Täällä kun on kyselty kehumisesta. Nyt haluaisin kysyä teiltä naiset, miten vastaatte yllättävään vilpittömään kehuun. Miltä se tuntuu? Miltä vaikuttaa?
Nythän tietenkin voisin erityisesti mainita, että miehen kehusta kysymys. Haluaisin kuitenkin laajentaa ylipäätään tätä kysymystä kenen tahansa esittämään ja mistä tahansa, yllättävääkin kehumista tai hämmentävää koskevaan. Onko kehumisesta haittaa? Miksi sitä tehdään vähän tai onko sillä jokin tarkoitus... jopa haittavaikutuksia!??
Nythän tietenkin voisin erityisesti mainita, että miehen kehusta kysymys. Haluaisin kuitenkin laajentaa ylipäätään tätä kysymystä kenen tahansa esittämään ja mistä tahansa, yllättävääkin kehumista tai hämmentävää koskevaan. Onko kehumisesta haittaa? Miksi sitä tehdään vähän tai onko sillä jokin tarkoitus... jopa haittavaikutuksia!??
Vastaukset 39
Vanhimmat
En ole vielä tähän päivään mennessä muuta keksinyt. Ja sitten kun kehuttavaa kehujasta tulee, niin se pitää tehdä itsenäisesti eikä vastauksena toisen kehuihin.
Miltä se tuntuu? No, jos kyseessä on mies, josta tietää että hän haluaa enemmän kuin minä niin kyllähän se vaivaannuttaa. Paljon.
Jos kyseessä taas on nainen tai mies, josta _todella_ välittää, niin yleensä menee mehu väärään kurkkuun. Ja valitettavan usein ihan kirjaimellisesti. Vaikka siitä saa hyvä aasinsillan ihan uuteen aiheeseen, kun toinen joutuu hakkaamaan selkään kuin viimeistä päivää..
Meinaatko, että kehumisella jokin erityismerkitys.
En ota koskaan kehuja tosissani, ei turhaan pääse nousemaan hattuun. Oikeastaan kehuminenkin on eräänlaista small talkia, jota ei pidä ottaa turhan todesta. Kyllä minullakin on tapana kehua ihmisiä, vaikka ei aina sitä kehumista olisikaan, se saa vain ihmiset hyvälle tuulelle. Mutta kehuihin vastaan aina, että kiitos...
Kehuminen vain small talkia?
No sekä että. Siis tarkoitin, että kehumisia en ota yleensä kovinkaan todesta. Toisen ihmisen kehuminen nyt vain toimii tietyissä tilanteissa. Ja silloin kun puhutaan small talkia, niin puhutaan jotakin jonninjoutavia, kuten säästä yms, joita ei sitten jälkeenpäin yleensä edes enää muista...hmm...hassu selostus(=
Jees. Mulla kyllä kehumisella tarkoitus tuottaa oikeestimielihyvää toiselle ja ehkä kannustaa toista.
No kyllä minullakin. Mutta joskus voin tehdä pieniä "ylilyöntejäkin" kehumisen suhteen, mutta todellakin tarkoitus on tuottaa toiselle vain iloista mieltä...
Olen huomannut kasvatuksessa tämän kehumisen merkityksen. Lapsille on hirveän tärkeää saada positiivista palautetta. Ihan pienetkin tykkäävät siittä, että mami taputtaa hellästi taikka koskettaa kehun yhteydessä. Siis ei pelkästään sanallista palautetta vaan jokin ele.
Olen huomannut tämän taianomaiseksi nimenomaan muitten ei-niin-kosketeltujen lasten kohdalla. Aina meinaa tulla se komento tai kielto eikä sitä kannustusta ja kiitosta niin usein.
Varmaankin hyvin totta (itselläni ei vielä lapsia). Kyllähän se tekee hyvää itsetunnolle aina, että kehutaan. Ja varsinkin varmaan juuri se, että oma äiti kehuu lastaan. Lapset sitten vanhempanakin luottavat paremmin omiin kykyihinsä. Nyt täytyy sanoa ihan vilpittömästi, että pitkästä aikaa mukava ja erilainen aihe, jota ei olla vielä jankattu ja kulutettu loppuun täällä. Illanjatkoa sinulle(=
Toki aihe on Naisen logiikka -palstalla, mutta silti unohdatte nyt, että kehumisen piti olla vilpitöntä. Ylilyönnit ja muuten vaan tokaistut höpötykset eivät ole vilpittömiä. Vilpitön kehu on aito ja totuudenmukainen.
No sanotaan nyt näin, että en minä ihan täysin niitä kehuja tuulesta tempaa. Sitä paitsi, mistä se vastapuoli sitä voi tietää, että kuinka vilpillinen tai vilpitön olen?
Kiinnitän huomioni TODELLISEEN asiaan. Siis sellaiseen jota voin vilpittömästi kehua!
No jos ystäväsi kysyisi sinulta kampaamosta tultuaan mielipidettäsi kampauksestaan, ja mielestäsi se olisi aivan hirveä, sanoisitko rehellisesti hänelle, että et pidä siitä yhtään vai valehtelisitko sen olevan hieno? Minä ainakin kehuisin, vaikka sitten siinä tulisi kyllä valehdeltua...
Kannattaisi ottaa oppia amerikkalaisista elokuvista ja todeta iloisesti, että kampaus on mielenkiintoinen (tai erilainen).
Kampaus on erilainen ja mielenkiintoinen.
Kyllä minä rehellisesti sanottuna naisena ainakin haluaisin kuulla, että kampaukseni on hieno, upee yms. ennemmin kuin, että joku sanoisi "hmm...se, on tuota hieman erilainen"....
Niin varmaan haluaisit, mutta se on erilainen ja mielenkiintoinen.
No kyllä sitä nyt Jeesustellaan. Toivottavasti toitotat muissakin asioissa yhtä korkeaa moraalia.
turhaan, luulin itsestäni liikoja ja nyt on vaikeaa
kehukaa lasta vain kun hän oikeasti on parempi kuin muut
Älä nyt viitsi kääntää tätä juttua ylösalaisin.
Kiitos, kukaan ei ole sanonut minulle noin aikaisemmin. (häkeltynyt).
No sepäs erikoista. Olet muutenkin aika omalaatuinen.
Mun käskettiin sanoa aina niin tuolla toisella palstalla...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000017945109
kohta tulee viä joku joka sanoo, et kehuttiin lapsena ja nyt on liian ylpee ittestään.
Etkö voisi sanoa kampauksesta, että olet SANATON. Sitten voit hymyillä idioottimaisen onnellisena.
Nainen tulkitsee todennäköisesti tämän kehuksi.
Taidan kuitenkin pitäytyä siinä "erilaisessa ja mielenkiintoisessa," kun tuo edellinenkin neuvosi ilmeisesti meni jotenkin väärin.
Muikku on aika sanavalmis, sait sen laittaan neljä kyssäriä. kääk!
Ainaski tiedät, kun olet jo kertaalleen kokeillut sanaa erilainen ja mikä-se-nyt-oli-sana... hmm en taitaisi olla kovin otettu minäkään semmoisesta palautteesta.
Mielelläni laittasin kyllä sellaisen kampauksen, jonka vaikutukset on turn-on eikä päinvastoin. Eli ehkä tiedustelen kumppanilta, jollain tavoin mikä mahtais olla kiva.
Muistan kyl yhden homppelin äijän(ei omani), joka tokas jotain tosi tyhmää hiuksistani, käytetystä ajasta kampaajalla ja siitä miten paljon se sitten vielä maksoi!!! Tämmöiset ei-niin-hyvät toteamukset vois JÄTTÄÄ SANOMATTA. Kaikkea ei tartte päästää suustaan. Sitten sopivassa tilanteessa TOISESSA YHTEYDESSÄ voi mieskin muistaa, että semmoinen ja semmoinen juttu, kun sulla oli päässä, niin silloin kerran oli kiva. Sen saattaa ymmärtää jopa kehuksi, vaikka itse asiassa olet tyytymätön nykyiseen kampaukseen.
"Muistan kyl yhden homppelin äijän(ei omani)"
Se on hyvä, ettei se ole se oma.
Ei, kieltäydyn valehtelemasta, olen sitten mieluummin hiljaa... Jos sitä kampausta kehuisi, toinen saisi aivan väärän kuvan ja jos kommenttia pyydettäessä kehuisi jotain aikaisempaa, tulisi isoja ongelmia.
Kiitän kaikkia maailman vapaita naisia osallisuudesta sinkkuuteeni ja siitä, että minulla on mahdollisuus jäädä tällaisten asioiden ulkopuolelle!
Se, miten kehuun suhtautuu riippuu tosi paljon siitä tilanteesta, missä se esitetään ja kuka sen esittää. Kehu, jonka kuulee baarissa juuri ennen valomerkkiä kännisen miehen suusta ei yleensä paljon imartele ja siihen usein vastaakin vähemmän kiitollisena. Sen sijaan kehu, jonka kuulee jossain yllättävässä tilanteessa ihmiseltä, jota oikeasti arvostaa, saa kyllä aina hämmentymään ja kiittämään vienosti. :) Toisaalta liiallinen ja liian usein tapahtuva kehuminen saman ihmisen suusta saa mut kyllä epäilemään kyseisen ihmisen motiiveja ja vilpittömyyttä. Silloin myös kehujen vastaanottamisesta tulee vähän nihkeää.
Kohtuus kaikessa, siis kehumisessakin!
Sinähän voisit sille känniselleken esittää kehun, et on se vaan hyvin viel tolpillaan vaikka niin paljon juonut ja sinut huomasi!!
Joo tota täytyy kokeilla! :) Ehkä sen kännisenkin itsetunto siitä vähän nousis, kun sais kehuja. Ehkä se on just niitä lapsia, joita ei oo pienenä kehuttu tarpeeks...
ikäänkuin sinun eduksesi ja se unohtaa haukkua sinut pihtariksi, kun sillä meni jauhot suuhun!
Mut, hetkinen, hetkinen... Ei kai tota nyt sit vaan lasketa v...uiluksi? Tässä nyt oon just yrittänyt päästä siitä eroon ja löytää sisältäni sen kiltin tytön, joka osaa suhtautua miesten vonkauksiin viileän ylevästi, mutta kuitenkin ystävällisesti. :)
sitten sinun pitää kiittää kehuista ja häipyy paikalta nopeemmin kuin se känninen ehtii.
Jos yrität päästä eroon siitä v..uilusta: "Ehkä se on just niitä lapsia, joita ei oo pienenä kehuttu tarpeeks... "
Noh, oikeasti ei kannata ehkä kuitenkaan mennä känniääliölle sanomaan, että olipa kiva kun huomasit, koska sitten se ei ainakaan jätä sinua rauhaan. Pelkkä kiitos ja kävely pois voisi olla parempi juttu.
Joo, niin mää vähän arvelinkin, joten otan sanani (tai siis aikeeni) takaisin. :D
Toisaalta känniset ääliöt on mun mielestä ihan asia erikseen, eikä niille tarttekaan yrittää olla kohtelias. Niitten kohdalla on parasta keksiä nimenomaan se vikkelin tapa päästä niistä mahdollisimman kauas...
Mikset voisi kiittääkin kohteliaisuudesta (tai faktasta), ehkäpä ryyppäävät sitten seuraavalla kerralla hieman vähemmän murheeseensa. Liikaa ei saa kehua eikä liian monella sanalla, luulevat, että rakastuit tms.
Etenkin jos kyse tosiaan on vilpittömästä kehusta.
Se vahvistaa. Kyllä minulla ainakin tulee hirveen hyvä olo. Ja semmoinen, että tuohonkin kiinnitti huomiota, en edes ole ajatellut.
Sillä tavoin toinen viestii minulle siitä mikä on ehkä hänelle tärkeää ja merkityksellistä. Saatan pistää muistiin. Sitten kun tulee sopiva kohta... voin sytyttää pienen tuikun hänen silmissään muistamalla tämän jutun merkityksen.