Oletteko yhteydessä puolisoon,jos olette vaikka opiskelemassa tai muuten toisella paikkakunnalla (100 km väliä).Itse olen opiskelemassa viikot toisella paikkakunnalla ja saan harvoin/tuskin koskaan viestejä tai soittoja avomieheltäni.Tosin en kyllä itsekään soittele hänelle.Yleensä laitan viestin,kun olen tulossa kotiin.Onko yhteydenpito pakollista,että suhteemme kestäisi opiskeluni,olemme jo olleet yhdessä 7 vuotta.
Yhteydenptio
peppi80
81005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu taas tietysti ihan ihmisistä / parisuhteesta, mutta itse henkilökohtaisesti voin kokemuksesta sanoa, että erossa ollessa minä ainakin kaipaan miestäni niin paljon, että joka päivä soitellaan / vaihdellaan viestejä. Ilmeisesti siis avomiehenikin ikävöi minua, tuskin muuten jaksaisi joka päivä tekstailla ja soitella(?) :) Näin meillä.
Kyllä tulee yhteyttä pidettyä ja jos minusta ei heti kuulu jotain niin poikaystäväni ressaa,että minulle on sattunut jotain.Minun on pakko lähettää viestiä tai soittaa jos olen jossain. Muuten en saa rauhaa,kun toisesta ei kuulu mitään..:)
Minun sisko on ollut 18 vuotta yhdessä avomiehensä kanssa ja ne soittelee päivittäin toisilleen jos jompikumpi on reissussa jossain. jos ei soita niin viestiä lähettelevät.
Semmosta täälläpäin ja rakkaus kukoistaa..
Pidetään yhteyttä joka päivä, riippumatta siitä ollaako samalla vai eri paikkakunnalla. Jos poikaystäväni vaikka olisi reissussa eikä viitsisi joka päivä laittaa vaikkapa vaan viestiä, niin tulisi varmaan sellainen olo että se ei välitä ollenkaan
on välittämistä toisesta. Minä ja poikaystäväni soitellaan toisillemme joka ilta. Itsekin olin joskus naimisissa semmoisen miehen kanssa joka ei ottanut koskaan yhteyttä kun olin jossakin reissussa ja niin hän nyt onkin entinen mieheni.
Meillä oli sama tilanne, että opiskelin yli 100 km:n päässä. Suhteemme oli vasta silloin alussa ja olimme olleet yhdessä noin pari kuukautta. Kyllä me joka päivä soittelimme, tai ainakin jotakin viestiä laitoimme. Ja sitä sitten jatkuikin koko opiskeluaikana, eikä yhteydenpito ainakaan vähentynyt. Ja minustakin se kertoo siitä että kiinnostaa mitä toinen tekee.
Ja vanhempanikin kyllä ovat yhteydessä päivittäin vaikka esim. äitini olisi ulkomailla ilman isääni.
Suhde kyllä saattaa kuivua kokoon, jollei ollenkaan pidetä yhteyttä. Riippuu tietysti ihmisistä, onhan 7 vuotta kuitenkin jo pitkä aika, eikä se nyt varmasti noin vain lopahda. Ja sekin tietysti vaikuttaa, että jos vielä monta vuotta opiskelet siellä..
Tekstaillaan ja soitellaan jopa useastikin päivässä, tapana myös hyvän yön puhelu. Yhdessä neljättä vuotta, mies välillä työn puolesta pois kotoa.
Ei meillä pidetä mitenkään päivittäin yhteyttä, kun erillään ollaan. Jos ei pariin, kolmeen päivään mitään kuulu, niin sitten alkaa vähän vaivaamaan. Nyt ollaan kesä eri paikkakunnilla toisen töiden takia, ja syksyllä minä lähden vuodeksi Venäjälle, jolloin yhteydenpito muuttuu varmasti hieman satunnaisemmaksi. Ei jatkuva yhteydenpito mitenkään välttämätöntä ole, varsinkaan jos viikonloppuisin sitten puhutte asioista ja nautitte toisistanne.
Ilmoittaa minne menee,kuten viime perjantaina ei pääsyt minua junalle vastaan,koska oli veljensä kanssa menoa.Ja minä myös jos jotain asiaa on ja milloin tulen kotiin