Talon lainanmaksu

luotin rakkaimpaani,joka pitäis olla luotettavin läheisin ihminen. Myönnänkin, että olen ollut todella tyhmä ja sinisilmäinen. Nyt siis kysynkin järkevämpien mielipidettä mitä voisin tehdä?

Olen entisessä työssäni nähnyt näitäkin riitoja. Lopulta on otettu tiliotteet riviin ja räknätty kumpi on pääasiallisesti hoitanut lainat ja muut maksut. Sitten on räknätty niiden mukaan omistusosuuksia. Yleensä ainakin ennen isomman potin sai se, joka oli käytännössä lainat maksanut. En tiedä, onko käytäntö muuttunut.

hurja hilta kirjoitti:

Olen entisessä työssäni nähnyt näitäkin riitoja. Lopulta on otettu tiliotteet riviin ja räknätty kumpi on pääasiallisesti hoitanut lainat ja muut maksut. Sitten on räknätty niiden mukaan omistusosuuksia. Yleensä ainakin ennen isomman potin sai se, joka oli käytännössä lainat maksanut. En tiedä, onko käytäntö muuttunut.

Lue lisää

Ihan yhdentekevää kuka mitäkin on maksanut, se on perheen ylläpitoa ja talousmenoja eikä niitä lasketa. Omistuksetkin on ihan se ja sama jos ei ole avioehtoa. Lainat on maksanut kuka maksanut, ei varsinaisesti väliä koska viivan alle jää kuitenkin loppukädessä tasasummat koska tasinko, se tasinko, hoitaa kaiken. Vaikka olis ihan selkeästi niin että toinen on hoitanut asiat ja toinen on huidellut, ei väliä.

Näin se ikävä kyllä vaan on. Ei mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden kanssa.

avioliittolakia: Aviopulison velvollisuus on elättää toisen puolison niin tarvittaessa. Eli Käyt shoppailemassa oman tilin tyhjäksi ja näytät miehellesi, että näin pääsi käymään. Hänellä on lain mukaan velvollisuus elättää ja maksaa kaikki kulut, jollei niin tee,voit viedä asian oikeuteen. Shoppailet siis tilin tyhjäksi ennen kuin mitkään lainat yms on ehtineet sieltä mennä, niin että hänen on pakko maksaa. Tai sitten sanot että menette pankkiin ja siellä teette uudelleen sen verran että molempien tililtä menee lainanlyhennys puoliksi. TAI Sitten pyydät häneltä rahaa itsellesi kerran kuussa ja sanot että omat on loppu ja että täytyy ostaa ruokaa jne. ja jollei rahaa heru, niin olet ostamatta ruokaa niin jo rupee rahaa tulemaan miehenkin taskusta,jollei semmoisenaan niin ainakin ruokaa ilmestyy kaappiin. Viimeinen keino on tietenkin että yhdistätte tilinne ja molemmille kortti, jolla nostaa kyseiseltä yhteiseltä tililtä rahaa!!!Tällöin kaikki menisi puoliksi lainanlyhennyksiä myöten!

Sinun kannattaisi tehdä niin, että ilmoitat miehelle hyvissä ajoin, että maksat lainanlyhennyksestä sen eräpäivänä vain puolet ja että hänen on huolehdittava sen toisen puolikkaan maksamisesta. Tai vielä parempaa, ilmoitat, että olet peruuttanut lyhennyksen suoraveloituksen tililtäsi ja että hänen on maksettava lyhennys seuraavat x kuukautta, koska sinä olet maksanut hänenkin osuutensa x kuukauden ajan. Sitten pidät vaan pään kylmänä ja annat eräpäivän tulla ja mennä, etkä yksinkertaisesti maksa sitä lyhennystä. Kyllä mies siihen reagoi, jos/kun pankista tulee huomautuskirje, jollei mies sitä aiemmin ole reagoinut eräpäivän lähestymiseen.

Röyhkeyteen pitää vastata röyhkeydellä. Pidä itse kiinni omista oikeuksistasi, ei sitä näköjään teidän perheessä kukaan muu tee. Sitten toinen vinkki: menette yhdessä kauppaan, varmistat, että miehelläsi on lompakko varmasti mukana. Sitten kassalla ilmoitat, että lompakkosi taisi unohtua kotiin, joten miehesi ei auta muu kuin maksaa ruuat. Kuuluuhan hänen ruokamenoihin osallistua, kun kerran syömiseenkin (ilmeisesti) osallistuu.

lyhennyksestä kirjoitti:

Sinun kannattaisi tehdä niin, että ilmoitat miehelle hyvissä ajoin, että maksat lainanlyhennyksestä sen eräpäivänä vain puolet ja että hänen on huolehdittava sen toisen puolikkaan maksamisesta. Tai vielä parempaa, ilmoitat, että olet peruuttanut lyhennyksen suoraveloituksen tililtäsi ja että hänen on maksettava lyhennys seuraavat x kuukautta, koska sinä olet maksanut hänenkin osuutensa x kuukauden ajan. Sitten pidät vaan pään kylmänä ja annat eräpäivän tulla ja mennä, etkä yksinkertaisesti maksa sitä lyhennystä. Kyllä mies siihen reagoi, jos/kun pankista tulee huomautuskirje, jollei mies sitä aiemmin ole reagoinut eräpäivän lähestymiseen.

Röyhkeyteen pitää vastata röyhkeydellä. Pidä itse kiinni omista oikeuksistasi, ei sitä näköjään teidän perheessä kukaan muu tee. Sitten toinen vinkki: menette yhdessä kauppaan, varmistat, että miehelläsi on lompakko varmasti mukana. Sitten kassalla ilmoitat, että lompakkosi taisi unohtua kotiin, joten miehesi ei auta muu kuin maksaa ruuat. Kuuluuhan hänen ruokamenoihin osallistua, kun kerran syömiseenkin (ilmeisesti) osallistuu.

Lue lisää

mitä maa voi päällään kantaa.
Olen toteuttanutkin joitakin näistä aikaisemmista hyvistä neuvoista. Kerran uskalsin käyttää rahaa kerralla vähän enemmän ja sekin erittäin hyödylliseen lapsia varten. Ajattelin, että miehen on nyt vain pakko tulla vastaan... vaan ei tullut ja jouduin lainaamaan vanhemmiltani tämän ylimenevän summan verran. Niinpä makselin vanhemmilleni tätä vippiä useita kuukausia ja otin opikseni. En ole mitään tuhlaaja tyyppiä vaan harkitsen todella tarkkaan ostokseni siinäkin tapauksessa, että rahaa olisi yllinkyllin. Mieheni on siis todella tunteeton raha-asioissa. Hän kehtaisi sanoa vaikka kaupan kassalla, ettei hänellä ole rahaa, siksipä en uskaltaisi edes kokeilla sellaista. Se olisi todella nöyryyttävää minulle. Samassa pöydässä hän kyllä aterioi mielellään.
Kokeilin sitäkin kerran, etten ostanut ruokaa, vaan kehoitin miehen menemään kauppaan. Tulos oli, että viikko syötiin ns. välipaloja, koska oikeita ruokatarvikkeita hän ei ostanut. Kokeilinpa uudestaan ja tein oikein kauppalapun... tuloksena oli, että puolet listalla olleista ruokatarpeista puuttui... ei kuulemma ollut!! Niillä eväillä ei todellakaan elätetä 6 henkistä perhettä. Enkä kestänyt muutenkaan katsoa, kun lapsilla ei ollut oikeaa ruokaa vaan pikaruokaa, jotka on yleensä tarkoitettu välipaloiksi tai tosi kiireen keskelle väliaikaisesti. Hän siis piti huolen, ettei ruoat tule maksamaan hänelle paljoa.

Tuohon haluan pyrkiä, että puolet lainanlyhennyksestä menisi autom. veloituksena hänen tililtään. Silloin pankki lähettäisi karhukirjeen hänelle eikä minulle. Nyt aionkin olla pankkiin yhteydessä kys. asiasta ja muutan lainanlyhennyksen niin, että vain puolet menee minun tililtäni. Se on vain ongelma, jos pankki vaatii meitä molempia allekirjoittamaan tätä muutosta, niin mieheni ei sinne varmaankaan aio tulla.
Miksi ihmeessä tuollaisia ihmisiä edes on olemassa, eikö miehellänikään ole minkäänlaista moraalia olemassa!! Onko tässä mitään järkeä koko suhteessa...

ajan pankkiin ja menette miehen kanssa sinne tekemään tuo automaativeloitussopimuksen.

Hyvä konsti on myös tämä että laskette paljonko on yhteisiä menoja siis ruoka, sähkö, vesi, lastenvaatteet yms.

Sitten tuo summa puoliksi ja kumpikin siirtää sen puolikkaan erilliselle tilille josta nuo menot maksetaan, siis perustatte taloustilin yhteisiä menoja varten, ja mielellään miehesi pistää hiukkasen enemmän rahaa sinne tilille kuin sinä, koska tienaakin enemmän.

kuin varaat kirjoitti:

ajan pankkiin ja menette miehen kanssa sinne tekemään tuo automaativeloitussopimuksen.

Hyvä konsti on myös tämä että laskette paljonko on yhteisiä menoja siis ruoka, sähkö, vesi, lastenvaatteet yms.

Sitten tuo summa puoliksi ja kumpikin siirtää sen puolikkaan erilliselle tilille josta nuo menot maksetaan, siis perustatte taloustilin yhteisiä menoja varten, ja mielellään miehesi pistää hiukkasen enemmän rahaa sinne tilille kuin sinä, koska tienaakin enemmän.

Lue lisää

Eli varaan todellakin ajan pankkiin maksumuutoksen vuoksi. Toivon hartaasti, että mieheni suostuu mukaan. En nimittäin aio nyt antaa periksi piiruakaan.

Tuo oli myös hyvä idea perustaa ns. taloustili. Minä ainakin olen sen kannalla, mutta pieni pelko hiipii taustalla, sillä miehelleni ei tee tiukkaakaan laistaa taaskaan maksuissa. Hän kun ei yleensä pidä sanaansa tällaisissa asioissa. Ettei taas tilanne menisi siihen, että minä yksin panen taloustilille rahaa...

röyhkein mies kirjoitti:

mitä maa voi päällään kantaa.
Olen toteuttanutkin joitakin näistä aikaisemmista hyvistä neuvoista. Kerran uskalsin käyttää rahaa kerralla vähän enemmän ja sekin erittäin hyödylliseen lapsia varten. Ajattelin, että miehen on nyt vain pakko tulla vastaan... vaan ei tullut ja jouduin lainaamaan vanhemmiltani tämän ylimenevän summan verran. Niinpä makselin vanhemmilleni tätä vippiä useita kuukausia ja otin opikseni. En ole mitään tuhlaaja tyyppiä vaan harkitsen todella tarkkaan ostokseni siinäkin tapauksessa, että rahaa olisi yllinkyllin. Mieheni on siis todella tunteeton raha-asioissa. Hän kehtaisi sanoa vaikka kaupan kassalla, ettei hänellä ole rahaa, siksipä en uskaltaisi edes kokeilla sellaista. Se olisi todella nöyryyttävää minulle. Samassa pöydässä hän kyllä aterioi mielellään.
Kokeilin sitäkin kerran, etten ostanut ruokaa, vaan kehoitin miehen menemään kauppaan. Tulos oli, että viikko syötiin ns. välipaloja, koska oikeita ruokatarvikkeita hän ei ostanut. Kokeilinpa uudestaan ja tein oikein kauppalapun... tuloksena oli, että puolet listalla olleista ruokatarpeista puuttui... ei kuulemma ollut!! Niillä eväillä ei todellakaan elätetä 6 henkistä perhettä. Enkä kestänyt muutenkaan katsoa, kun lapsilla ei ollut oikeaa ruokaa vaan pikaruokaa, jotka on yleensä tarkoitettu välipaloiksi tai tosi kiireen keskelle väliaikaisesti. Hän siis piti huolen, ettei ruoat tule maksamaan hänelle paljoa.

Tuohon haluan pyrkiä, että puolet lainanlyhennyksestä menisi autom. veloituksena hänen tililtään. Silloin pankki lähettäisi karhukirjeen hänelle eikä minulle. Nyt aionkin olla pankkiin yhteydessä kys. asiasta ja muutan lainanlyhennyksen niin, että vain puolet menee minun tililtäni. Se on vain ongelma, jos pankki vaatii meitä molempia allekirjoittamaan tätä muutosta, niin mieheni ei sinne varmaankaan aio tulla.
Miksi ihmeessä tuollaisia ihmisiä edes on olemassa, eikö miehellänikään ole minkäänlaista moraalia olemassa!! Onko tässä mitään järkeä koko suhteessa...

Lue lisää

Mahdollisessa avioerossa ei osituksessa oteta huomioon yli oman osuutesi maksamiasi asuntolainan lyhennyksiä, koska sen katsotaan kuuluvan puolisoiden normaaliin elatusvelvollisuuteen. Ilmeisesti asuntolaina on molempien puolisoiden nimissä, joten jos lyhennys jää maksamatta, niin kyllä se koskettaa kumpaakin puolisoa. Onhan täysin kohtuutonta, että joudut lainaamaan vanhemmiltasi rahaa lainanlyhennykseen samaan aikaan kun miehesi rahavarat sen kun karttuvat.

Mahdollista avioeroa silmällä pitäen sinun kannattaisi ottaa valokopiot miehesi tiliotteista, sillä jos hänen tililleen kertyy rahavaroja (sinun kustannuksellasi), kuuluu sinulle niistä puolet mahdollisessa osituksessa. Näin ennaltaehkäiset, ettei pihi miehesi pääse piilottamaan rahojaan osituksen varalta. On tuo miehesi sen verran törkimys, etten ihmettelisi, jos yrittäisi juonia jotain osituksessa.

tehdä kirjoitti:

Eli varaan todellakin ajan pankkiin maksumuutoksen vuoksi. Toivon hartaasti, että mieheni suostuu mukaan. En nimittäin aio nyt antaa periksi piiruakaan.

Tuo oli myös hyvä idea perustaa ns. taloustili. Minä ainakin olen sen kannalla, mutta pieni pelko hiipii taustalla, sillä miehelleni ei tee tiukkaakaan laistaa taaskaan maksuissa. Hän kun ei yleensä pidä sanaansa tällaisissa asioissa. Ettei taas tilanne menisi siihen, että minä yksin panen taloustilille rahaa...

Lue lisää

myös suoraveloitus. Jokainen ihminen käyttää hyväkseen kaiken sen mitä sallitaan. Hyvä esimerkki on 5v lapsesta, jolle olin hemmotteleva mummi. Kun tilanne muuttui ja jouduin ottamaan lapsen enemmän kuin 2 kertaa/kk, niin olihan tekeminen, että asiat saatiin järjestykseen.
Yleensä aikuisten kesken myös kunnioitus nousee, kun pistää asiat järjestykseen eli ei kannata pelätä jättämistä tms.

röyhkein mies kirjoitti:

mitä maa voi päällään kantaa.
Olen toteuttanutkin joitakin näistä aikaisemmista hyvistä neuvoista. Kerran uskalsin käyttää rahaa kerralla vähän enemmän ja sekin erittäin hyödylliseen lapsia varten. Ajattelin, että miehen on nyt vain pakko tulla vastaan... vaan ei tullut ja jouduin lainaamaan vanhemmiltani tämän ylimenevän summan verran. Niinpä makselin vanhemmilleni tätä vippiä useita kuukausia ja otin opikseni. En ole mitään tuhlaaja tyyppiä vaan harkitsen todella tarkkaan ostokseni siinäkin tapauksessa, että rahaa olisi yllinkyllin. Mieheni on siis todella tunteeton raha-asioissa. Hän kehtaisi sanoa vaikka kaupan kassalla, ettei hänellä ole rahaa, siksipä en uskaltaisi edes kokeilla sellaista. Se olisi todella nöyryyttävää minulle. Samassa pöydässä hän kyllä aterioi mielellään.
Kokeilin sitäkin kerran, etten ostanut ruokaa, vaan kehoitin miehen menemään kauppaan. Tulos oli, että viikko syötiin ns. välipaloja, koska oikeita ruokatarvikkeita hän ei ostanut. Kokeilinpa uudestaan ja tein oikein kauppalapun... tuloksena oli, että puolet listalla olleista ruokatarpeista puuttui... ei kuulemma ollut!! Niillä eväillä ei todellakaan elätetä 6 henkistä perhettä. Enkä kestänyt muutenkaan katsoa, kun lapsilla ei ollut oikeaa ruokaa vaan pikaruokaa, jotka on yleensä tarkoitettu välipaloiksi tai tosi kiireen keskelle väliaikaisesti. Hän siis piti huolen, ettei ruoat tule maksamaan hänelle paljoa.

Tuohon haluan pyrkiä, että puolet lainanlyhennyksestä menisi autom. veloituksena hänen tililtään. Silloin pankki lähettäisi karhukirjeen hänelle eikä minulle. Nyt aionkin olla pankkiin yhteydessä kys. asiasta ja muutan lainanlyhennyksen niin, että vain puolet menee minun tililtäni. Se on vain ongelma, jos pankki vaatii meitä molempia allekirjoittamaan tätä muutosta, niin mieheni ei sinne varmaankaan aio tulla.
Miksi ihmeessä tuollaisia ihmisiä edes on olemassa, eikö miehellänikään ole minkäänlaista moraalia olemassa!! Onko tässä mitään järkeä koko suhteessa...

Lue lisää

Sinun kannattaisi varata aika kunnan lastenvalvojalta ja mennä sinne miehesi kanssa tekemään elatussopimus, jossa vahvistetaan miehesi elatusvelvollisuus lapsianne kohtaan niin, että hänet velvoitetaan maksamaan lapsille elatusmaksua. Tämä ilmeisesti on ainoa keino saada mies elättämään lapsiaan. Onhan törkeää, että mies ei omia lapsiaan elätä, vaan jättää elatusvelvollisuuden yksin äidille ja elää vielä puolisonsa kustannuksella. Elatussopimuksella tai tuomiolla vahvistettu elatusmaksu on ulosottokelpoinen eli miehesi ei mitenkään välty siltä. Mitkä mahtavat olla tulonne?

Jos mies ei suostu tekemään elatussopimusta, voit viedä asian käräjäoikeuteen, jossa hänen maksettavakseen tuleva elatusmaksu vahvistetaan. Alat pärjätä taloudellisesti paljon paremmin, kun saat isän osallistumaan lasten elatukseen, niin kuin kuuluukin.

kuin varaat kirjoitti:

ajan pankkiin ja menette miehen kanssa sinne tekemään tuo automaativeloitussopimuksen.

Hyvä konsti on myös tämä että laskette paljonko on yhteisiä menoja siis ruoka, sähkö, vesi, lastenvaatteet yms.

Sitten tuo summa puoliksi ja kumpikin siirtää sen puolikkaan erilliselle tilille josta nuo menot maksetaan, siis perustatte taloustilin yhteisiä menoja varten, ja mielellään miehesi pistää hiukkasen enemmän rahaa sinne tilille kuin sinä, koska tienaakin enemmän.

Lue lisää

"..ja mielellään miehesi pistää hiukkasen enemmän rahaa sinne tilille kuin sinä, koska tienaakin enemmän. "

Ei ymmärrä tätä?

tässä logiikassa kirjoitti:

"..ja mielellään miehesi pistää hiukkasen enemmän rahaa sinne tilille kuin sinä, koska tienaakin enemmän. "

Ei ymmärrä tätä?

Eihän tuossa logiikassa ole avioliittolain säännösten valossa mitään mättämistä: puolisoiden tulee elatuskykynsä mukaisessa suhteessa osallistua perheen elatukseen. Näin ollen enemmän ansaitsevan elatusvastuu on suurempi (ei 50/50).