Moi!
Kertokaa mulle, miten elämänlaatunne koheni avioeron jälkeen? Minut on jätetty ja ainut kuviteltavissa oleva vaihtoehtoni on nyt kääntää kaikki voitoksi ja riemuita (voin sanoa näin, koska lapsia ei ole). Mitä syitä teillä oli iloon?
Kertokaa mulle, miten elämänlaatunne koheni avioeron jälkeen? Minut on jätetty ja ainut kuviteltavissa oleva vaihtoehtoni on nyt kääntää kaikki voitoksi ja riemuita (voin sanoa näin, koska lapsia ei ole). Mitä syitä teillä oli iloon?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Lasten kannalta tilanne nyt vielä huonompi eron jälkeen, koska ex:n kanssa tehtyihin sopimuksiin ei voi luottaa. Eikä siitä pääse ikinä eroon, kun on lapset.
Olisi kannattanut mennä yhdessä jonnekin parikurssille ja yrittää saada suhde kuntoon.
Ei tarvinnut enää katsella juoppoa ukkoa!
No, välittömästi avoeroni jälkeen, minulla jätetyllä ei ollut mitään ilonaiheita. Pohjamutien kautta ponnistamisen jälkeen voi pitkällä tähtäimellä muutaman asian todeta, jotka eivät kaikki nyt ole mitään ratkiriemukkaita, mutta sangen positiivisia elämisen kannalta. Tässä listaa:
- Kasvaminen ja kehittyminen, aikuiseksi kasvaminen (vihdoinkin)
- Entistä lähemmät suhteet ystäviin, kun on heille puhunut aroista asioista
- Uusia ystäviä ja harrastuksia
- Tunne siitä että, että vaikeuksista selviytyy ystävien ja läheisten kanssa, he kannattalevat minua jos en itse jaksa
- Kohentunut itsetunto, hoikempi vartalo, uudistunut vaatevarasto jne
- Suhteen loppuvaiheessa ollut kireys, hermostuneisuus poissa, nyt osaa taas nauttia elämästä ja hymyillä jopa yksinkin
Toivon sinulle jaksamista ja tukea ystävien ja läheisten taholta. Kyllä kaikki vielä voitoksi muuttuu, kun jaksaa odottaa ja yrittää!
osata elää taas yksin. Sinkkuelämää. Kaverit olivat kaikonneet, menneet naimisiin, muuttaneet jonnekin. Olin eksyksissä. Ripustauduin ukkoon, joka oli jättänyt miut nuoremman kolmen lapsen äidin ja yksinhuoltajan vuoksi ( minnekkähän senkin ukko katosi?) Lähettelin tekstareita mitä kummallisempia ja ukko vaan nauroi mutta se uusio akka tykkäs pahaa. Usutti poliisin kimppuuni. Asianajani kanssa sovin, että jätetään asia sikseen. Poliisiveljeni kanssa sovin, että unohdetaan. Noo miten kävi, olen rauhallinen, kas kummaa elämää on ympärillä ja ei se vaan se yksi. Exä muutti yhteen heti sen kolmen lapsen äidin kanssa. Heh... Toivottavasti menee hyvin, sillä äijä on melkein 50 vuotias ja ikänsä ollut lapseton. Pano sarja päälle niin saa omiakin ja ties vaikka nuo kolme olisi sen kakaroita ja asiat on mietitty etukäteen. Mutta luu tulee vetävän käteen. Pyyhkiköön hyvin heillä. Vaikka katkera olenkin.
Mitä hyvää seurasi erosta? Tulin jätetyksi uuden ja "ihanan" takia
Aikani itkettyäni huomasin miten mahtava verkosto minulla on ympärilläni,hyvät ystävät ja yllättäen myös sukulaiset.
Sitten elämääni tuli uusi ihminen joka vei jalat alta, ja tänäkin päivänä yllättää päivittäin positiivisesti kyvyllään puhua ja avautua.
Hyvä nykyinen parisuhde on avannut silmäni myös entisen parisuhteen laadusta. On helppo olla ja vapaa olo. Ei tarvitse pelätä pettämistä ei seurata että ketähän mies tällä kertaa käy piirittämään omien silmien edessä. Harrastetaan ja touhutaan yhdessä. Jaetaan ilot ja murheet.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ajatellut myös lasten hankkimista.
Eron ansiosta sain uuden paremman elämän.
Löysin ihmisen joka arvostaa ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja myös minä osaan arvostaa häntä.
Olen oppinut myös arvostamaan itseäni, ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Minulla erosta seurasi loppujen lopuksi vain hyvää.Älä ripustaudu menneeseen, älä ota katkeruutta itseesi asumaan. Nauti elämästä, sulla on nyt aikaa itsellesi. Kehitä itseäsi.
Parasta mulle on ollut tutustua uusiin hauskoihin ihmisiin:)...ja viettää aikaa niiden ihmisten kanssa joilta seurustelu vei aikaa!
Elämänlaatu ei kohentunut ollenkaan vaan olo oli toista vuotta ihan perseestä. No exä halusi tehdä kaiken vaikeaksi ja onnistui siinä. Taisi omakin olo olla vaikea.
Hyvää oli se, että hallitsin taas itse rahani ja yllättäen parin vuoden kuluttua erosta oli taloudellisesti asemani vakaa ja rahat riittivät vaikka maksoin uudestaan kotia ja elatusmaksuja, mutta ei enään mennytkäään turhanpäiväisiin hullutuksiin rahaa.
Toinen hyvä asia oli se että seksielämä koki mahtavia muutoksia, ja tunsin olevani mies taas. Tyttöystävätkin olivat "iloisia".
Kolmas asia oli siisteyden parantuminen, ei enää villakoiria lattioilla, ei homehtuvia vaatekasoja jne.
Neljäs ja tärkein: olin taas ihminen, enkä rahakukkaro.
viides ja vielä tärkeämpi: löysin uuden kumppanin joka on 90% asioista parempi kuin entinen.
Paskin asia on: menetin lapseni, kiitos sinulle rakas ex-vaimoni, olen sinulle katkera loppuelämäni ja toivon että edestä löydät.
Kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että paljonkin hyvää, sillä minäkin kasvoin aikuiseksi ja itsenäiseksi naiseksi ja pärjään hienosti kahden lapseni kanssa. Välit exään hyvät ja lastenhoitoapua saatavilla siten runsaasti. En ole tilivelvollinen kenellekään ja ihan viimeaikoina talouskin paremmassa jamassa kuin ennen eroa uuden haastavan työn ansiosta. Omat virheet on myös tullut käytyä läpi, joten voisin sanoa, että olen parempi ihminen kuin ennen eroa ja osaan olla sitten uudessa suhteessa parempi puoliso.
Itseasiassa minulla on aika ideaalinen tilanne, sillä saan elää lapsiperhe-elämää, mutta myös sinkkuelämää välillä itseen keskittyen ja akkuja ladaten. Toki meni aikaa tottua siihen, että ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa omasta ajasta kun lapset isällään. Voi nukkua pitkään, lukea kirjoja ja liikkua tai vain olla ; ).
Nyt kun on vielä tavannut sellaisen mukavan miehen, niin toivotaan, että se viimeinenkin asia eli elämänkumppanin löytyminen tulisi kuntoon. Mutta toisaalta olen myös oppinut nauttimaan elämästäni näinkin eli se löytyy kun on löytyäkseen. Lapset minulla kuitenkin ovat tärkein asia elämässä.
Kun ei jää rypemään katkeruuteen, vaikka jätetyksi tuleekin, niin elämä voi ajan kanssa muuttua jopa paremmaksi eli tsemppiä kaikille!
Tässä listani, ehkäpä tärkeysjärjestyksessä:
-ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja kenenkään kanssa, vaan voi elää OMAA elämää kuten tahtoo
-lapset tietävät, että heistä huolehdin, eikä heille ole enään kahta mielipidettä, vaan minulta saa vastauksen kaikkeen
-hoikistuin, vaatekaappini uusiutui ja huolehdin itsestäni entistä enemmän
Vaan mistä löytäisin sen uuden rakkauden? Haluaisin oikeasti kerrankin tuntea olevani nainen minäkin!
- henkinen taakka hävisi
- sain oman elämän
- oma tupa, oma lupa
- elintasoni nousi
- vapaus tehdä mitä tahtoo ja milloin tahtoo
- uusia harrastuksia
- uusia ystäviä
- iloisempi olemus
- elämästä nauttiminen
Entä negatiiviset seikat? Ainoastaan se että perhe "hajosi" mutta lapset olivat erotessa jo melkein aikuisia.
...ainaskin voi aivan vapaasti päättää omasta elämästä,lapsi tuo hirveästi mulle iloa,voin mennä ja tulla kuten haluan (ei tartte selitellä menoja),voin tutustua uusiin ihmisiin ja jos on joku kiinnostava tyyppi annan puh.nron!Kaiken kaikkiaan on nautittavaa, kun voi ajatella vain itseään ja tietysti lasta ja hänen parastaan.Nyt pari vuotta kun erosta on kulunut olen onnellisempi kuin koskaan!!: )
ONNELLINEN!
Voi vapaasti ajatella,tuntea,elää!
Elämänlaatu on nyt parempi, koska nyt olen turvassa omassa kodissani ja niin ovat lapsetkin. Ihan hevillä en tätä tilannetta enää lähde muuttamaan.
Koskaan ei ole rahaa, koskaan ei ole omaa aikaa, koskaan ei jaksa edes tavata ystäviä, ei jaksa mennä mihinkään. Kun teet kaiken yksin, näännyt!
Elämä kurjistui kertaheitolla, myös lasten.
Minut jätettiin myös. Alku oli/on hankalaa (vasta 1 kk jättämisestä). Itkettää kun on toiseen vielä tunteita jäljellä. Mutta kun muistelen sitä kamalaa elämää ja miten hän minua ja lapsia kohteli sisuunnun ja jaksan jatkaa. Ehkä minullekin vielä joku on jossain...
Mutta kuitenkin, rahallisesti elämäni on parempaa, miehellä pienet tulot eikä koskaan pystynyt osallistumaan siinä määrin perheen elatukseen kuin minä. Ei enää tuskaisia viikkoja katsoa kun toinen elää kuin poikamies. Minä ja lapset olimme kuin ilmaa. Kaiken ajan minkä oli kotona oli toisessa huoneessa ovet suljettuina. Ihan kamalaa elämää!
Ei enää tarvitse katsoa miehen netti- ja puhelinsuhteiden hakemista.
Kaiken kaikkiaan hyvää seurasi paljon paljon enemmän. Vain tämä alku on hankalaa kun vielä jollain tasolla tykkäsi toisesta, sekin varmasti ajan kanssa menee ohi. Mutta näin on parempi!
Pari vuotta erosta, ja joka päivä meinaan revetä riemusta!
Ihanaa, kun saan nauttia taas oikeiden ihmisten seurasta. Siihen asti olin kulkenut kuin laput silmillä.
Menin aikoinaan naimisiin rakastuneena ja sinisilmäisenä. Ikuisesti, pidin itsestään selvänä.
Kaikki loppui kuin seinään, kun lapsi syntyi. Olin siis vain siitossonnni.
Elämä kuningattarena ei enää kelvannut.
Nyt vihaamme toisiamme kilvan, mutta en anna sen häiritä, sillä nyt tiedän arvoni, ja niin taitaa tietää ex:kin. Omapahan oli valintansa.
On aivan pyörryttävää, kuinka ihania naisia maa kantaa päällään. 15 vuotta helvettiä antaa sellaisen arvopohjan, että osaan todella arvostaa kunnon ihmisiä. Ex, hänen äitinsä ja sisarensa eivät ole. Olkoon naimisissa keskenään. Voin vain kuvitella, miten viha kihisee joka päivä heidän tavatessaan. Hahaa! Ei koske enää minua. Olen VAPAA!
Minun vihani koskee vain sitä vahinkoa, mitä ex tekee lapsillemme! Siitä ei hyvää seuraa.
Näin voin kuitenkin antaa elämänmallia edes jotenkin.
Omasta erostani on kulunut noin vuosi ja voin vain todeta, että tämä vuosi on ollut elämäni rankin. Itkua, surua, pettymystä.Takana hyvä kymmenen vuoden avioliitto ihmisen kanssa, jota rakastin ja johon sokeasti luotin - kunnes hän petti ja jätti, tuosta vaan heitti neljäntoista vuoden yhdessäolon hetken huuman vuoksi. Oli helppo lähteä, kun lapsia ei ollut.
Vieläkin suren mutta olen yrittänyt ajatella kuten sinä - pakko yrittää kääntää ajatukset vaikka väkisin positiiviseen suuntaa. Ajattelen, että paras asia mitä minulle voi tapahtua on se, että elämällä on vielä minua varten jotain takataskussaan. Jotain extraa. Kaiken tämän murheen jälkeen ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Mielenkiinnolla odotan mitä se minulle vielä tarjoaa..
Se mitä nyt pystyn analysoimaan on se, että olen kasvanut ihmisenä. Olen huomannut olevani äärettömän vahva, taivun mutten katkea. Olen ollut rohkea - lunastin omakotitalomme itselleni, otin ison lainan mutta rakastan tätä taloa (ja saan sisustaaa sen juuri niinkuin itse haluan :) Olen huomannut ystävien ja perheen arvon aivan uudella tavalla. Ilman heidän tukeaan, en olisi tässä. Olen onnellinen, että minulla on kiva työpaikka ja mukavat kannustavat työkaverit. Olen oppinut suhteuttamaan asioita - mitä yksi avioero merkitsee sen rinnalla, että olen terve.
Elämä menee aaltoliikettä - välillä käydään pohjalla mutta välillä taas ollaan aallon harjalla. Usko pois, kyllä elämä kantaa! Voimia!
tärkeän asian mikä on parantunut.
Elämän eliksiiri - seksi. Olin jo aivan unohtanut mitä on HYVÄ seksi...
Enää ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Ei tarvitse saada pahaa mieltä toisen ylettömästä itsekkyydestä. Lapset ovat tyytyväisiä kun koti on nyt sopuisa. Saa päättää itse ihan normaalit arjen pyöritystä helpottavat asiat eikä tarvitse myöntyä toisen itsepäisyyteen. Voi tavata omia ystäviään. Voi maalata seinän oranssiksi. Voi ehkä löytää uuden lämminsydämisen kumppanin.
Olisi vaan pitänyt aikaisemmin ymmärtää erota.
Tässä listaa mistä pääsin eroon,ja mitä tuli tilalle
pääsin eroon:
#ahtaasta kaksiosta, jonka ostamiseen minua painostettiin usealta taholta, no more asuntovelkaa!!
#haisevasta,salaa tupakoivasta lyhyestä läskimahasta, jonka kanssa sokeana rakkaudesta?? menin naimisiin..
#haisevista hikisukista,sekä pakosta katsoa joka *****nan jäkis ja fudispelit sekä normaalikanavilta,että kaapelilta,myös keskellä yötä!!
#ihmisestä,johon ei voinut luottaa,tukeutua,tai sitten edes kunnioittaa hänen tekemiensä tyhmyyksien vuoksi
#läheisriippuvuudesta
#vmäisestä anopista joka jaksoi reippaasti tunkea nokkansa muiden asioihin 6 vuoden ajan
#pahanhajuisesta hengityksestä, KUORSAAMISESTA sekä HAMPAIDEN NARSKUTUKSESTA keskellä yötä
#miehestä joka valehteli päästäkseen vähemmällä lähes päivittäin
Sain tilalle:
#Ihanan vuokrakämpän, jossa viihdyn loistavasti,sijainti mahtava,naapurit kivoja ja vuokrakin halpa!!mikä tuuri siis!!
#sopivassa mittakaavassa sinkkuelämää eron jälkeen, jonka aikana kerkesin elää,kokea ja tehdä kivoja sekä tyhmiäkin juttuja,kokea kolauksia ja myös positiivistakin, sekä lopuksi tapasin ihmisen, jonka kanssa jaan arkeni tänäänkin
#huomasin kuinka ihania ystäviä minulla on, ne jotka jäivät junasta, eivät olleet tarpeellisia,vaan ne oikeat ystävät eivät tosiaan hylänneet!!KIITOS HEILLE SIITÄ
#Sain myös takaisin unirytmini ja itsetuntoni parani, koska olin avioliiton aikana tosi onneton, lihoin ja söin mitä sattuu ja hain huomiota muualta, nyt ei tarvitse kun vieressä ihminen joka näyttää että välittää minusta vaikken olekaan täydellinen!
Minulla ei ollut mitään syitä iloon, koska en olisi halunnut erota. Päivän kerrallaan otin ja otan edelleen. Mitään tulevaisuuden "kuvaa" ei enää ole. Siitä on jo 8kk ja vielä tuntuu siltä kuin se olisi eilen tapahtunut ja päivittäin asia käy mielessä! Ostin oman asunnon, jota olen sisustellut, tämä on saanut minut iloitsemaan jostain vihdosta viimein. Sit olen ollut rannalla ja ystävien kanssa. Ystävätkin on alkaneet käydä aika vähiin kun kaikki suunnittelee häitä ja viettää aikaa avokin kanssa. ELi niistä ei kovin paljon iloa ole ollut tämän eron yhteydessä, pitäisi varmaan löytää uusia ystäviä ja sellaisia, jotka on sinkkuja!
Sama tilanne varmasti monella, kun kaverit ovat parisuhteissa ja niin eri elämäntilanteessa kuin eronnut. Tässä olisi yhdet sivut, josta sinkkutoimintaa voisi katsella: www.eurosinkut.net
Itse olen vasta sivuja silmäillyt, mutta en ole vielä mihinkään osallistunut. Ihan mukavalta toiminnalta näyttää, varsinkin kun on muutakin toimintaa kuin vaan baareilua. Kesäaikana toimintaa ei ole niin paljon, mutta eiköhän syksyllä taas toiminta vilkastu.
vinkistä. :)
Jaa mitäkö hyvää seurasi avioerosta??? Melkein olisi helpompi luetella mitä huonoa siitä seurasi, tulisi paljon lyhyempi lista, mutta hehkutetaan onnea nyt kerrankin!
- sain oman elämäni, sosiaalisuuteni, elämäniloni takaisin
- sain suuren ja sekavan sukuni takaisin
- itsetuntoni koheni
- voin itsekkäästi ajatella vain itseäni
- ei tarvitse kuulla sairaita syytöksiä siitä kuinka kaikki on minun syytäni
- uskaltauduin hakemaan uutta työtä toiselta paikkakunnalta ja sain sen!!! JEE!!!
- seksielämä parani, ensin omin käsin ja sitten uuden suhteen kautta
- hymyilen ja nauran enemmän
- uskallan olla oma itseni
- ei tarvitse palvella ketään
- saan jälleen lukea ja katsella telkkaria
- saan olla omissa oloissani kun niin haluan, pitää reviirini jonne kenelläkään ei ole asiaa ellen minä pyydä
- saan jättää likaiset vaatteet lattialle eikä kukaan motkota siitä (paitsi minä itse kun niihin kompastun ;-)
- ai niin, ja löysin naisellisuuteni jonka kadotin naimisissa ollessani. Ehkä tärkeintä kaikessa.
Summa summarum: minä olen jälleen minä enkä joku muu! Ihanaa! Tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni eläväni, olevani nainen, haluttava, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Parempi myöhään kun ei silloinkaan ;-)
Mutta tuon kaikenhan voi saada ihan ilman eroakin, se on vain asennekysymys, että pitää puolensa oman elämän/ajan, sukulaisten tapaamisen, tv:n katselun, uuden työn, jne. osalta. Jos naiset yleensäkin pitäisivät parempaa huolta itsestään ja oikeuksistaan eivätkä katkeroituisi nöyristelemään aviovaimo-palvelijan roolissaan, niin uskoisin, että usea avioliittokin siinä säilyisi.
Noin se on. Kypsymättömyyttäkö lienee, ettei voi olla oma itsensä avioliitossa. Tai ehkä tunnehuumassa mennään naimisiin miettimättä realistista tulevaisuuskuvaa. Kaikki avioliittoon aikovat voisivat käydä parisuhdekurssin, tulisi realismia peliin! Tää on mun mielipide.
minusta tuli äkkiä uranainen, yritys vei aikani. Mies alkoi valittamaan, että parempi olla yksin yksin kuin kaksin yksin. Kaikkeen heidän sukulaisten rientoihin oli minun pitänyt osallistua , kaikkeen lapselliseekin niinku johonki leikkiin pääsiäisenä jne....perinteitä. Ainoa tolkku siinä sakissa oli anoppi mutta hän kuoli ja samalla hajosi myös meidän avioliittomme. Appi on vielä hengissä mutta on jo muissa maailmoissa.
No nyt exällä on akka jolla on kolme lasta jollekin miehelle ja exäni on muuttanut sen kanssa yhteen vain kilometrin päähän minun yrityksestä. Helvetti, että kirosin. Manasin etteikö tässä kaupungissa ole lääniä muuttaa vaikka 10 km päähän minusta. Ei näköjään ole.
Ei auta muuta kuin olla kuin ei olisikaan.
Tokihan näin on. Jos molemmat osapuolet avioliitossa ovat ns. täysijärkisiä, normaaleja ihmisiä. Ei silloin kun aviomiehestä vuosien kuluessa paljastuu kotityranni, narsistinen persoona, joka haluaa määrätä kaikesta. Kesti vuoden ennen kuin sain tarpeeksi rohkeutta lähteä tuhoavasta suhteesta. Onneksi ei ollut lapsia mukana kuvioissa...
Olen samaa mieltä että kaikkien avioliittoon menevien pitäisi käydä parisuhdekurssilla. Ja todella sisäistää siellä saadut opit toisen ihmisen huomioonottamisesta!
Myönnän, aikoinani menin naimisiin miehen kanssa jota en kunnolla tuntenut. Hän osasi kietoa minut pauloihinsa ja ennen kuin huomasinkaan elin ns. hellan ja nyrkin välissä, vaikka pahoinpitely ei fyysistä ollutkaan. En tiedä sitten oliko kypsymättömyyttä kun en kyennyt itseni avioliitossa olemaan, vai oliko se kenties pelkoa, mutta mietis vähän millaista on elää suhteessa jossa et ole millään tavalla hyväksytty? Oletko koskaan elänyt äärimmäisen egoistisen, manipuloivan ihmisen kanssa? Kokeile ja puhu sitten kypsymättömyydestä...
näyttämään! Uranaistahan ei kuseteta.
kypsymättömyydellä lähinnä halua miellyttää toista ja rakkauden alkuhuuman ruusunpunaisia silmälaseja, niin sanoakseni. Ja jos ei olla keskusteltu, onko molemmilla samanlaiset periaatteet elämisen ja tulevaisuuden suhteen, eikä olla nähty toista myös huonoina hetkinä. Jotkut kai osaa peittää huonoimmat puolensa, jotka tulevat esiin vasta papin aamenen jälkeen. Yksi lähtökohta avioliitossa pitäisi olla molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus, ei toisen halveksiminen ja arvostelu. Esim. narsistinen luonne, väkivalta tai alkoholismi ovat kyllä raskaita taakkoja läheisille.
Kukapa nainen ei olisi narsisti?
Toiset tuovat sen vain ikävämmin esiin kuin toiset!
on kyllä vaikea tapaus. Oikeasti.
Uskon kyllä, että se voi olla isokin päänsisäinen vamma.
Näillä tiedoilla en voinut tehdä mitään, vaikka tosissaan yritin.
Apua ei saatu mistään, vaikka monesti haettiin. Ei suoraan siihen, mutta vaikeuksiin ylipäätään.
Kyllä on puhkinainen olo, kun kaikki on ohi, mutta suunnattoman helpottunut.
Ex kyllä taitaa hajota lopullisesti. Ei hyvä.
vain hyvää, kun ei ole lapsia kuvioissa mukana.
Aina kun avioerokuviossa on mukana lapsia, tilanne on toinen. Siitä että lasten koti ja perhe rikkoutuu, seuraa erosta lapsille niin paljon tuskaa, tuhoa ja surua, että eronneen isän/äidin riemuisat "oman elämän saamiset", laihtumiset, kaunistumiset, vapaudet, yms. asiat, joita täällä on hehkutettu, jäävät vaikutuksiltaan ja arvoiltaan mielestäni toissijaiseen asemaan. Lapsen perusturvallisuutta on järkytetty ja seuraukset voivat näkyä vasta kymmenien vuosien kuluttua.
..joka sana. Lapsen parasta ollaan valmiit ajattelemaan vasta sen jälkeen kun ensin ollaan ajateltu senhetkistä omaa parasta. Ei se kai eroa haluavan ajatteluun käy että aikuiset ihmiset mielummin sopisivat asiansa kuin aiheuttavat lähtemättömän jäljen lapsen psyykkeeseen. Itseäni näin jätettynä osapuolena surettaa asia ettei lapseni äiti sittenkään ollut valmist tekemään kaikkeaan lapsensa eteen. Minä olin ja olen vieläkin.
minun lapseni ovat monesti sanoneet nyt kun 3 vuotta erosta on kulunut, että nyt on parempi kun äiti ei aina itke ja on iloisempi. Kyselin heiltä että mitä mieltä he olisivat jos äiti ja isi vaikka uudestaan joskus rakastuisivat, he vastasivat siihen että ei, eivät halua muuttaa takaisin isin luo edes äidin kanssa. Muistavat mitä se silloin oli. Ovat mieluumin näin. Isi on edelleen isi, ja äiti on äiti. Aikuisten ihmisten on osattava erota niin että laset tuntevat olonsa turvatuksi erosta huolimatta, sotkematta lapsiaan riitoihin.
..itketty tai riidelty. Vaimolla vaan vinksahti päässä ja koki jonkun henkisen kehityksen ja alkoi tapailemaan henkiolentoja ja ties mitä. Sitten pitikin jo päästä ukosta eroon. Eikä tämä ole mitenkään älyttömän ikävää muuten kuin lapsen kannalta.
ihminen, joka ajattelee nimenomaan lapsia, jotka todella jäävät yleensä aina toisarvoiseen asemaan avioero tilanteessa.
Heiltähän särkyy perhe, vanhemmat, tulee uusia isä- ja äitipuolia, sisar- ja velipuolia jne..
He saavat mallin elää ja kasvaa samalla kaavalla, eli eroa ja hajoita.
Kanna kaunaa ja katkeruutta, anteeksi älä anna ikinä..
Sovi tapaamiset, mitä kerron isälle, äitille, kenelle uskoudun, kerron murheeni, iloni, suruni, kuka on se lähimmäisin?
Rahaa et saa kuin omalla työllä, äitin uudelta mieheltä ei saa isän tukea ja turvaa, isän uudelta naiselta ei saa äidin tukea ja hellyyttä.
Lapset jäävät aina toisarvoiseen asemaan erotilanteissa. Asia erikseen on tietenkin ne liitot, joissa lapset kokevat toisen vanhemman taholta alkoholismin/huumeiden käytön/väkivaltaisuuden tms. vuoksi turvattomuutta. Silloin ero voi todellakin olla se ainoa ja turvallisin ratkaisu. Mutta jälkensä se jättää silloinkin.
Mutta tänä päivänä iso osa eroista on näitä "kasvoimme erilleen" -höpötyksiä, joissa eroon johtaa se, etteivät vanhemmat viitsi nähdä vaivaa parisuhteensa eteen. Eivät edes lastensa vuoksi. Kuvottavaa!
Olen itse avioerolapsi. Tunsin silloin helpotusta, kun vanhempani erosivat.
Silti tunnen samoin, kuten kirjoitit, vaikka oma mieheni meni ja petti.
Nyt haluan saada sen menetetyn takaisin siis luottamuksen mieheni kanssa. Miten?? Varsinkin, kun toinen ei muka tajua tilannetta siis kuinka paljon aiheuttanut surua ja tuskaa minulle. Sanokaa, jos osaatte. Miten jaksan jatkaa avioliittoamme?
Kaikista pahinta on se, etta tunnen sortavani ja aiheuttavani lapsilleni eniten tuskaa eroamalla.
Kaikki ei aina ole niin helppoa, kuten luullaan, varsinkin jos rakastaa puolisoa, joka petti luottamuksen
Itsetunto koheni, sosiaalinen elämäni kasvoi, paino putosi 30kg, paniikkihäiriö lähti pois, en ole lapsilleni turhasta tiuskimassa, iloisempi ihminen, kärsivällisempi kasvattaja lapsilleni. Lapseni näkevät iloisen tasapainoisen äidin, eikä sitä itkettynyttä itsetuntonsa menettänyttä ihmisrauniota. Sain menetettyjä ystäviäni takaisin joita ex ei voinut sietää ja jotka ovat ihania ystäviä (ex oli kavereistanikin mustasukkainen). Tässäpä muutama näin pikaisesti mietittyäni, jos rupeaisin miettimään tarkemmin tulisi enempi hyviä asioita.
Vapaamies! vailla kärttäjää! omatajat,omatrahat, Lähtemisenvapaus, syyttömyys!!! Helpottimiestä!
jätin, lapset(pahin tuska), isän tekemiset(toinen tuska), eukon nalkuttamiset, jatkuvat raivonpuuskat, rahanjakamisen, hyväksikäytön, kiristämisen, verenpaineet, ainaisen paskanmaun suussa....
Se kun löysi miehen itselleen, joka pomppaa sen pillin mukaan, ja palvoo sitä.
On nyt mulla mielenrauha, uusi ystäväkin löytynyt tuossa matkanvarrella.
Ei anna exä vielä periksi, muistaa sahata oksaa itseltään monin tavoin...
Mutta katkera, pahan sisuinen ja anteeksi antamaton eronnut nainen, se saa olla puolestani missä haluaa..
Lasteni kanssa kun saan pidettyä yhteydet hyvänä, niin olen onnellinen.
Kun kaiken aloittaa 25 vuoden jälkeen niin sanotusti nollasta, vaatii aika paljon sisua ja periksi antamattomuutta, ettei sorru viinaan tai itsesääliin.
odottaa. Ennen aina odotin häntä,tulevaksi jostakin. Pikkuhiljaa opin odottamaan = pelkäämään hänen lähtemistään, joka seurasi tulemista kuin vuorovesi.
Viimein aloin hermota ennen kuin hän edes tuli, koska tiesin hänen lähtevän seuraavan tuulen mukana jonnekin josta sitten palasi joskus.
Koskaan en tiennyt milloin hän on mihinkin suuntaan menossa. Epävarmuus on poissa, hänen rientonsa ei näy eikä kuulu enää omaan elämääni.Ikäänkuin tiedän mihin suuntaan asiat kulkee, eivätkä ole enää riippuvaisia siitä, kuka soittaa, pyytää mihinkin aikaan mihinkin juttuun mukaan, mistäpäin sattui kulloinkin tuuli puhaltamaan.