Mulle aina sanotaan, että olen "liian kiltti" teidän miesten kanssa. Mitä se oikeastaan tarkoittaa??Sitäkö, että rakastuessani haluan olla miehelle mahdollisimman ihana ja ehkä en näe suhteen huonoja puolia? Vai sitä, että heittäydyn koko sydämelläni mukaan suhteeseen ja en huomaa miehen käyttäytyvän välillä vähemmän mukanaolevasti? Olen nyt sinkku, mutta ihastun helposti ja jo viikon päästä voisin olla korviani myöten hunajassa. Ja sitten tulee pakit, kun alun flirttailuvaiheen jälkeen alan olla oma itseni ja osoittaa jakamatonta huomiotani tapaamalleni miehelle. Annan kyllä tilaa, ei se sitä ole, mutta odotan samanlaista jakamatonta huomiota myös partnerilta ja usein sitä ei saa. Liehittelijöitä riittää ja kauniiksi kehuvat usein.Enkä pukeudu tai käyttäydy kuin joku "liian kiltti", vaan tyylini mukaan. Lisäksi olen hyvin avoin. Silti ongelmaksi kehkeytyy aina tuo pointti...Mikä hitto se LIIAN KILTTI OIKEIN ON?? Selittäkää se mulle miehet! Ei kiltteys tai luonteen hyvyys voi olla paha asia...Mä luulen, että kiltti -sanasta on tullut synonyymi nöyrälle ja hyväsydämiselle ihmiselle, joita tässä maailmassa on aina vaan vähemmän.
Liian kiltti??
Two moons
304681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
sellaista harvinaista lajia kuin "luonnonlapsi" ja niitä helmiä on harvassa nykyään ... :(
Voi kuule osuispa minunkin kohdalle tuollainen kultakimpale:) Tuollaisia hyväsydämisiä naisia on harvassa!!
Siis ihastut helposti ja hetken päästä olet ihan huumassa ja rakastumassa. Mitä se sitten tarkoittaa? Meneekö se "kohtaus" ohi yhtä nopeasti kuin alkaakin? Meinaan jääkö mies kuin nalli kalliolle kun sä olet päässyt yli siitä ihastuksestasi ja ihastut johonkuhun toiseen jossain?
No jos se olisi noin, niin ymmärtäisin kyllä miesten käyttäytymisen. Mulle vaan käy aina niin, että juuri kun alan olla suhteessa mukana, alan antaa huomiotani TOSISSANI (ENKÄ KATSO ENÄÄ MUITA) ja alan toivoa, että jutusta tulisi jotain, mies kaikkoaa jonnekin, pelästyy tai jotain. Tai KOHTELEE KALTOIN, käyttää mun hyvyyttäni hyväkseen ja tekee jollakin tapaa "REILUT". Ystävät sanovat mua liian kiltiksi, neuvovat, että mun pitäisi muuttua kovemmaksi ja paskamaisemmaksi. Tässä maailmassa ei kuulemma tällä luonteella pärjää...Kai nyt joku arvostaa vielä hyväsydämisyyttäkin?? Ja sitä, että ihminen antaa huomiota ja odottaa saavansa sitä takaisinkin??
kuin suoraan omasta elämästäni! 3:t viimeiset suhde-yritelmäni ovat päättyneet kaikki siihen että tulee tuo täsmälleen sama vastaus "sä oot nii kiltti" tai että "mua ahdistaa".
Itse alan jo suuttua tähän tilanteeseen: ensin sanotaan että ollaan kiinnostuneita, mutta sitten kun annan hellyyttäni, aikaani ja haluan jutella puhelimessa ja paijata, tuleekin tylytystä että olen muka liian kiinni toisessa!
Minäkin olen antanut mielestäni tilaa, en soittele joka pvä, en intä toisen tunteista, mutta kun olen siinä viekussa niin kyllä ihan luonnostaan tulee se että haluaa pitää hyvänä ja suukotella ja selittää kaikkea sille toiselle johon on ihastunut. :(
Minäkään en ole sitä tyyppiä että vain alussa roihuaa, vaan tunteeni tosiaan liekehtivät sitten pitempään.. Ja tuollainen tylytys tosiaan särkee sydämeni pitkäksi aikaa.
Mullekin ystävät sanonu että mitä tuhlaat aikaasi, pane kundia ja lähe vetää, kyllä se itkee sit sun perääs kun tulee ikävä. Miten niin voi tehdä? Varsinkaan jos toinen on sanonut että tämä ei ole pelkkää seksiä, vaan tunteita ja mahdollisuuksia suhteeseen olisi..?
Olen kuullut niin miehiltä kuin ystävätäriltänikin olevani liian kiltti.
Tiedän sen itsekkin, mutta itseään on vaikeaa muuttaa kun on kyse niinkin hallitsevasta luonteenpiirteestä :/
Olen myös huomannut että ihmiset käyttävät helposti hyväkseen/loukkaavat jos on kiltti.
Mutta onhan niitäkin ihmisiä, jotka tosissaan arvostavat hyväsydämisyyttämme :) joten hakeutukaamma niiden seuraan!
Tsemppiä kiltit naiset/miehet
itse olen miespuolinen tapaus ja minulla on tuo sama "ongelma".. Jotkut naiset sanovat minua liian kiltiksi.. Olen kyllä varsinkin nykyään hieman varautunut, enkä aivan heti lyhyen tuttavuuden jälkeen luota ihmisiin.. mutta.. esim. eräs nainen perusteli sen kilteyden jotenkin, että minä jotenkin liian vahvasti uskon ihmisten hyvyyteen jne.. noh.. se on toisaalta mennyttä elämään nykyisin.. :) No ei vainkaan.. Uskon edelleen, että itseni kaltaisia ihmisiä on olemassa.. Ja vieläpä reilusti kiltimpiäkin.. :)
Teinivuosina sain kuulla tuota samaa. -Olet liian kiltti.. Opin tajuamaan, että se tarkoittaa: -Sori, ei enää kiinnosta. Jatkelivat sitten "hurjempien" poikien kanssaa, ja nyt ovat usean lapsen yh:ta, ja etsivät rinnalleen vähän kiltimpää...
Itse ymmärrän asian niin, että liian kiltti nainen on tahdoton. Jos mies vaikkapa ihastuu naiseen, koska naisessa on tiettyä särmää, räväkkyyttä ja itsenäisyyttä ja sitten rakastuneena nainen muuttuukin yhtäkkiä sellaiseksi "joo, kulta", "ihan kuten sä haluut, rakas"-vässykäksi, joka ei muuta halua kuin kiehnätä kainalossa ja tuijottaa silmissään huumaantuneen spanielin katse, niin eihän sellaista kukaan mies pitemmän päälle jaksa.
Uskoakseni suurin osa miehistä haluaa kumppanikseen naisen, johon sopii määritelmä "kuin paras kaveri, jonka kanssa voi lisäksi harrastaa seksiä". Ei kukaan mies halua kaverikseen tahdotonta zombieta.
...tuonkin selityksen, JOS asia olisi niin. Mutta en harrasta hurmaantuneen spanielin katseita enkä sokeaa palvomista. Oma tahto on ja tempperamenttia löytyy vaikka muille jakaa. En laittaisi tätä kysymystä tänne palstalle, jos tilanne olisi tuo arvioimasi juttu. Se olisi liian helppoa ratkaista. Itsekin tajuan, ettei kukaan (minä itsekään) jaksaisi sellaista ihmistä, jossa ei ole mitään haastetta tai räväkkyyttä. Mun ongelma on se, että mua sanotaan liian kiltiksi, enkä vielä ole keksinyt, mistä se TODELLA johtuu. Onko se sitten sitä, etten halua pelata miehen tunteilla vai? Tai sitä, etten koskaan ole tehnyt "reiluja" kenellekään, vaan poikkaissut tarinat aina rehellisyydellä ja puhumalla avoimesti loukkaamatta ketään? Jos kerran paskamaisuus toimii, niin kertokaa, miten tästä itsensä kovettaisi? Kuinka monta kertaa täytyy saada sangollinen sitä itteensä niskaan, että oppii antamaan samalla mitalla takaisin?? Ei musta ole veriseksi kostajattareksi tai sydämettömäksi pelaajaksi...
Täytyy sanoa, en oikein käsitä tätä empatian määrää nykyisin keskustelupalstoilla. Ainainen postiivisten seikkojen esiintuominen jo kyllästyttää. :-) Pikkasen väriä tunnelmaan, kait jokainen osaa hiukan ilkeillä, puhua pahaa, tuoda toisten virheet sopivat esille, pieni valkoinen valhe on myös suotavaa.
Olen kuullut et joillakin on on jalat eri paria, mut että pää, kädet! Ihmeiden aika ei ole ohi!
kaveri, jota voi paneskella.ehei.sellaisia käytetään hyväksi. sitten kun sitoutumisen aika koittaa, haetaan uusi käytettävä.
Itsekin olen liian kiltti, mies (tai poika) tosin. Mistäs sinut löytäisi? Olisi kiva olla "liian kilttejä" jonkun toisen kanssa ihan kahdestaan... :)
Rääväsuita ei haluta tänne...
Tunnistin itseni tuosta viestistä, minäkin olen kuulemma liian kiltti, juuri samoilla kriteereillä kuin aloittaja. Olen aina luullut että naiset haluavat heitä kohdeltavan hyvin, kuin olisivat ainoana maan päällä jne, muttei se taida niin ollakaan. Myös pyyteetön rakkaus, uskollisuus ja rehellisyys taitavat olla jotain jota eivät naiset loppujen lopuksi tahdo. Näin ainakin asian koen. Kolmekymppisen miehen ei kai sitten kuulu olla kiltti.
Ahdistaa jo näiden tekstien lukeminenkin.
Asia on niinkin yksinkertainen, että ihastut väärän tyyppisiin ihmisiin. Ja tuo kiltti-juttu on vain kohtelias tapa vetäytyä ahdistavasta suhteesta, been there, done that.
Jokaisen yksilön pitää olla itsellinen ja sisältö elämään pitää löytyä muualtakin kuin vain siitä toisesta ihmisestä. Jos heti alussa huomaa, että herramunjee tää tyyppihän palvoo maata mun jalkojen alla, niin alkaa sooner or later (ja yleensä sooner) ahdistaa se patsaana olo.
"Annan kyllä tilaa, ei se sitä ole, mutta odotan samanlaista jakamatonta huomiota myös partnerilta ja usein sitä ei saa. "
Niin ja tuossa lauseessa kiteytyi se kaikki...mikä ahdistaa. Tilaa ja jakamaton huomio ei sovi samaan lauseeseen, sorry.
En voi uskoa, että meitä liian kilttejä on näinkin paljon....ja vähiten uskoin törmääväni miehiin jotka sanovat että ovat liian kilttejä.
Itse olen kanssa tähän törmännyt...ensiksi ollaan todella kiinnostuneita mutta sitten olenkin liian kiltti heille ja pahimmassa tapauksessa he haluavat olla vain ystäviäni.
Mistähän löytäisi miehen jolle kelpaisi vai jäänkö yksinäiseksi kiltteyteni takia? Minua nimittäin ei kiinnosta muuttua sellaiseksi joka vain makaa miesten kanssa ja lähtee...
Liian kiltti on miehen mielestä se, kun haluaa olla toiselle hyvä, ajatella toistakin omissa päätöksissääs, pitää huolta, antaa tilaa ja vapautta ja omien harrasteiden mahdollisuuden, silti olla olemassa kun toinen sitä haluaa.
Tällainen käytös karkotti minun mieskokelaani. Vasta nyt tajuan, että miesten kanssa ei voi olla koskaan hyvin. Jos olet vahva ja itsenäinen, etkä anna itsesi tulla riippuvaiseksi miehestä, ei mies sinua huoli, koska olet huithapeli etkä tarvitse miestä, jos taas olet valmis taipumaan miehen elämän mukaisesti, tai rakentaa elämääsi hänet huomioiden, olet liian tarrautuva ja sitäkös mies kammoksuu!
Ei kultaista keskitietä ole, on vain miehiä jotka joko kykenevät elämään naisen kanssa tai sitten eivät. Se on se sitoutumiskysymys. Toiset kykenevät luopumaan poikamieselämästä naisen tähden, toiset eivät. En tiedä mikä se sopiva sekoitus on kiltteyttä ja tuhmuutta, että miestä miellyttää. Aino olla oma itseni, ja jos ei kelleen kelpaa olen kernaasti yksin.
Pitää ensin olla sopivalla tavalla kiltti, ja kun toinen sen tajuaa, pitää ottaa vähän etäisyyttä. Kyllä se huutelee perään jos mielenkiinto jäi. Jos ei, väärä mies. Kaikki tai ei mitään, mitä muuten käteen jää?
Täällä toinen samanlainen. Mullekin aina sanotaan juuri noin.Minäkin olen juuri tuollainen että haluan toisen olevan mahdollisimman onnellinen, en kylläkään rakastu päätä pahkaa.Ja on saanut kyllä tuntea miten pahalta joskus tuntuu. Mutta siltikin toivon etten ikinä loukkaisi toista ihmistä tai olisi hänelle ilkeä. Saan vain siitä pahan olon itselleni, enkä voita sillä mitään. Samaa olen ihmetellyt itsekkin ja nyt on juuri käynyt näin, että tapasin syksyllä miehen johon todella tykästyin ja hänkin piti minusta,pidimme samoista asioista, mutta nyt hän ei enää tahdo minua tavata, sanoi juuri minun olevan liian kiltti hänelle ja kehoitti vielä antamaan ystävillenikin samalla mitalla takaisin ja etten muutu vaikka kuinka hän olisi yrittänyt istuttaa minuun toisenlaista ajatusmaailmaa.Olen kanssasi samaa mieltä, että ei voi olla paha asia jos on toiset ihmiset huomioiva.Mutta tiedätkö, kyllä vielä maailmassa on miehiä jotka osaavat antaa arvon avarakatseiselle ja kiltille naiselle. Itse en ainakaan aio luonnettani muokata, enkä haluakkaan muuttua ikäväksi, ilkeäksi ja kärttyisäksi naisihmiseksi vaikka kylmää vettä sainkin niskaani.Vaikka taidan vähän varoa, kuitenkaan en ole seurustellut eroni jälkeen (5 v) kuin tämän yhden kanssa ja tämä päättyi näin.
Tsemppiä sinulle, ollaan me onnellisia että olemme tällaisia.
>>kun alun flirttailuvaiheen jälkeen alan olla oma itseni ja osoittaa jakamatonta huomiotani tapaamalleni miehelle>>
Ei hyvä! Jakamaton huomio on rasittavaa.
Se se on! Nyt ymmärrän, voin olla oma itseni, mutta kiinnostuksen tulee jakautua kumppanin ja monen muun asian kesken. Ei pidä tehdä miehestä jotain ihme elämän symbolia, vaan pitää se siinä vierellä, kunhan jonkin etäisyyden päässä. Ex-suhteessani pidin sitä miestä jonain elämän päätarkoituksena, ei ollut muuta, riipuin sen viesteistä ja puhelinsoitoista ja samalla unohdin itseni. Eli tän vois tiivistää: Jos ei ota itseään huomioon eikä rakasta itseään, vaan suuntaa kaiken tämän toiseen ihmiseen, toinen saa liikaa ja asiat ei ole tasapainossa. Se tukahduttaa toisen. Taisin ymmärtää...Liian kiltti ei rakastaa enemmän muita kuin itseään ja unohtaa itsensä. Siinä sivussa muut unohtavat hänet.
Miesystävä on vain yksi asia elämässä muiden ystävien, uran, mahdollisen opiskelun, harrastusten ja esim. yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisäksi. Keskity itseäsi kiinnostaviin asioihin, elä omaa elämääsi ja anna miesystävänkin elää omaansa. Tietysti nämä elämät kohtaavat aina välillä :)
...viimeisen lauseen, jossa on kirjoitusvirhe: Siis näin: LIIAN KILTTI RAKASTAA ENEMMÄN MUITA KUIN ITSEÄÄN JA UNOHTAA ITSENSÄ. SIINÄ SIVUSSA MUUT UNOHTAVAT HÄNET.
Ja lisään: Jos et anna omalle egollesi arvoa, eivät sitä muutkaan arvosta. Eli PÄÄ PYSTYYN KILTTI IHMINEN (meikäläinen mukaanluettuna), ole oma itsesi mutta ennen kuin alat kunnioittaa muita, opi kunnioittamaan itseäsi. Se on kai kaiken A ja O tässä kiltteysasiassa...
Tuossa töissä kohtasin nätin uuden työkaverin,naisen,no eihän minua paljon sävähdyttänyt aluksi.Mutta kun "opin" tuntemaan
häntä,avoin,kuuntelija ,niin sitten ihastuin häneen.On vain niin että myös muut miehet,taitaa
olla että tälläisiä naisia on niin "harvassa".
Kyllä kohdallesi tulee sitten se "oikea",nauti
tästä.
Sitä että ette pidä omaa tahtoanne yhtä tärkeänä kuin kumppanin vaan teete kaiken mitä he tahtovat ja ehdottavat. Tyyliin: menäänkö liskille tänää?- joo jos sä tahdot... Ei noin vaan esim. "mikäs siinä" tai, nyt ei oikein huvita, voitasko mennä joku toinen päivä sit kun molemmille sopii.
Oma mieli on pidettävä eikä vain valuttava toisen tahdon mukana vaikka ei huvittaisikaan. Ei koskaan tyyliin "mitä vain mitä tahdot... sä tiedät kaiken parhaiten". Ei se ole kivaa kenestäkään. Minä ainakin miehenä tahdon tietää myös mitä naine tahtoo, missä hän viihtyy ja kenen saurassa, eikä tee minun mieliksi, ei kaikkea, joskus kyllä.
Muutoin tulee yksinöinen olo, eikä todellisuudessa tiedä mitä nainan oikein tahtoo, onko hänellä hyvä olla vai kurjaa joka näyttää vain iloista naamaa”.
Siis toosi hyvä ketju =) En yleensä juuri ota näihin kantaa mutta nyt on pakko.. Tai siis vuodattaa vähän ittekkin ;)
Mä oon tässä kans kieriskelly uuden tapaamani miehen pauloissa ja pelottaa niiiin paljon, ettei hän tunne samoin minua kohtaan. Mitään merkkiä tällasesta ei oo, mutta kun on ite päätä pahkaa rakastumassa, pelottaa...Niin, siinä se tiivistettynä.
Mies on mulle ihku, köllöttelee lähellä ja pitää kainalossa ja syöttää suuhun mansikoita...hih..vähän ihanan ällötävältä kuulostaakin, mutta se on mukavaa :)
Sunnuntaina menin hänen luokseen ensimmäistä kertaa, olin päättänyt että itse en itseäni kylään kutsu ja hän tekikin sen sitten itse. Olin yhden yön ja tarkoitus oli tulla eilen kotiin. No, sitten käytiin tällanen "ois kiva vielä tänään nähdä" Haluutsä että mä jään" "No haluun, tietenkin jos sä ite haluut" tekstiviesti rumba ja lopulta päätin jäädä. Meillä oli ihanaa, mansikoineen kaikkineen ;)
Mies vielä töistä tullessaan tuli halaamaan ja sanoi että oli mukava että jäin...
Silti...mietityttää...Rasittavaa todella. Kai sitä on niin hurmiossa ettei tajua mistään mitään, en tiiä...
Ai niin, sitten mä mietin jopa tiskejä koneen laittaessani, että annanko mä itestäni liian tyrkyn kuvan...Sairasta!
No, onneksi meillä on molemmilla omat juttumme...Työ, harrastukset ja lapset edellisistä avioliitoista. Nämä asiat sitovat meitä väkisin muuallekkin kuin toistemme syliin... Pakko ottaa välillä väkisin edes vähän etäisyyttä vaikkei haluaisikaan...
En tiiä onko kuin sekavaa, mutta olipa ihana kun sai vuodattaa =) Kiva ois vielä kun joku jaksais vähän analysoida tätä munkin juttua, kun kerta jutun aloittaja oli jo saanut valaistuksen omaan ongelmaansa :-)
Aurinkoista kesää kaikille, olkaamme oman elämämme herroja...
Tunnustan käyttäneeni "sinä olet liian kiltti ja minä olen tällainen vauhdikas menijä"-tekosyytä, kun nainen ei ole ollut visuaalisesti tarpeeksi näyttävä (lue: tarpeeksi kaunis).
"Mikä hitto se LIIAN KILTTI OIKEIN ON??"
Se on samanlainen keirtoilmaisu kuin "kemiat eivät kohtaa" jne. Eli kun ei nappaa, keksitään jotain.
"Mä luulen, että kiltti -sanasta on tullut synonyymi nöyrälle ja hyväsydämiselle ihmiselle, joita tässä maailmassa on aina vaan vähemmän."
Ei yksikään mies jätä naista koska se on liian nöyrä ja hyväsydäminen. Ne ovat erittäin hyviä ominaisuuksia elämänkumppanille.
Olen mies ja minua on useastikin sanottu liian kiltiksi, lampaaksi. Liian kiltti ei tarjoa haastetta eikä ole tosimies, vaikka ei mikään mekkoeinari muuten olisikaan. Pitää muistaa tylyttää välillä, kohtuudella toki, niin nainenkin pysyy tyytyväisempänä, vaikka se ei siltä sillä nimenomaisella hetkellä näyttäisikään.
Sopiva mustasukkaisuus ja toisen omista menoista kysely on välittämistä. "Kaikki käy, mee vaan" kertoo, että toiselle on aivan sama mitä toinen tekee, eikä se viesti välittämisestä.
Kääntäen itselleni nainen, jolle on aivan sama mitä teen, oli asia mikä tahansa, ei myöskään tarjoa tarpeeksi haastetta. Omat mielipiteet pitää olla, oman luonteen pitää näkyä. Jos viluttaa, niin se pitää sanoa ja niin että toinen ymmärtää miksi.
Totta on, että hyväsydämisiä ja vilpittömiä, niin miehiä kuin naisiakin taitaa olla aika harvassa. Omassa kainalossa sellainen tyttö on ja kiinni pidän vaikka onkin joskus "liian kiltti".
kertoili Kenkuru
Olen hieman yli kolmikymppinen mies ja itse ollut sinkkuna vasta vähän aikaa. Sitä ennen elin vuosia parisuhteessa, joka kuitenkin olosuhteiden pakosta päättyi. Sinkkumaailma toi esiin ilmiön, jota en ollut koskaan aiemmin edes ajatellut - ns. "tarvitseva" treffi- tai seurustelukumppani. Aloin ottamaan asioista selvää lukemalla mm. ihmisten käyttäytymistä ja aivotoimintaa käsitteleviä artikkeleita ja tutkimuksia.
Itsessäni on vähän samanlaisia piirteitä; olen hyväntahtoinen, tahdikas, lämmin ja lempeä, humoristinen ja "normaalitilan" sosiaaliset taidot HYVIN omaava (= tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen ja pystyn keskustelemaan myös ventovieraiden kanssa luontevasti).
Henkilökohtainen ongelmani on se, että mukava, kaunis ja älykäs treffikumppani vie silloin tällöin ns. "jalat alta", eli saatan ajatella häntä miltei ympäri vuorokauden ja yritän pitää yhteyttä päivittäin, mutta monesti ilman vastakaikua. Oletan, että olen tehnyt seuralaisiini hyvän vaikutuksen treffeillä, sillä he ovat olleet hyväntuulisia, jutelleet leppoisasti asioista, hakeneet jopa fyysistä läheisyyttä.
Artikkeleiden pohjalta olen alkanut ymmärtää, mistä kiikastaa; olen alkanut tietoisesti pistämään merkille seuralaisteni käyttäytymistä ja vastauksia silloin, kun heille kertoo, kuinka he olivat treffeillä viehättäviä, mukavia ja kauniita ja kuinka olen ajatellut heitä. Miehen loogisella ajattelumallilla tällainen toiminta PITÄISI olla juuri sitä, mikä leideihin vetoaa.
Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta; naisten luontaiset vaistot ohjaavat heitä käyttäytymään - yleensä alitajuisesti - siten, että he asettavat miehelle "ansoja" ja katsovat reaktioita. "Ansa" tarkoittaa esimerkiksi jotain odottamatonta reaktiota johonkin asiaan, kuten vaikkapa muuttuminen hetkessä kivasta ja aktiivisesta keskustelukumppanista täysin passiiviseksi tai muuten muuttumalla "vaikeasti tavoiteltavaksi". Yksi ilmenemismuoto on myös se, että nainen testaa saako se miehen "tossun alle" tai "suuteleeko mies maata naisen jalkojen alla" eli onko mies vietävissa.
Tämä on selitetty sillä, että naiset etsivät partnereikseen ns. "Alfa-uroksia", jotka ovat evoluution alkuajoista lähtien olleet lauman johtajauroksia ja näin ollen fyysisesti ja henkisesti parhaita mahdollisia uroksia tuottamaan jälkeläisiä.
Lukemani ja kokemani pohjalta voisin siis olettaa, että kaltaisellani miehellä ei ole kovinkaan monen prosentin mahdollisuutta saada naista ihastumaan itseeni olemalla oma itseni. Kertomalla heille, kuinka he saavat oloni tuntumaan lämpöiseltä ja valoisalta. Kuinka he ovat mielessäni päivin, öin. Miten paljon haluaisinkaan olla heidän kainalossaan niin kauan, että olotila muuttuu ihastumisesta rakkaudeksi (toim. huom. n. 10-14 kuukautta... :)). Tämä on siis teoreettisen tieteen valossa aika epätodennäköistä.
Naiset siis etsivät "Alfa-uroksia" vaistojensa avulla, odotuksenaan löytää sielunkumppani, joka täyttää heidän kaikki kriteerinsä. Ominaisuudet ovat sellaisia, joita ei voida tai haluta kysyä suoraan, vaan ne kokeillaan. Tällä käyttäytymisellä ei välttämättä ole mitään tekemistä tietoisen ajattelun kanssa. Tästä voidaankin vetää johtopäätös, että miehen täytyy osata olla laumanjohtaja, vakuuttaakseen naisen sopivuudestaan suvunjatkamiseen. Se, miksi sanoin "välttämättä", johtuu siitä, että jotkut naiset tekevät tätä myös tietoisesti ja joskus ikävä kyllä vain pönkittääkseen itseluottamustaan.
Tähän "ongelmaan" on syntynyt myös "poikki-tieteellinen" miesten koulukunta "Pelimiehet", jotka käyttävät näitä evoluution muokkaamia faktoja hyväkseen "iskiessään" näisia. Omasta mielestäni toiminta on osin aika brutaaliakin, mutta tosiasia on, että näillä opeilla toimimalla mies voi saada naisen kiinnostumaan itsestään. Seurustelun alkuvaiheessa PITÄISI kuitenkin pystyä sulauttamaan pelimies-taidot omaan identiteettiin ja tuoda oma itsensä "näytille" toivoen samalla, ettei naisen mielenkiinto lopahda samantien.
Toki pelimiesteoriassa on asioita, jotka empiiristen tutkimusten avulla on todettu toimiviksi myös suhdetta ylläpitävänä voimavarana. Itseäni vain yksinkertaisesti ei motivoi muokata omaa aitoa persoonallisuuttani sellaiseksi, jota naiset pystyisivät rakastamaan, ihailemaan, kunnioittamaan ja joka toisi heille sopivan määrän haastetta elämään.
No millainen miehen sitten täytyisi olla?
Ollakseen naisille ihanteellinen treffikumppani - niistä useista muista kilpakosijoista poiketen - olisi miehen oltava mm. kaikkea seuraavaa: kiltti, mukava, huumorintajuinen, rehellinen, luotettava, hellä, huomioonottava, avoin, eroottinen, romanttinen, tunteellinen, mielenkiintoinen ja värikäs. Toisaalta hänen pitäisi olla myös haastava, ei-liian-kiltti, tilaa antava, periksiantamaton, ei-liian-hyväntuulinen, itse ajatteleva, asioista päättävä, se-joka-vie, voimakastahtoinen, ei-tarvitseva, ei-roikkuja, ei-epävarma, toisinaan hänen pitäisi pystyä myös jopa agressiivisella tavalla (en tarkoita fyysistä väkivaltaa) "ottamaan naista niskasta kiinni", jne, jne.
En tiedä kuinka monta miestä Suomesta tai edes Euroopasta löytyy, jotka täyttäisivät nämä kriteerit ihanteellisesta kumppanista. Itse asiassa olen monta kertaa miettinyt, voiko valtaosa naisista todellakin toimia noin? Olette varmaan laittaneet merkille, että esimerkiksi tällä Suomi24:n Treffisivustolla toimii vanha perinteinen kaava; naiset esittäytyvät ja miehet tekevät aloitteen. Kuinka monta potentiaalista vaimoehdokasta on itse ottanut yhteyttä miehiin verrattuna siihen kuinka monta potentiaalista sulhoehdokasta on ottanut yhteyttä naisiin? Arvioisin että suhde on noin 10% (naiset miehiin) / 90% (miehet naisiin). Pelimiesteorian yksi peruslähtökohta on kääntää tämä malli toisinpäin; saada naiset juoksemaan miesten perässä, eikä päinvastoin. Totta puhuakseni tämä malli toimisi sekä naisille, että miehille huomattavasti paremmin parin muodostuksen alkuvaiheessa - niin utopistiselta kuin se kuulostaakin.
Myös Väestörekisterikeskuksen tilastot puoltaisivat tätä mallia; niiden mukaan "miehiä oli vuoden 2006 alussa kaikkiaan 2 572 350 ja naisia 2 683 230" ja "naisten osuus oli vuodenvaihteessa edellisvuosien tapaan miehiä suurempi kaikissa 15 suurimmassa kaupungissa". Näiden tilastojen valossa naisia on siis 110 880 henkeä enemmän kuin miehiä ja ottaen huomioon suomalaisten ikärakenteen, reilusti yli puolet tuosta luvusta, eli yli 55 440 henkeä on jo aikuisikäisiä. Tämähän tarkoittaisi vähintään yli 55 440 yksinäistä naista, mikäli kaikilla suomalaisilla miehillä jo olisi puoliso - ja näinhän ei tietystikään ole.
Eihän voi olla niin, että Suomessa on kymmeniä tuhansia yksinäisiä naisia, joista suurin osa etsii sellaista unelmapuolisoa, jota ei montaa löydy koko euroopasta. Vai ovatko nämä ns. kunnon tytöt sitten niitä, jotka eivät itseään tuo näytille missään mediassa tai livenä?
Tämä viestiketju on kuitenkin osoittanut, että kaltaiselleni miehelle olisi kysyntää ainakin tusinan verran... :)) Ja olen siitä otettu!
MUTTA MISTÄ MINÄ TEIDÄT LÖYDÄN?
Post Scriptum
Mielestäni ns. Pelimiehet ovat aivan liian aliarvostettuja ja parjattuja, ottaen huomioon ensinnäkin sen, että he tietävät, mistä nainen pitää ja millainen miehen täytyy olla ja ovatpa vielä opiskelleetkin tätä "naisen logiikkaa". Unohtaa ei sovi myöskään sitä uraa uurtavaa työtä, jonka heistä ensimmäiset ovat tehneet, yrittäessään ymmärtää naista ja saada nainen tuntemaan itsensä naiseksi - puhumattakaan siitä, että näillä opeilla myös parisuhde voi toimia ja pysyä vireessä.
Toinen lukunsa on sitten ne "Casanova"- henkiset yhden illan kaatoja hakevat Pelimiehet, mutta siitä ei sen enempää. Jokaisen miehen tulisi siis löytää itsestään pelimies, mutta ei muuttua kokopäivätoimiseksi pelimieheksi.