Huh, huijaa. Olen väsynyt tähän pallottelupeliin mieheni kanssa. Olemme olleet nyt 2 kk erossa, meillä kaksi pientä lasta. Mies lähti toukokuussa ryyppyreissulle ja ilmoitti että ei tule takaisin kotiin. Juteltiin ja päädyttiin eroon. (Hän olisi halunnut olla asumuserossa). No nyt hän oli viime viikolla luonamme kolme päivää lastensa kanssa ja minun. Haluaisi yhä olla yhdessä. Syy miksi ongelmia on kuningas alkoholi. Nyt taas perui tämän päivän lasten tapaamisen kiitos juomisen. olen väsynyt tähän kaikkeen. tämän lisäksi olen itse sotkenut lisää tätä juttua. olin pitkästä aikaa juhannuksena ulkona ja tapasin miehen. tämän kanssa viestitelty, mies luki viestini ja tästäkös on nyt pillastunut. tämä sotku on niin laaja että en tiedä kuinka selvitä. pakko tavatakin lasten takia. hänellä ei omaa kotia, jonne voisi lapsia viedä, joten olen antanut mahdollisuuden sitten olla täällä. tällöin meillä ei ole riitaa mutta sitten kännissä mulle soittelee. haluaisi vielä mahdollisuuden lopettaa juomisen. keväällä oli 2kk antabuskuurilla, sitten sen lopetti, syytä ei tiedä. kerran oltiin terapiassakin. nyt en enää tiedä mitä tehdä. antaako mahdollisuus vai ei, joka tapauksessa tässä on jo siivet palaneet. ei ole hyvä olla yhdessä eikä erikseenkään. hulluksi kohta tulee tätä menoa. kiitos kaikille.
mies haluaa taas takaisin
ollako vai eikö olla???
82120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voit henkilökohtaisesti miettiä montako mahdollisuutta haluat antaa miehellesi parantaa tapansa. Jos raittius ei onnistu, eroaminen on ainoa järkevä vaihtoehto. Dokaavan miehen kanssa on rankka elää, tiedän sen omasta kokemuksesta. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät suht raittiin ja kunnollisen uuden kumppanin!
Mies ei lopeta juomistaan, jos nyt palaa takaisin. Sen sijaan kaikkien elämästä tulee helvettiä. Siis; toivota tervetulleeksi sitten, kun on raitistunut.
antanut hänelle jo monta mahdollisuutta?
Se on kyllä niin, että mies tuskin lopettaa juomisensa. Minulla oli alkoholisti-isä ja alkoholistimies. Olen paljon siitä oppinut. Alkoholi on tärkeintä heille. Älä anna hänen pilata lastesi ja myöskin oma elämäsi!
Minulla on ihan vastaava elämäntilanne. 13 vuotta olen tuota miestäni katsellut, passannut, hakenut ryyppyreissuilta ties mistä, hoitranut yksin kodin ja lapset, odotellut kotona sydän syrjällään että missähän se taas on... Nyt on haettu eroa ja mies on saanut elää ihan täysin omaa elämäänsä. Eipä se tunnu niin mukavaa enää olevan kun ei olekaan kotia mihin mennä ja jossa on joku odottamassa ja paapomassa. En missään nimessä ota häntä enää takaisin, älä sinäkään tee sitä virhettä. Jossakin vaiheessa elämä alkaa helpottaa, kesity vain elämään itsellesi ja lapsillenne jos teillä on. Alkoholistia ei voi parantaa ellei hän itse halua parantua. Suurin virhe meiltä vaimoilta on yrittää salata ongelmaa läheisiltä ja paapoa miestä ja antaa aina vain uusi tilaisuus. Siinä sivussa jää oma elämä ihan elämättä. Nyt otata itseäsi niskasta kiinni ja alat elää ihan uutta elämää. Ei se helppoa ole, mutta ajan kanssa huomaat tehneesi viisaan päätöksen. Jos haluat kirjoitella niin laita postia tulemaan: [email protected]
Nämä alkoholistimiehet osaavat,käytää vaimojaan todella taitavasti hyväkseen.
Luvataan milloin mitäkin aikomattakaan pitää lupauksia. Kunhan saadaan akka taas hetken olemaan hiljaa ja varmistetaan, että on taas paikka johon tulla reissuiltaan.
Selän takana sitten pidetään pilkkanaan.
Ei näihin kannata luottaa.
Harva alkoholisti edes myöntää olevansa alkoholisti.
Kuinka sellainen voi parantua, joka ei mielestään ole sairas?
Mulla on aivan sama tilanne, kuin sinulla. olen vain hieman epävarma omista tunteistani. Miehen kanssa yhteiselämää vietetty 7 vuotta ja naimisissakin vasta pari vuotta.Koko yhdessä olon ajan olen pelännyt, tuleeko mies esim. töistä kotiin.
Noin puolen vuoden välein jättänyt tulematta kotiin ja puhelin kiinni. Aina joka kerta jostain ryyppyreissulta löytynyt "Pidin vähän lomaa kotioloista". Pidin lomaa!!!! Joka kerta minuun sattui. Minua on petetty useita kertoja, mutta olen aina antanut mahdollisuuden.
Puolisen vuotta sitten sanoin miehelleni, että nyt oli viimeinen mahdollisuus parantaa tavat. No... Nyt se teki sen taas. Saman tien jätin eropaperit ja hoidin asiani kuntoon. Miehelle ilmoitin asiasta tekstiviestillaä. Itsellä on vaan niin paha olla. Kotona kaksi pientä lasta kyselemässä isiä ja täytyisi vaan pysyä kovana. Omat tunteet aivan sekaisin. Rakastaa, mutta vihaa. Haluaisin antaa mahdollisuuden, mutta pelkään sitä tulevaa seuraavaa kertaa. Minua ei varmaan voisi enää enempää satuttaa, mitä tämän seitsemän vuoden aikana on jo satutettu, mutta olo on kauhea.
minulla oli vastaava joi sitten tuli naiset ja eroon päädytiin hän yritää samaa tulla takas kun huomasi että muija kelpaa muillekin miehille(syksyllä olin juhlissa ja tapasin yhden )siittähän rupes piiritys eikä tämä ihastus ollutkaan niin ihana mitä luuli hän nyt yritää väsytys tekniikaa ja vannoo kovasti parantavansa tapansa kerkesimme olla 26v yhdessä joista 21v aviossa olin myös aivan masentunut kun hän minulle ilmoitte häluavansa eron ja hän sai sen mutta koville se ensin otti ne tuntee kun ovat niin vahvat elä anna hänen pompotella sinua ja sopikaa joku muu paikka jossa hän tapaa lapset vanhempien luona tai muun sukulaisten tai homaa hänelle vuokrakämppä ja liiku itse elä jumitu mökkii se masentaa sinut onnea ja koita jaksaa
Elämää alkoholistin kanssa, en kyllä suosittele. Jos voit kerran valita. Saat koko loppuelämän olla varuillasi siitä, että "joko se taas alkaa". Nimittäin vanha sanonta sanoo; - On helpompi vartioida kapallinen kirppuja, kun viinaan menevä mies, pullolta -.
Tai minä en ainakaan alkaisi "holhoamaan" aikuista miestä ”pahnan pohjimmaisena”. Ja kuuntelemaan katteettomia lupauksia, juomisen vähentämisestä. Ja pettymyksistä pettymyksien jälkeen. Miksi helvetissä pilaisin elämäni ”retaleen” takia, vaikka se olisikin joinakin harvoina päivinä, ”niin ihana”. Sen verta on omaa elämää kunnioitettava ja lapsilleni en haluaisi ”lasista lapsuutta”.