Täytin kuukausi sitten 21. En ole vielä kokenut ensisuudelmaani. Olen tapaillut useita tyttöjä, mutta "suhteet" eivät ole koskaan vakavoituneet.
Olenko kummajainen? Asun pääkaupunkiseudulla, jossa deittailumahdollisuudet ovat kaikin puolin hyvät sekä monipuoliset. Olen vetävän näköinen nuori mies monilta osin, pukeudun siististi ja hallitsen small talkin salat. Niinpä ystäväni ihmettelevätkin usein miksi ihmeessä olen AINA sinkku.
Yksi ongelmani on ehdottomasti kokemuksen puute. En osaa lukea naisten välittämiä signaaleja oikein. Ryhdyn iskemään aina niitä, jotka eivät ole kiinnostuneet minusta. Kukaan tyttö ei ole taas yrittänyt koskaan avata itse "peliä".
Pitäisikö ryhtyä käymään baarissa? Meinaan, kun en ole niissä ollut oikeastaan koskaan. Onko se hyvä paikka löytää itselleen hyvää seuraa? Vai onko se vain yhden yön juttuja haikailevien keino? Sellaista kun en haluaisi, vaikka tahtoisinkin toki päästä kokemaan miltä se seksi tuntuu, mutta panostaminen kunnolliseen ja pitkäaikaiseen suhteeseen olisi huomattavasti houkuttelevampaa.
Minulla on muuten ollut lukuisiakin lupaavalta näyttäneitä mahdollisuuksia suhteen alkamiseen, mutta sitten joku on aina klikannut. Tapailin yhtä tyttöä kerran jopa 3kk. Tosin aina tämä ei ole johtunut minusta vaan ns. olosuhteiden pakosta. Elämässäni on nimittäin ollut muutamia todella vaikeita aikoja, traagisia hetkiä, joista toipuessani ei vain yksinkertaisesti ollut tilaa ihmissuhteille.
Tämä tilittäminen tuntuu itseasiassa ihan hyvältä! Ehkä viikonloppuna testaan tuota baaria ensimmäistä kertaa. Eihän se ota ellei annakaan?
Olenko kummajainen? Asun pääkaupunkiseudulla, jossa deittailumahdollisuudet ovat kaikin puolin hyvät sekä monipuoliset. Olen vetävän näköinen nuori mies monilta osin, pukeudun siististi ja hallitsen small talkin salat. Niinpä ystäväni ihmettelevätkin usein miksi ihmeessä olen AINA sinkku.
Yksi ongelmani on ehdottomasti kokemuksen puute. En osaa lukea naisten välittämiä signaaleja oikein. Ryhdyn iskemään aina niitä, jotka eivät ole kiinnostuneet minusta. Kukaan tyttö ei ole taas yrittänyt koskaan avata itse "peliä".
Pitäisikö ryhtyä käymään baarissa? Meinaan, kun en ole niissä ollut oikeastaan koskaan. Onko se hyvä paikka löytää itselleen hyvää seuraa? Vai onko se vain yhden yön juttuja haikailevien keino? Sellaista kun en haluaisi, vaikka tahtoisinkin toki päästä kokemaan miltä se seksi tuntuu, mutta panostaminen kunnolliseen ja pitkäaikaiseen suhteeseen olisi huomattavasti houkuttelevampaa.
Minulla on muuten ollut lukuisiakin lupaavalta näyttäneitä mahdollisuuksia suhteen alkamiseen, mutta sitten joku on aina klikannut. Tapailin yhtä tyttöä kerran jopa 3kk. Tosin aina tämä ei ole johtunut minusta vaan ns. olosuhteiden pakosta. Elämässäni on nimittäin ollut muutamia todella vaikeita aikoja, traagisia hetkiä, joista toipuessani ei vain yksinkertaisesti ollut tilaa ihmissuhteille.
Tämä tilittäminen tuntuu itseasiassa ihan hyvältä! Ehkä viikonloppuna testaan tuota baaria ensimmäistä kertaa. Eihän se ota ellei annakaan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minusta käytät nyt vähän väärin tuota sinkku sanaa.
Onko esim. 5v sinkku? Entä 12v? Minusta ei.
Ainakin alunperin sinkulla tarkoitettiin kyllä
aikuista ihmistä, joka ei elä parisuhteessa. Nykyään
kyllä jo 15v teinit kutsuvat itseään sinkuiksi.
Itse aiheeseen ei ole kauheasti kommentoitavaa. Ei kannata
tehdä mitään, mikä tuntuu itsestä pahalta. Jos esim,
baareissa käynti ei nappaa, niin älä väkisin sinne lähde.
Jotkut löytävät parin, toiset ovat sinkkuna vuodesta
toiseen. Mielelläänhän sitä sanoisi että "kyllä se
oikea sinullekin löytyy", mutta ei se niin varmaa ole.
Moni mukava ja fiksukin mies jää sinkuksi.
Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, nuorihan sinä
vielä olet. Moni löytää kumppaninsa vasta 30v kieppeillä
ja moni vaihtaa vielä senkin jälkeen.
Otsikossa oli kieltämättä vähän provon makua. Ajattelin sen herättävän huomiota eikä hukkuvan sinne harmaaseen, otsikkojen massaan.
Olen toki tietoinen, ettei sinkkuilu tässä iässä ole vakavaa. Ei todellakaan! Mutta asia on niin, että olisi todella kova halu tutustua tyttöihin/naisiin ja päästä kokemaan se ensimmäinen kerta sängyssä. Niin se vain on. Kun on katsellut "sivusta" näinkin kauan muiden touhuja, niin kyllähän siinä kiinnostunus kasvaa väkisinkin.
Että ehkä sitä on muutettava omia tapoja jos tahtoo asiaan muutoksen? Se on vain hyväksyttävä. Eihän kotoa kukaan tule hakemaan ja kun vaikuttaa siltä, että kaikki keskellä kirkasta päivää tehdyt iskuyritykset esim. kirjastossa, päättyvät vain kohteena olevan tytön vaivautuneeseen katseeseen, niin ajattelen, että pitää mennä sinne missä se iskeminen ei ole outoa. Eli baariin.
Nii tos tuo toine sano et 30-vuotiaana voi löytää parin. Mutta mikäs sit kun toinen on ollut monien kanssa eli tässä tapauksessa nainen. Ja varmasti onkin jos vain on nätti jne, niin se on ahdistavaa jos ite on täysin kokematon kaikessa. :/
kyllä sen kokemuspohjankin pitää olla aika samanlainen. Tuntuisi vähän iljettävältä ajatella, että kumppani on paneskellut iloisesti muiden kanssa kymmenen vuotta ja itse on joutunut viettämään vastentahtoista selibaattia.
koskaan, kun siellä parhaan ystävän kanssa olen
:(. Kyse on nyt siitä, etten saa suutani auki, kun joku poika yrittää tulla juttelemaan ja se todella harmittaa jälkeenpäin, kun sitä alan miettiä ja siitä melkein aina seuraa masennus. Eikä tilannetta helpota sekään, että siskoni tuppaa neuvomaan minua näissä asioissa, naimisissa kun kerran on. Heh!! ;). Oon 22v sinkku tyttö ja uskon, että löydän vielä miehen rinnalleni, kun olen vielä nuori!! ;)
Oon 22v sinkku tyttö, eikä mullakaan sen kummemmin nappaa baarissa, kun siellä silloin tällöin olen kaverib kanssa.
Uskon että vielä löydän miehen rinnalleni, kun olen vielä nuori.
Kaikki tuppaavat oleilemaan baarissa seurassa, vähintään yhden kaverinsa kanssa. Onko outoa mennä yksin notkumaan baariin? Sitähän luulisi, että mahdollisuudet jopa paranevat kun naiset spottaavat että tuo on yksin... Voi olla huono päätelmäkin :)
Jos menee yksin, näyttää muille olevansa hitonmoinen luuseri jolla ei kavereita ole. Ei voi välttyä osoittelulta ja nauramiselta.
(jos tällainen tyyppi menee jonain kauniina päivänä kavereiden kanssa baariin, se ei korjaa tilannetta. tällä kertaa ihmetellään että "miten toi luuseri on voinu saada kavereita".)
Et jos joku selvinpäin kaupungilla yrittäisi tulla iskemään, ois se kova saavutus. Baarissahan niitä iskuyrityksiä tulee väkisinkin, mutta on niin vaikee erottaa sänkyvonkaajat niistä, jotka olis aidosti kiinnostuneita.
En tiä miten ajattelet, mut ei välttis kannata ainakaan niit hommia alkaa ekaa kertaa baari-illan jälkeen. Ei välttis mitään hohtoa?
Niin ja..
Baarissa yksin oleva mies? Ehkä se vaikuttais oikeasti oudolta, eikä siihen uskaltais ottaa kontaktia. Vois tulla sellaisia tunteita kuin säälittävä, epätoivonen.. En tiä sit.:)
"Vois tulla sellaisia tunteita kuin säälittävä, epätoivonen.."
Miksi näin? Olen minäkin käynyt silloin tällöin baarissa
yksin, jos ei ole kavereita lähdössä kun itse haluaa
lähteä.
Minusta se on säälittävämpää jäädä yksin kotiin mököttämään,
jos tekisi vaikka mieli lähteä jotain bändiä katsomaan.
Eikä siellä baarissa tarvitse koko aikaa yksin olla.
Kyllä minä ainakin olen jutustellut muiden ihmisten
kanssa, vaikka olisinkin yksin baariin tullut. Monta
hyvää tyyppiäkin olen tavannut, puhumattakaan muutamasta
romanssista.
Homma on tietysti paljon kiinni omasta aktiivisuudesta.
Jos tyytyy istumaan yksin nurkkapöydässä koko illan,
voi näyttää hiukan säälittävältä. Jos taas pitää
hauskaa ja tutustuu ihmisiin, mitä säälittävää
tai epätoivoista siinä muka on?
En mie sanonukkaan, että hauskan pitämisessä ja ihmisiin tutustumisessa on mitään säälittävää.:)
Ja on mullakin ystäviä, jokka käy yksin, jotenkin ne on vaan kaikki miehiä.. Hmm..
Enkä tarkottanu, että se on säälittävää. Mietin, jos semmosia tunteita vois herätä. Riippuu tieten aivan täsin, miten on ja käyttäytyy.:)
Olen ketjun avannut M21, oli pakko luoda itsellekin profiili, kun kiinnostavaa keskustelua täältä kerta löytyy :)
Vielä tuohon yksin baariin -kysymykseen on otettava kantaa. Mietin nimittäin tuossa, että se juttu, että kannattaako sinne mennä yksikseen on varmasti eniten kiinni siitä, onko ihminen itse introvertti vai ekstrovertti. Jos on sulkeutunut ja istuu yksin pöydässä koko illan mököttäen, niin tuskinpa siitä on suurempaa hyötyä? Mutta jos tykkää jutella ihmisten kanssa ja osaa hieman small talkia, niin nopeastihan sitä löytää juttuseuraa.
Mutta tosin, kyllähän niille juroillekin löytyy se kuuluisa A:lla alkava apukeino: alkoholi. Ei kylläkään saa mennä sen kanssa liiallisuuksiin, sillä kännissä räyhäävä ei baarissa varmaankaan ole mikään mieltä ylentävä näky. Mutta sopivasti bissee mahassa irroittaa varmasti jöröjukankin kielenkantimet.
Olen kokeillut tuota takavuosina. Enää en siis vuosiin. Olen 28/mies.
Aa yksin baariin meno vaatii alkuun valtavan henkisen ponnistelun itsensä kanssa, mutta kun siihen tottuu, se homma toimii kuten mikä tahansa muukin baarissa asiointi.
Baareissa käyntihän on peruslähtökohtaisesti sosiaalinen tapahtuma; yleensä kaverit ja ystävät ovat pääosissa, mutta jokaisella baarireissulla tulee lähes poikkeuksetta keskusteltua jonkun ulkopuolisen tahon kanssa.
Yksin baariin meno ilman valmista seuraa eliminoi sosiaalisista kontakteista noin 3/4-osaa. Jäljelle jäävä 25% osuus on sitä ulkopuolisten/tuntemattomien ihmisten kanssa asiointia. Se ei ole paljoa; jos esim 6 tunnin baarisessiosta kavereiden kanssa vietetään 4,5 tuntia sosialisointiin ja 1,5 tuntia toisten kanssa jubailuun, niin nyt käykin niin, että vietät koko 6 tunnin aikana sen 4,5 tuntia tyhjäntoimittamiseen / yksinolemiseen.
Se on se baarissakäynnin vaikeus. Tulet viettämään väkisinkin aikaa yksiksesi, luet ehkä jotain lehtä ja katselet telkkua/muuta ohjelmaa, kuuntelet musiikkia ja juot hillitysti pari bisukkaa/sidukkaa.
Seksiseuran vonkaaminen baarista vaatii sekä onnea, mutta myös pelimiehen perustaitoja/tietämystä siitä miten sukupuoli nimeltään nainen toimii sosiaalisessa ympäristössä. Sen peruskyvyn treenaaminen ei tule kuin aniharvoille itsestään, joten treenausta on edessä ja paljon. Lisäksi baarissa "vakavan" seuran hankkiminen on about 3-5 kertaa vaikeampaa kuin muissa sosiaalisissa ympäristöissä, koska ravintolaelämässä ihminen käyttäytyy varsin lauma/vaistopohjaisesti, etsien pitkän päälle vain fyysisen hyväksynnän tuomaa tunnetta -> seksiä.
Eli tsemppiä valitsemallesi tielle jos baareihin lähdet yksin metsästämään. Neljän vuoden aktiivisella "urallani" onnistuin kahdesti bongaamaan muutakin kuin yhden yön seksiseuraa, jota sitäkään ei aivan kamalasti tullut, ehkä noin kymmenkunta kertaa.
Mutta näillä.
Minua on isketty, minä olen iskenyt. Mutta ei, sinkkuna on oltu jo 20 vuotta. Sosiaaliset taidot minulta löytyvät ja ulkonäköönikin olen tyytyväinen...tai no niin tyytyväinen kun nainen nyt voi olla. Lisäksi olen teekkari, koulutusohjelmassani taisi aloitta 80 opiskelijaa, joista naisia oli 11. Mistä siis kiikastaa?
En todellakaan tiedä. Ehkä toiset vaan on luotu parisuhteeseen.
Baareissa tapaamani miehet päätyvät aina esittämään legendaarisen "meille vai teille" -kysymyksen noin puolen tunnin tuttavuuden jälkeen ja siinä vaiheessa minä lähden pois. Vaadinko minä liikaa?
Ehkä meillä molemmilla on rima liian korkealla. Mutta toivo ja unelmat heräävät jokaisen pienen virityksen jälkeen. Niin sitkeitä ne ovat:) Minä pelkään sitä päivää kun toivo lakkaa, sitä päivää kun päätän lopettaa sätkynukkena olemisen. Sillä siltä se joskus tuntuu: Toivo herätetään hetkeksi vain muistuttamaan minua siitä mitä vaille minä jään.
pahimmat vonkaajat ovat juuri baarissa ja on ihan oikein lähteä pois heti tuon kyssärin jälkeen. Arkipuolen ympyröissäkin on sun tapauksessa varmasti enemmän kunnollisia miehiä, se oikea on vain toistaiseksi tapaamatta. Hakeudu uusiin porukoihin, käy enemmän opiskelijatapahtumissa jotka eivät ole pelkkää baarissaoloa, hanki joku uusi säännöllinen harrastus kenties?
Kun olet kiinnostunut jostakin henkilöstä, näkyykö se susta mitenkään ulospäin? Varsinkin teekkariporukassa tulee helposti oletettua, että kaikki naiset ovat jo varattuja (fukseja lukuunottamatta). Ilman katsekontaktia monille ei siksi tule edes mieleenkään lähestyä ketään.
Tsemppiä kuitenkin, toivottavasti tästä on jotakin iloa.
En olettanut, että baari olisi naisten suhteen mikään kultakaivos muille kuin mallipojille, mutta noita ylhäällä olevia viestejä lukiessa tuli tunne, että noinkohan sinne edes kannattaa yksin mennä... Kelasin nimittäin itsekin juuri sitä, että yksin baarissa "ajan tappaminen" naisen löytämisen toivossa ei vain tunnu kovin järkevältä. Kun lähtee kaverien kanssa jutustelemaan ja hauskaa pitämään, niin siinä sivussa joku voi löytyäkin. Mutta nyt yön yli nukuttuani tuli kyllä tunne etten ehkä sittenkään mene sinne yksin.
En ole todellakaan sänkyyn heti -tyyppiä. Haluan oppia tuntemaan ihmisen kunnolla ennen niitä juttuja. Ihan oikeasti. Arvelen nimittäin, että siitä ensimmäisestä kerrasta saa tavattoman paljon enemmän irti kun niitä oikeita ja syviä tunteita sitä henkilöä kohtaan eikä vastapuolena ole mitään sammumisen rajamailla keikkuvaa baariruusua. Siinä on varmasti valtava ero, vaikken kokemuksen rintaäänellä voikaan puhua.
Olen muuten runsaasti tehnyt iskuyrityksiä kaupungilla. Ostoskeskuksissa, busseissa, kaupoissa.. you name it. Parhaana mieleen jäi, kun livautin yhdelle nätille kassaneidille puhelinnumeroni setelin mukana :) kyllä se soitti, mutta oli omien sanojensa mukaan varattu. Näin on oikeastaan aina käynyt! Kyllähän se vähän syö miestä, kun yrittämisestä huolimatta kaikki kiinnostuksen kohteet ovat joko varattuja tai eivät sitten kiinnostuneet minusta. Mutta ehkä nyt sitten vastaisuudessakin yritän löytää tyttöystävän ihan "kaupungilta". Kun nuo lukemani baarijutut vähän käänsivät vaakakuppia.
sätkynukkena oleminen. Se on kuin heilurikamaa.
Ei kannata pelätä sitä päivää, kun heittää rukkaset santaan, silloinhan helpottaa. Mutta joskus tulee nurkan takaa tonttu.....
jos 3kk olet tapaillut tyttöä mutta ensisuudelma on kokematta?!
baarista löydät kyllä irtoseuraa, jos vain muualla osaat ottaa kontaktia ihmisiin, niin mieluummin niin!
Tuohon 3kk:n tapailuun viitaten: se oli aika sekava tapaus puolin ja toisin. Nähtiin tuon ajanjakson aikana todella vähän toisiamme. Kerran käytiin leffassa, pari kertaa kahvilla, lenkillä jne.
Juttu oli niin, etten tuntenut tyttöä kohtaan minkäänlaista intohimoa. Hän tuntui vain ystävältä. Tilaisuuksia suudelmaan olisi toki ollut, mutta se ei vain vaikuttanut "oikealta".
Tää ensisuudelma on mulle tärkee juttu! :) Se koetaan vain kerran, ja tahdon olla ehdottoman varma, että se ihminen on minulle oikeasti tositosi tärkeä.