Särjetty sydän

Miten jatkaa eteenpäin? kirjoitti:

Viime helmikuussa eräs poika koulustani halusi tutustua minuun... Aluksi en oikeastaan pitänyt hänestä ollenkaan... Sitten tapahtui jotain... Tutustuin poikaan paremmin ja huomasin olevanikin ihastunut! Meidän piti monet kerrat mennä kahville, mutta koskaan ei menty... Poika vaan lupasi ja lupasi lähteä kahville, mutta ei muka koskaan ehtinyt vaikka idea alunperin olikin hänen. Koulussa aina moikkailtiin ja viimesellä viikolla ennen kesäloman alkua puhuttiinkin. Sitten hän pyysi minua syömään ja olin aivan onnessani! Tajusin olevani rakastunut! Kaverini aina vaan sanoivat, että se poika vaan pyörittelee tyttöjä, mutta en uskonut vaan uskoin ettei niin olisi... Käytiin siis syömässä. Niistä piti tulla tuplatreffit, mutta meninkin sinne sen pojan ja yhden toisen pojan kanssa. Meillä oli hauskaa ja nauroin kunnolla. Piti sitten lähteä saman porukan kanssa uudestaankin, mutta ei koskaan lähdetty... Saman viikon perjantaina pojan kaveri kertoi minulle, että poika puhuu musta koko ajan ja taitaa tykätäkin... Olin niin onnessani kun hän vielä sanoi, että VARMASTI tullaan olemaan sen pojan kanssa yhdessä... Mutta sitten tapahtui jotakin... Pojan ja minun väliset jutut alkoivat hiipua enemmän kaverin, tai hyvän päivän tutun tasolle. Aloin epäilemään että hänellä onkin toinen ja outo tunne alkoi kavaltaa... Mustasukkaisuus. Siispä pommitin häntä kysymyksillä ja se oli väärin. En hetkeen vaan pystynyt juttelemaan samoin kuin ennen ja sitten kun pystyinkin niin juttu taisi olla ohitse... Ei se poika kai kauaa musta tykännyt, ja nyt ajattelen, että tyttöjä se vaan pyörittelee, niinkuin mulle on yritetty jo monet kerrat sanoa! Nyt hän yrittää saada minut ja tämän yhden kaverin kanssa yhteen ja eilen meinasi nousta riita mesessä. Ei enää edes paljoo mesessä puhuta... Yleensä mä alotan puhumisen tai sitten en... Tätä on vaikea selittää mutta mun sydän todella särjettiin. Itken melkeen koko ajan enkä voi nauttia kesästä, enkä mistään. Tajusin et tosiaan rakastan tätä poikaa ja kaipaan häntä. En vaan pääse irti enkä eteenpäin. Eikä helpota yhtään, et meitä yhdistää moni asia. Pahinta on, et ollaan vieläkin samassa koulussa ja ensi syksynä samalla pihalla, joten joudutaan väkisinkin tapaamaan joka päivä. Se on varmasti tuskallista, enkä tiedä, miten jatkaa eteenpäin. Poika ei kai enää haikaile mun perään, kun tuntuu sillä olevan muut tytöt jo kehissä. En tajua miksi edelleen rakastan häntä, vaikka se teki mitä teki ja pyöritti mua mielensä mukaan... Onko kellekkään tapahtunut samoin? Entä miten pääsisin parhaiten eroon? En vaan voi edelleenkään ajatella muuta kuin häntä... Ja syytän itseäni, etten tehnyt seuraavaa siirtoa koskaan. Annoin raukkamaisen kuvan itsestäni pojalle.
Ja sanon vaan kaikille et täytyy sanoa suoraan jos ei välitä tai jaksa jatkaa koska muuten särkee jonkun sydämen!!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä