tekisitte tilanteessani.
Olen jo kertaalleen eronnut väkivaltaisesta suhteesta. Menin naimisiin toisen kanssa, mutta taisin saada huonomman tilalle.
Hän etsii netistä aina muutamia uusia tekstailukavereita ja heidän kanssaan seksipainotteisia viestejä. Ei tietääkseni ole heistä ketään tavannut,mut pettämiseltä tuntuu.
Joka kerta kun kiinni jää, sanoo ettei mitään merkkaa ja huuta kuin hullu, aivan kuin sitten olisin loppupeleissä minä se joka pettää. Hän onkin tosi mustasukkainen minusta.
Mieheni myös viinan perään ja käyttäytyy kuin sika silloin.
Muuten hän selvänä ollessaan on ihan jees tyyppi minua kohtaan ja sanoo päivittäin rakastavansa. Jotenkin tuntuu, et miten voi rakastaa jos täytyy olla koko ajan muuta säpinää.
Eroaisinkin, mutta tulee taloudellisesti niin paljon tappiota, että joudun henk.koht. konkurssiin. En tiedä miten siitä selviäisin.
Ei jaksaisi enään olla aina varpaisillaan...
Olen jo kertaalleen eronnut väkivaltaisesta suhteesta. Menin naimisiin toisen kanssa, mutta taisin saada huonomman tilalle.
Hän etsii netistä aina muutamia uusia tekstailukavereita ja heidän kanssaan seksipainotteisia viestejä. Ei tietääkseni ole heistä ketään tavannut,mut pettämiseltä tuntuu.
Joka kerta kun kiinni jää, sanoo ettei mitään merkkaa ja huuta kuin hullu, aivan kuin sitten olisin loppupeleissä minä se joka pettää. Hän onkin tosi mustasukkainen minusta.
Mieheni myös viinan perään ja käyttäytyy kuin sika silloin.
Muuten hän selvänä ollessaan on ihan jees tyyppi minua kohtaan ja sanoo päivittäin rakastavansa. Jotenkin tuntuu, et miten voi rakastaa jos täytyy olla koko ajan muuta säpinää.
Eroaisinkin, mutta tulee taloudellisesti niin paljon tappiota, että joudun henk.koht. konkurssiin. En tiedä miten siitä selviäisin.
Ei jaksaisi enään olla aina varpaisillaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
sotkee kaiken? ...
Aina erossa taloudellinen tilanne heikkenee. Et sinä kuitenkaan silti nälkään kuolisi, vai kuolisitko? Tai tietysti, jos on tottunut elämään leveästi, eikä halua siitä luopua, niin sitten ei auta muu kuin kärsiä vaan.
kun en elä leveästi nytkään, juuri ja juuri riittä menoihin. On vaan niin rutosti velkaa yrityksen kanssa ja kaikki minun nimiin otettu. Typerä kun olen ja luottavainen...itseppähän tieten nyt saan siitä maksaa ja kärsiä.
Eipä tässä auta kuin, joko tai antaa mennä kaikki, tai kitkutella näin.
papereissa kenen niskaan ne velat kaatuvat? Eikö puolisoiden pidä kummankin niistä maksaa ja eikö siihen saisi yhteiskunnalta mitään tukia tai helpotuksia? Eihän ketään voi jättää selviytymään yksinäänkään moisista.
Ja anteeksi, en tarkoittanut sitä pahalla. Joskus vain raivostuttaa, kun tuntuu, että se elintaso olisi se kaikkein tärkein asia ja materialismi parisuhteessa.
Oletteko kokeilleet hakea apua jostain ammatti-ihmiseltä? Kunnilla on mm. parisuhdeterapiapalveluja, jos ei halua itseään kipeäski maksaa yksityisellä. Jonottaan tosin joutunee jonkin aikaa, ainakin isoimmissa kaupungeissa.
Mieti itse, mitä haluat. Kaatuisiko maailmasi velkoihin vai haluatko oikeasti kärsiä. Mitä pitempään jaksat olla tuossa huonossa suhteessa, sitä vähemmän enää itse tajuat tilannetta ja hyväksyt kaikki miehesi huonot puolet. Itsekin sanoit, että menit toisesta suhteesta vielä huonompaan suhteeseen. Miksi?
Kerran saa erehtyä ja erota mutta jos joutuu eroamaan toisen kerran on syytä epäillä kykyjään tehdä valintoja.