kunnossa ja jos mitään epäilyttävää ei tapahdu jatkossa. Pidä kuitenkin silmät auki ja tarkkaile vaimosi toimia ja puheita, huomaat helposti, jos hän pelaa jotain.
Näillä keleillä ei puiston perukoilla tapahdu mitään, mutta on tietysti ikävää epäillä edes sellaisen houkutuksen tai aikeen olemassaoloa. On ihan mahdollista, että mies on esim. kiinnostuneena kuljetellut vaimoasi maisemareitillä saatuaan kahdenkeskistä aikaa tai he ovat puineet asioita yhden lasillisen ääressä jossain kolmannessa paikassa. Vaimosi arvelee, että miehen aloite tai kahdenkeskinen seurustelu häiritsisi sinua eikä hän halua aiheuttaa turhaa mustasukkaisuutta. Mahdollista on sekin, että vaimosi on hetkeksi viehättynyt miehestä, mutta häpeilee tunteitaan eikä siksi halua joutua selittelemään, miksi on hypännyt tarakalle. Mahdollista on valitettavasti sekin, että meneillään olisi jotain teerenpeliä, mutta vain tämän perusteella en tekisi niin hätäisiä johtopäätöksiä. Kännissähän sitä sattuu ja tapahtuu. Vaimosi on voinut vaikka käydä lumisotasilla tai katsomassa ankkoja lammella.
Parempi kun "uskot" vaimosi tarinan.
Ei se ollut vain pyöräkyyti eikä sillä pyöräkyydillä tarvinnut mitään sattua mutta varmaa sensijaan on, että aiemmin on sattunut ja edelleen sattuu.
Nyt kaikki akat sitten vaan kumoamaan mun väitettäni. Mutta se ei muuta sauja tosiksi - elämä on senverran meikäläistä opettanut, että tietää minkälaisin ajatuksin yössä "polkupyöräillään" ja kenen kanssa.
Mutta, Juha, usko ja unohda niin saat lisäaikaa.
Totuus kun tulee julki aikanaan.
En tunne naistas mikä se luonteeltaan, ehtiihän sitä käymään pikapanolla vaikka kauppareissulla. Jos alkaa miettimään asioita loogisesti ja sen pohjalta vetää jotain johtopäätöksiä, niin voi mennä pahasti metsään.
Itse kun on putkiaivoinen ohjelmoija, niin pohtii kaikki asiat vaikka mistä suunnasta. Sitten loogisten päätelmien summan perusteella syyttää toista jostain ja tämä on ihan huuli pyöreänä.
Lopetin turhan paskan miettimisen, koska jokainen turha syyttäminen vie suhdetta päin vittua. Jos nainen sitten joskus pettää niin kyllä se yleensä jossain vaiheessa tulee ilmi. Sitten vain jättää sen lutkan ja etsii paremman.
Turha alkaa keksimään paskaa, kun sitä tulee muutenkin joka tuutista.
Sanoit;"Lopetin turhan paskan miettimisen, koska jokainen turha syyttäminen vie suhdetta päin vittua."
Minä sitten alan miettiä paskaa koko ajan jos se vie aina päin vittua! Minusta juuri vittu on se paras osa naista!
Vaihdetaan se vittu sana sitten helvetiksi.
Minusta se namu on vaan yks bonus mitä naisista löytyy. Toisaalta se on semmonen välttämätön bonus.
... ihan samaa olen ajatellut itsekkin. tosiasia kuitenkin lienee, että uskomukset ovat uskomuksia ja fakta faktaa. Valehteluun on aina olemassa jokin motiivi ja olenkin kiinnostunut kuulemaan niitä syitä, jotka laittavat ihmiset valehtelemaan tämäntyyppisissä asioissa.
Sitä en tiedä kuinka vaimon tulee tässä asiassa käymään. Suhde perustuu luottamukseen ja nyt, kun tämä on mennyt niin en tiedä voinko enää jatkaa. Pettävän naisen kanssa en jatka metriäkään ja toisen tekemisten kyttäily ei taas sovi luonteelleni.
On muuten erittäin todennäköistä, että en tule koskaan tietämään totuutta tässä asiassa. Suhteen jatkaminen perustuu siis päätökseen siitä, että hyväksynkö valehtelun ja sen mukanaan tuoman mahdollisuuden pettämisestä. Mutta, ymmärtääkö kukaan minua, jos päätän avioliittomme puhtaaseen epärehellisyyden vitutukseen? Panokset ovat hurjat etenkin, kun vaimoni on uhannut lähtiessäni tehdä itsarin.
Mitä hittoa tässä pitäisi tehdä? Jatkanko, käynkö varmuuden vuoksi myös itse vieraissa, vai otan avioeron? Siinä niitä vaihtoehtoja teille kaikille kusipää valehtelijoille.
Juha
kun on jotain ihan oikeesti vialla. Älä tee liian nopeita johtopäätöksiä. Olen 32 v ja olen jo ehtinyt kokemaan yhtä, jos toista. Liian nopeat päätökset johtaa vaan suureen suruun. Tee toiselle niin kuin itse haluaisit itsellesi tehtävän. RAUHOITU HYVÄ IHMINEN!!!!
... taitaa olla alitajunnassa, valitettavasti.
On tavallaan surullista, että vaimoni ei ymmärä vaikenemisen ratkaisevan ongelmaa. Toki hän yritti ensin selitellä asiaa uusilla paikkavalheilla, mutta sitten näistäkin käryttyään pelästyi ja vaikeni kokonaan.
Nyt tilanne on se, että mulla on kuutisen kappaletta sellaisia asioita, jotka ovat vähintäänkin ristiriidassa keskenään. Alkuunhan niitä oli "vain" kolme. Näyttäisi siltä, että jokinen uusi valhe/selitys poikii uuden ristiriidan aiempien kanssa.
Niin, rakas vaimoni yksinkertaisesti unohti sen, että valehtelijaksi ei kannata ryhtyä, jos muisti pätkii. Nyt edes totuudella ei taida olla merkitystä, koska luottamus on mennyt. Valheen paikkaaminen toisella alheella on tullut tiensä päähän. Miten totuuden kertominen voisi enää auttaa, kun mulla ei ole mitään keinoja sen varmentamiseen? Kysehän voi aivan yhtä hyvin olla uudesta aukottomammasta valheesta.
Osaako kukaan neuvoa kuinka avioerossa pitäisi edetä? Pitääkö mun ratkaista kaikki käytännön asiat kerralla (lapset, asunto, lainat, jne.), vai lähteä vain kälppimään (tehdä perusratkaisu ensin) sekä ottaa asiat vastaan siinä järjestyksessä, kun ne sitten ovat tullakseen? Surutyön olen jo tehnyt, joten sen puoleen ei ole enää ongelmia. Kusipään takia ei kannata parkua viikoa enempää.
Juha
Juha!
Älä tee vielä hätiköityjä ratkaisuja, vaikka ahdistus onkin hirveä. Olen itse kokenut pari viikkoa sitten vastaavanlaisen jutun, jota käyn koko ajan vielä mielessäni läpi. Haluan kuitenkin vielä seurata tilannetta ja tehdä päätökseni sitten, varman päälle! Koita kestää vielä, paras lopputulos näin tärkeässä asiassa saadaan maltilla. Seuraa tilannetta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että luottamus on saanut kolauksen, jota on vaikea palauttaa. Mutta odota vielä!
sinä ansaitset parempaa! vaimosi ei ole minkään arvoinen kun kerran uhkaa itsarilla. vaimosi uhkaa itsarilla, koska on tehnyt jotain sopimatonta ja pelkää (hänen mielestään)pikku virheen tuhoavan suhteen. se että vaimosi ylipäätänsä on noussut tuon miehen pyörän kyytiin, osoittaa mielestäni sitä että miehen seura on kiinnostanut hyvin paljon. jos vaimosi olisi ollut uskollinen jne. hän ei olisi edes noussut miehen kyytiin.
Aika omituiselta kuulostaa, että olet yhden (todistamattoman) syrjähypyn vuoksi valmis jättämään vaimosi, lapsesi, ja lopettamaan kaiken.
Jos olet noin ehdoton, on ehkä parempikin elää yksin, koska elämä on täynnä pettymyksiä.
En myöskään ymmärrä vaimosi uhkailua itsarista, varsinkin jos teillä on lapsia. Se on itsekästä ja lapsellista. Haluaako hän syyllistää jutussa nyt sinua...
Jutelkaa nyt, hyvät ihmiset, ja puntaroikaa elämäänne. Jos tunnetta on jäljellä, ei tuo voi avioliittoanne päättää. Täytyy siinä olla silloin paljon muutakin, mikä mättää.
Itse kamppailen samanlaisten asioiden kanssa, mutta pitkän keskustelun päätteeksi totesimme, että tunteet ovat finaalissa...
sössötystä. Ei jokaisen työkaverin kanssa mennä muhinoimaan, työkaverit kun usein ovat todellakin kavereita, joiden kanssa on mukava pitää VIATONTA hauskaa (vaikka pyörän kyydissä olemalla). Työkavereita kun on mukava nähdä muuallakin kuin siellä työpaikalla. Itselle olisi voinut käydä noin, että olisin tullut juoneeksi vähän liikaa ja ehkä kaikki yksityiskohdat eivät olisi tarkassa muistissa. Kerro sitten miehelle uskottava tarina kun et oikein tarkkaan muista, vaikka tiedät olevasi ehdottoman USKOLLINEN. Ja jos mies ei vielä hyväksyisi pikkujouluun menoa yksin...... Yrittäisin kyllä vääntää jotain tarinaa, mutta enpä toivoisi moisen vuoksi avioeroa. Huh-huh.
..ehkä paikkaansa, ehkä ei. Sen kuitenkin tiedän, että tapaus karisti rakkauden illuusion kuin tuhka tuuleen.
Vaimoni ei ole täydellinen, kuin en ole minäkään, mutta pieniä puutteita on aina helpompi kestää, jos muut hyvät asiat ovat enemmistönä. Nyt yksi iso pala näistä hyvistä puolista on poissa, jolloin myös suhteen perusteet ovat muuttuneet.
Ehkä varmin merkki rakkauden katoamisesta on se, että jopa vaimoni rehellisyyden arvionti on siirtynyt samalle tasolle muiden ihmisten kanssa. Ennen tälläistä arviointia ei tarvinut edes miettiä tai tehdä, mutta nyt olen jopa lokeroinut hänet tiettyyn ihmistyyppiin kuuluvaksi.
Olen aivan varma, että vaimoni kauhistuisi niitä ajatuksia ja päätelmiä, joita nykyään päässäni vilisee. Käyttäytymistäni ohjaa pikimminkin se, miten arvioin vaimoni käyttäytyvän vastaavassa tilanteessa. Olen siis asettanut myötäelämisen tasoni vaimoni vastaavalle tasolle.
Sanoit, että "älä hätiköi", mutta mahdatkohan edes yllättyä, jos kerron, että en tarkoittanut pikkujoululla tämän vuoden pikkujouluja. Kaksi vitullista vuotta olen elänyt kuin zombie, mutta nyt ratkaisun hetket ovat käsillä.
Iso kysymys kuuluukin miten jäädyttää itsensä tunteettomaksi ja kertoa vaimolle, että tähän liittoon ei enää uusia lapsia tehdä. Homma on yksinkertaisesti finaalissa.
Juha
Totta kait mä hyväksyn vaimon omat reissut, eikä siinä olekkaan mitään ongelmaa.
Toki mies hieman huolestuu, kun vaimo käy kampaajalla, ostaa uusia vaatteita alusasuja myöten ja pänttäytyy muutenkin viimeisen päälle.
Mä en vaan voi olla kysymättä itseltäni, että mikä ihme sai just mun vaimoni hyppäämään sen nuoren kollin pyörän kyytiin, kun muut jäivät kiltisti odottamaan taksia? Mikäli mä olisin pyytänyt sitä oman pyöräni kyytiin niin varmasti ei olisi uskaltanut. Siksi toi kyytiin uskaltautuminen edustaakin eräänlaista symbolista elettä, jonka analysoinnin jätän kyvykkäämpien tehtäväksi.
Varmaan olisin kuitanut koko homman pienen vitutuksen kera, mutta sitten vaimoni sanoi osan porukasta tulleen heitä vastaan, joka ei voi mitenkään pitää paikkaansa aiemman sanotun kanssa. Tajuttuaan tehneensä virheen hän yritti paikata sitä uudella valheella, josta seurasi vain lisää päättömyyksiä. Lopulta asia jäi siihen pisteeseen, että mun pitäisi hyväksyä nämä epäloogisuudet, koska enempääkään ei kerrottu.
Sydän sanoo usko, mutta järki ei kykene. Tilannetta pahentaa vielä se, että kerran aiemmin vaimoni tunnusti yhden lievemmän valheensa vasta viime tipassa ennen paljastumistaan. Tietenkin valheita on erilaisia, mutta osoittaa kyvykkyyttä sinnitellä valheen kanssa aivan loppumetreille saakka.
Tästä pikkujoulu-valheesta on nyt kaksi vuotta ja vieläkään en usko. Se kytee edelleen ja tuhoaa liittoamme päivä päivältä. Nyt kultani ihmetelee miksi en suostu antamaan hänelle vauvansiemeniä - Miksi sen tekisin, kun rakkaus on meidät jättänyt?
Juha
Silti minua huolestuttaa. Oletko sanonut vaimollesi, ettet voi luottaa tuon tapauksen jälkeen. Aikaahan tuosta on kulunut jo niin kauan, että voisiko olla mahdollista kuitata koko homma huumorilla? Mun mielestä ei kannata hirveästi jäädä rypemään vanhaan, voi nimittäin samalla menettää ne hetket, joista muodostuu ne tulevaisuuden helmet.
Olen ollut aikoinani innokas menemään nimenomaan työpaikan menoihin. Mutta kaikesta laittautumisesta ja innokkuudestani huolimatta kaikki oli todellakin viatonta, pientä flirttiä. Se on varatulla ihmiselläkin halu joskus "seikkailla", ei tarkoita muhinointia, vaan jotain pientä "jännää",
niin kun nyt vaikka tuo pyörällä ajelu. Ja huomion saaminen hivelee aina, arjessa kun se monesti meiltä tuppaa unohtumaan.
.. takuuvarmasti hän sen tietää. Toi muijan pelleily osui vaan just siihen pahimpaan aikaan, jolloin olisin pikemminkin tarvinut tukea poltinraudan sijasta.
Saamari, ensin rakennan taloa kaiket illat ja osin jopa yöt. Samaan aikaan läheiset työkaverit käyttävät tilannetta hyväkseen ja työntävät puukon selkään tuppea myöten. Loppuniitti tulee vaimon taholta, joka talonrakennuksen tylsistyttämänä hakee "virkistystä" nuoren kollin tarakalla ja vielä valehtelee päin naamaa.
Loppujen lopuksi en taida edes olla varma siitä miksi maailma tuolloin mureni. Ehkä mä vaan tajusin, että mun rakkaani on aivan samanlainen paskianen muiden kanssa. Näiden kanssa voi juoda, nauraa ja iloita, mutta haavoitettuna näiden lähelle ei kannata mennä.
Juha
Tässä se ero miehen ja naisen välillä onkin. Sinähän voisit olla minun mieheni siellä kirjoittelemassa.
Kunnon mies kun rakentaa taloa ja tulevaisuutta perheelleen (niin meilläkin) niin vaimo, joka tarttee sitä huomiota, jää pakostakin sitä vaille. Siksi sitä yrittää hakea virkistystä muualta. Olisi hyvä irrottautua välillä arkirutiineista ja isoista projekteista, se kun ei välttämättä ole edes rahasta kiinni. Kannattaa parisuhteen ylläpitämiseksi tehdä töitä ja yrittää välillä asettua toisen asemaan. Me naiset tarvitaan huomiota!!!!!!
Olemme omassa liitossamme törmänneet aivan samoihin asioihin. Vuosien (lue vuosikymmenten) jälkeen sitä on kuitenkin hioutunut puolin ja toisin, ja pystyy tunnustamaan myös toisen tarpeet.
Ei ole mitään järkevää syytä miksi sinun pitäisi ottaa avioero. Vaimosi käytös on outoa vain sinun perverssissä mielessäsi. Mitä sitten jos kaikki ei aina ole loogista, varsinkaan humalassa tapahtunut?? Voi voi, sekö on pettämistä että vaimosi kertoo sinulle tarinan joka ei mahdu putkiaivoihisi? No onpa vähästä kiinni! Ja vähästäpä olet valmis romuttamaan suhteen! Vaikuttaa siltä että SINÄ etsit TEKOSYYTÄ jotta pääset suhteestanne eroon! Olet halveksittava.
...kylläpä näyt vetäneen herneen nenään. Luulenpa, että sullekkin tekisi hyvää, jos puolisosi laittaisi sut kerrankin arvioimaan käytöstäs ihan tosissaan.
Mä en ainakaan suostu sellaiseen suhteeseen, jossa miehen rooli on taata vaimon sosiaaliturva samalla, kun seksuaalinen vireys haetaan muualta flirtin ja kopeloinnin kautta. Mun itsetuntoni ei kestä, eikä tarvitsekkaan kestää tälläiseen vitulliseen leikkiin osallistumista. Muut miehet voivat näin tehdä, mä en tee. Ennemmin olen vaikka yksin, mutta orjaksi en ryhdy.
Juha
Mitä asioita vaimosi tuo parisuhteeseenne, tai on tuonut? Korostat täällä koko ajan omaa erinomaista panostustasi, vaikka missään ei kyllä käy ilmi, mitä SINÄ olet tehnyt TEIDÄN PARISUHTEENNE eteen. Talonrakentaminen on aivan eri asia. Oletko keksinyt vaimollesi yllätyksiä, hellinyt häntä, muistanut puhua rakkaudestasi, armahtanut häntä lastenhoidosta ja kodinhoidosta ym.? Mitä sinä olet tehnyt, kaikkesiko? Ja vaimosiko ei sitten yhtään mitään?
.. vastaamaan tuohon kysymykseen. Sun pitäisi voida kysyä sitä mun vaimolta tai lapsiltani, mutta valitetavasti se ei ole nyt mahdollista, joten asia pysyköön pimennossa.
Juha
...mies nalkuttaa vaimonsa KAHDEN VUODEN takaisesta pyöräreissusta, muttei pysty suoralta kädeltä sanomaan mitään mitä on itse tehnyt keskinäisen aviorakkauden ym. hyväksi. joo näitä riittää... kapakoissa on kylliksi näitä miesparkoja joita vaimo ei sit "ymmärrä"... no ei ymmärrä moni muukaan!
...sä se sama hemmo, jonka aivot mummon alumiininen mehumaija tuhos?
Juha
Juttu on varmaan tapahtunut näin; Vaimosi ja tämä työkaverin mies (vaikka M1) ovat ajaneet fillarilla M1:n kaverin (vaikka M2) luokse (jonka yksiö (X)on melkein matkan varrelle mentäessä paikkaan B) ja keskustelleet sillä lasillisen ääressä sinusta (kuinka näpläät kaiket illat vain tietokonetta ja surffailet salaa netin pornosivuilla, jätät vaimo raukkasi täysin tyydyttämättä) Vaimosi tultua enemmän humalaan on M1 alkanut kopeloida kikattavaa vaimoasi joka yllättäen huomaa vaatteidensa päätyneen yksiön (X) lattialle. Tässä vaiheessa mies M2 on tullut mukaan kuvioihin. Tapahtumat tuntuvat karanneen vaimosi hallinnasta koska hän seuraavaksi tajuaa humalaisissa aivoissaan miehen M1 ujuttaneen kalunsa vaimosi aukkoon A ja miehen M2 tarjoavan kaluaan hänen huuliensa väliin aukkoon C. Koska aukossa A tekee niin hönttiä ei vaimosi pistä pahakseen vaikka M2 siirtyy hänen taakseen ja alkaa tunkea patukkaansa vaimosi aukkoon B. Näin vaimosi on joutunut yllättäen pihviksi kahden sämpylän väliin. Onneksi M1 ja M2 ovat sen verran herkässä että vaimosi värisevät aukot A ja B ovat pian kuorrutettu tuoreella pikkujoulu spermalla. Nyt vaimollesi tulee karsea morkkis ja hän siistiytyy nopeasti ja jatkaa tyytyväisen M1:n kanssa matkaa ravintolaan C jossa tapaavat muun osan pikkujouluporukasta.(tulleet juuri ravintola B:stä) Eikö ollut täysin loogista Sherlok ratkaisi jälleen tapauksen pelkällä päättelyllä :o)
Mun potenssini ja itsetuntoni on täysin kunnossa, joten tämä sun ns. pikkunäppärä tarinasi ei liiemmin hetkauta.
Sen sijaan, että yrität pahentaa vaimoni asemaa entisestään, sinun kanattaisi mennä syvemmälle pääkoppaasi ja miettiä mitkä perimmäiset syyt saivat sinut kirjoittaman tämän asiattoman tekstin tänne palstalle.
Nähdäkseni vaihtoehtoja/motiiveja on kaksi. Ensimmäinen mahdollisuus on se, että vihaat naisia (olet homo, petetty, tms.). Toinen vaihtoehto panee epäilemään sitä, että olet ns. syrjäytetty zombie, joka vihaa kaikkea sitä mitä ammattikuntani edustaa.
Anyway, voin ehkä olla petetty, mutta en kuitenkaan ole kaltaisesi luuseri.
Juha
Heips, tilanteen, kuin tilanteen saa näyttämään niin pahalta, miten sen haluaakin näyttävän.
Ja toi sulle äskeinen kirjoittanut, ei varmastikaan enään tuu lukemaan sun vastausta.
Se oli joku, joka saa kiksejä herkutellessaan seksistisesti muiden murheista.
Sulle toivotan erittäin paljon tsemppiä ja hyvää vaimosi kanssa =).
Paskan sama, käyköön missä haluavat, tehköön mitä haluavat. Minä en välittäsi, en todellaaan.
vaimoasti ja hänen tarinaansa, koska ei sitä 20 vuotta noin vain heitetä pois työkaverin kanssa.
Ja ehkä voi tehdä vaikka minkälaisia hullutuksia huppelissa kuten ajaa väärin tai hassutella toisen kanssa mutta tuskinpa vaimosi menisi niin pitkälle että muhinoisi työkaverinsa kanssa. Ja mitä sitten jos ovat porttikongissa halailleet ja pussailleet, eihän se nyt vielä mitään ole.
Varmaan löytyy sinulta jotain samantapaista.
Anna asian olla ja ajan kulua ja näytä itse kuinka paljon sinä rakastat häntä ja arvostat hänen kanssaan viettämiäsi vuosia. Ehkäpä vaimosi yritti juuri tehdä sinusta mustasukkaista saadakseen kuulla olevansa sinun ykkösesi.
.. toki mokanut minäkin, mutta olen myös kertonut asiasta rehellisesti vaimolleni. Puolisolle kuuluu oikeus tietää, jolloin hän saa mahdollisuuden arvioida halunsa jatkaa suhdetta. Yhteen pusuun suhde tuskin kaatuu, mutta epärehellisyyteen kylläkin.
Tietenkin on mahdollista, että rehellisyys on vain tyhmiä varten. Ehkäpä vaimoni on saanut pusumokastani tekosyyn "vapaaseen" elämään, jota on jatkunut lähes kymmenen vuotta. Asiasta ei tietenkään voi olla varma, mutta miksi jäädä suhteeseen, jonka peruspilarit ovat sortuneet?
Tietenkin avioero on iso asia, mutta toisaalta se myös antaa jotakin. Jos vaimoni kerran haluaa pelleillä nuorten kollien kanssa niin mä en sitä estele. Haluan vain vastavuoroisen oikeuden tehdä vastaavia asioita niin, että se ei ole ristiriidassa moraalini kanssa.
Juha
Arvasin, että teet työksesi jotain ohjelmointiin liittyvää. Muuten et jaksaisi murehtia tällaista asiaa...
Asia on nimittäin niin, että vaimosi kertomuksissa saattaa olla ja todennäköisesti onkin ns. "pimeitä aukkoja" ja muita epätäsmällisyyksiä sen johdosta, että hän oli nimenomaan PIKKUJOULUISSA. Niitä saattaa sattua itsellenikin kun olen
ulkona "jossain"...
Mieheni on erittäin loogisesti ajatteleva yksilö, mutta hänellä on suuuria vaikeuksia pysyä kertomusteni perässä. Joudun toistamaan useita asioita ja hän edelleen ymmärtää ne väärin.
Olen miettinyt pääni puhki, miksi te, arvoisat miehet, jotka sanotte olevanne loogisuuden ja älykkyyden kuninkaita, ette kykene ymmärtämään vaimonne kertomia tosiasioita elävästä elämästä? Onko niin, ettei elämä etene minkään logiikan mukaan? Matkalla saattaa tapahtua vaikka mitä ja reitti A:sta B:hen saattaa muuttua tuulen mukana?
Tiesitkö, että rehellisen miehen ei tarvitse selitellä mitään pikkujoulujen jälkeen? Voin toki jutella mukavia naiskoleegojen kanssa, mutta aktiiviseen flirttaluun en uskalla edes ryhtyä, koska siitä on liian lyhyt matka sänkyyn.
Naisten kohdalla tälläistä pidätyvyyttä ei ole, koska ainakin 50% naimisissa olevista miehistä aloittaa armottoman saalistuksen yhdessä vapaiden kollien kanssa. Osa miehistä saa ja osa ei, mutta samanlaisia pettäjiä ovat kummatkin, toisella kun ei vain käy flaksi.
Osa naisista kokee nämä iskuyritykset/flirttailut kivana huomionosoituksena ja merkkinä kelpaavuudesta, jota sitten voidaan huokailla kotona tyyliin "Oli ihanaa, kuin olisi ollut nuori jälleen". Pahimmassa tapauksessa siihen vielä lisätään iloinen selostus jonkun kollin pyöräkyydistä, joka ei kuitenkaan uppoa reitiltään loogiseen miehen kaaliin.
Nyt porukat ihmettelee mikä tätä miestä oikein kyrsii täällä. Sanottakoon se ihan suoraan; Mikäli ryhdyn samaan mitä muut miehet kilvan harrastavat, ja josta vaimoni varuksetta nauttii, on seurauksena takuuvarmasti kuhinaa peittojen välissä.
Mun moraalini ei kuitenkaan hyväksy tälläistä skitsofreenista tilaa. On nimittäin fakta, että vaimoni ei kestäisi katsella mun toisiin naisiin kohdistamaa flirttailua, joten en tee sitä myöskään salaa. Hän kuitenkin tykkää itseensä kohdistuvasta flirttailusta, joten moraalinen estotilani on tavallaan turha.
Olisin naivi, jos uskottelisin liitomme pysyvän kasassa ryhdyttyäni aktiiviseen flirttailuun - Miehen vehje kun on sellainen, että sen kanssa ei kannata leikkiä. Jossain vaiheessa löytäisin itseni kuitenkin vieraasta sängystä, jolloin liittomme saisi saman lopputuloksen kivan kostonkierteen saattelemana.
Juha
"Rehellisen miehen ei tarvitse selitellä mitään pikkujoulujen jälkeen..." Hmm. Tuo on vähän kaksipiippuinen juttu jos otat asian noin.
Ei ehkä tarvitse selitelläkään, mutta silti vaimo ei voi olla yhtään vakuuttuneempi miehen rehellisyydestä. Usein on niin, että kysyttäessä toiselta "Millaista siellä oli?" vastaukseksi saa "Ei juuri minkäänlaista, siinä se meni, tavallista..". Tuohonkin vastaukseen saattaa kuulua flirttailua, jatkoilla käymistä tms. Se ei todista mitään eikä ole yhtään enempää tai vähempää kuin pitkä sekava kertomus jostain törttöilystä, joka saattaa kuitenkin olla ihan "viaton".
Flirttailua on myös niin montaa sorttia kuin on flirttailijaakin. Kunnon flirtti on vain flirttiä eikä se johda sen pidemmälle. Siksi se onkin varsin vaativa laji, koska siinä pitää huomioida usein täysin vieras ihminen. Se minkä toinen kokee flirttinä, toinen saattaa kauhistua "flirttailijan" tökeryydestä, pitää tätä karkeana ja säntää tiehensä.
Myös iskuyritys poikkeaa suunnattomasti flirtistä. Ainakin minä huomaan sekunnin murto-osassa kummasta on kysymys ja se vaikuttaa vastaukseeni, eli siihen flirttailenko itsekin vai en.
Sanohan Juha ihan rehellisesti miten toimit ja mitä tunnet jos joku nainen flirttailee sinulle? Ihan kevyesti vain. Eikö se yhtään it-expertin itsetuntoa kohottaisi tai saisi edes hiukkaa hyvää mieltä aikaan?
Mulla ei ole mitään harhakuvitelmia flirtin vaaroista. Käytännössä ei tarvita kuin kaksi sopivaa ihmistä, oikea paikka ja otollinen hetki niin pettäminen on tosiasia. Flirtti on tavallaan kemialtaan sopivan kumppanin etsimistä, mutta sitä tehdään leikin varjolla.
Toisen puolison puolelta katsottuna kumppanin flirttailuun liittyy aina riski. Tietenkään yhteen flirttiin ei liity suuren suurta riskiä, mutta entä, jos huomaisit kumppanisi flirttailevan jatkuvasti muiden naisten kanssa? Entä miksi hän sitä tekisi, jos kerran se oikea on jo löytynyt?
Ainakaan mun vaimoni ei pidä mun flirttailustani, joten en sitä aiemmin tehnyt. Ehkä se oli jotain sairaanloista kunnioittamista, mutta nyt siitä ei ainakaan ole enää pelkoa. Sanotaan, että vaimoni paransi mut, tosin hieman rajulla tavalla.
Juha
Flirttikö sopivan kumppanin etsimistä?
Itse flirttailen lähes aina jos minulle flirttaillaan ensin. Kuka minulle flirttailee? Ystävättärieni miehet, työkaverit ja miespuoliset ystävänikin JOSKUS saattavat innostua (unohtamatta OMAA miestä!). Harvemmin kukaan täysin tuntematon. Olen täysin varma, ettei aina ole kysymys sopivan kumppanin etsimisestä, flirttailu vain on yksinkertaisesti hauskaa ja piristää mieltä. Toki sallin flirtin miehellenikin.
että 1 10 100 1000 10000 100000 1000000
=
1111111
..selvästi laskea, mutta siihen se sitten jääkin.
Juha
Olet kaksi vuotta märehtinyt sitä, että vaimosi ehkä flirttaili sinua nuoremman miehen kanssa pikkujouluissa!?!
Tämän palstan sijaan suosittelisin ammattiauttajan puoleen kääntymistä..
..mussa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että en kykenemättömyyttäni lähtenyt silloin heti nostelemaan. Mikäli tarviin ammattiauttajaa niin korkeintaan siihen, että miten kestän läpi tuon eroprosessin.
Sä ressukka et taida edes tietää miltä tuntuu uhrata viiden vuoden vapaa-ajat yhteisen pesän rakentamiseen ja sitten huomaat vaimon kirmaavan nuorten miesten kanssa. Sit s...tana mua pidetään vielä tyhmänä ja valehdellaan päälle. Ja nyt yks pimpo täällä esittää mun olevan avun tarpeessa; Vitut, mä olen loukattu ja pirun kiukkuinen!
Akka tietää varmasti, että mä lähden nostelemaan totuuden paljastuttua ja siks se onkin niin kusi sukassa. Ekaks se uhkas itsarilla ja nyt yritää sitouttaa mut liittoon uudella perheenjäsenellä ku tietää varmasti, et vanhemmat lapset muuttaa mun kans.
Niin ja turha teidän naisten on kuvitella, et yks reppana surkuttelee täällä vuos toisensa jälkeen tätä asiaa. Mä elän nykyään paljon vapaammin omaa elämääni ja vaimo on se, joka märehtii mun menojani.
Pidemmän päälle mä en kuitenkaan halua asua liitossa, jossa jopa reissuun lähtevän miehen kalsarivalinta on suurennuslasin alla. Normaalissa suhteessa tälläisia asioita ei kuulu edes pohtia, mutta luottamuksen mennyttä tähän on näköjään tultu.
Juha
En kyllä ymmärrä sinua vieläkään. Jos siis vaimosi istuu työkaverin fillarin tarakalla, niin se tarkoittaa, että hän kirmaa nuorten miesten (mistä monikko?) kanssa???
Ja tuo mitä sinä nimität valehteluksi.. se on vain epätarkka selostus, eivät naiset kerro asiota matemaattisen tarkasti. Kuinkakohan moni puoliso muuten vaatii toiselta minuutintarkan selostuksen pikkujouluista.. olet aika kumma otus.
Siis lähdet nostelemaan minkä totuuden paljastuttua? Että vaimosi on flirttaillut? Eikös tuo ole aika liioiteltu reaktio viattomaan hauskanpitoon. Ei flirtti todellakaan merkitse, että haluaisi mennä pidemmälle.
Nyt olet sitten onnistunut tekemään vaimostasikin sairaalloisen mustasukkaisen. Onneksi olkoon. Niin sitä makaa kuin...
..muuten päättelit, että olen vaatinut minuutintarkan selityksen illan tapahtmista? Kyllä hän sen kertoi ihan omasta aloitteestaan, joskin aloin vasta myöhemmin itsekseni ihmetellä ilmiselvää epäloogisuutta.
Vasta seuraavana päivänä kysyin ohimennen, että miten muuten on mahdollista törmätä kavereihin, jotka ovat kaikki menossa samaan suuntaan. Ehkä kysymyksen taustalla oli pieni mustasukkaisuuden kipinä, koska olihan vaimoni ainoana naisena tarttunut tarjottuun kyytiin muiden jäädessä kiltisti odottamaan taksia.
Odotin tietenkin vastaukseen poistavan kysymysmerkin ajatuksistani, mutta ilmiselvä hätävalhe laittoi hälytyskellot soimaan päässäni. Asiaa voi tietenkin kutsua kuulusteluksi, mutta katsoin oikeutetuksi esittää muutaman jatkokysymyksen, joiden vastaukset eivät kuitenkaan sopineet kuvaan mitenkään.
Olen 90% varma, että vaimoni valehtelee tarkoituksella. Ensin oli ehkä tarkoitus hieman siloitella tapahtunutta, joka sitten paikkauksen jälkeenkään ei mennyt läpi. Nyt tuo rassu ei uskalla kertoa asioiden oikeaa laitaa, koska siihen saattaa liittyä jotain vaikeammin uskottavaa.
Henkilökohtaisesti ainakin kertoisin totuuden vaikka sitä ei sitten uskottaisikaan. Nyt vaimo evää multa ainakin mahdollisuuden arvoida "totuuden" todenperäisyyttä, koska ei tavallaan luota minuun - Tai sitten ei luota siihen kuvaan, jonka on itsestään antanut.
Yksi potentiaalinen vaihtoehto tietenkin on, että mopo karkasi niin sanotusti käsistä, jolloin "totuutta" ei uskalleta kertoa. Myös tämän asian vakavuuden arvointi kuuluu vain minulle, joten vaimollani on tosiasiassa kaksi vaihtoehtoa: Jättää asia selvittämättä, jolloin pidän häntä oletusarvoisesti pettäjänä, tai sitten kertoo totuuden asiassa ja katsoo kykenekö uskomaan tähän uuteen selitykseen.
Monikoista puheenollen, mikäli olinkin "sairaanloisen mustasukkainen" niin sitä en ole enää. Vaimoni on tätä, mutta mua ei kiinnosta hänen tekemisensä sen enempää kuin sunkaan. Sun sen sijaan kannattaa kirmatessasi varautua miehesi vastareaktioon. 50% miesten flirttailuista johtaa pettämiseen (saavien osuus) - Heitä kruunaa ja klaavaa ja katso kuinka sun käy (, jos ei ole jo käynyt).
Juha
Onkohan tuo 50% jokin todistettava luku vai oma kuvitelmasi? Flirttailu on nimenomaan kevyttä hauskanpitoa, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Näin ainakin naisten mielestä ja joidenkin tuntemieni miestenkin (kaikkien kantaa en tiedä, pitää kysyä :)).
Olen kyllä tuota tehnyt itsekin ja tulen varmasti vielä tekemäänkin enkä kertaakaan ole flirttailua pidemmälle edennyt. Flirttailu ei todellakaan välttämättä johda seksuaaliseen kanssakäymiseen, kuten sinä tunnut uskovan. Kaipa tuota voi käyttää iskuyrityksenäkin ja voi se onnistuakin, jos molemmat sen haluavat siihen johtavan, mutta en usko sen kovin yleistä olevan.
Tähän ikään mennessä olen kerennyt "kirmata" jo sen verran, että uskoisin selviytyväni "miesten vastareaktioista" :D Aviomiehelläni ei ainakaan ole ollut käytöksestäni mitään valittamista 20 vuoden yhteiselomme aikana.
Tajuan hyvin vaimosi valehtelun. Jos mielestäsi vaimosi hauskanpito on pettämistä niin arvatenkin hän ei kehtaa tunnustaa totuutta siitä, että hänellä oli "nuoren kollin" fillarin kyydissä hauskaa! Siis jopa paljon hauskempaa kuin taksijonossa seisominen!
Kertomastasi päätellen olet edelleen sairaalloisen mustasukkainen.
Itseäni piristää vallan mahdottomasti nuorten ja vähän vanhempienkin kollien seura. Olen onnellinen, että oma mieheni osaa suhtautua asioihin oikealla tavalla ja viitata kintaalla mahdollisiin epätäsmällisyyksiin.
..kaksi eri asiaa hyväksyä joitain juttuja tai olla niistä mustasukkainen. Meillä ihmisillä on myös toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mikä parisuhteessa elävälle on sallittua ja mikä taasen ei. Toinen sallii flirttailun ja toinen ei. Kolmas saattaa hyväksyä pienen pusuttelun ja neljäs jopa sänkyhommat.
Parisuhteessa elävä kyllä varmasti tietää minkä kumppani hyväksyy ja minkä ei. Edelleen, mikäli liian tiukka moraali ei sovi toiselle niin silloin kuuluu erota. Valehtelu ja kertomatta jättäminen ovatkin varmoja merkkejä tietoisesta rajojen ylittämisestä.
Voi hyvin olla, että koko maailmasta ei löydy yhtään sellaista naista, joka suostuisi elämään asettamissani rajoissa, mutta se on minun murheeni, ei sinun. Ainakaan sinun ei pidä tulla neuvomaan minua mustasukkaisuudesta silloin, kun vaimoni edellyttää minulta sellaista käytöstä, jota hän kuitenkin itse kaksinaismoraalisesti rikkoo.
Juha
Oli varmasti hyvin vaikeaa rakentaa taloa ja painiskella työhuolien kanssa yhtäaikaa. Olit rasittunut, stressaantunut, masentunutkin. Sinulla oli varmasti todella vaikeaa. Luuletkos, että vaimollasi oli helppoa? Hän joutui hoitamaan työnsä ohella lapset, kodin ja ylirasittuneen miehen. Ja sitten sinä syytät häntä siitä, että hänellä on ollut hetken hauskaa!
Vaimosi nykyinen käytös on kyllä ala-arvoista. Ei tuollaisessa tilanteessa yritetä paikata liittoa lapsilla tai uhkailla itsemurhalla.
Jos ette pysty enää välejänne korjaamaan, niin ero on varmasti parempi ratkaisu, kuin tulehtuneen suhteen jatkaminen. Mutta ajattele hyvä mies järjellä: Ei liittonne epäonnistuminen ole seurausta siitä, että vaimosi "ainoana naisena" meni fillarin tarakalle (montakohan naista siihen olisi pitänyt mahtua?). Niin suhteen aloittamiseen kuin lopettamiseenkin tarvitaan kaksi ihmistä. Vaimosi ei todellakaan yksin ole syypää mahdolliseen eroon!
... aika vanha äijä ja nähnyt yhtä sun toista. Tutkimukset sanoo mitä sanoo, mutta totuuden nimissä 7-8 miestä kymmenestä aloittaa herkeämättömän saalistuksen ravintolaan päästyään. Nykyään en edes viitsi lähteä ravintolaan, jos mukana ei ole joku entuudestaan uskolliseksi tunnettu kaveri. Miksi sinne kannattaisi lähteäkään, kun tietää hetken päästä istuvansa yksin pöydässä? Jopa tuore isä lähtee varpojaisten jälkeen naisjahtiin, kun vaimo on sopivasti "telakalla".
Tietenkin te naiset voitte sanoa olevanne uskollisia, mutta katin kontit. Vuoden mittaisen ajanjakson perusteella näin voi toki väittää, mutta pidemmällä aikajänteellä joulupukkiin uskominen on varmemmalla pohjalla. Laskin nimittäin tuossa taannoin, että näiden 20 vuoden aikana pikkuveljeni on onnistunut pökittämään lähes jokaista yhteisen tuttumme vaimoa - ja niitä on sentään pitkälle toistakymentä.
Tietenkin voitte moraalisoida veljeäni, mutta oudolta tuntuu, että ainoastaan pari vaimoa on onnistunut vastustamaan tämän supermunan houkutuksia. Toki toivon, että vaimoni on näiden vastustaneiden joukossa, mutta siitäkään ei voi enää olla täysin varma. Veljeni 95% hyötysuhde vaikuttaa aivan liian pelottavalta.
Juha
Miehet ja naisetkin etsivät seuraa ravintoloista ja etenkin miehet tuntuvat olevan noiden yhden illan kaatojen perässä, se on totta.
Flirttailu ei kuitenkaan ole panon hakua, vaan ajanvietettä sellaisenaan! Rautalangastako tuo pitää sinulle vääntää, että ymmärtäisit?
Ja miten yleinen ravintolakäyttäytyminen tai pikkuveljesi munan toiminta vaikuttavat vaimosi "pettämiseen"? Minäkin olen muuten istunut kaverin fillarin kyydissä enkä enää muista tarkasti missä ajelimme. Olenko siis pettäjä?
Uskon kyllä, että olet jo aika vanha (asenteeltasi ainakin). Olemme luultavasti aika saman ikäisiä. Toivon kuitenkin, että pystyn vielä pitkään säilyttämään mieleni avoimena enkä fakkiudu sinun laillasi yhteen ajatukseen.
...kukahan tässä sekoittaa mitäkin. Kyse ei ollut muistamisesta vaan valehtelusta. Mun vaimoni ei sanonut etteikö muistaisi vaan kertoili sellaisia asioita, jotka eivät voi olla tosia, hiffaatko?
Niin ja mistä ihmeestä porukat on saaneet päähänsä mun vaimoni olleen ns. muistamattomassa tilassa? Kait mä sen sentään osaan humalatilan arvioida, kun olen kerran ollut häntä hakemassakin, vai olitko sinäkin kenties paikalla?
Tuota flirtti-kohtaa en muuten aio sen enempää perustella, koska kykysi asioiden kokonaisvaltaiseen assosiaatioon selvästi puuttuu. Suosittelen kuitenkin tilastotieteisiin paneutumista, koska sieltä löytyy kyllä soveltuvia menetelmiä kokonaistodennäköisyyksien laskemiseen.
Juha
Että ei sitten muijasi käytös ole mikään ihmekään.
..olenko mä sanonut ihannoivani veljeni käytöstä, olenko? Hän on kuitenkin veljeni ja tiedän siksi hänestä näitä asioita. Yksi asia on kuitenkin varma; - yhtään naista pikkuveljeni ei ole raiskannut ja jokainen näistä on täysin vapaaehtoisesti hommin ryhtynyt.
Juha
Olen lukenut alkuperäisen kysymyksesi ja koko sinulle tulleen vastauspostin kokolailla tarkkaan. Näyttäisi mielestäni siltä, että sinun ja vaimosi välillä laukesi luottamuspula jo pari vuotta sitten ja nyt tilanne pahenee koko ajan. Olet mielestäsi, ja ihan oikeutetusti, pettynyt avioliittoosi. Olet uhrannut paljon aikaa, vaivaa ja rahaa perheesi hyväksi ja nyt tunnet joutuneesi kokemaan vääryyttä ja aliarvostusta? Vaimosi ei ole kyllin osannut arvostaa panostasi yhteiselämäänne, olet pettynyt etkä enää saa samaa "fiilistä" takaisin, vaikka varmaan olet yrittänytkin.
Olen nainen ja myös pitkässä liitossa, mutta uskon ymmärtäväni ongelmasi. Jos sinusta tuntuu, että liittoa on mahdoton jatkaa, aloita eroprosessi. Jos päädyt liito jatkamisen kannalle, selvittäkää välinne ensin pohjia myöten. Nykytilanne ei voi jäädä päälle, kärsitte molemmat. Kaikkea hyvää teille, molemmille!
Olet varmaankin kokenut jotain vastaavaa, kun näyt lähes ainoana ymmärtävän myös tuota sanatonta viestiä.
Tämä porukka täällä ei selvästikkään ymmärrä kuinka tärkeää suhteelle on luottamus, "fiilis" ja puolison kunnioitus. Miten ihmeessä mä voisin enää kunnioittaa naista, joka ainoana naisena porukasta hyppää jonkin kollin tarakalle samaan aikaan, kun mies rämpii sysimustassa helvetissään. Ajoitus oli pahin mahdollinen ja sitten vielä valehdellaan päälle.
Miksi mun pitäisi uskoa vaimoni selityksiä, kun hän osoittaa käytöksellään myötäelämisen taitojensa rajoittuvan omaan itseensä? Edes eroaminen ei voi tapahtua kivuttomasti vaan siinäkin toisen tuskaa pitää lisätä uhkaamalla itsarilla. Tietenkään mä en voi olla varma vaimoni uskottomudesta, mutta aidosti rakastava puoliso antaisi toisen mennä ilman uhkailuja.
Mua ihan oikeasti peloittaa tuo eroprosessin aloitus. Tässä hommassa on draamaa jo ihan tarpeeksi ilman sitä mahdollisuutta, että vaimo syyttömyyden/syyllisyyden vitutukseen tappaa itsensä. Sanonko mä silloin lapsille, että äiti tappoi itsensä siks ku elämä on paskaa?
Toivon totisesti, että te kaikki kusipää valehtelijat miettisitte kahteen kertaan ennenkuin teette jotain sellaista, jota ette tekisi puolisonne nähden. Silloin teidän ei tarvitse valehdella ja voitte kohdata kumppaninne kirkkain silmin.
Juha
No mitä ihmettä sä meitä muita uhkailet täällä? Ei me olla syypäitä siihen, että vaimosi on naimisissa sellaisen miehen kanssa jota se haluaa mahdollisesti pettää! Katso peiliin, vastukset ovat siellä!
Olekkohan saanut aimo tujauksen alumiinia siitä mummos mehumaijan mehusta? Näyt meinaan kirjoitelevan täällä monikossa usean persoonan puolesta ja sitten vielä kuvittelet mun uhkailleen.
Juha
Kiitos palautteesta. Sinulla on varmaan melkoinen myllerrys mielessäsi, kuten kirjoitit "ihan tarpeeksi draamaa". Kunpa löytäisit oikean ratkaisun, mikä se sitten lieneekin. Kerroit pelkääväsi eroprosessia ja vaikeahan se varmasti aina on. Pelkäät, että vaimosi tekee jotain peruuttamatonta. Ennenkaikkea pelkäät lastesi puolesta, kirjoitathan miettiväsi mitä heille sanoisit jos äitinsä toteuttaisi uhkauksensa. Uhkaus oli kuitenkin uskoakseni vain provokaatio, jonkinlainen viesti "haluan elää vain kanssasi", ota se rakkauden osoituksena. Muista kuitenkin aina, että ihminen on itse vastuussa itsestään eikä voi sysätä toisen niskoille sitä että ei ehkä aina ole onnistunut elämään niinkuin olisi halunnut. Rakastat vaimoasi, muutoinhan olisitte jo eronneet. Kokemuksesta tiedän, että menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Se on "elämysmatka", jos saatte välinne selvitettyä, siitä voit olla varma. Toivotan onnea!
Onneksi kaltaisiasi ihmisiä on vielä olemassa, kiitos ymmärryksestä.
Se mitä sanoit vaimostani pitää varmaankin myös paikkaansa. Jotenkin mulla on nyt sellainen kutina, että mun vaimoani ei nähdä kenenkään kollin kyydissä enää ikinä. 100% varmuuttahan ei tietenkään ole, mutta kyllä tähän fiilikseen voi jo hieman luottaa.
Juha
Mutta miksi vaimosi pitäisi kertoa mitä teki 2 vuotta sitten pikkujouluissa? Mitä se sinulle edes kuuluu? Eikö sinulla ole omaa elämää, muka?
.. mun ja sun asiat. Sulle mun vaimoni ei pidäkkään kertoa mitään, mutta minun ja hänen väliset asiat ovatkin keskinäisiä asioitamme, jotka eivät ole edelleenkään sinun asioitasi.
Sun sensijaan kannattaisi alkaa "ottaa huomioon" se tosiasia, että puolisosi ajattelee mahdollisesti samalla tavalla kuin sinä, jolloin kannattaa "ottaa huomioon" todennäköisyys yhteisestä sukupuolitaudista.
Juha
omalla aika uskomattomalla kirjoituksellasi ja näillä vastauksillasi vain oman kypsymättömyytesi. Olet selvästi mustasukkainen, etkä mielelläsi anna vaimollesi tilaa hengittää. Ahdasmielisyytesi ei ole voinut jäädä huomaamatta vaimoltasikaan, joten tuskinpa hän on yksin syynä teidän tilanteeseen. Millainen mies hautoo tälläista asiaa kaksi vuotta? Kärpäsestä taisi tulla härkänen.
...vai kysyt? Haukkua saa vapaasti, mutta tunne on taatusti molemminpuolinen. Tuohon ainukaiseen kysymykseesi löytyy kyllä vastaus aiemmista kirjoituksistani, mutta et nähtävästi sitä tajunnut: - mies joka murehtii tälläistä asiaa on mies, jonka vaimo itsarilla uhaten roikkuu jalassa kuin takiainen.
Juha