Nykyään työnantajien vaatimukset eivät ole lähelläkään samaa tasa työnhakijoiden osaamisen kanssa, puhumattakaan palkkatasosta. Huonoonkin väliaikaiseen työhön vaatimukset on asetettu pilviin, kokemusta täytyy löytyä, muuten et pääse töihin. Hakijat kilpailutetaan koulutuksella ja aiemmalla kokemuksella, ilman aiempaa tehtyä työtä, tarkemmin samankaltaista työtä et yksinkertaisesti tule saamaan paikkaan.
Päättäjät ja suuret vaikuttajat ovat saaneet työnantajat siihen asemaan että he voivat valikoivasta ja sikamaisesti pistää riman niin korkealle kuin haluavat johtuen suurtyöttömyydestä. Kysyntää työpaikoille on, paljon on osaajia, paljon on innokkaita hakijoita jotka haluavat oppia, mutta kun työnantaja vaatii aina sitä aiempaa kokemusta ja mahdollisesti, hyvin yleisesti halukkuutta työskennellä provisiolla.
Mitä tälle on tehtävissä? Vaikka olen luonteeltani ajatteleva ja syvällinen, en ole kyennyt visiomaan mitään realistista toimivaa ratkaisua. Päinvastoin kaikki mahdollinen antaa kuvan tulevaisuudesta, jonka rinnalla tämä nykytoiminta on vain huvipuisto. Työharjoittelijoita, kursseja, korkeasti koulutettuja työttömiä, vielä korkeammin koulutettuja työskentelemässä 7 euron tuntipalkalla, korkealla pysyviä tuloveroja, leikattuja palveuilta.
Kaiken tämän ulkopuolelta katsottaessa näkyy selvä kuva, että tämänkaltaisessa yhteiskunnassa on hyvin hankala nauttia elämästään. Kilpailuehtoisessa, mutta holhoavassa yhteiskunnassa pahoinvointi kaikinpuolin lisääntyy. Ei ihme, että Suomessa moni nuori päättää elämänsä liian pian. En lainkaan ihmettele niitä ongelmien piirissä elävia nuoria, jotka rötöstelevät pitääkseen siedettävän elämäntason yllä. Tuolta ei yksinkertaisesti ole pääsyä ulos kun ei ole mahdollisuutta nousta ja menestyä, ainut vaihtoehto näillä syrjäytymässä oleville nuorille on 500 euron tukityöllistäminen tai työharjoittelu, jota teetätetään tarkoituksella osaaville. Yrittäjän kannaltahan tämä on ideaalinen tilanne, saada halpaa työvoimaa. Valitettavasti se halpa työvoima ei tule maasta jossa palkkataso yleisesti olisi 500 euroa, vaan työttömistä, Suomesta missä keskitulon tulisi olla 2800 euron kohdalla.
Kuilu kasvaa kaikenaikaa ja sitä myöten ongelmat. Missä vaiheessa kukaan ryhtyy tekemään asialle mitään? Vai onko jo niin myöhäistä, että odotellaan vain merkkiä, että hypätkää yli laidan ja etsikää paikka rantautua?
Jokainen miettiköön itse mihin ryhtyy ja mitä siellä oikeasti joutuu sietämään ja näkemään.
Päättäjät ja suuret vaikuttajat ovat saaneet työnantajat siihen asemaan että he voivat valikoivasta ja sikamaisesti pistää riman niin korkealle kuin haluavat johtuen suurtyöttömyydestä. Kysyntää työpaikoille on, paljon on osaajia, paljon on innokkaita hakijoita jotka haluavat oppia, mutta kun työnantaja vaatii aina sitä aiempaa kokemusta ja mahdollisesti, hyvin yleisesti halukkuutta työskennellä provisiolla.
Mitä tälle on tehtävissä? Vaikka olen luonteeltani ajatteleva ja syvällinen, en ole kyennyt visiomaan mitään realistista toimivaa ratkaisua. Päinvastoin kaikki mahdollinen antaa kuvan tulevaisuudesta, jonka rinnalla tämä nykytoiminta on vain huvipuisto. Työharjoittelijoita, kursseja, korkeasti koulutettuja työttömiä, vielä korkeammin koulutettuja työskentelemässä 7 euron tuntipalkalla, korkealla pysyviä tuloveroja, leikattuja palveuilta.
Kaiken tämän ulkopuolelta katsottaessa näkyy selvä kuva, että tämänkaltaisessa yhteiskunnassa on hyvin hankala nauttia elämästään. Kilpailuehtoisessa, mutta holhoavassa yhteiskunnassa pahoinvointi kaikinpuolin lisääntyy. Ei ihme, että Suomessa moni nuori päättää elämänsä liian pian. En lainkaan ihmettele niitä ongelmien piirissä elävia nuoria, jotka rötöstelevät pitääkseen siedettävän elämäntason yllä. Tuolta ei yksinkertaisesti ole pääsyä ulos kun ei ole mahdollisuutta nousta ja menestyä, ainut vaihtoehto näillä syrjäytymässä oleville nuorille on 500 euron tukityöllistäminen tai työharjoittelu, jota teetätetään tarkoituksella osaaville. Yrittäjän kannaltahan tämä on ideaalinen tilanne, saada halpaa työvoimaa. Valitettavasti se halpa työvoima ei tule maasta jossa palkkataso yleisesti olisi 500 euroa, vaan työttömistä, Suomesta missä keskitulon tulisi olla 2800 euron kohdalla.
Kuilu kasvaa kaikenaikaa ja sitä myöten ongelmat. Missä vaiheessa kukaan ryhtyy tekemään asialle mitään? Vai onko jo niin myöhäistä, että odotellaan vain merkkiä, että hypätkää yli laidan ja etsikää paikka rantautua?
Jokainen miettiköön itse mihin ryhtyy ja mitä siellä oikeasti joutuu sietämään ja näkemään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kykyä ja valtaa tehdä jotain, ne eivät halua asialle mitään tehdä koska omat taskut ovat lähimpänä. Ei osata katsoa tulevaisuuteen ja mikä siellä häämöttää tuleville sukupolville. Lyhytnäköinen voitontavoittelu on ajanut ideologioiden edelle ja nekin joilla ajatus vielä jokin aika sitten sujui, niilekin on ilmestynyt rahankuvat silmiin.
Sitten on tämä ryhmä joilla ei ole valtaa, eikä ole kykyjäkään tehdä mitään. Voi vain katsella sivusta minne maailma menee. Kärsiä hiljaa omissa nahoissaan ja ajatella kaikenlaista. Yksin omissa nurkissan on vaikea tehdä mitään muuta kuin käpertyä siihen elämän mahdottomuuteen. Kun kukaan ei oikeasti välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Se alkaa jo näkyä ja tuntua ja pahenee päivä päivältä, kun mennään tästä eteenpäin.
Taikureita kun ei ole........
Keskipalkasta puhuminen pitäisi lopettaa kokonaan ja puhua kuinka moni tekee täyttä työpäivää alle 1500e/kk palkalla.
Päästäisiin oikeisiin lukemiin.
Nuorilla töiden teettäminen peruspäivärahalla pitäisi myös lopettaa.
Työllistäminen oikeastaan pitäisi tehdä tällä keskipalkalla. Niin työharjoittelupaikkoihin olisi tunkua urakalla.
asiaa. Olen samaa mieltä tuosta nuorten ihmisten hyväksikäytöstä. Saisi kyllä loppua, vääristää työmarkkinoita ja pahasti moinen käytäntö. Työpaikkoja olisi vaikka kuinka paljon jos tällainen kaikenlainen filunkitouhu lopetettaisiin Suomen maassa. Ja palkatkin olisi "normaali" tasossa kun näitä hyväksikäytettäviä ei voitaisi enää hyödyntää.
Ovat laittamassa anoppia (53v) syksyllä työkokeiluun peruspäivärahalla ja ylläpitokorvauksella... Joten, ei tuo orjatyö enää koske pelkästään nuoria ihmisiä, vaan ihan kaikkia pitkäaikaistyöttömiä =/
Iltoja vaan taalta Thaimaasta.
Lammitti sydanta lukea aiheen avaus, kokea se samaistuminen ja muistella vuosi taaksepain paivaa jollain paatin, etta muutan ulkomaille, vaatii mita vaatii. Talla hetkella olen toissa Krabilla, opetan kielta paatyona ja sivussa meilla on ystavan kanssa yhteinen juomakoju, jonka tuotoista saa muutaman roposen taskuun jokainen osakas eli paaomistaja, mina ja myyja.
Koin samaa ahdistusta vuosia ja pahkailin, etta miten saan asiat oikeaan jamaan. Iltoja meni rommilasin kanssa muutama ja ymmarsin, etta auttamatta taytyy muuttaa pois kokeakseen puhdistuminen ja uudistautuminen, sen kontaktin itseensa ja elamaan jota haluaa elaa. Nyt koen elavani juuri sita elamaa josta olen aina unelmoinut. Joskus iltaisin mietin miten olisin edelleen samassa jamassa, elamassa samaa masentavaa, itselleni ja ehka myos jollekin suuremmalle tarkoituksetonta elamaa. Se on onneksi vain spekulointia.
Lukijoille sanottakoon, etta loppujen lopuksi vaikeinta on paatos, ei mikaan muu!
Sekin poikamiehena oli tietysti helppo pala nieltavaksi, enka koe minkaanlaista katumusta talla hetkella. Mikali vain mahdollista, aion pysya taalla ainakin jokuisen vuoden, ehka lopunelamaa. Olen kuitenkin kokemuksenhaluinen, joten joku muu maa ei ole myoskaan poissuljettu (vali-amerikka, etela-amerikka, pohjois-amerikka, australia?). Nyt pitaydyn kuitenkin tassa hetkessa, nautin jokaisen paivan antimet kerrallaan.
Jos vain uskallusta loytyy, suosittelen pohtimaan muualle muuttoa, olette tervetulleita tietysti myos tanne :)
Kysymykset ovat enemman kuin tervetulleita. Jos vain koen olevani mitenkaan avuksi, niin teen sen mielellani!!
-janne
Kyllä olen muualle muuttamista miettinyt. Mutta sainpa täällä sellaisen vastauksen, että kun mietin ulkomaille muuttamista sen sijaan, että menisin hakemaan pääkaupunkiseudun "mitävaanilmaiseksi" -paikkoja, että olen työhaluton. Kyllä tuo pk-seutu on vaihtoehdoista sitten se, kun olen ihan lopullisesti epätoivoinen, mieluummin ulkomaille, vaikka siellä työnteko on kai sitten työhaluttomuutta.