Miten on? Nainen ei halua lapsia ja mies haluaa. Onko oikein, että nainen ei kerro miehelle, että ei halua ikinä lapsia vaan antaa miehensä olla siinä luulossa, että lapsia tehdään. Ilmeisesti pelkää, että mies lähtee etsimään äitiä tuleville lapsilleen, jos saisi tietää totuuden. Olen tämän miehen kaveri ja sain tietää tästä, kun tämä nainen kännipäissään avautui minulle. En ole kertonut miehelle, pitäisikö? Tiedän varmasti, että lastentekeminen on tälle miehelle tosi tärkeä juttu. Kyse on jo kuitenkin 30-ja 31-vuotiaista ihmisistä, että aika lapsille olisi jo käsillä.
Sairasta...
Male too
6442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuollaiset lapsentekokysymykset ovat todella niitä perusjuttuja parisuhteessa ja kyllä tämän naisen olisi syytä kertoa miehelle ettei halua lapsia, jos kerran on vakaasti niin päättänyt. Toiselle pitää antaa mahdollisuus valita.
Sinä puolestasi voisit ihan selvinpäin jututtaa tätä naista, että oliko hän tosissaan tämän asian suhteen, silloin kännipäissään. Sano myös, että koska olet tämän miehen kaveri, niin mielestäsi miehellä on oikeus tietää asian oikea laita. Varsinkin, jos mies on avoimesti myöntänyt haluavansa lapsia.
Lapsiahan ei tietenkään niin vain tehdä, vaan niitä saadaan. Mielestäni jokaisen pariskunnan on keskenään selvitettävä, että mitä kumpainenkin kyseisestä asiasta ajattelee ja tehtävä sen mukaan päätökset.
Puhut sen naisen ja yrität saada tajuamaan mitä se tekee. Jos se äijä tajuaa tarpeksi myöhään asian itse, niin se hakee haulikon. Kyllä sen naisen pitä itse kertoa se asia. Ihme porukkaa kyllä. Taas oman ilon takia voidaan kyllä kusettaa toista, että saatais se oma kiva jatkumaan.
Minusta se on aina huono homma jos sekaantuu toisten asioihin, mutta näinhän se usein menee. Kukaan ei sen suhteen ulkopuolella tiedä kaikkia asianhaaroja. Kavereille yleensä kerrotaan vaan mitä paskaa se toinen on tehnyt ja kaverit tietenkin siihen että jätä se.
Kyllä sen naisen pitäisi kertoa noin perustavanlaatuinen asia miehelleen. Minusta on äärettömän epäreilua haaskata tuolla tavalla toisen aikaa ja mahdollisuuksia perustaa perhe, oli sitten kyse naisesta tai miehestä, vaikka miehellä siihen biologisesti enemmän aikaa onkin.
Sen oikean kumppaninkin löytäminen vie joka tapauksessa oman aikansa.
Ainakin mies voi tehdä niitä lapsia myöhemminkin. Kolmikymppisen naisen vaihdevuodet ovat pian niin lähellä, että aviomies (tms) pakostakin tajuaa, jos nainen ei missään nimessä lapsia halua.
Muiden parisuhteisiin ei yleensä kannata puuttua. Saatat vain vahingoittaa kaveruuttanne ja vieläpä turhaan, sillä kumppanin on melko helppoa selittää asiat parhaimmin päin. Koska et kertonut sen tarkemmin keskustelustanne, voi hyvin olla, että naisen näkemys lastenhankinnasta ei olekaan niin kielteinen kuin luulet. Synnytys ja lastensaanti on sen verran rankka juttu naiselle, että se voi pelottaa paljonkin ja mielipide voi muuttua myöhemmin tai vaikka monta kertaa päivässä. Jos nainen onkin oikeasti sitä mieltä, ettei koskaan missään nimessä suostu äidiksi, todennäköisesti kaverisi sen tietää tai aavistaa, ettei lasten hankinta kiinnosta. On siis kaverisi valinta pysyä siitä huolimatta yhdessä ja kuvitella, että naisen mieli muuttuu.
Jos olet sitä mieltä, että nainen tietoisesti ja järjestelmällisesti sumuttaa aviomiestään, voit korkeintaan ottaa lapset yleisellä tasolla puheeksi kaverisi kanssa ja toivoa, että mies ottaa asian selkeästi kotona puheeksi. Ongi vaikka kaveriltasi tietoa, onko hän kysynyt vaimonsa mielipidettä. tms. Aika moni mies kun vaan olettaa, että totta kai nainen niitä lapsia haluaa. Lastenhankinta on suuri ja tärkeä kysymys, mutta parisuhteen sisäinen asia. Ihan liikaa ihmiset puuttuvat muiden lapsettomuuteen (toivottuun ja ei-toivottuun), painostavat lastenhankintaan ja urkkivat asioista,...
Se on kyllä kummaa, miten vanhat ajatuskaavat vieläkin pysyvät ja pysyvät. Onhan aivan selvää, että juuri nainen haluaa yhteisen kodin, naimisiin ja lapsia. Mies haluaa tietenkin vain seikkailla ja suostuu kitsaasti naisen vaateisiin. Olen itse spekuloinut kotona kenties tulevien lasten nimillä. Eikös Untamo olisi kiva nimi? Nyt mieheni luulee, että haluan lapsia heti, vaikka koko ajatuskin saa minut kauhuihini. Ajatusleikki on vain leikkiä mistä tahansa muusta asiasta myös mieheni mielestä, mutta tässä asiassa huumorintaju katoaa jonnekin. Olen monesti kertonut, etten halua lapsia, en ainakaan vielä pitkään aikaan. Ei tunnu menevän läpi.
Totta puhut, enkä suosittele toisten parisuhteeseen sekaantumaan.
Oma versioni asiasta on ehkä oudonkin kuuloinen, muttei niin harvinainen kuin luulisi.
Olen nimenomaan kolmekymppinen nainen, ja haluamme mieheni kanssa lapsia. Silti, usein kun kysytään, olenko raskaana, teemmekö lapsia jne. sanon helposti, etten halua lapsia. Miksikö? Sen takia, että tuntuu "paremmalta" sanoa, etten halua, kuin tunnustaa, että itsessä on pelko, että jotakin on pielessä, kun niitä lapsia ei ole kuulunut haluista huolimatta. Helpompaa sanoa, että kysymys on omasta tahdosta, kuin tunnustaa itsensä ehkä jollakin tapaa vialliseksi. Samalla selviytyy selittämästä syitä ja sairaskertomuksia, tuntuu tavallaan että itsekunnioitus säilyy. Vaikea selittää...mieheni kuitenkin tietää tasan tilanteen, ja muille sanon mitä mieleen tulee. Jos jossakin välissä vihdoin "tärppää", niin mitä väliä aiemmilla sanoilla on?
En kaipaa ihmisten sääliä lapsettomuuden takia, haluan tuntea itseni kokonaiseksi ja etenkin naiseksi.
Ja se nimenomaan on totta, että mies tosiaan voi tehdä niitä lapsia, parhaimmassa (?) tapauksessa vielä 7-kymppisenäkin, nainen ei, yleensä aika loppuu viimeistään 45-ikävuoden tienoilla, mikä on mielestäni jo liian "myöhäinen" aika tehdä ensimmäisiä lapsia.