Voisiko joku ystävällisesti valistaa mua tästä kihloihin menosta! Itsellä ei ajankohtaista mutta tahtoisin vain tietää...
Eli täytyykö siitä ilmoittaa jonnekin? Vai voiko vain käydä ostamassa sormukset, pujottaa ne sormiin ja sitten ollaan kihloissa?
Onko se tosiaan noin yksinkertaista (en nyt tarkoita teiniparien innostusta)
Eli tavallaan ketkä vaan voi sanoa olevansa avopari, jos asuvat yhdessä ja sormukset on sormissa?
Eli täytyykö siitä ilmoittaa jonnekin? Vai voiko vain käydä ostamassa sormukset, pujottaa ne sormiin ja sitten ollaan kihloissa?
Onko se tosiaan noin yksinkertaista (en nyt tarkoita teiniparien innostusta)
Eli tavallaan ketkä vaan voi sanoa olevansa avopari, jos asuvat yhdessä ja sormukset on sormissa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Avoparin ei tarvitse olla kihloissa, yhdessä asuminen riittää siihen.
Ja kihloissa oloon ei tarvitse edes sormusta, mutta yleisesti sormus on käytäntönä. Kihlauksesta ei tarvitse ilmoittaa minnekään. Se on henkilökohtainen juttu ja perinteen mukaan lupaus avioliitosta l. ennen vanhaan mentiin kihloihin silloin kun mies kosi ja sovittiin hääpäivä. Nykyään taidetaan mennä vain kihloihin ja sovitaan avioitumisesta sitten myöhemmin jos sovittaan.
Me ollaan sovittu että mennään kihloihin vasta kun samalla mietitään hääpäivää..eli ehkä noin vuotta ennen häitä. Kihlaus on mulle lupaus avioliitosta, kuten myös poikaystävälleni. Vielä muutama vuosi pitää oottaa,niin nuoria kun ollaan..
olethan aivan varma ettei kyseessä ole juuri tuota "teiniparien innostusta"?
1) EI tarvitse ilmoittaa yhtään mihinkään, kihlaus ei sido juridisesti yhtään mihinkään (kihlasormus on symbolinen lupaus naimisiinmenosta)
2) Avoparilla tarkoitetaan paria, joilla on yhteinen osoite/talous. Myöskään avoliitto ei ole juridisesti minkään arvoinen. Avoparin EI tarvitse olla kihloissa.
Kiinnitti huomioni tuo mainintasi juridisesti sitovasta. Olen joskus keskustelussa kuullut, että vanha laki olisi yhä voimassa vaikkakaan ei käytössä, eli kun kerran kihlaus on lupaus avioliitosta, mikäli toinen osapuoli purkaa kihlauksen syyttä, voi "loukattu" osapuoli nostaa kanteen. Vai onko tuo muinaismuisto laista heitetty roskakoppaan suuren avioliittolain uudistuksen myötä? Saahan avioeronkin nykyään ilman syyllisen etsintää.
Muistelen muuten samanlaista lakia...luvallisia syitä kihlauksen purkuun, eli avioliiton toteutumattomuuteenhan oli esimerkiksi jotkut periytyvät sairaudet, mielisairautta suvussa jne. Mahtaakohan olla vielä toiminnassa...hmmm, toivottavasti jollakin on vastaus asiaan.
Heh...mikäli on ja olisi voimassa, plus tulisi yleiseen tietouteen, mahtasivatko "teinikihlaukset" vähentyä :D
Ainakaan Finlexistä en löytänyt mainitsemaasi lainkohtaa. Avioliittolaki sieltä löytyi, eikä siinä mainittu tuosta mitään. Voi olla, että kyseinen asia on ollut 5 §:ssä, joka on kumottu vuonna 1999. Finlexistä löytyi muuten oikein laillinen määritelmä kihloihin menosta :-)
Avioliittolaki 1 §:
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Siinä se on. Sormuksia ei tarvita.
9§
Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen. Jos kihlaus purkautuu miehen kuoleman johdosta, voidaan naiselle niin ikään, milloin siihen on erityistä aihetta, määrätä suoritettavaksi sellainen hyvitys, ei kuitenkaan enempää, kuin mikä vastaa puolta miehen jäämistön säästöstä.
Jaa'a, olkaapa nyt varovaisia, miettikää kahdesti ennenkuin makaatte kihlattunne :)) Toisaalta, huomaatteko miten turvattu oli kihlatun morsiamen asema, nykyisin avokki jää näppejään nuolemaan ellei testamentilla ole asiaa turvattu.
Löysin muuten itsekin kun uteliaisuudesta sitten hain, joitakin kohtia laeista vuodelta 1929 :D Vieläköhän mahtavat olla voimassa, muutoksesta ei ainakaan mainittu :D
Testamentista muuten löysin kohdan, jonka mukaan testamentti kumoaa avioehdottoman tai sopimuksettoman avioliiton, mutta se taitaa Suomen lain mukaan mennä joka tapauksessa niin, että perimisjärjestys on aina tietty, oli testamentissa mitä hyvänsä.
Ja lienee mennyt aina, sanallinen sopimus riittää. Ja se viikon kihlausaikahan oli se minimi ;)
parisuhteista, mutta liekö tuo niin nuukaa...
Perimysjärjestys, jota ei voi testamentilla kumota, koskee ainoastaan rintaperillisiä. Rintaperillisen on saatava ainakin lakiosansa (jos hän sitä vaatii) mikä on puolet siitä, mitä hän saisi ilman hänet poissulkevaa testamenttia.
Lapseton henkilö voi vapaasti määrätä omaisuudestaan testamentilla. Aviopuolisothan eivät peri toisiaan ilman testamenttia, mutta leskellä on nautintaoikeus yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon vaikka lapset vaatisivatkin osiaan.
Testamentti kannattaa muuten aina tehdä jos on vähänkin huomattavaa omaisuutta, sillä siinä voi antaa mm. määräyksen siitä, ettei lastesi puolisoilla tule olemaan oikeutta sinulta perittyyn omaisuuteen. Tämä määräys on hyvä olla olemassa, sillä vielä nykyaikanakin rakastunut nuori ei ajattele asioita pidemmälle kuin ruusunpunaisiin häihin, jotkut jopa kokevat avioehdon loukkauksena.
Kihlaus on sopimus naimisiinmenosta. Eli silloin kun sovitaan että mennään naimisiin, mennään samalla kihloihin. Kihlausaika on siis aika onnistuneen kosinnan ja häiden välissä :)
Nykyään on vanhemmillakin ihmisillä muodissa tuo teinikihlaus, eli mennään vaan kihloihin ilman mitään aikomusta mennä naimisiin. En tiedä mikä siinä on ideana, ehkä sormusten esittely kavereille?
Avopari on seurusteleva pari jotka asuvat yhdessä. Monimutkaiseksi asian saattaa tehdä se, että myös kämppiksinä asuvat mies ja nainen lasketaan virallisesti (esim. kela, sosiaalitoimisto) avopariksi, vaikka kummallakin olisi oma seurustelukumppani. Avoliitossa olevaa homo/lesboparia taas ei lasketa virallisesti avopariksi.
Eli yksinkertaisesti avopari on yhdessä asuva seurusteleva pari.