Monasti on keskusteltu vangin asemasta. Joidenkin mielestä vankila olisi parempi kuin ikuinen työttömyys. On jopa oltu sitä mieltä, että Suomi olisi maailman suurin avovankila, mitä tulee työttömien kohteluun. Työttömän ja vangín ero on aika pieni, jos kärjistetään.
Toisaalta murheet ovat erilaisia. Vapautuva vanki on monta kertaa tehnyt rikoksen, päästäkseen takaisin vankilaan.
Toisaalta murheet ovat erilaisia. Vapautuva vanki on monta kertaa tehnyt rikoksen, päästäkseen takaisin vankilaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näinhän se on, kuinka moni sitten tajuaa minkälaisissa kahleissa sitä elää "hyvää" elämää.
Avovankila, jonka ulkopuolelle ei työttömän budjetilla pääse.
onkohan vankien olotilaa kaunisteltu yhtä pahasti kuin työttömien?
Täytyy myöntää, että työttömänä on pakosta joutunut joustamaan omista suunnitelmista ja elämän perusarvoista. Minulla taitaa olla sen verran elämänhalua, että kaiken toimeentulotuen loppuessa ennemmin tapan jonkun ja menen vankilaan kuin näännyn nälkään tai palellun lumihankeen.
Ei siitä ole kovinkaan pitkää aikaa kun olisin silmät kirkkaana väittänyt etten varmasti tapa ketään ihmistä.
>toimeentulotuen loppuessa ennemmin tapan jonkun
Aloita ittestäsi niin pääset ruikuttamasta, syyttömiä ne muut sun tilaasi on. Ihme luusereita täälläkin on...
Oikein mielelläni päättäisin päiväni; voisi moni "kunnon" veronmaksaja huokaista helpotuksesta. Se vaan on kiusallista että lopullinen ratkaisu on niin vaikea. Minuahan ei kukaan kaipaa, työelämä pärjää hyvin ilman minua ja koulutustani/työkokemustani. Jotenkin vielä on pieniä toivonkipinöitä siitä että jossain vaiheessa se "elämä" alkaisi, vakituinen työpaikka/toimeentulo ja normaali elämä tämän iänikuisen opiskeu/pätkätyöputki-kitkuttamisen sijaan.
No, olisiko hyviä neuvoja miten hengestään pääsee helpolla ja mielellään kivuttomasti eroon? Sen tiedän kokemuksesta että kuristamalla taju lähtee nopeasti ja suht. kivuttomasti. Mutta se on aika epähygieenistä ja epäesteettistä löytäjiä ajatellen, narun jatkeena roikkuva raato voi kummitella hyvinkin pitkään ja traumaattisena löytäjänsä mielessä.
Kerro neuvoja, oi viisas! Lähden mieluusti autuaammille laitumille mikäli nopea ja kivuton keino löytyy.
Tämä elämä ei ole elämisen arvoista, sanokoot uskovaiset mitä tahtovat.
"kaiken toimeentulotuen loppuessa ennemmin tapan jonkun ja menen vankilaan kuin näännyn nälkään tai palellun lumihankeen"
tapa joku poliitikko.
Siis olet valmis tappamaan päästäksesi yhteiskunnan elätettäväksi sen sijaan, että hoitaisit työmarkkinakelpoisuutesi kuntoon ja hankkisit toimeentulosi itsenäisesti.
Siis ennemmin taposta linnaan kuin töihin? Kyllä on työnvälttely mennyt pitkälle.
samoilla linjoilla,ei tälläinen kituuttelu ole mistään kotoisin...kyllä vahingon vois kierrättää" vielä parempien piirien kautta!
Oletko päättänyt jäädä ikuisesti työttömäksi? Mikä sinua niin työttömyydessä kiehtoo, että haluat nauttia siitä lopunelämääsi?
Oi työmarkkinakelpoinen, ole hyvä ja kerro nimesi ja osoitteesi.
Luonnollinen poistuma tulee kohdallesi uskomattoman pian.
Miksi olet valmis näkemään vaivaa ja pilaamaan elämäsi kaltaiseni luuserin vuoksi?
Eikö sinulla ole tarpeeksi tekemistä laittaessasi omaa elämääsi sellaiseen kuntoon että voit olla tyytyväinen?
"Miksi olet valmis näkemään vaivaa ja pilaamaan elämäsi kaltaiseni luuserin vuoksi? "
Elämäni on jo pilalla; yksi paskan hailee missä lusin loppuaikani. Vankilaan ei suomessa kuitenkaan tiedetä kenenkään nälkään kuolleen, joten....
"Eikö sinulla ole tarpeeksi tekemistä laittaessasi omaa elämääsi sellaiseen kuntoon että voit olla tyytyväinen? "
Viimeiset yli 10 vuotta olen yrittänyt epätoivoisesti, mutta ilmeisesti olen niin laiska, tyhmä, saamaton työtävieroksuja paskaluuseri että ei ole onnistanut.
Sinunkaltaisesi paskiaisen listiminen toisi äärettömän suurta tyydytystä henkilökohtaisella tasolla, ja muuta en enää tavoittelekaan.
Nimeä ja osoitetta kehiin, raukkis! Mies/nainen joka ei seiso sanojensa takana on samanlainen paskaluuseri kuin työtön!
Taidat olla melkoinen jänishousu!
Tosipaikan tullen sinusta ei olekaan seisomaan suurten julistustesi takana.
Mene nurkkaan häpeämään ja kasva aikuiseksi. Aikuiset ottavat vastuun sanoistaan ja teoistaan, aikuisten oikeesti hei.
Looseri.
Sääli että pidät työttömiä luusereina.
Mielestäni työtön ei ole luuseri, luovuttanut on.
Miten pitkään tyytyväisyys minun pahoinpitelystä/listimisestä kestäisi? Ottaisitko vastaan vankilassa vierailevia sukulaisia ja ystäviä hyvillä mielin? Iloitsisitko joka kuukausi vuosien ajan kun tuloistasi ulosmitattaisiin minulle korvauksia? Esittelisitkö rikosrekisterisi ylpeänä tulevissa työnhauissa?
Eikö olisi elämäsi kannalta fiksumpaa näyttää paskiaisille pitkää nenää hankkimalla hyväpalkkainen, arvostettu ja vakituinen työ?
Väkivaltaisuuksiin ryhtyminen vain vahvistaa paskiaisten käsityksiä työttömistä. Pääsevät vaan sanomaan, että "Kyllähän nuo työttömät tiedetään..."
Arvon nimimerkki "Nuorisoseura työmarkkinakelpoinen"
Toivon ettet pitäisi yksinkertaisia työllistymismahdollisuuksia parantavia neuvojani "suurina julistuksina", ne ovat vain maalaisjärkeilyä ei sen kummempaa.
Vaikka vastaani hyökätään jatkuvasti tällä palstalla olen edelleen sitä mieltä, että opiskelemalla ammatti alalta joka työllistää ja tarvittaessa muuttamalla työllistävälle paikkakunnalle, työttömyys päättyy nopeammin kuin sohvalla makaamalla ja päättäjiä haukkumalla, tai kuten nimim. Hallitusnikkari sitkeästi teki, ehdottelemalla lakimuutosta.
Kirjoitat vastuunotosta kuin olisin tehnyt jotain pahaa? Kerron vain miten olen toiminut työmarkkinakelpoisuuteni pitämisessä sellaisena, että työllistymisen suhteen ei ole ollut ongelmia. Kun konsti on tepsinyt itselläni, tällaisella nössöllä luuserillakin, niin miksi se ei toimisi monella muullakin?
>Mielestäni työtön ei ole luuseri, luovuttanut on.
Ai sinäkö määrittelet sen, kuka on luuseri?
Sana "mielestäni" lauseen alussa kertoo ymmärtääkseni, että kyse on mielipiteestäni. Jokainen olkoot mitä mieltä haluaa.
No minun mielestäni sinä olet väärässä.
Olet itse luuseri, mielestäni.
Vankilan ja tämän forumin yhtäläisyys: Molemmat ovat täynnä syyttömiä.
Enpä vaihtaisi koskaan vapauttani, jos vankilan ja työlttömyyden väliltä pitäisi valita. Ei ne tiilenpäät niin hienot ole, vaikka Lämpimän ruuan eteensä saisi.
Kyllä sitä työttömänä on enemmän elämää, kuin vankilan seinien sisäpuolella. Siellä on ihan oma maailmansa omine sääntöineen ja sellaisia ihmisiä, joita ei naapurikseen haluaisi edes "kameroilla vartioidussa" vankilassa. Sitä elämää ei kannata kadehtia, trust me.
Sen tajuan, että vanki on tehnyt rikoksen päästäkseen takas vankilaan, sillä vapauduttua saattaa olla, että täällä "siviilissä" ei ole enään mitään. Ei työpaikkaa, ei kotia eikä välttämättä sitä turvaverkkoakaan. Sen lisäksi saattaa iskeä kammo tätä siviili maailmaa kohtaa, eikä osattakkaan enään olla yhteiskunnassa, kun on tottunut vankilan "turvalliseen" elämään, jossa on selkeet säännöt, vaikkakin toisinaan julmat ja kovat.
En kyllä koskaan ollessani työtön yh, joka ei lapsen isältä, eikä valtiolta karhunut elatusapua (ylpeänä ja pölhönä, lapsen isällä olisi ollut kyllä maksaa) kadehtinut omaa isääni tai miettinyt, että jos tästä ei parane, niin toivottavasti naapuriksi pääsen. Tiukkaa teki ja tarkkaan sai laskea, eikä sellaisia asioita meillä ollutkaan, mitä normaaleissa kodeissa. Mankkana joku tarjous radiokello ja telkkarista ei tietoakaan. Huonekalutkin haalittu sieltä mistä puoli ilmaiseksi sai (kodikasta oli silti). Eikä muksulle tosiaan tarjottu sitä parasta ja kalleinta, mutta eipä tuo valittanut koskaan. Nyt kun on ja saa, niin senkin edestä sitten ;) Mutta hyvin pärjäsi ja tulipahan askarreltua lapsen kanssa pahvista ym. leluja, koristeita jne.
Uiminen meressä ei maksa mitään, pulkkamäessä laskeminen ei maksa mitään, ei hiihtäminen eikä luistelu, kävely luonnossa jne. Mutta vankina niitä ei pääsekkään ihan noin vaan tekemään. Ja ihmisiä joiden kanssa vietätä aikasi et voi silloin valita.
Sen kyllä tiedän, että elettyä itse köyhyydessä, tietää mitä se on ja osaa antaa nykyiselle elämälleen arvoa, sekä jakaa omastaan, vaikka vähäinen se oma panos on.
Toisaaltaan, kun itse oli asunut köyhyydessä lapsesta asti, niin ei sitä aikuisenakaan osannut kaivata kovinkaan paljoa. Ja kun asiat parantuivat, niin aika kauan aikaa kesti, että "tottui" toisenlaiseen elämään. Jostain kummasta, kun media ja aikuiset saivat minut uskomaan, että minusta nyt ei koskaan rikasta tulekkaan, taustojeni takia, joten en sitä odottanutkaan.
Ja useamman mielestä en edes ole rikas, mutta onneksi sitä ei tarvitse olla samaa mieltä.
Kannattaa kiinniittää huomio niihin ihaniin ja iloisiin juttuihin ja yrittää vaan luottaa, että elämä kantaa...tavalla tai toisella. Ja joku päivä voi olla, että asiat ovatkin muuttuneet...
Kadehdin elämänasennettasi. Toivon kaikkea hyvää elämääsi.
♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥
♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥
♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥
♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥
♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥♡♥
jokainen saa minimitoimeentulon maailman tappiin asti.
Kun on asunnoton, täysin rahaton ja nälkä kurnii vatsassa, niin ei siinä elämä enää pyöri ilmaisten ajanvietto mahdollisuuksien parissa.
Odotellaan muutama vuosi eteenpäin, niin olemme tilanteessa, jossa ei enää ole mitään perusturvaa... kuten asumis- tai toimeentulotukea.
Toimeentuloa onneksi on. Asunnottomuudesta tiedän, olen paljon jutellut ihmisten kanssa joilla ei ole asuntoa syystä tai toisesta. Toiset ovat olleet päihdeongelmaisia, toisilla taas on ollut huono tuuri muista syistä.
Varmasti siinä vaiheessa, jos ei asuntoa olisi (mutta ne asunnottomatkin saavat toimeentulotukea), niin varmaan tulisi paukkupakkasilla tehtyä pikkurötöksiä, jotta pääsisi lämpimään. Myönnän, että rahalla pärjääminen menee tiukemmaksi, kun ei ole keittiötä, jossa valmistaa halpaa ja terveellistä ruokaa.
Itse toivon, että koskaan ei tule tapahtumaan sitä, että tämä hyvinvointi valtio lakkautetaan. Itse mielelläni maksan veromarkat siitä, että pystytään tukemaan niitä joilla itsellään ei ole. Tiedän tosiaan, miltä voi ihmisestä tuntuu, kun talous ja kaikki menevät häränpyllyä ja tiputaan tyhjän päälle. Tulevaisuus näyttää mustalta jne.
Tosin itse en ole koskaan joutunut kärsimään asunnottomuudesta, vaikka olen kyllä yhteiskunnan tukien varassa elännyt aikoinaan itsekkin. Mutta oma taustani, perheestäni johtuen, on sen lainen, että kyllä siellä on tullut nähtyä jos jonkin näköistä tarinaa ja kohtaloa.
Mutta niinkuin se sanonta kuuluu...niin kauan aikaa kuin on toivoa on myös elämää ja päin vastoin.
Onhan se kakkamaista lukea, miten eduskunnassa tehdään juhlakirjoja ja pippaloita sellaisilla summilla, joilla taatusti voisi kohentaa monen muun ihmisen elämänlaatua. Onhan se aika huvittavaa, että valitetaan, ettei rahaa ole...asioihin, joita kipeimmin tarvittaisiin. Kuvittelisin, että kansanedustajat pärjäisivät ilman hienoja juhlia sen aikaa, että rahoitusta saataisiin sinne minne tarvitaan.
Myönnän, että en kuitenkaan valtion pyörittämisestä tiedä tarpeeksi saati sen talouden ;)
Olin pitka-aikaistyoton muutaman vuoden, kiitos leikkausten ja lomautusten. Mikali Suomesta ei olisi ollut tieta ulos, olisin hyvin voinut harkita vankilaan menoa, silla siella saa ilmaiset sapuskatkin ja yosijan, eika tule karensseja.
Jarkipuhe sai kuitenkin minut heraamaan ja lahdin paremmille apajille, jossa olen edelleen.
Vaihtoehto on, muuttakaa pois sielta saatanan avovankilasta!