Mikä siinä on että mikään ei onnistu ilman sitä yhtä? Olen yrittänyt suhdetta toisen kanssa, mutta huonoin tuloksin.. Aina palaat mieleeni, tuntuu etten vain yksinkertaisesti pysty jokapäiväiseen elämääni ilman sua.. Ystävätkin huomaavat sen kuinka masentunut olen, enkä pysty keskittymään töihin ym muuhun elämään, vaikka siitä on jo 3vuotta.. Ei mikään tunnu sujuvan, hukutan murheeni liian usein alkoholiin, tuntuu vain ettei ole mitään merkitystä millään kun en edes näe sua! Sä olit mulle SE, SE jolla oli merkitystä, sä olit SE josta sain kipinän päiviini, sä olit SE jonka vuoksi jaksoin joka päivä.. Miksi ei enää moneen vuoteen? Miksi taas vähän aikaa sitten väitit että olisi toivoa mutta sitten peräännyit? Etkö ymmärrä että en pysty elämään ilman sua? Jos tää ei ole rakkautta niin mitä sitten????? Mä niin kaipaan sua.. Elän joka päivä sen varassa että edes näen sut.. Se on mun unelma, nähdä sut, SÄ OLET MUN UNELMA, elämäni loppuun asti.. Rakastan Sua JS.
Rakkaus
TrueLoveNeverDies
91296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikka on vaikeaa, niin on vaan paras jatkaa eteenpäin.
Olut on olutta ja menyy on menyyttä.
Nupille vanhan asian loputon kelaaminen on pahasta, olisi löydettävä jotain muuta täytettä.
Viina ei ole hyväksi, ongelmat oppivat uimaan.
Seksi maistuu, mutta siinäkään ei määrä korvaa laatua. Harva saa pelkästä panemisesta iloa, jonkinmoinen merkityksellinen ihmissuhde pitäisi olla ensin ja fyysinen puoli sen jälkeen.
Ainoa mikä parantaa varmasti on aika, mutta se vaatii aikaa.
Jollekin ammattiauttajalle puhuminen saattaisi selvittää tunteita ja ajatuksia kun on kuitenkin asioita joita ei voi vuodattaa ystäville tai sukulaisille.. ja ihmisten kärsivällisyys on rajallinen.
Työ, uudet harrastukset, matkat,,mielenkiinnon uudelleen suuntaus, kokemukset,, pyrkimys nähdä metsä puilta; itsensä ilman naamiota ulkopuolisena..Jotain tälläistä on yritettävä.
Omassa kämpässään ja omassa itsesäälissään saa pilaantua tuomiopäivään asti.
Yritä nukkua ja aloittaa huomenna uusi lehti elämässäsi. Pikkuhiljaa, niin se lähtee aina.
Matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Sehän on hyvä että tänne voi purkaa tunteitaan... Mielenkiintoista tämä matka ja se mielenkiinnon suuntaaminen uusiin asioihin, uuden rakentaminen. Kukaan ei voi sanoa etukäteen, kuinka pitkä se matka tai aika on. Viinaan ja irtosuhteisiin sitä aikaa ei varmasti kannata hukata. Itse käytin vastaavaa voimavarana uuden rakentamiseen. Rakkaus on toisille sen luokan pakkomielle, ettei se hevin unohdu, mutta et ole ainoa laatuasi, meitä on paljon - helpottaako yhtään? 3 vuotta on lyhyt aika. Nuoret ovat usein vain malttamattomia ja luulevat maailman kaatuvan, jos kaikki ei suju kuin pitäisi. Sanovat, että tulee vielä uusia rakkauksia ja mikään ei ole ainutkertaista tai ainutlaatuista - niin sanovat ne, joita myöhemmin "onnisti"... Minä sanon, että pitää unelmoida että niin kävisi - silloin on edes mahdollisuus, muttei saisi pettyä siihenkään, vaikkei niin kävisi koskaan. Kaikki unelmat eivät toteudu. On helpompi toteuttaa ensin niitä unelmia, jotka ovat mahdollisia. Pikkuhiljaa rakentaa, ei suuntautua tuhovoimaisiin käytösmalleihin (niinkuin se juopottelu). Minä olen haaveillut tunteitteni unohtamisesta jo 20 vuotta, rakentanut uutta ja luottanut siihen että aika tekee minunkin osalta tehtävänsä ja uskon siihen edelleen... Jos yritän väkipakolla vaikuttaa itseeni ja vaadin liikaa unohdustakin, jostain syystä multa meinaa mennä muisti (eli meinaan kait seota) - ei voi kuin malttaa mielensä ja odottaa... Yleensä ihmiset kokevat asiat tramaattisina, mutta useimmiten "kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu" - ja paljon nopeammin kuin ihmiset luulevatkaan. En kuitenkaan tiedä onko nopeampi vai hitaampi muistojen haalistuminen parempi enkä pidä itseäni muita huonompana - olen vain tällainen. (lopulta jäljelle jää vain unelma jostain kokematta jääneestä ja sitten on kai myös mahdollisuus uuden kokemiseen: mulle se on vain unelma, aika on mennyt niistä ajoista ohi)
Eikö se ole vain hyvä, jos ajattelet tulevaisuutta ja tunteittesi kestävyyttä, koska eikö sinulla ole silloin hyvät mahdollisuudet myös pitkäaikaisiin ja onnistuneisiin ihmissuhteisiin - silloin kun sinua joskus tulee onnistamaan? Onnellisessa tapauksessahan pitkään tunteitten muistaminen on voimavara, joka pitää ihmiset yhdessä. Siihenhän se mielestäni on tarkoitettu.
Tavallaan sanon ihan sitä samaa kuin edellinen "turha potkia kuollutta hevosta"
Mulla ei kait koskaan ollut edes mahdollisuuksia mihinkään näillä rakkauden markkinoilla, koska rakastuminen sekoitti minut niin totaalisesti että kävin suorastaan kiinni vastapuoleen/suoraan asiaan ja tarkoitus ei ollut olla vain se "helppo nakki" - ja en kuitenkaan sekoita henkistä ja fyysistä puolta, tunteitten herääminen vain sai/teki mut "hulluksi"
JS...
et ole nähnyt?
...pitkä juttu. Tää ei muutenkaan ole perinteinen "tyttö menettää pojan" juttu.. ei yhtään.
keskittyä tulevaan.Mulla on nyt uus elämä ja olen onnellinen.Musta tuntuu etten ole sulle rakkaus vaan pakkomielle.Yritä päästää irti, ihan itses takia.Niinkun sanoit siitä on JO 3vuotta.Minä elä nyt rakastamani ihmisen kanssa.Mitä nopeemmin päästät irti sitä nopeammin pääset jatkamaan elämääsi.Roikkuminen menneessä ei ole hyvästä.Ehkä me joskus törmätään mutta se ei muuta tunteitani rakastamaani ihmiseen.
Höpönlöpö, toi on jo naurettavaa. Se ihminen ei näillä palstoilla yhtään pyöri. Ei pitäis humalas mennä kirjoittelee tänne, opinpa ainakin jotain.
kirjotuksessa on naurettavaa?? Etkö voi kuvitella että tää toinen on löytäny onnen ja kannustaa sinua jatkamaan elämääsi.Eikö ole hyvä että asioista puhutaan suoraa?Mitä tiedät hänen nykytilanteestaan? Jos tää ihminen on varattu ja vaikka perheellinenkin niin miksi roikut(3vuotta)
, mitä nopeemmin päästät irti sen parempi.Tai jos on noin paha olla niin soita hänelle, puhu hänen kanssaan?
ala I kirjaiomella? Tai J ?