Olen seurustellut kaksi vuotta mieheni kanssa ja koko aika on ollut aikamoista vuoristorataa. vähän taustoja:
mieheni on väkivaltaisesta alkoholistikodista. melko usein hän ajautuu humalapäissään tappeluihin, eli on itsekin väkivaltainen. nuorempana hän ollut myös itsetuhoinen, johtuen traumaattisesta lapsuudestaan ja sairaalloisesta ensimmäisestä parisuhteesta. minä olen ns.hyvästä kodista, jossa väkivaltaa ei ollut, saati alkoholia. Kuitenkin olen erittäin temperamenttinen, jopa väkivaltainenkin joskus. Yhtälö ei siis kovin hyvältä näytä.
tämän kahden vuoden aikana meillä on ollut noin viisi väkivaltaista riitaa. aina sama kaava; tullaan baarista, minä piikitän kysymyksillä, mies hermostuu ja loukkaa, minä heitän takaisin jotain törkeää ja henkilökohtaista, mieheltä loppuu sanat ja hän käy kiinni. Minä en alistu, raavin ja syljen, haukun lisää, ja mies hermostuu enemmän ja enemmän. Joskus loppuu siihen että mies lähtee kävelemään, joskus siihen että minuun sattuu ja pahasti.
tiedän että minussakin on vikaa. en osaa olla hiljaa kun toinen ärsyyntyy ja tiedän olevani teräväkielinen. enkä suostu alistumaan, vaan tappelen vastaan niin sanoin kuin kynsinkin.
Itse en koskaan kuitenkaan käy ensin käsiksi. minusta on raukkamaista ja kamalaa kun mies käy käsiksi, enkä sitä millään hyväksy. kuitenkaan en osaa luovuttaakaan, koska tiedän että en itsekään mikään enkeli ole.
haluaisin tietää, onko tämä ongelma korjattavissa vai onko tämä jo niin sairasta mieheni osalta, että tulen saamaan selkääni lopun elämääni jos tähän jään? Onko tämä mies oikeutettu käymään käsiksi, koska minä ärsytän? mies on aloittanut terapian, jospa siitä jotain apua olisi. arki meillä on mukavaa ja naurua täynnä, tämä väkivalta vain varjostaa. Onko toivoa???
mieheni on väkivaltaisesta alkoholistikodista. melko usein hän ajautuu humalapäissään tappeluihin, eli on itsekin väkivaltainen. nuorempana hän ollut myös itsetuhoinen, johtuen traumaattisesta lapsuudestaan ja sairaalloisesta ensimmäisestä parisuhteesta. minä olen ns.hyvästä kodista, jossa väkivaltaa ei ollut, saati alkoholia. Kuitenkin olen erittäin temperamenttinen, jopa väkivaltainenkin joskus. Yhtälö ei siis kovin hyvältä näytä.
tämän kahden vuoden aikana meillä on ollut noin viisi väkivaltaista riitaa. aina sama kaava; tullaan baarista, minä piikitän kysymyksillä, mies hermostuu ja loukkaa, minä heitän takaisin jotain törkeää ja henkilökohtaista, mieheltä loppuu sanat ja hän käy kiinni. Minä en alistu, raavin ja syljen, haukun lisää, ja mies hermostuu enemmän ja enemmän. Joskus loppuu siihen että mies lähtee kävelemään, joskus siihen että minuun sattuu ja pahasti.
tiedän että minussakin on vikaa. en osaa olla hiljaa kun toinen ärsyyntyy ja tiedän olevani teräväkielinen. enkä suostu alistumaan, vaan tappelen vastaan niin sanoin kuin kynsinkin.
Itse en koskaan kuitenkaan käy ensin käsiksi. minusta on raukkamaista ja kamalaa kun mies käy käsiksi, enkä sitä millään hyväksy. kuitenkaan en osaa luovuttaakaan, koska tiedän että en itsekään mikään enkeli ole.
haluaisin tietää, onko tämä ongelma korjattavissa vai onko tämä jo niin sairasta mieheni osalta, että tulen saamaan selkääni lopun elämääni jos tähän jään? Onko tämä mies oikeutettu käymään käsiksi, koska minä ärsytän? mies on aloittanut terapian, jospa siitä jotain apua olisi. arki meillä on mukavaa ja naurua täynnä, tämä väkivalta vain varjostaa. Onko toivoa???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan ekaksi tuli se mieleen, mikä näissä perheväkivaltajutuissa aina on mukana, eli alkoholi. Jos teillä on tapana kisailla noin rajusti baari-illan päätteeksi, niin kuulostaa aika rajulta touhulta. Sopiikohan teille kummallekaan alkoholi (tai siis, kenellehän se täysin sopisi) ja mitäs jos tekisitte toisillenne jotain hyvää (huomioimista, hellyyttä, yhdessäoloa ja seksiä), vaikka selvinpäin, välillä? Koittaisitte kääntää vaikka yhdessä sen kelkkanne vähän raittiimmille vesille. Nykyaikana vaan sellainen ei ole niin pop mutta enpä tiedä yhtään parisuhdetta, joka olisi viinalla parantunut tai yhtään suurnaista/miestä, joka olisi suureksi tullut viinaa juomalla. Päinvastaisia esimerkkejä riittää, älkää te tehkö suhteestanne taas yhtä sellaista.
Toiseksi, miehesi on tietysti väärässä käydessään kiinni mutta moraalisesti sinunkaan asemasi ei ole kauhean vahvoilla. Tämä siis, mikäli ymmärsin oikein, että ärsytät häntä ja hän sinua, kunnes tilanne menee siihen että hän käy kiinni. En siis syytä sinua (tietenkään) väkivallasta ja on miehesi vika, että hän aloittaa fyysisen väkivallan. Mutta mikä tolkku tuossa koko hommassa on? Mitä ihmeen hyötyä voisi sinulle olla siitä, että ajatte tilanteen uudestaan ja uudestaan käsirysyksi? Voisitko ajatella omia motiivejasi, miksi haluat tehdä/teet niin? Et oikeastaan voi ajatella miehesi motiiveja mutta hänen tulisi miettiä samoja asioita omalta kohdaltaan.
Kolmanneksi tuli mieleen, että jos teillä ei tuo yhdessäolo ala sujua enemmän rakastavissa merkeissä, voisin suositella pientä kasvukautta erillään molemmille. Väkivalta loppuisi, saisitte itsenäisyyttä, tulisi etäisyyttä tuohon tilanteeseen. Ehkä palaatte yhteen, ehkä jäätte ystäviksi, ehkä löydätte uudet kumppanit. Ei toistenne muksimisessa ainakaan mitään tolkkua ole.
Pitääkö ymmärtää vaikka onkin ongelma-perheestä kotoisin? Olen minäkin eikä silti tarvitse käydä toiseen käsiksi. Olen nähnyt paljon väkivaltaa ja pahaa.. Mihin se minut oikeuttaa?
Ilmeisesti et koe miehesi käsiksikäymistä kovinkaan pahana.. Mitä pitää tapahtua että "opit pitämään suusi kiinni". Ruumiita?! Ja miksi ei saa ilmaista itseään suullisesti jos kerran ruumiillisestikin näköjään saa..
Kerran on raja ylitetty niin pahoinpitelyt vaan raaistuu. Piikikäs voi olla mutta väkivaltainen ei koskaan. Miksi pitää syyttää itseään kiinnikäymisestä? Suuvärkki on kaikilla, sekä miehillä että naisilla.
Onko miehet verbaalisesti sun mielestä ehkä alempiarvoisia niin ettei suuvärkin tarvitse riittää??
jonkun sortin terapia tehdä hyvää myös sinulle..Et nimittäin taida käydä ihan täysillä itsekään. Mitähän se itse asiassa tarkoittaakaan että tulee ns. "hyvästä perheestä"? "Hyvällä" kun on niin monenlaista merkitystä riippuen siitä keneltä kysytään. Jonkun mielestä voi olla "hyvä" saada turpiin jne. Jostain syystähän sinäkin olet hakeutunut ko.tyyppisen miehen seuraan ja humalassa sitten pääsevät pinnalle omat juttusi. Tutkihan omia vaikuttimisiasi.Voi jäljet johtaa sylttytehtaalle eli nk. "hyvään perheeseen"
'hyvällä perheellä' sitä, ettei ole joutunut omassa kodissaan kärsimään alkoholismista ja väkivaltaisuudesta, toisin kuin miehensä omassa lapsuuden kodissaan. Aika selkeää, vai mitä?
En oikein tajunnut, mitä saivartelemista tässä on.
Tää on musta jotenkin mielenkiintoinen ilmiö, tällaiset matti&mervi-suhteet, joissa ollaan väkivaltaisia ja kuitenkin yhdessä. Ei siis se perinteinen kuvio, että mies on sairaan väkivaltainen ja akkapolo saa turpaansa ilman syytä vaan näin, että tapellaan verissäpäin ja kumpikin lyö.
Tunnen yhden pariskunnan, jossa mies avoimesti flirttailee muiden kanssa ja päälle arvostelee naisensa ulkonäköä. Hän tietysti tietää, miten tämä ärsyttää ja loukkaa toista ja eipä aikaakaan, kun eukko huutaa ja kumpikin turvautuvat nyrkkeihin. Mutta. Tämä suhde ei lopu. Välillä sitten animaalista seksiä ja taas kestetään hetki. Heillä näin on mennyt jo vuosia ja me ystävät (tosin ei meitäkään juuri enää ole, kun ihmiset eivät jaksa kerta toisensa jälkeen seurata tätä näytelmää)ihmettelemme.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että tämä on jonkinlaista arkipäivän sm-suhteilua. Jollakin kinkyllä tavalla kumpikin saa nautintoa siitä, että lyödään. Näissä suhteissa väkivalta on jotenkin "tasa-arvoisempaa" eli kumpikin panee parastaan, eikä toinen jää alakynteen.
Niin tai näin, helvetin sairasta.
Harmi vaan että tämä yhteinen "nautinto" voi joskus mennä liian pitkälle ja jompikumpi delaa..No vankilassahan taposta syytettynä on aikaa miettiä miten tässä nyt näin kävi.. Olen sitä mieltä edelleenkin että se joka suostuu elämään väkivaltaisessa suhteessa teosta toiseen, vuodesta toiseen käyttäytyen itsekin väkivaltaisesti on psykiatrisen hoidon tarpeessa. Tuohon soppaan kun vielä pentuja aletaan pukkaamaan niin silloin viimeistään on hoidolle tarvetta. Että lykka til vaan ketjun aloittajalle.